Tokyo Game Show 2007, osa 2 / Blogit / pelaaja.fi

Tokyo Game Show 2007, osa 2

3.10.2007 // Kirjoittanut: Riot
35

Torstai, 20.9.

06:45 – herätys. Nukuin vain pari tuntia, koska en yksinkertaisesti saanut unta. Taaskaan. Huoneessa on ihan helvetin kuuma, mutta en halua pitää ilmastointia päällä, koska se taas tekee minut yleensä kipeäksi. Suomessa ei ole tottunut siihen, että on ulkona 30 astetta lämmintä ja kosteaa, ja kun tulee hiestä märkänä huoneeseen, jossa on noin 20 astetta ja ilmastointi puskee kylmää ilmaa, se ei tee hyvää.

Olin sopinut Level-lehden Pärin kanssa menevämme messuille yhdessä. Käyn koputtamassa miehen huoneen ovea, mutta sen avaakin todella äkäisen näköinen japanilaismies. Kumartelen ja toistelen "Sumimasen!!!" (anteeksi) ja menen hämmentyneenä äkkiä takaisin hissiin. Miten minusta tuntuikin, että Pär oli siinä toisessa hotellissa! Hulluja nuo ruotsalaiset.

Vedän nopean aamiaisen alakerran Jonathansissa. Se on kamala: vetistä munakasta, vielä vetisempää pekonia ja niin paksuja toasteja, etteivät ne mahdu suuhuni. On se silti aamiainen.

Matka messuille kestää puolitoista tuntia. Ensin matkataan Shibyuasta Tokion steissille, johon kuluu puolisen tuntia. Asemilla kävelemiseen kuluu myös sellaiset 15 minuuttia. Messukeskus sijaitsee Chiban kaupunginosassa ja päätepysäkki on Kaihin Makuharin asema. Sinne matkataan Keio Line –junalla ja reissu kestää noin 40 minuuttia.

Tokyo Game Show 2007

dsc_2555.jpg
Saavun paikalle hyvissä ajoin ja siirryn jonotamaan mediapassiani. Jutustelen jonossa muutaman saksalaiskollegan kanssa, joiden kanssa etsin eilen Konamin mediatilaisuutta.

Messujen ensimmäiset kaksi tuntia kuluvat kuunnellen Sonyn Kaz Hirain aloituspuhetta. Puheessa ei paljastu mitään uutta, mutta pakko se oli käydä kuuntelemassa varmuuden vuoksi.

dsc02604001.jpg

Kaz on nöyrä ja hän selvästi haluaa Ken Kutaragin eläkkeelle siirtymisen jälkeen aloittaa puhtaalta pöydältä. Lähes anteeksipyytelevä puhe kertoo paljon PS3:n tilanteesta.

Hirailla on kuitenkin kertoa, että maailmalla on myyty yli 160 miljoonaa PlayStation-konsolia ja yli 120 miljoonaa PS2:ta. Ei Sony kaadu PS3:n toistaiseksi hitaaseen menekkiin. Fanipojilla katoaa suhteellisuuden taju. PS3 on olllut myynnissä alle vuoden ja Euroopassa vasta puoli vuotta.

Tsekkaan konferenssin Wired-lehden Chris Kohlerin ja Square Enixin Colinin kanssa. 1upin Sam, jonka kanssa tuli edellisenä yönä juotua yksi jos toinenkin drinkki, typettää hiessä 1upin TGS-liveraporttia Kazin puheesta.

Silkkaa show’ta

Messupäivä menee ohi tosi nopeasti.

Keskityin lähinnä pelaamaan Metal Gear Solid 4:ää, keräämään pressimatskuja ja tekemään muistiinpanoja. Kierrän kaikki messuhallit ja pistän muistiin, mitä haluan pelata ja mitä pitää pelata. Tsekkaan krääsämyyntialueen, mutta siellä ei ole mitään hirveän erikoista. Ostan myöhemmin sieltä pienen metallisen Final Fantasy: Advent Children –"jutun" roikkumaan kännykästäni.

