Edellisestä blogista on vierähtänyt aivan liian pitkä aika. Loppuvuosi on tällä alalla niin mielettömän kiireinen, etten yksinkertaisesti ole kerennyt rustaamaan blogia, vaikka tuossa marraskuun alussa pidettyjen DigiExpojen jälkeen aloinkin sellaista kirjoittaa. Pahoittelut, lehden tekeminen on yksinkertaisesti ajanut edelle.
Joulukuun Pelaaja
Hazen arvostelua sieltä ei löydy, koska pelin julkaisu siirtyi äskettäin ensi vuoden alkuun. Tämä oli jo tiedossa pidemmän aikaa, mutta Ubilta väitettiin kivenkovaa pelin ilmestyvän jouluksi. Eipä ehtinyt.
Toimitus ruotii jo joulukuun Pelaajassa vuoden 2007 parhaat pelit. Perinteisesti olemme tehneet tämän tammikuun lehdessä, mutta sinne on tulossa niin isoa juttua, että vuoden parhaat pitää käydä läpi jo joulukuussa. Kaikki merkittävät julkaisut kuitenkin olivat jo käsissä marraskuussa, joten homma onnistui.
Itse arvostelin joulukuun lehteen Uncharted: Drake’s Fortunen ja Blacksiten. Ehdin tehdä muutaman toisen mielipiteenkin pariin arvosteluun. Oli vain niin paljon pelejä, joista halusin sanoa jotain.
Call of Duty 4
Tiedän, että olen ylistänyt Call of Duty 4:ää paljon, mutta puhumme päivittäin pelistä toimituksessa. Yleensä meikäläinen aloittaa kertomalla edellisyön pelitapahtumista, Eemeli komppaa ja muut hyökkäävät kehiin.
On todella harvinaista, että minä, Miika H, Janne ja Lasse löydämme pelin, josta olemme kaikki tohkeissamme. Pelimakumme ovat hyvin erilaiset ja vapaa-ajalla pelaamme pelejä lähinnä arvosteluja varten, joten emme paljoa ehdi tahkota samoja pelejä saati pelata huviksemme. COD4 on kuitenkin iskenyt kaikkiin. Se on sellainen laatupeli, että sille löytää aikaa. Sitä on pakko pelata.
Juhakin pelaa sitä, ja entinen toimittajamme Lassi on tullut usein mukaan nettipelikarkeloihin. Eemelistä puhumattakaan. Tämä mies on tiukka kaveri nettimatseissa… +20 on asiaa, vai mitä Snake?
Kun COD4 ilmestyi pari viikkoa sitten perjantaina, osa toimituksesta teki jotakin ennenkuulumatonta ja häipyi perjantaina töistä jo ennen kello kahdeksaa. Itse lähdin noin neljältä, ja ulkona satoi kaatamalla. Perkeleen bussikin päätti hajota, joten sain venailla sateessa seuraavaa. Tietenkin se seuraava kiisi ohi hajonneen bussin, kun jalkauduimme siitä.
Huttunen lähti himaan jo aikaisemmin. Janne, joka asuu jossakin törkeän kaukana, lähti hänkin. Sitten pelattiin muistaakseni puoli kolmeen asti yöllä. Jengi oli aivan liekeissä. Huttunen, joka on toimituksen gonahtanein kaveri mitä sotapeleihin tulee, oli hänkin täysin myyty.
Niin se vain on, että hyvä peli tempaa mukaansa ja saa kiinnostumaan. En ollut kiinnostunut netissä sotimisesta ennen COD4:ää ja Warhawkia, mutta nyt olen täysin koukussa. Warhawkin pelaaminen on tosin jäänyt täysin, kun olen COD4:n pauloissa. PES 2008:aa en ole pelannut paljoa. Ehkä olen kahdeksan vuoden pelaamisen jälkeen kyllästynyt, etenkin kun sarjan uusin peli on verkossa toistaiseksi katastrofi. Patchi tuli ja auttoi jonkin verran, mutta tilanne on synkkä, kun uusi PES ei natsaa.
PES 2008:sta puheen ollen pääsin vierailemaan Winningelevenblog.comin podcastissa, jossa puhuimme PES-sarjan nykytilanteesta ja tulevaisuudesta. Jos kiinnostaa, käykää Winningelevenblog.comissa lataamassa podcast-tiedosto. Oli hauska tehdä tämä haastattelu, ja Skypellä tällainen onnistuu näemmä aika kätevästi. En ole vain ennen tiennyt, millä softalla Skype-keskustelut voi nauhoittaa esimerkiksi WAV-formaattiin.
