(Blogia kirjoitettu 19. ja 26.huhtikuuta)
Maaliskuun ja huhtikuun hullunmylly
19.4
Kuinka aika rientääkään.
On jo huhtikuun puoliväli, ja kohtahan on kesä. Mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän on tekemistä, sitä nopeammin aika kuluu. Vielä pikkupoikana ja kouluaikoina aika mateli kohti kesälomaa, koska tekemistä oli niin vähän, saati sitten huolenaiheita. Kaikki tämä muuttuu vanhetessa. En selvästi ollut hirveän kiireinen MoonTV:llä, sillä siellä E3 tuntui saapuvan todella hitaasti. Nykyisin kaikki tapahtumat tulevat vastaan niin hirveällä tahdilla, etten tajua mihin aika katoaa.
Huomaan, ettemme ole päivittäneet toimituksen blogia toivotulla ja luvatulla tahdilla, mutta ainakin olemme saaneet useampia kirjoittajia blogaamaan, joten paineet blogien kirjoittamisen suhteen ovat minulla laskeneet. Huttuselta tulee piakkoin blogi. Pyykkösen Jannella on ollut sen verran projekteja, että hän tekee blogin heti kun kerkiää.
Hotellihuoneessa Giant Bombin bombcast -nauhoitusession jälkeen.
En tehnyt tällä kertaa perinteiseen tyyliin blogia Game Developers Conferencesta. Sen sijaan tein aiheesta matkapäiväkirjamaisen artikkelin toukokuun lehteen, ja siitä tuli eeppisen pituinen. Kuten sanottu, yritetään pitää täällä äänessä muutkin kuin minä.
Olen katsellut ja kuunnellut tätä introa viime aikoina kirjoittaessani.
Kiihtyvä tahti
Alkuvuosi oli varsin hiljainen. Olin tyytyväinen siitä, että sain olla useita viikkoja putkeen toimistolla sekä kotona ilman, että tarvitsi lähteä jonnekin. Sitä saa kummasti enemmän tehtyä, kun on yhdessä paikassa pidemmän aikaa. Se näkyy suunnitelmallisempana toteutuksena Pelaajassakin.
Taitaa olla Lontoon Heathrown kentällä, Kuvassa on supermoderni kaksikerroksinen Airbusin 380 -lentokone. Tälläisessä olisi tosi kiva lentää, mutta niin olisi kiva matkustaa jumbojetin toisessa kerroksessa.
Maaliskuusta alkaen on taas ollut melkoinen kiire. Kirjoitan tätä blogia kymmenen ja puolen tunnin lennolla Los Angelesiin (ja sitten reissun jälkeen, joten pahoittelen, jos aikamuodot ovat hieman sekaisin), jonne menen katsomaan Sonyn tulevan vuoden aikana julkaisuvuorossa olevia pelejä.
Los Angeles melkein koko komeudessaan.
Matka jatkuu enkelten kaupungista todella tiukan ohjelman myötä vielä muuallekin Yhdysvaltoihin . Saavun kaupunkiin sunnuntai-iltapäivällä ja toivon ehtiväni näkemään edes muutamia kaupungissa asuvia kavereitani.
Työt alkavat heti kahdeksalta maanantaiaamuna, ja meininki kestää koko päivän. Yhdysvaltain länsirannikon yhdeksän tunnin aikaerosta johtuen herään aina noin viiden ja kuuden välillä aamulla riippumatta siitä milloin menen nukkumaan.
Tiistainakin hommat alkavat heti aamulla ja iltapäivällä lennetään toimittajaporukan kera Seattleen. Keskiviikko ja torstai ovat aamusta iltaan kestäviä studiovisiittejä. Perjantaina lennän takaisin Suomeen, jolloin olen kotona lauantaina. Maanantaina pitääkin taas lähteä tsekkaamaan peliä, joka on Pelaajan kesäkuun kannessa. Unohdin, että kävin vielä ennen jenkkireissua keskiviikkona Kööpenhaminassa Nordic Game -asioilla!
Eipä ainakaan jää aikaa tuhlata rahaa tällä keikalla. Toivottavasti ehdin joku aamu kirjoittaa edes muutamasta näkemästäni pelistä alustavan artikkelin, sillä kotiin päästessäni siitä tulee paljon vaikeampaa.
MTV:n ja Harmonixin Rock Band -bileet GDC:ssa.
26.4
No ehdin. Kirjoitin nipun juttuja jo paikan päällä, paluulennolla ja kotona sunnuntaina sekä lauantaina. Hieman *itutti kun facebookissa sain viestiä Ryan Paytonilta, että nähdään Seattlessa, mutten ehtinyt. Argh. En nähnyt Los Angelesista tai Seattlesta oikeastaan kuin hotellihuoneen ja pari ravintolaa.
