Tokyo Game Show 2006
Torstai 21.syyskuuta
Tokio, Japani
Loppuvuoden suurin ja merkittävin pelitapahtuma on Tokyo Game Show, joka alkaa huomenna (perjantaina 22.9). Saatuamme Pelaaja-lehden lokakuun numeron tiistaina valmiiksi, lähdin oikeastaan samantien lentokentälle ja kohti Tokiota.
Lauantaina ehdin pakata PES6:n arvostelun kirjoittamisen ja pelaamisen ohella. Jatkoin kirjoittamista sunnuntaina ja vietin sunnunai-iltapäivän töissä toimistolla, mutta Lasse vietti siellä koko viikonlopun ja Lassi puolestaan sunnuntain kirjoittamassa Wiistä. Maanantai kului aikaisesta aamusta aina 22:30 saakka töissä. Sitten pakkasin loput kamat, pistin kaikki aikataulut kasaan, printtasin paperit, nukuin huonosti pari tuntia, menin tiistai-aamuna toimistolle, lehti valmiiksi, hieman loistavan Scarface-pelin (kyllä, tämä peli on Iso yllättäjä) pelaamista ja sitten kiiressä kohti lentokenttää.
Le Tokyo
Saavuin Tokioon keskiviikkona peräti puoli tuntia etuajassa. Olin ennätysvauhdilla Naritan lentokentältä NEX-junassa matkalla kohti Tokiota ja Shibuyan kaupunginosaa. Olen tainnut aiemminkin tilittää, kuinka ihmisten kanssa yhteydessä pysyminen on Tokiossa vaikeata, koska eurooppalaiset/amerikkalaiset kännykät eivät toimi, enkä syystä tai toisesta ole koskaan saanut vuokrattua japanilaista kännykkää , vaikka se on helppoa ja edullista.
Nyt, 3G/UMTS-tekniikan ansiosta voin viimeinkin käyttää täällä samaa luuria kuin Suomessa. Sony Ericsson 800i (se sama luuri joka kaikilla tuntuu olevan ja jota mainostetaan kaikkialla) -kytkykauppaluurini toimii täällä ongelmitta. Se helpottaa elämää, joskin 2 euroa minuuttia maksavat ulkomaanpuhelut on syytä pitää tekemättä. Mutta on kivempi olla kun tietää, että saa porukkaa kiinni.
En nukkunut 11 tunnin lennolla juuri lainkaan, vaikka yölento olikin kyseessä. Olin vielä perille saapuessani kohtalaisen pirteässä kunnossa, joten lähdin italialaiskollegan kanssa kohti Roppongin kaupunginosaa, jossa järjestettiin pelitoimittajan ja pelialan edustajien jo perinteeksi muodostunut illanviettotilaisuus. Homman takana on entinen Electronic Gaming Monthlyn toimittaja John Ricciardi, joka on asunut Japanissa jo useamman vuoden ajan ja myös ennen Japanissa asunut Justin Keeling, joka on nykyisin IGN UK:n pomo.
Simone yrittää selvittää tietämme metrolla Roppongiin.
Tilaisuus oli aluksi pienimuotoinen messuille tulevien amerikkalaisten ja paikallisten toimittajien sekä näiden tuntemien japanilaisten pelintekijöiden tilaisuus, mutta nyt siitä on tullut lähes kaikkien Japanissa asuvien ulkomaalaisten ja amerikkalaisten pelitoimittajien, japanilaisten pelinkehittäjien ja kaveripiirin tapahtuma. Pitkä selitys, mutta pääasia on se, että kaikki tutut pääsevät tapaamaan toisiaan ja rentoutumaan juotavan ja syötävän merkeissä. On aina hyvä vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia kollegoiden kanssa.
Tilaisuudessa oli todella hauskaa. Tällaisissa tapahtumissahan sitä kuulee kaikenlaista, mistä ei voi kirjoittaa. Kuten siitä, että PSP:n Ridge Racer 2 onkin Namcon ulkopuolisen pelintekijäryhmän viritys, joka on tehty puolessa vuodessa. Kaikki Namcon omat Ridge Racer -tyypit kun tekevät Ridge Racer 7:ää PlayStation 3:lle. No, ei nyt niin erityisen shokeeraavaa.
Tapasin täällä niin Locorocon ohjelmoineen Japanissa asuvan Gregg Tavaresin, Tri-Acen pomon, kymmeniä tuttuja toimittajia, kuin myös Silent Hill -sarjan tuottajan Akira Yamaokan, jonka kanssa olen ollut yhteydessä vuosien ajan. Hän paljasti sen verran, että kehittää Konamilla uutta kauhupeliä DS:lle, joka EI ole Silent Hill -sarjan peli. PSP:n tulevasta Silent Hillistä hänellä ei ollut mitään hyvää sanottavaa. Taisin kertoa tästä pelistä reilusti ennen E3:a. Kyseessä on täysin amerikkalaisten tekemä Silent Hill -peli, jonka kanssa japanilaisilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä.