Kummalla COD4:ää pelaisi, PS3:lla vai Xbox 360:llä? On tietenkin omituinen tilanne, että omaan pelin molemmille koneille ja omistan molemmat koneet. Lucky, I know.
Olen tahkonnut moninpeliä lähinnä Xbox 360:llä. Hahmoni on tällä hetkellä tasolla 43. Olen pelannut nettipeliä lähinnä Xbox 360:llä, koska muut toimituksen heputkin pelaavat kyseisellä konsolilla. Sitä vain haluaisi jotain pelattavaa PS3:llekin. PS3-versiossa olen moninpelissä vasta tasolla 12. Peli toimii identtisesti molemmilla konsoleilla, minkä pitäisi olla päivänselvää. Eihän se tietenkään sitä ole, kuten olemme saaneet huomata. Huikeinta on se, että vaikka PS3:n ja Xbox 360:n peliohjaimien analogitikut ovat hyvin erilaiset, pelituntuma on oikeastaan niillä sama. Pystyin vaihtamaan versioiden välillä oikeastaan ilman minkäänlaisia ongelmia. Toivottavasti PS3-versioon saataisiin vielä tärinätuki. Se olisi mukava ekstra, joskaan ei pakollinen.
Jahka sain Overkill-perkin, ongelmaksi on noussut se, otanko kaksi Primary Weaponia ja uhraanko yhden perkin Overkillille. Pelatessani en sitten tiedä, kumpaa kahdesta pääaseesta pitäisi käyttää. Nyt olen tehnyt viisi erilaista Classia, joissa melkein kaikissa on M4 tai M16 varustettuna ACOG- tai Red Dot Sight -tähtäimellä. Yhdessä luokassa kakkosaseena on P90 ja toisessa G36C. Valitsen luokan kentän mukaan. Bogin ja Overgrownin kaltaisissa kentissä ACOG-sihtaimelle on käyttöä.
Mass Effect
Herrat Pyykkönen ja Huttunen kuolaavat Mass Effectistä puhuttaessa. Molemmat ovat ehtineet vetäistä pelin läpi kertaalleen, kuten myös Juha, joka arvosteli pelin joulukuun Pelaajaan. Ehdin itsekin perehtyä peliin sen verran, että pääsin riitelemään edellä mainittujen hemmojen kanssa siitä, miten kömpelösti pelin asetaistelut on toteutettu. Nyt Mass Effectin pelaaminen on tosin jäänyt, mutta josko tuossa jouluna ehtii hieman olla kotona, niin taidanpa yrittää pelata pelin läpi.
Itse asiassa… Janne ja Miika menivät juuri keittiöön puhumaan Mass Effectistä suljettujen ovien taakse, ettemme me muut kuulisi spoilereita. Addiktoituneita.
Blacksite
Massiivinen pettymys. Harvey Smith ja kumppanit, mitä tapahtui? Peli on kertakaikkisen keskinkertainen tapaus. Jos Blacksite olisi julkaistu alkuperäisen kaavan mukaan keväällä tai kesällä, asiat olisivat voineet olla hieman toisin. Orange Box, Halo 3 ja Call of Duty 4 eivät olisi olleet vielä tuttuja. Näiden pelien jälkeen Blacksite tuntuu täysin ensimmäisen sukupolven Xbox 360- ja PlayStation 3 -peliltä. Kyseessä on äärimmäisen keskinkertainen tekele.
Nyt Harvey Smith on avautunut pelin tuotannosta ja ottanut jonkin verran vastuuta epäonnistumisesta. Smith totesi, että projekti oli ongelmallinen jo alusta alkaen ja osasyyllinen oli Unreal Engine 3, josta on tullut aikamoinen murheenkryyni monille pelintekijöille. Vaihtoehtoja ei vain paljoa ole.
Pelien tekeminen on vaikeata. Kun tajuaa, että oma peli ei vain toimi, se on kuitenkin pakko julkaista. Ikuisuuksia ei pelejä voi kehittää, se on synkkä totuus. Sitä voi lähteä hyvällä suunnitelmalla ja tiimille liikkeelle, mutta aina voi ilmetä ongelmia ja homma mennä pieleen.
