Ellet viettänyt vuodenvaihdetta kiven alla, lienet jo tietoinen siitä, ettei Cyberpunk 2077:n julkaisu sujunut aivan suunnitellusti. Pelistä toisteltiin vuosien ajan idealistista mantraa, että se julkaistaan vasta valmiina, mutta tästä huolimatta se saateltiin maailmaan lopulta kovin keskeneräisenä. Ilmestymistä kahdeksan pitkää vuotta odottaneiden pelaajien pettymys oli paikoin valtava, eikä CD Projekt Redin PR-osasto osannut reagoida vastaanottoon oikein. Puolivillaiset anteeksipyynnöt ja harkitsemattomat korjausliikkeet ovat kirjoitushetkellä johtaneet pelin vetämiseen pois PlayStation Storesta ja saaneet sijoittajat kääntymään lakimiesten puoleen. Tämän lehden ilmestyessä skandaali lienee ehtinyt saamaan vielä tätäkin suuremmat mittasuhteet.
Tilanne on ikävä aivan kaikille. Petettyjen pelaajien lisäksi kolauksen kärsivät studion maine, osakkeenomistajien salkut ja tietenkin pelin kehittäjäparat, joiden kova työ palkittiin lopulta murskapalautteella. Mutta ketä aidosti on syyttäminen siitä, ettei Cyberpunk vastannut odotuksia? Sormella voi osoitella vaikkapa osaamattomien tuottajien tai kehitystä hoputtaneiden isokenkäisten suuntaan, mutta harva pelaaja osaa tässä tilanteessa katsoa peiliin. Syytä kuitenkin olisi.
Cyberpunk 2077 ehdittiin sitä odottaneiden ja palvoneiden fanien toimesta vinssata kahdeksan vuoden aikana niin korkealle jalustalle, ettei alas yksinkertaisesti ollut tulemista enää yhtenä kappaleena. Ilmiöön myötävaikutti moni asia. Pitkä odotus itsessään on monesti omiaan kiihdyttämään hypejunan kulkua, mutta CD Projekt onnistui myös yhtiönä uimaan kriittisimpienkin pelaajien liiveihin mahtavan menestyneellä The Witcher III:lla ja avoimen kapinallisella otteellaan pelialan ongelmakohdista puhuttaessa. Oli kyse sitten kopiosuojauksesta tai kehittäjien työoloista, studio löysi julkisuudessa aina oikeat sanat, mikä teki siitä monien pelaajien silmissä tietynlaisen messiaan – pelialan pelastajan, jonka paluuta odotettiin kuin kuuta nousevaa.
Toki me mediassakin autoimme muovaamaan tätä mielikuvaa. Koska Cyberpunk kiinnosti yleisöä käytännössä enemmän kuin mikään muu, tartuttiin jokaiseen tiedonmuruseen meidänkin kanavissamme kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Palstatilan toistuva ja avokätinen jakelu yhdelle ja samalle pelille taas teki siitä yhä merkittävämmän lukijoidemme silmissä, ja noidankehä oli valmis.
Toisaalta on pidettävä mielessä, että halkeilevan pintamaalin alla piilee kaikesta huolimatta mainio peli, jossa on paljon hyvää. Olisiko vastaanotto siis ollut toisenlainen, jos se olisikin julkistettu vasta pari vuotta sitten? Entä jos siitä olisikin vastannut vaikkapa koomisen bugisista peleistään valmiiksi tuttu Bethesda? Emme saa koskaan tietää, mutta joka tapauksessa toivon, että pelaajat ovat tämän tapauksen kautta oppineet läksynsä ainakin hetkeksi. Ylenpalttinen haaveilu kun tuppaa tekemään todellisuudesta turhan tylsää.
Johanna Puustinen,
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Pääkirjoitus on julkaistu nyt kaupoissa olevassa Pelaaja-lehden tammikuun numerossa 218.