Akira puhuu hyvin englantia ja diggaa suomalaisesta musiikista, joten hänen kanssaa on helppo tulla juttuun. Turinoimme mm. Silent Hill -leffasta ja siitä kuinka uskomatonta elokuvan tekeminen hänelle oli. Hän ei olisi koskaan uskonut ensimmäisen pelin aikana, että sarjasta tulisi niin suosittu, että siitä tehdään Hollywood-elokuva.
Meikäläinen ja Silent Hill -sarjan tuottaja Akira.
Juttelin pitkät tovin myös Akin Saiton kanssa, eli mies joka on isosti mukana Pro Evolution Soccer -sarjan tuotannossa. Hän puheli luottamuksellisesti varsin avoimesti PES-sarjan tulevaisuudesta, mutta keskustelu pysyköön meidän välisenä. Sen verran selvisi, että PES6:n Xbox 360 -versio on pelimekaanisesti erilainen kuin PS2-versio…eli suht erilaiset pelit kyseessä. Tämä ei ihan heti ilmene PES6:n Xbox 360-demosta, joka on toistaiseksi ainoa versio pelistä, jota olen Xbox 360:lle pelannut. Lisensseistäkin selvisi niitä näitä, mutta painokelpoista tekstiä ei kyllä ollut.
Anoop, mies Tokion sykkeen takana
Pelaajan Tokion syke -kolumnia toimittava Anoop oli hänkin paikalla ja välitinkin miehelle kiitokset hyvästä työstä ja kerroin, että lukijat diggaavat kovasti hänen palstastaan. Muita tuttuja paikalla olivat Gameinformer.comin Billy Berghammer, joka on isosti futismiehiä ja Gamevideos.comin Mark McDonald, joka oli ennen EGM:n päätoimittaja.
Mark McDonald (gamevideos.com), Sonyn Gregg Tavares (LocoRoco) ja Ryan O’Donnell (The 1up Show) vertailemassa…
Samat naamat näissä tapahtumissa ovat nähtävissä jo kohta kymmenen vuoden ajan, joten ei tule aivan hirveä paniikki, että sitä pitäisi tavalla tai toisella edetä alalla. Olen viimeaikoina tajunnut, että olen huomattavasti lähempänä 30:n kuin 20:n vuoden ikää, enkä olisi ikinä uskonut, että stressaan asiasta. Tyhmää. Itseasiassa masentavaa. ja iTunesissa soi juuri vieläkin masentavampi Alice in Chainsin Rooster… voin lähes nähdä itseni toisella Vietnamin turneella sotakoneiston turmelemana veteraanina, joka on onnekkaasti säilynyt hengissä. Hmm. My buddy’s breathing his dying breath… they spit on me in my homeland, biisissä kerrotaan.
Vanhojen tuttujen tapaaminen lämmittää ja porukka on jo oppinut lausumaan ”Pelaaja”. Helppoa se ei ole. Ulkomaalaiset vetävät asiasta huumoria, sillä jostain syystä sana jossa on monta A-kirjainta on heille todella hauskaa. Etenkin englantilaisille. Go figure.
Bryan ja Billy Gameinformer.comista
Päädyimme vanhan ystäväni eli 1up.comin Samin ja EA:n C&C3 -tuottaja Amirin kanssa ”keskustelemaan” Icon ja Shadow of the Colossuksen suunnittelija/tuottajan Kenji Kaidon kanssa. Tämän hiljaisen miehen ajatuksista ovat kummuneet sekä Ico että Colossus. Kehuttuamme kilpaa Kaidoa, ymmärsimme ettei hän juuri puhu Englantia, mutta eipä se haitannut sillä me lähinnä keskityimme puhumaan miehen vain kuunnellessa. Sen verran selvisi, että Ico-tiimin seuraava projekti on PlayStation 3-peli ja sitä on tehty noin vuoden ajan.
Tapasin myös Kojima Productionsin Ryanin joka kertoili, että messuilla paljastetaan taas uusi Metal Gear Solid 4 -traileri, mutta tällä kertaa videolta nähdään myös pelaamista. Aiemmat trailerithan ovat pelikuvaa, mutteivät edustaneet varsinaisia pelitilanteita.
Lähdin kohtalaisen hyvissä ajoin takaisin hotellille nukkumaan muiden vielä jäädessä rellestämään. Tilaisuudessa myytiin myös peliaiheista tavaraa ja ostinkin tälläisen Zelda-setin.