Super Mario Galaxy
Odottaa kotona pelaamista Resident Evil: Umbrella Chroniclesin kanssa.
DigiExpo 2007
DigiExpoista on jo viikkokausia aikaa. Hyvänen aika. Yritän nyt vanhasta muistista kerrata, mitä kaikkea tuolloin tapahtui.
Keskiviikko 31.10.
Tehtäväni ei varsinaisesti ole tuoda pelejä esille DigiExpossa. Käytän kuitenkin valtaosan keskiviikostani siihen, että yritän saada Call of Duty 4:n PS3- ja/tai Xbox 360 -versiot DigiExpoon Pelaajan tai pleikkarin ständille. Ei yksinkertaisesti onnistu. Activision ei suostu näyttämään peliä julkisesti, vaikka sitä on demottu jälleenmyyjien edustajille jo viikkojen ajan erinäisissä tilaisuuksissa. Englannissa tai Yhdysvalloissa on päätetty, että peliä ei esitellä yleisölle julkisissa tilaisuuksissa. Se on käsittämätöntä, koska peli ei voi näyttää missään valossa huonolta. Kun ei, niin ei. Uskomatonta. Käytin lähes koko päiväni pään seinään hakkaamiseen. Activision tai sen kotimaiset jakelijat eivät ole DigiExpoissa esillä, joten yksi loppuvuoden isoimmista peleistä ei näy messuilla lainkaan. Eihän se ole minun ongelmani, vaan kustantajan, mutta pelaajana haluaisin, että jengi näkisi ne parhaat pelit ja pääsisi kokeilemaan niitä.
Sitten yritän keskustella Ubisoftin kanssa Assassin’s Creedin esittelystä. Pelin arvosteluversio meillä oli jo pidemmän aikaa, mutta sitä ei kait saa näyttää julkisesti. Se on ymmärrettävää, koska kokonaista peliä on hieman hankala demota siten, ettei juoni paljastuisi, mutta come on, kyllä sen olisi lavalla rajoitetusti voinut esitellä.
Juttelen asiasta Ubisoftin kanssa. Lupa pitäisi kysyä Ubin Pariisin päämajasta asti. Prosessi kestäisi vähintäänkin useita päiviä. Minun pitäisi tehdä jonkin sortin esitys siitä, mitä pelistä demoan ja niin edelleen. Ei minulla ole tuollaiseen aikaa. Olisivat voineet olla onnellisia siitä, että joku haluaa tuoda heidän pelinsä esille heidän puolestaan. Mutta kun ei. Tiesin kyllä, että tämä olisi vastaus, mutta yritin silti.
Sitten meitä haukutaan siitä, että ständin Xbox 360 -demokoneissa oli lähinnä vain julkaistuja pelejä. Guitar Hero 3:n sentään saimme paikalle Microsoftin avustuksella, ja se oli valtaisan suosittu.
Minut oli taas jotenkin onnistuttu ylipuhumaan esittelemään Nintendon ja PlayStationin pelejä heidän lava-aikoinaan. Vannon joka vuosi, etten enää tee esittelyjä, mutta ainahan siellä sitä Huttusen kanssa ollaan.
Selvennän sen verran, että ainoastaan DigiExpon pelilavan ohjelmien juontaminen on meidän vastuullamme, ja se on hauska tehtävä, mutta päädymme tekemään melkein kaikki ohjelmat 🙂 Olemme vain kovin avuliaita. Tilanne on vain se, että esiteltävät pelit selviävät pelikustantajille messuviikolla, eikä minulla ole juurikaan ylimääräistä aikaa alkaa setviä tilannetta. Ohjelmanumerot selviävät yleensä vasta messuilla, kun minä ja Huttunen joudumme ne ideoimaan.
Torstai 1.11.
Viemme Harrin kanssa messuille tarvittavat kamppeet, kuten lehdet ja bannerit. Sitten mietimme, pitäisikö uusin lehti olla esillä julisteiden muodossa. Pohdimme asiaa hetken, ja parin puhelun jälkeen homma on hoidossa.
