Huomio! Kirjoitettu ennen joulua!
Pelaaja 100
Tässä 100:tta Pelaajaa viimeistellessämme ajattelen lähinnä mitä kaikkea jää puuttumaan. Yksi kolumni, joka piti tulla lehteen maailman parhaan pelilehden päätoimittajalta jää aikataulujen takia puuttumaan ja näillä näkymin haluamani Pelaaja 100 -wallpaperit jäävät tekemättä samasta syystä. Kaikkeen ei vain yksinkertaisesti venytä, vaikka asioita onkin suunniteltu jo pitkän aikaan. Toisaalta en ole koskaan tyytyväinen, joka varmaan on asia joka vieläkin ajaa minua eteenpäin.
Hyvä lehti 100:sta kuitenkin tulee, se on ihan varma. Mitä ennemmän katson 100:n lehden kantta, sitä enemmän pidän sitä loistavana ja olen innoissani lehdestä. Mukana on paljon sisältöä, jota on suunniteltu pitkin vuotta. Ensimmäinen palaveri 100:sta Pelaajasta käytiin joulukuussa 2009 entisessä Bali Hai -ravintolassa Helsingissä. Jo tänä keväänä alettiin lehteen kaavailtujen haastattelujen säätäminen ja ideatasolla 100. lehden sisältö on ollut pitkään selvillä.
Vuoden peli: Red Dead Redemption
Red Dead Redemption on ns. gift that keeps on giving. Aivan uskomaton peli. Ympäristön laajuus ja grafiikan uskomaton yksityiskohtaisuus maailman kokoon nähden ovat huikeita suorituksia.
Pelkäänkin, että porukka odottaa LA Noirelta samaa ja pettyy pahasti. Kaksi hyvin erilaista peliä. En usko, että Red Dead Redemptionia tullaan ylittämään monen vuoteen sisällön määrän ja monipuolisuuden suhteen.
Meksikon punertavat kalliovuoret, Tall Treesin jättimäiset puut ja hirvet, Blackwater, Armadillo – peli on täynnä ikimuistoisia paikkoja. Kuinka voisin unohtaa ninja-karhut, joita pitää teurastaa 18 kappaletta saavutuksen saadakseen. Etenkin pelin loppupuoli on mahtava, kun toiminnan sijasta keskitytään enemmän Marstonin perheeseen.
Dead Nation -bileet
Kävin äskettäin Housemarquen, Mr Goodlivingin ja Sonyn sponssaamissa Dead Nation -pikkujoulubileissä, missä olikin erittäin hauskaa. Paikalla oli asiaankuuluvasti maskeerattuja zombeja, jotka olivat todella hienon näköisiä. Heidän kanssaan pääsi valokuvaankin.
Nämä zombit olivat ymmärtääkseni jostakin näyttelijäkoulusta. Se mikä hämäsi oli se, että tyypit oli, tosin moni muukin, jo aikaisessa vaiheessa iltaa aikamoisessa kännissä. Kun Housemarquen Ilari Kuittinen piti puheen ja sitä ennen Mr Goodlivingin toimitusjohtaja, niin porukka ei voinut pitää turpaansa kiinni, vaan hölisi puhujien päälle. Se on äärimmäisen törkeätä ja suurin osa äänessä olevista hepuista oli juuri näitä zombeja. Olin jo huutaa, että turpa kiinni, osoittakaa kunnioitusta pelintekijää ja bileiden pääjehua kohtaan, mutten uskaltanut. Olisi pitänyt. Luulisi, että voisi olla 10 minuuttia hiljaa sen ilmaisen viinan ja safkan eteen.
Se, että sain kuulla negatiivisuutta Dead Nationille antamastamme arvosanasta (7) ei yllättänyt, mutta se, että arvostelu otettiin niin vakavasti, kylläkin. Olen aina yrittänyt selvittää toimituksemme jäsenille, että sillä mitä kirjoitamme on suuri merkitys monelle ihmislle.
Tuntuu siltä, että olen useimmiten Pelaajan ”kasvot” ja henkilö, joka käy näissä tilaisuuksissa. Siten saan kuulla paljon kommenttia Pelaajasta, usein hyvää, joskus huonoa. Toivoisin, että muutkin toimistomme toimittajat olisivat enemmän läsnä näissä tilaisuuksissa ja siten paremmin kosketuksessa yleisöömme ja koko skeneen.
Mielestäni toimittajat eivät voi toimia tyhjiössä, kirjoittaa mitä huvittaa ja olettaa ettei kirjoittamallaan ole seurauksia tai ettei yleisön kanssa pidä sosialisoida. Olen aina ihmetellyt kun toimittajat tuohtuvat siitä, että heidän kritiikistään ollaan vastaanottajan saralla eri mieltä. Jos olisin itse toisella puolella, se on ihan varma, etten sulattaisi kirjoitusta, josta en pidä. Ymmärrän hyvin kumpaakin osapuolta.
Dead Nationia on tehty pari vuotta ja pieni tekijäporukka on tehnyt sitä hartaasti pistäen kaiken likoon, joten tietenkin tuntuu pahalta lukea arvosteluja, jotka eivät miellytä. Se on ihan selvä. Se mikä harmittaa on se, että pelintekijäpuolella nähdään ettei pelitoimittajat tajua pelin ominaisuuksia tai että jos peliä on tehty vuosia, niin kaikki sen virheet ovat ominaisuuksia, joita emme vain tajua. Tottakai itsessäni on samaa, Pelaaja-lehdessä on asioita, jotka mielestäni siinä pitää olla ja ne ovat mielestäni perustellusti lehdessä, mutta joidenkin mieleen ne eivät ole.
Vaikka sitä ei kovin usein sanota, niin tottakai kotimaisia devaajia vaivaa sekin, että annoimme Alan Wakelle 9/10, sillä melko universaalisti täällä ollaan devaajien keskuudessa sitä mieltä, että kyseessä on 7:n peli ja olen itse osittain samoilla linjoilla. Asia nähdään niin, että koska Remedy on Remedy niin he saavat jo heti paremmat pisteet koska peli oli profiililtaan niin paljon isompi. Se ei tietenkään pidä paikkaansa.
Takaisin siihen, mistä aloitin. Se mikä vaivasi oli se, että paikalla olleet ulkopuoliset toimittajat eivät varmasti saaneet Dead Nationista tai tekijöistä paljoa irti. Meininki oli kovin sisäsiittoista, kun bileet olivat kerran kahden firman tiloissa, niin tekijät keskittyivät ryyppämään tuttujen kanssa, mikä on täysin ymmärrettävää. Kyseessä olivat pikkujoulut ja julkaisubileet, mutta ainahan peliä pitää promota kun siihen vain on mahdollisuus.
Bileet olivat silti hauskat ja ilta jatkui myöhään hyvien ystävien kanssa.
Kiitos vuodesta 2010, se on ollut allekirjoittaneelle varsin aaltoileva.
Oikein hyvää joulua kaikille ja rauhallista uutta vuotta. Iso sydämellinen kiitos, myös kaikille Pelaajan (ja WoWin, Anime-lehden, Pelaan, Pelaajalehti.comin ja Peliplaneetan lukijoille) lukijoille ja tukijoille!
Pelaaja 100 ihan kohta!