Myynnissä oli todella hienoja Nintendo-aiheisia paitoja (ei sellaisia kuin esim. Hot Topic -kaupoissa Yhdysvalloissa), mutta ne maksoivat 6000 jeniä (40 euroa) kappale, joten sellaisiin ei valitettavasti ollut varaa. (Mental note, toimiston tytöille pitää tuoda jotakin)
Blue Dragon Tooth ja Akihabaran elektroniikkataivaassa
En ole koskaan osannut tehdä kännykällä muuta kuin soittaa, mutta tällä uudella luurilla voi jo tehdä kaikenlaista. Muutaman vuoden kuluttua edulliset kännykät sisältävät helvetin hyvän kameran, videokameran, mp3-soittimen ja ties mitä muuta. Jo nyt nämä uudet kännykät ovat aikamoisia multimediavehkeitä. Jos tässä luurissa olisi hyvä videokamera, niin olisi se aika holtitonta. Voisin taltioida pelikuvaa messuilta ja lähettää eteenpäin. Voihan sitä videota nytkin taltioida ja lähettää, tulenkin tekemään tekemään, mutta erityisen hyvälaatuista se ei vielä ole. Takaisin maan pinnalle.
Onnistuin luomaan Blue Tooth -yhteyden kannettavaani ja sitä kautta siirtämään kuvia Macille ilman kotiin unohtamaani kaapelia…mahtavaa!!! Olin ihan varma ettei tämä systeemi toimisi. Himassa yritin joskus saada IR-yhteyden kännykällä ikivanhaan pc-kannettavaani…aika *itun hiljaista.
Akihabara
Torstai on ainoa päivä, jolloin ei ole ohjelmaa joten kävin aamulla nopeasti Akihbarassa eli electric cityssä. Tämä on siis se legendaarinen Tokion kaupunginosa, jossa käytännössä myydään vain elektroniikkaa.
Kävin Yamagiwa Soft -ketjun liikkeessä, jossa olen vuosien varrella käynyt useita kertoja. Olen jo pitkän aikaa etsinyt GBA:n Super Mario Advance 2:ta, mutta tuloksetta. Lassin mukaan peliä painettiin vain muutama satatuhatta kappaletta joten sitä on lähes mahdoton saada mistään. En ole sitä jenkkipelikaupoista saanut edes käytettynä, saati sitten Suomesta. No, täältä sentään löytyi japanilainen versio täydella hinnalla tietenkin.
Juttu on niin, että olen omistanut tämän GBA-pelin ja tietenkin pelannut Super Mario Worldia Super Nintendolla aivan liikaa. Kyseessä on ainoa peli, jonka olen kadottanut… jätin sen vahingossa lentokoneeseen superväsyksissä palatessani joltakin messuilta. Uskomaton moka. Siis ihmiset jotka unohtavat jotain lentokoneeseen… sellainen on hävettävää. No, Roolipelaajan herra Rautalahti unohti iPodinsa lentokoneeseen, joten voin aina lohduttautua sillä tiedolla.
DS on todella vahvasti esillä Akihabaran pelikaupoissa, mutta myös Xbox 360 on ihan mukavasti esillä. Ei sitä ole dumattu neljännen kerroksen takahyllyyn kuten ensimmäistä Xboxia. Myös Blu-ray näkyy. Kaupoista voi ostaa kirjoitettavia Blu-ray -levyjä noin 1700 jenin hinnalla…kallista, mutta itse soittimet ovat noin 1000 euron luokkaa, joka ei ole paha kun kelaa, että Euroopassa soittimien hinta tulee olemaan noin 1500 euron luokkaa, jos oikein muistan. Tyhjät Blu-ray -levyt ovat hienoissa sinisissä kuorissa. I like.
Akihabarassa on Club Sega -pelihalli, jonka alakerta on täysin pyhitetty Virtua Fighter 5:lle. Japanilaiset pelihallit ovat siistejä, eikä niissä tarvitse pelätä kuin aikoinaan Kampin pelihallissa, että tuleekohan turpaan. Japanilaiset pelikoneet ovat matalia ja jokaiselle on tuoli, sillä pelisessiot ovat yleensä pitkiä. Mikään ei ole seksikkäämpää kuin tupakoiva nainen (selitän joskus), mutta röökinsavu on syvältä. Täällä pelihalleissa saa polttaa ja jokainen pelikone on varustettu tuhkakupilla. Ei siellä kauaa kestä.
Jokaisesta pelihallin kerroksesta löytyy juoma-automaatin lisäksi ruoka-automaatti…
Pelihallista ei tarvitse poistua. Ruoka-automaatti tarjoaa lämmintä keittoa ja muuta ruokaa parillasadalla jenillä.
Nyt menen tekemään taustatyötä ja rustaamaan kysymyksiä viikonlopun haastatteluja varten. Aamulla on herätys kello 06:30, nopea aamiainen ja sitten noin puolentoista tunnin reissu Shibuyasta Chibaan Kaihin Makuhari -messukeskukseen, jossa Tokyo Game Show järjestetään.
(tätä kirjoittaessa soi mm. Paula Abdul ”Rush Rush”, Alice in Chains, Man On Fire Soundtrack ja air)