Esittelen lavalla uutta Ratchetia ja Unchartedia. Olen testannut kotona Ratchet and Clank: Tools of Destructionia ja pelannut sen läpi. Joten kaikki planeetathan ovat auki vai mitä? No ei tod. Olin aloittanut pelin uudelleen Challenge-tilassa, joten homma alkaa täysin alusta. Mahtavaa. Aikaisempia tallennuksia minulla ei ole. Pelaan ekan kentän läpi, mutta enempää en ehdi. Mailaan Insomniacille ja kysyn, onko arvostelukoodissa jotain jippoa, jolla voisi vaihtaa kenttiä. Eipä ole. No, kyllä tämä tästä.
Perjantai
Saavun paikalle muistaakseni noin puoli kymmeneltä, ja virittelemme ständin kuosiin. Julisteet oli tuotu jo kahdeksalta, ja etsimme niitä hetken, kunnes kuorma löytyy.
Koska minua pyydettiin esittelemään Super Mario Galaxya pelilavalla, suunnistan Nintendon osastolle, jossa ehdin kokeilla pelin valmista versiota noin 20 minuutin ajan. Pelaaminen sujuu ihan hyvin, mutta ehdin harjoitella vain tämän kerran, ja se hieman huolettaa. Galaxyn esittely on vasta lauantaina iltapäivällä, joten ehkä tässä ehtisi vielä pelata lisää. Turha toivo. Pelaan läpi pari planeettaa. Tsekkaamme Nintendon Saksasta tulleen edustajan kanssa, mitä pelistä saa näyttää. Homma on niin tarkkaa, että jos demon aikarajan vaihtaa oletusarvoisesta 10 minuutista 30:een, kaverin pitää tsekata Saksan päämajasta, onko tämä ok. Sama mies itse asiassa toi Galaxyn koodin mukanaan, vartioi sitä koko messujen ajan ja vei sen messujen loputtua takaisin Saksaan Nintendon päämajaan.
Käyn morjenstamassa lavatekniikasta vastaavaa Larea, jonka kanssa olemme puskeneet hommia jo vuosien ajan DigiExpoilla. Loistava tyyppi ja tekee aina paljon enemmän kuin mitä työnkuva vaatii. Tämän takia messuilla jaksaakin, kun on muita kivoja tyyppejä, joiden kanssa tehdä hommia.
Raahaan paikalle PlayStation 3:n testiversion ja tsekkaan, että tekniikka toimii, vaikka se ei ole minun vastuullani. Unchartedin esittely on helppoa, koska olen veivannut pelin läpi ja voin valita aloitusvalikosta minkä tahansa kentän ja pelin bonusgalleriasta voi näyttää kaikenlaisia videoita.
Minut ylipuhuttiin esittelemään myös Metroid Prime 3:a. Olen ehtinyt pelata sitä äärimmäisen vähän, joten päätin draftata Jannen pelaamaan peliä lavalla samalla, kun itse selittäisin, missä mennään. Janne arvosteli pelin Pelaajaan, joten hän tietää tasan tarkkaan, miten peli toimii.
Ehdimme treenata lavalla Jannen kanssa ruhtinaalliset 10 minuuttia. Tsekkaamme, että tekniikka pelaa. Se ei aluksi meinaa mitenkään toimia. Kuvaa ei saada ulos, mutta Nintendon maahantuojan edustajat Toni ja Jere saavat Laren kanssa homman toimimaan. Enempää emme ehdi valmistella, mutta kunhan tekniikka pelaa, niin loppu kyllä hoituu. Rutiinillahan nämä hommat menevät.
Pelaajalla ja Xboxilla on yhteinen lava-aika. Päädymme sellaiseen ratkaisuun, että esittelemme lavalla Mass Effectiä, koska Assassins Creedin kanssa ei onnistuttu. Microsoftin Killi sai Mass Effectin noin 98-prosenttisesti valmiin koodin pari päivää ennen messuja, joten kellään ei ole ollut aikaa siihen tutustumiseen. Funtsimme, että pelaajat kuitenkin varmasti haluavat nähdä BioWaren uutukaisen.
Miika H tietää pelistä ja tsekkaa MS:ltä saadun pelin suunnitteludokumentin, josta on hyvä ammentaa tietoja ja spoilereita. Killi pelaa peliä minkä kerkeää demoa varten, ja toivomme, että esittely menisi hyvin. Tässä tapauksessa ei haittaa, ettei meillä ole tallennuksia pelin myöhemmästä vaiheesta, koska pelin alkutaivalkin on sen verran kiinnostava.