Katsokaa tästä Naughty Dogin co-presidentin (mikähän se on Suomeksi?) ja teknisen johtajan Christophe Balestran nuorempana koodama huikea Oxygene-demoryhmän demo.
19.4
Kirjoittamista
Vietin koko pääsiäisen himaan lukittautuneena ja kirjoitin Game Developers Conference -artikkelini viimeinkin loppuun. En tosin ole siihen erityisen tyytyväinen.
Pääsiäisaamiaiseni. Tällä jaksaa.
Tulin GDC:sta takaisin maanantai-iltana 30.huhtikuuta. Olin tiistain toimistolla, ja keskiviikkoaamuna kuudelta piti lähteä jo takaisin lentokentälle. Tällä kertaa kohteena oli Liverpool. Aikaerosta toipumiseen minulla menee nykyisin melkein viikko. Toinen ja kolmas yö ovat nukkumisen kannalta huonoimmat. En saanut nukuttua lainkaan ennen Liverpooliin lähtöä, joten nousin sängystä aamukolmelta ja katsoin leffan. Lähdin kentälle viideltä. Nukahtelin Liverpoolissa Bizarre Creationsin studiolla Blur-pelin demon aikana, mikä hävetti niin perkeleesti. Peli ei todellakaan ollut huono, olin vain niin hirvittävän väsynyt. Studiolla tosin oltiin tietoisia siitä, että olin saapunut San Franciscosta kaksi päivää sitten, joten ymmärrystä riitti. Studion johtaja toi minulle tuopin mustaa kahvia, jota sitten siemailin.
Aino syy, miksi suostuin lähtemään niin tiukalla aikataululla oli juuri Bizarre. Se oli ensimmäinen pelistudio, jossa olen koskaan käynyt. Perustajakaksikosta on vuosien saatossa tullut hyviä ystäviäni kuten oikeastaan koko Bizarren tuotantoportaasta. Kun kutsu kävi, niin totta kai halusin siis käydä tsekkaamassa heidän pelinsä. Sydän alkoi kahvin ansiosta tikittää siihen malliin, etten nukkunut seuraavana yönäkään paria tuntia enempää.
Vain pari viikkoa ennen tätä koko ruljanssia olin 2K Marinin luona San Franciscossa katsomassa BioShock 2:ta. Tässä kuvassa on yksi alue 2K Marinin BioShock 2 -kehitysryhmän tiloista. Tilat ovat melko tyypilliset pelinkehitysstudiolle. Kehitysryhmä istuu avoimissa tiloissa, joissa esimerkiksi kenttäryhmä, ohjelmoijat, hahmoanimaattorit istuvat omilla alueillaan ja usein eri tiimien jäsenet vaihtavat tietyn väliajoin paikkoja toisten tiimien jäsenten kanssa, jotta tiimit eivät eristäytyisi liikaa.
Itse asiassa useampikin toimituksen jäsen on tien päällä, sillä pelikustantajat järjestävät huhtikuun aikana useita pelitapahtumia Lontoossa. Niisä käytännössä näytetään pitkälti pelit, jotka kustantajat näyttävät E3:ssa. Lama tuntuu alalla jo selvästi, mutta ainakin vielä on rahaa järjestää kaikenlaisia Gamers Day -tapahtumia. Se mikä tässä ei toimi on vähenevä mainostaminen, johon ei vain tunnu löytyvän rahaa. Ilman mainoksia pelilehtien tulevaisuus on vaakalaudalla.
G4 on samoissa tiloissa E!-kanavan kanssa ja tässä on E! True Hollywood Storiesin toimistoalue!
Kaikki eivät tykkää matkaamisesta
Puhuin Jannen (Pyykkösen, hän on siis se ensimmäinen Jannemme) kanssa työkeikoista, ja oli työn takana suostutella mies lähtemään sellaiselle, vaikka näytettävät pelit toki kiinnostavatkin miestä. Hän ei vain yksinkertaisesti pidä matkustamisesta, minkä samalla ymmärrän ja en ymmärrä. Nyt kun istun taas 10:n tunnin kuluttavalla lennolla, mietin taas että miksi teen tätä itselleni, kun joku muu voisi tehdä sen puolestani. Moni toimittajistamme työskentelee kirjoittamisen ohella tai opiskelee, joten parin päivän työkeikat eivät juurikaan kalenteriin. Sill selittyy pitkälti se miksi olen itse niin paljon tien päällä. Toisaalta myös pystyn kirjoittamaan suuren määrän tekstiä lyhyessä ajassa.
Illallisella San Franciscossa 2K Marinin studiopomo Alyssan kanssa.
