Thomas blogaa alkuvuoden jutuista

Juttua Avatar-leffasta, BioShock 2:sta, uuden vuoden keikasta ja... Modern Warfare 2:sta.

14.9.2011 23:11
blog1

Työn ääressä ideoimassa Top 5 -palstaa toimituksen kanssa.

HIM uutena vuotena

Minun piti mennä uutena vuotena katsomaan HIMin keikkaa Tavastialle, mutta kun pyysin lippuja hitusen myöhään, oli vaihtoehtona mennä yksin uutena vuotena tai kaverin kanssa edeltävänä päivänä. Joten menin keikalle kaverin kanssa keskiviikkona. Jälkeenpäin kävi ilmi, että toimituksen Arvekari on myöskin HIM-fani. Sitä oppii aina jotain uutta.

Olen aina pitänyt HIMin musiikista ja pidän Ville Valoa nerokkaana säveltäjänä. Mies on säveltänyt lähes yksin jo puolisen tusinaa levyä, joista jokaiselta löytyy samalla kaavalla tehtyjä, todella loistavia biisejä. Harva bändi kykenee tekemään niin monta hyvää levyä kuin mitä HIM on tehnyt käytännössä yhden miehen voimin.

Olen nähnyt HIMin vuosien varrella jollain festareilla, mutta siitä on todella pitkä aika. Kovin suuri yllätys ei ollut, että bändi ei erityisesti ”eläydy” lavalla. Bändin esiintyminen on hyvin lakonista ja rauhallista, ainoastaan basisti-Mige irrottelee hieman. Ei se tee musiikista huonompaa, mutta keikkafiilikseen se toki vaikuttaa. Fiilis keikalla oli lähes harras – suurin osa paikalla olevista lauloi biisien sanoja ulkoa, mutta eläytyminen on enemmän henkilökohtaista kuin villiä keikkafiilistelyä, vaikka osa bändin biiseistä sallisi enemmän reaktioita.

Väsyneet englantilaiset futiskommentaattorit – etenkin ne, jotka ovat valmentaneet, pelanneet tai muuten vain nähneet futista kymmenien vuosien ajan – jaksavat tilittää, kuinka managerin huutaminen tai pelaajan intohimo on nähtävissä vain, jos tämä jaksaa huutaa ja riehua. Michael Owenia ja David Beckhamia pidettiin huonoina maajoukkuekapteeneina koska he olivat hiljaisia miehiä, eivätkä toisille pelaajille huutavia hulluja kuten Roy Keane. Tämä on se vanha ajattelumalli, jota Sir Alex Ferguson tietenkin vielä pukuhuoneessa harrastaa – huutamisella motivoidaan ja pelotellaan. Ainakin jälkimmäinen varmaan onnistuu. En kuitenkaan usko, että se on ainoa tapa motivoida pelaajia.

Joten jos ajattelen näin, niin ei HIMin hillityn lavaesiintyminen pitäisi haitata. Bändi, etenkin Linde, keskittyy todella tarkkaan soittamiseen, eikä niinkään fiilistelemiseen. Se on kunnioitettavaa, mutta toki mielestäni olisi siistimpää, jos bändi edes joskus olisi lavalla hieman elävämpi ja saisi siten yleisön paremmin messiin.

Avatar

Kaikki toimituksessa ovat samaa mieltä: ”paljon parempi, kuin mitä odotin”. Sitähän Avatar tosiaan oli. Trailerit olivat melko yllätyksettömiä ja jopa tylsiä näin parikymmentä vuotta leffoja katsoneena, mutta traileri on vain traileri.

Leffa oli hyvin viihdyttävä ja tekisi mieli katsoa se uudelleen. Itse mietin leffaa katsoessani etenkin sen teknistä puolta – kuinka mieletön haaste se on ollut. CGI ei ole uusi asia, mutta rajoja pusketaan silti vielä näinkin monen vuoden jälkeen sitten Abyssin ja Terminator 2:n. Eikä pelkästään sisällön volyymilla, vaan kohtausten koreografialla, yksityiskohdilla ja kunnianhimolla. Avatarin luomisurakka on ollut hirmuinen, ja kun katsoo leffan tekijäluetteloa, niin lähes kaikki hyvät CGI-/efektipajat ovat olleet mukana elokuvan tuotannossa.

Peli olikin sitten kamalan keskinkertainen.