Olemme kuitenkin kaikki turhautuneita. Yritimme saada messuille enemmän uusia pelejä näytille, mutta kun ei, niin ei.
Päivän esittelyt menevät hyvin, ja Jannekin pääsee Metroid Prime 3:n kanssa vauhtiin. Valitettavasti Suomen messujen videotykki ei ole varustettu teräväpiirto-ominaisuuksilla, joten pelit näyttävät kankaalla varsin heikoilta.
Rock Band ja…ai niin, Pelaajan 5v-bileet
Pelaajan 5v-bileiden piti olla jo syyskuun lopussa, mutta koska halusimme sinne Rock Bandin, jouduimme siirtämään ajankohtaa lokakuun loppuun. Silloin Rock Band olisi varmasti EA:n mukaan bileissä. Eipä ollut.
Rock Bandin piti olla varmasti DigiExpo-messuilla, mutta Euroopassa on tasan yksi Rock Band -setti, ja se on messujen kynnyksellä MTV Video Music Awards -tilaisuudessa. EA:n piti saada paketti muistaakseni torstaina, mutta se ei ollut saapunut perjantainakaan, joten sitä ei messuilla nähty. Sitten tulee viestiä, että paketin pitäisi saapua lauantaina. Aikamoista säätöä.
Päivä menee pirun nopeasti. Minulla ja Huttusella on noin 100 neliömetrin backstage-alue, jossa ei ole valoja. Siellä on kuitenkin jääkaappi, joka on varustettu Red Bullilla ja suklaakekseillä. Pelaajan ständillä on mieletön kuhina. Porukkaa on ihan pirusti, ja Guitar Hero 3 vetää enemmän kuin hyvin. Moni tsekkailee kiinnostuneena marraskuun lehden Call of Duty 4:n arvostelua. Moni kysyy myös Rock Bandista, ja totean, että toivotaan parasta.
Kuvia Pelaajan 5v-bileistä
Entinen Pelaajan toimittaja ja nykyinen Recoil Gamesin tuottaja Kalle Kaivola fiilistelee.
Ei siellä näin hiljaista ollut.
Meikäläinen liekittää yleisöä.
Rautalahden Mikko, yksi Pelaajan on/off -toimittajista.
Tiltin Juuso V, todellinen rokkari ja duunari.
Vanhat kaverukset Janne ja H-Townin entinen luova johtaja ja Pelaajan toimittaja Lassi.
Juontikilpailu, jossa mukana oli Olli Hokkanen. Hieman noloa, mutta miekkonen tienaa satoja euroja per keikka, joten good for him. EA:n edustaja oikealla kiskaisi siiderituopin alle kolmeen sekuntiin!
Perjantai-ilta
Messujen jälkeen PlayStationin jakelusta Suomessa vastaava Nordiskfilm järjestää ns. kauppiastilaisuuden, jossa esitellään joulun pelejä runsaan alkoholi- ja ruokatarjoilun kera. Paikalle oli tuotu myös Circus Mundus Absurdus, mutten pysty katsomaan esitystä, jossa roikotetaan ties mitä mistäkin ruumiinosasta. Ei pysty. Jenni Vartiaisen esitystä menemme katsomaan eturiviin. Kyllä on upea mimmi, ja laulaakin niin hienosti. Muistan, kun Jenni vieraili Play-ohjelman kuvauksissa Gimmelin aikoihin ja oli silloinkin aivan ihku. Nyt hän on jo aikuinen nainen, ja se näkyy ja tuntuu lavakäyttäytymisessä ja karismassa. Aiempaa itsevarmempi ja parempi. Voin vain toivoa menestystä hänelle. Hieno laulaja ja hienoja biisejä.
Suomen peliala siirtyy jatkamaan perjantaina Sedulaan eli yökerho Luxiin. Käyn siellä pikaisesti, mutta lähden hyvissä ajoin nukkumaan, jotta olen iskussa viikonloppuna. Lasse jatkaa huomattavasti pidempään…
Lauantai 3.11.
Yritän muistaa, mitä lauantaina tapahtui.
Ratchet and Clank -esittelyni aikana tapahtuu ikävä juttu. Arvostelukoodissa on bugi, joka jumittaa kentän läpipeluun jälkeen. Enpä tietenkään muistanut sitä, joten kun olen pelannut aloituskentän läpi, peli kaatuu. Kiva. No, ei muuta kuin reboot, ja homma jatkuu. Harmittaa, etten pysty näyttämään kuin alkupuolen kenttiä, mutta eipä peli vielä ole myynnissäkään, joten se on okei.