Pyykkönen on ehdoton huippumies (sellainen kuin ensimmäisen Indiana Jonesin lopussa todettava top men, mutta ei kuitenkaan paha hallituksen kätyri!). Poden jatkuvaa huonoa omatuntoa, kun välillä tiuskaisen hänelle tai muuten vain vastaan vittumaisesti, mikä on todella synkkä piirre itsessäni, joka vuosi vuodelta pahenee. (Kyl mä kestän. – Pyykk. huom.) Pelaajan parissa työskenteleminen on varmasti vähentänyt elinvuosiani, mutta jatkuva paine jota aiheutan eniten itse, on muuttanut minua vähemmän mukavaksi ihmiseksi, mikä vaivaa minua suuresti.
Kuuntelen lennolla Björkin Always Full of Lovea, joka on yksi hienoimmista kappaleista koskaan. Muistan että sillä on Kurkijärven Lassille erikoinen, upea, merkitys. Kävin Pelaajassa pitkään vaikuttaneen Lassin kanssa taannoin lounaalla ja hänelle kuuluu hyvää, mikä lämmittää sydäntä.
Toimittajakollegoiden kanssa matkalla kotiin pitkän viikon jälkeen.
Resident Evil 5
Pakko myöntää, kirjoittamisen ohella pelasin pääsiäisenä myös todella paljon Resident Evil 5:ttä. Niin paljon, että hommasin Platinum Trophyn!
Voin sanoa, että kun tahkosin ties kuinka monetta kertaa rahan takia episodia 5.3, mietin kuinka pian minun ei enää koskaan tarvitsisi palata takaisin tähän kenttään ja kuulla Chrisin ”she’s just a terrorist, end of story” -löpinöitä. Heti kentän alussa saa 3000 pisteen arvoisen timantin ja kun käy lahtaamassa siellä kulkusilloilla ne kaksi Jeff Goldblumin kärpäsötökän näköistä kaveria, saa 5000:n arvoisen timantin. Kun vielä blästää ison tumman kaverin liikkuvan tason päällä, saa myös rahanarvoisen palkinnon. Sitten lopuksi ammutaan ne raketinheitinheput ja haetaan heidän takana olevasta huoneesta kaulakoru, sitten Quit Game – ja ladataan sama chapter uudelleen.
Pelasin tämän osion läpi useita kymmeniä kertoja kerätäkseni sen verran rahaa, että sain päivitettyä kaikki aseet maksimitasolle. Toinen kenttä, jota pelasin paljon, oli ”venekenttä” eli episodi 3.1. Sen pelaa läpi noin vartissa, ja massia tulee noin 30 000 pisteen edestä.
Miten löysin tähän aikaa? En tiedä. En ole ollut ulkona todella pitkään aikaan. Tai ainakaan pelkästään huvin vuoksi. Torstaina ennen pääsiäistä pääsi vähän relaamaan kaverini Killin varpajaisissa, jossa vedimme porukalla Rock Bandia.
Pääsiäisen jälkeisellä viikolla oli joka arki-ilta, jotakin menoa illalla. Tapaamiset ja tapahtumat olivat toki mahtavia, mutta käytännössä ennen tätä reissua olen käynyt vain käynyt kääntymässä kotona.
Perjantaina en enää jaksanut lähteä kaverin Kasino A4-lehden julkaisubileisiin, josta pahoittelut Antille.
Minä ja hyvä ystäväni ja kollegani Italiasta Daniele.
Nordic Game 2009
Olen todella ylpeä siitä, että olen pohjoismaiden merkittävimmän ja tosin ainoan pelinkehittäjäkonferenssin hallituksessa auttamassa konferenssia. Vastasin tietenkin kyllä kun minua tehtävään pyydettiin. Kyseessä on kunnia-asia.
Pääasiallisena tehtäväni on hankkia puhujia, toisin sanoen hyödyntää kontaktejani. Olen aina halunnut olla monessa mukana pelialalla, ja olen turhautunut, etten ole voinut tehdä enempää. Oma mokani kun vieläkin sanon kyllä, kun tarjoutuu tilaisuus tehdä alalla jotain.
Ollessani nuori ja naiivi MoonTV-aikoina, rehellisesti sanottunakin suurin motivaationi oli levittää pelaamiseen ilosanomaa television kautta ja tietenkin yrittää viimeinkin päästä pelaamaan suurta määrää pelejä, joihin ei tavallisena kuluttajana ollut mahdollista päästä käsiksi.
Mielestäni pelimedian tai yleensäkin pelimedian ihmisten Suomessa pitäisi tehdä enemmän alan eteen. Kauppapuolelta sitä on ainakin turha odottaa.
