No niin, täällä sitä istutaan, viimeinen työpäivä ennen lomaa. Toimisto on juuri nyt melko autio, sillä iso osa H-Townin miesvahvuudesta viettää lomaa jossain palmujen tai ainakin havupuiden katveessa. Oma loma alkaa viimein tänään ja missä merkeissä! Brock Lesnar kohtaa Shane Carwinin huomenna ehkä koko vuoden suurimmassa MMA-matsissa.
Tämä blogi on pyhitetty täysin MMA:lle.
The One Who Doesn’t Fall…
…Never Stands Up. Nämä sanat lausui Fedor Emelianenko, joka matsasi koko MMA-uransa voitokkaasi aina tähän päivään saakka. Ensimmäinen oikea tappio meni vähän yllättävälle taholle. Toki Fabricio Werdumin hullut BJJ-taidot on tiedetty, mutta kun Fedor on pätkinyt priimakuntoisen Minotauron kahdesti, on tappio Werdumille yllätys.
Fedor tykkää syöksyä guardiin nyrkit viuhuten. Toisten asiantuntijoiden mukaan oli vain ajan kysymys, koska joku nappaa lukon kiinni. Fedorin kannalta harmi, että hän itseasiassa pääsi kerran sidonnasta jo pakoon, ja koetti siirtyä sivukontrolliin, mutta käsi jäi jalkojen väliin ja Werdum onnistui kiepsauttamaan itsensä selälleen ja sai Fedorin takaisin jalkojensa väliin. Tästä alkoivatkin ongelmat.
Armbar, jota Fedor lähti irroittamaan repimällä kättään pois oli ensimmäinen ongelma. Repimisessä on se ongelma, että tällöin kyynärpää liikkuu lähemmäs lantiota. Werdumin nostaessa lantiota ylöspäin, kuten armbar-sidonnassa kuuluu tehdä, lantion likelle siirtynyt kyynärpää ottaa todella kipeää.
Vaikka jo tämä olisikin tarpeeksi kivuliasta kenelle hyvänsä, Werdum nappasi käsilukon ohelle vielä triangeli-kuristuksen. Tätä yhdistelmää näkee harvemmin tatameilla, mutta Werdum otti sen maailman kovinta vapaaottelijaa vastaan. Kertonee siis jotain miehen mattotaidoista.
Werdum lukottamassa Last Emperoria
Lukko yllätti varmaan Fedorin itsensäkin, sillä onhan mies makaillut useammankin erän itsensä Minotauron guardissa voitokkaasti paeten jokaisesta lukosta ja sidonnasta.
Vaikka uskonkin, että raskaansarjan kuninkaana juhlittu Fedor nousee nopeasti jaloilleen ja alkaa taas ottamaan voittoja, on tämä selvästi merkki erään aikakauden loppumisesta. Pride-veteraanit, kuten Fedor, Rampage, Minotauro ja Henderson ovat nyt kaikki ottaneet kivuliaat tappiot. Vaikka esimerkiksi Shogun, joka on vielä hyvin nuori, sekä Anderson Silva, ovatkin otelleet voitokkaasti, on Priden aikaisten mestareiden aika pikkuhiljaa loppumassa. Noh, Shogun Rua poikkeuksena, en usko, että miestä kukaan tulee uhkaamaan moneen vuoteen.
Mirco Cro-Cop sentään voitti Pat Barryn, ja Wanderlei Silvakin pisti Bispingin paikalleen, joka todistaa, että vanhoissa parroissakin riittää vielä tehoa, mutta kuinka kauan?
Mitä Fedorin tappiosta sitten seuraa? Sinne ainakin menivät ne miljuunat ja tsiljuunat, joita Dana White raporttien mukaan on miehelle tyrkyttänyt. White ei ole koskaan arvostanut Fedoria, mutta on halunnut tämän tulevan UFC:hen. En usko, että enää ainakaan niin rahakasta sopimusta syntyisi. Samalla roskikseen lensivät unelmakohtaamiset UFC:n priiman, sekä Strikeforcen mestarin, Alistair Overeemin kanssa.
Toivon mukaan Fedor saa vielä uuden tilaisuuden Werdumin kanssa. Tuolloin lopputulos on taatusti toisenlainen.
Nykyisyys
Tulevaisuudessa uskon näkeväni UFC-mestareina Junior Dos Santosin ja Cain Velasquezin kaltaisia kavereita, jotka ovat isoja, vaarallisia, nopeita ja taitavia kaikilla osa-alueille. Nyt kuitenkin keskitytään Shane Carwiniin ja Brock Lesnariin, eli huomenna käytävään raskaansarjan titteliotteluun, jota koko maailma on odotellut henkeä pidätellen.
Itse uskon Carwinin vievän voiton, mutta en olisi yllättynyt mikäli Brockin käsi nostettaisiin. Lesnarin voiton puolesta puhuu miehen painitaidot. Lesnarin alta on äärimmäisen vaikea nousta pois. Tosin, olin yllättynyt Randy Couturen kyvyistä käsitellä reilusti itseään isompaa Lesnaria. Kuinka vaikeaa se siis voi Carwinille olla, joka on myös erinomainen painija?
Lesnar pistää Frank Mirin pakettiin
Carwinin lyöntivoimaa ei pysty hehkuttamaan liikaa, kun taas Brock ei ole suoraan tyrmännyt ketään. Herring-matsissa mies ei riskejä ottanut, vaan jyräsi voimalla pistevoiton. Randy Couturea vastaan Lesnar teki sen, mitä parhaiten osaa: ground and poundasi maassa makaavan kaverin väsyksiin. Sama koskee myös Mir-voittoa.
Vaikka kaksi jälkimmäistä ovatkin maailmanluokan voittoja, täytyy myöntää, että Lesnarin kritisoijilla on helppoa. Voitto puolet pienemmästä lähes 50-vuotiaasta miehestä antaa avoimen paikan paskanjauhajille. Yksi tappio Frank Miriä vastaan ei myöskään auta Lesnarin puolestapuhujia, vaikka kyseessä olikin ilmiselvä lipsahdus tuolloin vielä aloittelevalta Brockilta.
Se on kuitenkin kiistämätön fakta, että se Lesnar, joka hakkasi Mirin pään muussiksi vuosi takaperin, on vaara ihan kenelle tahansa, eikä sitä voi kukaan kieltää. Uran alkupään mokat on syytä siis jo unohtaa. Puhui sitten Brockin puolesta tai vastaan, on se selvä asia, että Carwin on Lesnarille eräänlainen testi, joka viimeistään osoittaa miehen taidot tai niiden puutteet. Sama tosin koskee Carwinia, joka on myös nyt kovan paikan edessä.
Harvoin on nähty näin vahvoja raskassarjalaisia vääntämässä ja hakkaamassa toisiaan missään lajissa. Pelkän raa’an voiman lisäksi nämä miehet ovat kuitenkin hyvin urheilullisia, nopeita ja taitavia omilla osa-alueillaan. Carwin on sanojensa mukaan valmis painimatsiin Brockin kanssa. Brock sen sijaan ei varmasti halua ottaa yhtäkään iskua Carwinilta, jonka lyönti on niin kova, että se saa varmasti luut rutisemaan.
Carwin iskee Gonzagan pään irti.
Oma veikkaus: Shane Carwin via KO 1st round.
No niin, tästä onkin hyvä sitten siirtyä lomille ja jännäämään Lesnarin ja Carwinin kohtaamista.