Super Mario Galaxy -esittely
Alku menee hyvin, mutta kun pääsen valtavan ampiaishepun luokse, muistini hämärtyy sen suhteen, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Sitten muistan hämärästi, että ampiaishemmon takana on iso tähti, josta pitäisi warpata seuraavalle alueelle. Selviän sinne parin mutkan kautta ja huokaisen helpotuksesta.
Sitten tapahtuu demo-ilmiö. Tekniikka pelasi vielä aamulla mainiosti, mutta esityksen aikana ilmeni ongelmia. En enää vain muista mitä. Muistaakseni ruutu vain jotenkin pimeni tai jotakin sellaista. Noh, tässä tilanteessa on oltu ennenkin, joten jaarittelen niitä näitä pelistä samalla, kun Nintendon edustajat setvivät, mitä tapahtui. Hetken säätämisen jälkeen peli latautuu jälleen ja homma jatkuu.
En ole hirveän tyytyväinen esitykseen, mutta tällä harjoittelumäärällä se meni ihan hyvin.
Parin väärän hälytyksen jälkeen Rock Band saapuu viimeinkin EA:n hoteisiin. Asiassa on vain pieni ongelma. Peli on Xbox 360:n NTSC-kauppaversio ja vaatii siten amerikkalaisen Xbox 360:n, jollaista ei EA:lta löydy. Kaksi sanaa: PS3 ja region free. Yritämme yhdessä pähkäillä, tiedämmekö ketään amerikkalaisen Xbox 360 -konsolin omistajaa. Näin nopealla varoitusajalla emme yksinkertaisesti ehdi löytää sellaista henkilöä. Kaiken säätämisen jälkeen alkaa vaikuttaa siltä, ettei Rock Bandia messuilla nähdä.
Menee tunti ja selviää, että kuriiri on tuomassa Xbox 360 -testikonsolissa toimivan Rock Band -koodin. Ihmeiden ihme, levy saapuu iltapäivällä messuille, ja se vielä kaiken lisäksi toimii. Ehdin soittaa porukan kanssa pari biisiä, ja siistiä on. Peliä voidaan siis esitellä, tai pikemminkin voimme vetää keikan sunnuntaina pelilavalla.
Messujen jälkeen käyn pikaisesti kotona ja kirjoitan saitille uutisen siitä, että Rock Band on messuilla sunnuntaina. Olo on väsynyt, mutta suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen on parempi fiilis, ja suuntaan kaupungille.
SkiExpo-jatkot
Lauantai-iltana menemme syömään Hesari-klubille SkiExpon legendaarisille jatkoille, joissa olen ensimmäistä kertaa. Syömme todella maittavan pippuripihvin runsaalla valkosipulilla. Jälkkärikin taisi olla tosi hyvää, mutten enää muista, mitä se oli.
Messuväsymys painaa, mutta käymme vielä katsomassa ystävämme Nupun Tuokio-duon intiimiä debyyttikeikkaa kaupungilla. Törmään täällä vanhaan toimittajaamme Kaivolan Kalleen. Keikka menee hyvin, vaikka kitara kolahtaakin seinään. Hieno laulaja ja hienoja biisejä. Sieltä sitten toikkaroimme Harrin kanssa öisille kaduille, kunnes saamme tekstiviestillä taksit paikalle ja suuntaamme kotiin.
Sunnuntai 4.11.
Koska DigiExpon pelilavan ohjelma alkaa jokaisena messupäivänä vasta kahdeltatoista, minä ja Miika ehdimme molemmat nukkua varsin hyvin, vaikka yöllä tulikin otettua muutama keitto. Tulen paikalle kuitenkin hyvissä ajoin harjoittelemaan Rock Band -keikkoja varten ja ratkomaan niiden teknisiä ongelmia. Muut eivät nimittäin juuri ajattele sitä piuhahelvettiä ja monitoreja lavalla, joita tähän hommaan tarvitaan.