Tsekkaan Sonyn alueen ja pelaan Echocrome-pulmapeliä. Sitä on tosi vaikea selittää, mutta se on hauska. Kuvat ja videot eivät näytä erityisiltä, mutta pelaaminen on tosi addiktiivista.

dsc00386001.jpg

Tyyppaan Metal Gear Onlinea. Olen pelannut tuntikaupalla Warhawkia ja tuumin, että meikäläinen jyrää japanilaiset. Toisin käy, mutta syytän invert-ohjausta, jota en saanut päälle japanilaisista valikoista johtuen.

dsc00382001.jpg

Jonotan noin puoli tuntia Metal Gear Solid 4:ää varten ja sitten on noin 20 minuutin orientoitumisesityksen vuoro. Mustahipiäinen sotilasunivormuun pukeutunut kaveri jauhaa japaniksi ja toinen kenraalin näköinen kaveri komppaa häntä.

He selittävät meille demon aloitustilanteen ja kuinka ohjaus toimii. Selostukset menevät meiltä länsimaalaisilta täysin ohi. Ainoa mitä erotan sepostuksesta on välillä kuuluva Snake-sana. Sitten valot sammuvat ja kuulemme räjähdyksiä. Joku on tainnut paljastaa tukikohtamme!

Hetken kuluttua tumma solttu nappaa vieressäni istuvan kaverin, huutaa tälle päin naamaa ja vie kaverin takahuoneeseen. Hetken kuluttua kuulemme pari laukausta. Petturi, joka on paljastanut meidät, on mennyttä. Sitten kuuluu lisää räjähdyksiä ja meidät ohjataan vauhdilla ulos huoneesta varsinaiselle demoalueelle, jossa pääsen käsiksi peliin.

Segaa

dsc00408.jpg

Käyn myös katsomassa Segan Kenzanin esityksen, jossa näen varmasti kaikkien aikojen pisimmän pelitrailerin. Anoop saa selostettua minulle, missä pelissä mennään juonen suhteen. Peli vaikuttaa siistiltä, joskin aika samanlaiselta kuin sarjan aikaisemmat pelit. Tosin nykypäivän sijaan Kenzan sijoittuu 1600-luvulle, joten trailerit tuovat vahvasti mieleen Onimushan.

Huomaan, että tuottaja Toshihiro Nagoshi on puhumassa muutamalle toimittajalle Kenzanista. On vaikea tunnistaa häntä samaksi mieheksi, joka kirjoitti kolumneja Edgeen ja tuotti Sega Rallyn ja Super Monkey Ballin. Mies on vaihtanut rokkityyliin ja asennekin on muuttunut kuuleman mukaan lähes mahdottomaksi. Sääli.

Palaan takaisin Shibuyaan ja saan viestin Akilta. Tekstiviestien kanssa on jotain ongelmaa, joten kommunikaatiomme pätkii hieman. Asia selviää, kun Aki vaihtaa operaattoria. Yritämme treffata, mutta aikataulut eivät natsaa. Tsekkaan sähköpostit, kirjoitan muistiinpanoja koneelle ja aloitan Pelaajan Tokyo Game Show –raportin rustaamisen. Tarkastelen uusimman Pelaajan lähes valmista kantta – se on todella hieno. Pistän hieman palautetta toimistolle ja sitten käyn suihkussa.

Käyn syömässä Simonen ja hänen esimiehiensä kanssa jo vakiopaikaksi muodostuneessa yakitori-ravintolassa, joka sijaitsee parin korttelin päässä hotellilta.

dsc00401001.jpg

Yakitori-ravintolassa on onneksi osittain englanninkielinen menu. Syömme ison kasan erilaista lihaa, kuten kanaa ja possua. Siihe päälle vielä ranskalaisia ja riisiä. Mahtavaa. Juon pelkkää kokista muiden juodessa olutta. En pidä oluesta lainkaan, joten maissa, joissa siideriä ei ole, juon yleensä kokista.

Tulen takaisin hotellille noin 21:00 ja kirjoitan puoli kolmeen asti aamulla, kunnes päätän mennä nukkumaan.

dsc00440001.jpg

Perjantai, 21.9.