Yksi asia, jota yritän saada läpi etenkin nuorille työntekijöillemme on se, ettei pelitoimittajan työ ole vain toimistolla kirjoittamista ja uutisten etsimistä netistä, jonka sitten voi unohtaa kotiin lähtiessä. Yksi juttu mikä suomalaisissa on mielestäni hieman pielessä on se, että vaikka työmoraali on yleisesti ottaen kovaa luokkaa ja jengi ammattimaista, niin tietynlainen amerikkalaishenkinen omistautuneisuus puuttuu.
Mutta Takaisin asiaan. Pari kuukautta sitten Edge-lehdessä oli sivun mainos Nordic Gamesta ja myös artikkeli tapahtumasta, näinhän se mediapartnerimeininki toimii. Myönnän toki: egoni tykkää ja huono itsetuntoni kohottui edes hetkisen, kun mainoksen kaikki listatut pääpuhujat olivat minun tilaisuuteen järjestämiäni. Se tuntui suoraan sanoen helvetin mahtavalta.
Nordic Gamen jury työn äärellä.
Tätä tärkeämpää on tietenkin se, kuinka kyseiset herrat pystyvät tarjoamaan pohjoismaisille pelintekijöille jotakin, mikä auttaisi näitä tekemään parempia pelejä.
Viritteillä on vielä pari tahoa, jotka toivottavasti saamme tapahtumaan, mutta jo nyt tapahtuman ohjelma vaikuttaa todella hyvältä. Tietenkin suurin osa puhujista on tulossa sinne Nordic Game -organisaation todellisten gurujen kautta. He ovat tehneet jo vuosien ajan todella tärkeää työtä pohjoismaisen pelinkehityksen eteen.
Suosittelen teille kaikille aikuisikään ehtineille opiskelijoille ja pelien tekemisestä kiinnostuneille Nordic Gamessa käymistä. Tilaisuus varmasti antaa hieman lisävaloa pelien tekemisen prosessiin. Tapahtuma on erinomainen paikka saada kontakteja, ja tietenkin siellä voi myös hakea töitä pelistudioilta.
Nordic Game järjestetään Malmössä 19 – 20 toukokuuta. Kaupunki on aivan Kööpenhaminan vieressä, joten siellä vierailu ei ole ylitsepääsemätön kustannus.
H-Townin istumajärjestys
Olen melko järjestelmällinen ja järjestyksestä (Siksi Jannen epäsiisti työpöytä minua niin ärsyttääkin. No, jos miehen taituruus tulee tällä hinnalla, I’ll take it any day!) pitävä ihminen, joten jokin aika sitten tuumin, että toimiston istumajärjestystä pitäisi muuttaa.
Muistan vielä ajat, kun teimme Pelaajaa kotona, sitten kellaritoimistossa lähinnä Lassen ja Huttusen kanssa. Pari vuotta sitten teimme hommia nykyisessä toimistossa ison porukan kanssa mutta tuotteiden loputtua, tiimi pieneni todella olemattomaksi. Nyt meillä on taas pelottavan paljon porukkaa töissä siihen nähden, että meillä on neljä lehteä ja pari nettisivua.
No, pointtini oli että nykyisin Eemeli ja Ville istuvat vastakkain ja muodostavat webiyksikkömme. Minun vastapäätäni istuu Kaitila, joka vaihtoi Eemelin paikalle. Aiemmin Eemeli istui vastapäätä minua, mutta päivittäiset rutiinimme eivät erityisesti kohdanneet. Paitsi kun totean Eemelille, että ”teetkö uutisen aiheesta x”, mikä tarkoittaa että ”tee uutinen aiheesta x nyt”, jolloin keskeytän Eemelin flow’n.
Kaitila toimii tuotantokoordinaattorina ja katsoo Pelaajan aikataulujen perään ja istui aiemmin huoneen toisessa päässä. Koska tarvitsen häntä päivittäisellä tasolla eniten tuotannossa, on järkevää, että hän istuisi vastapäätäni.
Pyykkönen istuu kauempana edessäni Huttusen vieressä, joten pc-miehet voivat keskustella keskenään edellisen yön raideista. Näin voin myös jatkuvasti ärsyttää Jannea katsomalla häntä anovasti, jotta Pelaajan maailman osiot valmistuisivat.
Ennen minä, Huttunen ja Janne huusimme usein kaukana istuvalle Kaitilalle kysymyksiä ja vaatimuksia pyyntöjä. Yksi kaunis päivä toimistolla tajusin, että hänen kannattaisi istua minun, Huttusen ja Pyykkösen keskellä, koska kaikki tarvitsemme hänen vastaavan kysymyksiimme ja tekevän toivomiamme asioita.
Nyt vielä Anime-lehden Waksu (eli Pelaajan erikoisartikkeleiden erikoismies) pitäisi jotenkin saada ottamaan luurit pois korviltaan ja lähemmäksi muuta toimitusta!
Tätä se usein on. Odottamista ahtaissa lentokenttätiloissa.