Treenaamme EA:n ständin yläkerran privaatissa tilassa. Tässä versiossa ei ole montaa biisiä, mutta Bon Jovin Wanted Dead or Alive ja Kissin Detroit Rock City ovat meikälle kovaa kamaa. Treenaamme biisit pari kertaa. EA:n Jere on rummuissa, Tuomo bassossa, minä kitarassa ja Sanna Microsoftilta laulaa. On se huikeata, että oikeasti treenaamme keikkaa varten, jotta biisit kuulostaisivat mahdollisimman hyvältä. Minulle tuottaa hieman vaikeuksia kuulla, soitanko nuotit kohdalleen vai en. Seison monitorin oikealla puolella ja kitaran soundit kuuluvat vasemmalta. Rock Band -kitara on myös varsin erilaisen tuntuinen Guitar Hero 3:n kitaraan verrattuna. Fret-nappulat ovat jäykempiä, eikä rämpyttimessä ole naksuvia mikrokytkimiä, joista tykkään. Ne aiheuttavat hieman melua, mutta niistä tietää, että on painanut rämpytintä. En ehdi tottua täysin Rock Band -skittaan.
Tiltin Juuso on totaalinen rokkarimies ja Rock Band -fani, joten hänkin haluaa soittaa lavalla. Sovimme, että minä aloitan ja hän tulee veivaamaan kitaraa yhdessä tai kahdessa biisissä.
Roudaamme kamat lavalle puoli tuntia ennen ensimmäistä keikkaa. Jo tämäkin tuntuu ihan oikealta bändimeiningiltä. Pitää vetää USB-jakajasta johdot soittimiin ja etsiä jatkojohto, jotta Xbox 360 -konsoli saadaan tarpeeksi lähelle soittajia ja monitoreja, Monitoritkin pitää siirtää pöydältä lattialle, jotta näemme, mitä soittaa. Roudaamista siis.
H-hetki. Vaikka pelin saapuminen messuille sunnuntaina saatiin varmistettua vasta viime tingassa, katsomo on täynnä. Kaikki istumapaikat ovat varattuja, ja yleisöä on reippaasti. Onpa mitä mahtavin fiilis mennä lavalla jengin hurratessa ja Huttusen liekittäessä yleisöä. Sitten hommiin. Soitamme ekalla keikalla muistaakseni Dani Californian ja Wanted Dead or Aliven. Soitan biisit normaalilla, mutten silti pysty paljoa eläytymään soittoon. Fiilis on mitä mahtavin. Tuntuu siltä, että soittaa bändissä, ja on hienoa nähdä muut soittajat vieressä veivaamassa. Mutta heti kun yritän vähän eläytyä, missaan riffejä. Soitan rumpujen oikealla puolella, ja tarkkailumonitorit ovat yhdessä ryppäässä vasemmalla, joten en kuule juuri lainkaan, soitanko kitaraa oikein vai en. Emme ehtineet tsekata, kuinka paljon viivettä monitorien kuvassa on, joten sekin hankaloittaa asiaa. Loppujen lopuksi homma menee hyvin.
Toisella keikalla muutamme settiä, kuten isoilla bändeillä on tapana. Soitamme Kissin Detroit Rock Cityn, joka on tietyllä tapaa minulle uskonnollinen kokemus. Kun olin vielä pieni poika, kuuntelin Kissiä ja ihailin Paul Stanleyn miehekästä rintaa. Leikimme kaverini Roopen kanssa olevamme Kississä. Vedimme päähän mutsin huivit ja jotain meikkejä, laitoimme biisin soimaan ja hypimme sohvalla. Kitaran virkaa toimitti joku Scaletrix-radan pitkä kisko tai muu vastaava esine. Nyt soitan biisiä oikeasti lavalla satojen ihmisten edessä, ja vieressäni Jere paukuttaa rumpuja, Tuomo bassoa ja Kristoffer laulaa. Fiilis on mitä mahtavin. Samalla tajuan, että Rock Band on parhaimmillaan näin. Miltä se tuntuu himassa parin frendin kanssa, kun on soittanut yleisön edessä?
Tähän loppuun vielä haluan lähettää terveiset Ylen Extra Largen porukalle, tiedätte ketä olette. Todella harmittava juttu Ylen lopettaessa mainion ohjelman. Minä ja Miika tuotimme ohjelmaan retro-peliosuuksia ja voi olla, että osa näistä jää näkemättä Ylen lopettaessa Yle Ekstran. Uskomatonta sähellystä niin isolta firmalta.