07:15 – herätys. Nukun taas helvetin huonosti. Muistan katselleeni sängyn päädyssä olevaa seinäkelloa vielä 04:00. Nukun vuosi vuodelta koko ajan huonommin matkoilla, eikä tämä reissu ole poikkeus. Väsyttää niin perkeleesti.

En pysty enää vetämään Jonathansin aamiaissettiä, joten menemme italialaisten kanssa viereiseen kahvilaan, jossa saan vielä pahemman sämpylän.

Sovin tapaavani Samin Shibuyan asemalla. Siellä on vain satojatuhansia ihmisiä menossa töihin ja junia tulee noin minuutin välein, joten olen huolissani, löytyykö miestä.

dsc00404001.jpg
Samin kanssa Yamanote-linjan metrossa matkalla Tokion asemalle.

Loppujen lopuksi löydämme toisemme kymmenen minuutin etsimisen ja useiden kännykkäkeskustelujen jälkeen ja aloitamme matkan kohti messuja. Sami on ensimmäistä kertaa Japanissa ja hän viettää täällä peräti kolme viikkoa. Olen todella onnellinen Samin puolesta – hän on halunnut reissuun jo pitkään, ja nyt hän kiertää Japania ison kaveriporukan kanssa.

dsc_2552.jpg

Kun saavumme messuille, kohtaan Edgen Christophen, joka on mukava tuttavuus. Vaihdamme kuulumiset ja päätän mennä heti MGS4:n demoyksiköiden luokse. Juttelin eilen parinkin kollegan kanssa, jotka olivat sitä mieltä, että demo oli loistava. Olen eri mieltä, joten päätän tsekata demon uudelleen.

Pelatessani MGS4:n tuottaja Imaizumi taputtaa minua olalle ja kyselee suoraa mielipidettäni demosta. Selitän mitä mieltä olen ja hän puolestaan kertoo demon taustoja ja mitä kaikkea siinä voi tehdä. Demo alkaa tuntua heti paremmalta, mutta totean Kenille, että fps-tila on vielä syvältä. Ken toteaa naureskellen, että kyseistä tilaa työstetään koko ajan uusiksi.

Kierrämme Samin kanssa messuja ja hän napsii valokuvia lehteä ja saittia varten. Tapaamme myös Japanissa asuvan Tommin, joka hänkin ottaa meille kuvia messuilta.

Käyn katsomassa Ninja Gaiden 2:n demon viereisessä New Otani -hotellissa ja haastattelen tekijöitä, mutten kuitenkaan itse Itagakia. Samassa haastattelussa on ystävällinen ranskalaistoimittaja, johon törmäsin jatkuvasti Games Conventionissa. Naureskelemmekin, että syystä tai toisesta olemme aina samassa haastatteluryhmässä Tokiossakin. Tänä vuonna en tehnyt erityisen montaa haastattelua, koska niitä ei yksinkertaisesti ollut tarjolla. Monet haastateltavat olivat sellaisia, joita olen haastattelut vain kuukausi takaperin, kuten Hiroyuki Kobayashi, joka tuottaa Devil May Cry 4:ää. Hänestä on lehteen tulossa iso haastattelujuttu.

Lisää pelaamista

Käyn myös pelaamassa Capcomin We Love Golfia Wiillä, joka osoittautui yllättävän hankalaksi tapaukseksi. Peliä esittelevä japanilaistyttö hihittelee ja alkaa loppujen lopuksi repiä käsiäni ja ohjainta, jotta saisin jotain aikaan.

dsc02613001.jpg

Pelaan myös siistin näköistä No More Heroesia, joka on ainakin minulle yksi Wiin mielenkiintoisimmista tulevista peleistä. Sudan pelissä on tietenkin tyyliä ja ohjauksen oppii nopeasti, mutta pelaaminen tuntuu liian simppeliltä. Onko peli pelkkää mättämistä ja välianimaatioita?

dsc_2557.jpg

Pelaan messuilla useita Wii-pelejä, joista yksi on Nights. Myönnän, etten koskaan ole pelannut Nightsia Saturnilla, koska en omistanut kyseistä konsolia. Joten Nights ei meikäläiselle avaudu erityisen paljon, mutta pelin keskeneräisyys on huolestuttavaa siihen nähden, että julkaisu tapahtuu Japanissa jo joulukuussa.