BioShock 2

PelaajaWHITE-image45

Helmikuun Pelaajassa ei valitettavasti ole arvostelua BioShock 2:sta. Pelin promoversiot, joista arvostelut tehdään, ilmestyvät samalla viikolla, kun Pelaaja menee painoon. Ensimmäiset BioShock 2 -arvostelut on tehty 2K:n tiloissa ja tämä tilaisuus on annettu vain isojen maiden medioille, joten ikävä kyllä, arvostelu ei ilmesty siinä Pelaajassa, missä sen pitäisi olla.

Ennakkoversio on ihan jees. Helvetin vaikea vain, ainakin minulle. Pistin aiheesta sähköpostia tekijöille ja minulle todettiin, että olin ainoa, joka oli valittanut ennakkoversion vaikeudesta, joten ehkä en vain osannut pelata oikein. Oli miten oli, taistelutilanteiden monipuolisuus pelissä on huima. Big Daddylla on pora, jolla voi huitoa, telekineettinen pyssy, plasmideja, perusrynkky useine eri luoteineen, rivet gun, jolla voi ampua miinojen kaltaisia ympäristöön kiinnittyviä räjähteitä – ja tämä kaikki jo ensimmäisen tunnin aikana.

PelaajaWHITE-image60

Olen pelannut läpi yhden kohtauksen, jossa Little Sisteriä pitää suojella tämän imutellessa todella hitaasti ruumiista Adamia. Pelaajan pitää suojella Little Sisteriä paikalla ryntääviltä Rapturen sekopäiltä, mikä ei ole helppoa. Tyttö ei juuri ota iskua, mutta Big Daddy sitäkin enemmän. Monilla Rapturen asukeilla on pistooleja, jotka tekevät melkoista vahinkoa, joten taistoon valmistautuminen on syytä tehdä huolella. Homma meneekin niin, että taktiikka pitää miettiä, ennen kuin Adam-imuttelun aloittaa, sillä voit olla varma, että kun piikki uppoaa Adam-mehukkaaseen lihaan, vihollisia puskee heti päälle.

Vita-kammioita on sen verran tiuhaan, että kuoleminen ei pahemmin haittaa, mutta sitä tietenkin menettää luoteja taisteluissa, joten tallentaminen kannattaa, jos on paljon rahaa ja luoteja, jotta voi sitten yrittää uudelleen kunnon varusteilla.

Modern Warfare 2

Skipppaa tämä kappale, jos ei kiinnosta!

Toinen Prestige menossa, about level 25. Kuusi päivää peliaikaa mennyt. On se hienoa, kuinka moninpelistä löytää uusia juttuja ja tajuaa, kuinka hyvin suunniteltu paketti onkaan kyseessä. Vaikka ymmärrän kyllä, että monia etenkin care packaget ja nuo kirotut kämppääjät ottavat päähän.

Aluksi pelasin lähinnä vain M4:llä, joka on hyvä perusmutka, jossa ei ole pahemmin rekyyliä. M4 toimii hyvin, kun sen varustaa Stopping Powerilla ja vaikka FMJ-luodeilla, mutta ei ase näistä virityksistä huolimatta ole erityisen tehokas.

mw2

Ensimmäisellä Prestige-kierroksella aloinkin pelata FAMASilla ja sitten ACR:llä. Lasse suositteli jälkimmäistä, ja pelasinkin sillä useita kymmeniä leveleitä enkä käyttänyt kertaakaan M-16:tta, jota olin aiemmin käyttänyt. Nyt tokalla Prestige-rundilla olen pelannut paljon UMP45:llä, jota käytin ensimmäisten MW2-pelisessioiden aikana. Tämä mutka on todella tehokas ja sillä voi oikeasti hoidella jengiä lonkalta ampuen, mutta jos viholliseen on yli 10 metriä etäisyyttä, ehkä jopa viisi metriä, UMP45 on huono valinta, koska rekyyli on niin kova.

Kun yhdistää UMP45:een Lightweightin / Stopping Powerin, Marathonin ja Commandon, niin se on aika tiukka setti. Kun liikkuu nopeasti, niin toki tähtäimen vetäminen alas on hitaampaa (tähänkin on tosin oma perkinsä), mutta kun UMP45 on niin tehokas, olen huomannut, että tällä kombinaatiolla tulee aika hyvin niitattua jengiä. Tosin, en itse katso pahemmin Kill/Death-rationi perään, joka on jotain 0.71-luokkaa.

taping

Kylmät ilmat ovat tehneet vanhasta toimistorakennuksestamme jäätävän viileän paikan. Joka huoneessa on nyt oma lämmittimensä, jotka paukuttavat vähän väliä sulakkeita. Tässä Pyykkönen tekee parhaansa tilkitäkseen ikkunoiden välejä.

Lisää luettavaa