Törmään Päriin tämän jonottaessa Konamin peliständin uumeniin. Käy ilmi, että olemme kyllä saman ketjun hotellissa, mutta niitä on Shibuyassa kaksi ja Pär tietenkin majailee siinä väärässä.

Microsoftin ständillä on kuhinaa ja paljon hyviä pelejä. Monet niistä ovat jo minulle tuttuja, kuten Assassin's Creed ja Halo 3. PGR4 ja Ace Combat VI meillä on jo toimistolla, joten en kiinnitä niihin paljoa huomiota. Sami testaa Virtua Fighter 5:ttä, mutta pelaamattomuus näkyy miehen otteista.

dsc00409001.jpg

Last Remnant ei valitettavasti ole pelattavissa ja Ninja Gaiden 2 on esillä vain videolla. Ei oikeastaan ole mitään hyvää syytä, mikseivät japanilaiset pidä Xbox 360:sta. Konsolin pelit ja palvelut ovat hyviä ja hinta on kohdallaan. Ruma ulkoasu ja äänekäs toiminta eivät nyt niin paljoa haittaa. Viimeisen parin kuukauden aikana olen pelannut lähes koko ajan 360:llä, PS3:n Warhawkia lukuun ottamatta.

Näen myös vilaukselta G4-kanavalta tutun tyypin, jonka kanssa haluaisin keskustella, mutta juoksemme molemmat eri suuntiin.

dsc00399.jpg

It’s over

Tänä vuonna Tokyo Game Show oli kahden päivän ajan auki vain peliteollisuuden edustajille ja medialle. Aiemmin oli vain yksi ns. bisnespäivä ja se ei missään nimessä riittänyt. Kahden bisnespäivän ajan ehdin käydä läpi jonotuksesta huolimatta mielenkiintoisimmat pelit ja jopa pelkästään nauttia messuista. Olo on kuitenkin haikea. Aika menee aina vain nopeammin mitä vanhemmaksi sitä tulee. Juurihan lensin tänne, ja nyt messut ovat jo osaltani ohi. Lauantaina en aio tulla messuille yleisöruuhkan takia ja minun on yksinkertaisesti kirjoitettava raporttini lehteä varten. Kiitos kahdelle bisnespäivälle!

Sami lähti jo aikaisemmin messuilta ja tekstaa minulle, kuinka mahtavaa hänellä oli messuilla. Olen onnellinen hänen puolestaan ja siitäkin, että hän sai hieman nähdä, millaista juoksentelemista ja sähläämistä pelimessuilla oleminen on.

Lähden messuilta hieman aikaisemmin ja olen hotellilla noin kuuden aikoihin. Haen nopean mäkkärisetin ja ison mukin kahvia polttaineeksi, ja sitten alkaa kirjoittaminen, kuvien käsittely, pressitiedotteiden selaaminen, kuvalevyjen tsekkaus ja niin edelleen. Saan viestin Game Kingsin Borikselta, että heidän saitillaan on video, jossa puhun hieman "rentoutuneessa" mielentilassa messuista. Tämä oli kuvattu Tokyopia-bileissä, jossa olin kahden Bacardi Colan jälkeen niin väsynyt, että siirryin cola-linjalle. Olin silti jostakin syystä suostunut hollantilaisten haastatteluun, jossa he kysyivät kaikenlaista messuilla nähtävistä peleistä, ennen kuin edes tiesin, mitä siellä oli. Oh well. Näytän videolla todella levinneeltä. Nyt on laihduttava, oikeasti.

Puhun toimistolla olevien H-Townilaisten kanssa ja nyt tulee hyviä uutisia. Itse asiassa juhlimisen arvoisia.

Kirjoitan yhteentoista asti ja sitten saa riittää.

Olen tehnyt helvetisti töitä Tokiossa ja oikeastaan koko kesän ja alkusyksyn. Paineet ovat tänä vuonna olleet helvetinmoiset ja kaikenlaista on tapahtunut. Nyt haluan vaihtaa vapaalle. Poden aina uskomattoman huonoa omatuntoa, jos vaihdan vapaalle, koska koen etten tee tarpeeksi töitä. Totuus on suoraan sanottuna se, että en tiedä toista ihmistä, ehkä Game Informerin Billyä lukuun ottamatta, joka tekee näitä hommia yhtä sairaalloisen omistautuneesti. No, whatever.

dsc00437001.jpg
La Coka Nostra, eli Danny Boyn, Everlastin, DJ Lethalin ja Ill Billin ja ties kenen muun rap-kollektiivi edustaa Tokiossakin.

Vaihdetaan vapaalle

Lähdemme hollantilais- ja italialais-porukalla Ageha-klubille, jossa olimme viime vuonnakin. Agehaan on ilmainen bussikuljetus aivan hotellimme liepeiltä, ja mikä parasta, klubilta lähtee puolen tunnin välein busseja takaisin, joten ei tarvitse huolehtia siitä kuinka pääsee kotiin. Jo tämä on mielestäni ihan uskomattoman mahtava juttu. Kun käyn radalla, niin eniten harmittaa jo puolessa väliä iltaa se taksiin jonottaminen. Agehassa pitää vain muistaa hakea kassalta paluulippu ja homma on selvä.

Ageha on varmasti Tokion isoimpia klubeja, ellei jopa isoin. Sieltä löytyy ranta-alue, jonne pääsee vain ostamalla pullon Moetia. Sanomattakin selvää, ettei sinne ollut asiaa.

dsc00422001.jpg

Uima-allasalue on omistettu reggaelle ja dancehallille, sisätilan pienempi lounge chillout-musalle. Tällä kertaa jättimäinen pääsaali paukuttaa hiphopia ja r’n’b:tä, jota spinnaa sama tyttö kuin viime vuonna, eli DJ Jumi.

dsc00425001.jpg

Ilmassa on jotenkin erilainen fiilis, kun nainen soittaa niin… tavallaan miesmäistä musaa. Kyllähän mimmit kuuntelevat räppiä, mutta en koskaan ennen ole nähnyt nais-dj:tä sitä soittamassa. Tanssilattialla olevat tytötkin tuntuvat nauttivan olostaan enemmän, kun bilettämisen ”komennossa” on nainen.

Tsekkaan myöhemmin netistä DJ Jumin kotisivut ja käy ilmi, että mimmihän on heittänyt keikkaa maailmanlaajuisesti ja soittanut muun muassa Jazzy Jeffin ja DJ Q-Bertin kanssa.

Jumi soittaa helvetin hyvää settiä ja diggailen meiningistä yksikseni tanssilattian laidalla. Kun puhutaan hyvästä dj:stä, niin mitä se tarkoittaa? Miten jotkut dj:t ovat hyviä ja suosittuja ja jotkut huonoja? Minulle hyvä on tietenkin sellainen, joka soittaa biisejä, joista minä pidän, mutta tositaituri on se, joka osaa miellyttää koko yleisöä – ja tämän Jumi tekee.

Myöhemmin soittava mies vetää paljon heikomman setin. Jauhamme porukkamme kanssa sitä normaalia meininkiä: miten menee, milloin olisi aikaa lomailla ja mitkä pelit jäivät mieleen messuilta. Olen tehnyt pelihommia 11 vuoden ajan, ja monet kollegoista ovat jo sydänystäviä, joiden kanssa ollaan työn ulkopuolellakin yhteydessä.

Myöhemmin pääsalin oikea seinä avautuu ja taka paljastuu lava! Ageha on ihan käsittämätön paikka. Yhtäkkiä alkaakin show, jossa laulaa May J -niminen r’n’b-laulaja.

Viihdymme Agehassa aina viiteen asti.

Lauantai, 22.9.

Herään päänsäryn kera, mutta muuten olo on ihan hyvä. Herätän itseni 11:00, jottei koko päivä menisi hukkaan. En taaskaan saanut erityisen hyvin unta. Käyn hakemassa mäkkärisetin ja alan viimeistellä Tokyo Game Show -raporttiani. Siinä menee useita tunteja.

Parin tunnin kuluttua saan kaiken muun valmiiksi paitsi Metal Gear Solid 4 -matskun. Yritän alkaa tehdä vielä blogia, mutten yksinkertaisesti enää pysty siihen.

Keskustelin aikaisemmin Lassen kanssa mesessä, kuinka paljon lokakuun Pelaajassa on tilaa Tokyo Game Show -raportille. Päätämme antaa repparille vielä yhden sivun lisää, mutta kuten aina, tekstini venyvät. Päädymme sellaiseen ratkaisuun, että jätämme MGS4-ensitestin marraskuun lehteen. Tämä voi olla pettymys osalle teistä, mutta näin saamme pelille enemmän tilaa ja enemmän kuvitusta artikkeliin. Alan tehdä pääkirjoitusta, mutta olen liian väsynyt keskittymään siihen.

Käyn kävelyllä Shibuyassa. En tämän Tokio-visiitin aikana käynyt muualla kuin Shibuyan lähinaapurustossa ja messuilla. Pohdin Akihabaran elektroniikkakeitaaseen menemistä, mutta en ole ostamassa mitään, joten jätän väliin. Shibuyasta löytyy kaikki tarvittava.

Törmään metroaseman edessä Sonyn Ranskan pr-johtajaan Gregiin ja vaihdamme pari sanaa, kunnes Gregin pitää kiirehtiä lentokentälle. Käyn tsekkaamassa Shibuay Cityn ostoskeskuskompleksia, jonka ohi olen kävellyt vuosien ajan, mutta en koskaan ole käynyt sisällä.

Taivaallista jäätelöä

Tutkailen paikan ravintolavalikoimaa ja silmiini pistää Cold Stone Creamery. Muistan etäisesti, että kyseessä on jonkin sortin amerikkalainen jäätelöbaari, ja päätän käppäillä katsomaan, mistä on kyse. Yksi parhaista päätöksistä pitkään aikaan!

dsc00443001.jpg

Jonotan jäätelöäni ja myyjä kysyy minulta jonossa, mitä haluan. Näytän listasta kaksi palloa suklaajäätelöä suklaakastikkeella ja kermavaahdolla. Kun pääsen tiskin luokse, huomaan ettei tulossa ole jäätelopalloja, vaan myyjä leikkaa kaksi isoa siivua uskomattoman herkullisen näköistä suklaajäätelöä ja länttää ne tiskille. Sitten hän sekoittaa jäätelön suklaakastikkeeseen ja kermavaahtoon, kuitenkin vain kevyesti, eli pirtelö ei kyseessä ole. Lopputulos maistuu ihan uskomattoman hyvältä, ehkä jopa parasta jäätelöä, jota olen koskaan syönyt. Hauska yksityiskohta on se, että kun jätän kassalla tippiä sitä varten olevaan kuppiin, myyjä hihkuu ja koko henkilökunta laulaa kiitokseksi. Päivän hyvä tekoni on tehty.

dsc00444001.jpg

Käyn pelejä myyvässä kaupassa Shibuyan risteyksessä, mutta onnistun välttämään Crisis Core: Final Fantasy VII:n ostamisen. Haluaisin pelata sitä, mutta en ymmärtäisi siitä juuri mitään. Säästän rahani. Tsekkailen pelivalikoimaa ja muuta peleihin liittyvää kamaa, mutten päädy ostamaan mitään.

Otan Starbucksista ison mukin kahvia ja palaan hotellille jatkamaan MGS4-ensitestin kirjoittamista.

Simone on löytänyt kehutun kalaravintolan Ebisun lähiöstä, jonne on noin 20 minuutin kävelymatka. Loppujen lopuksi paikan parasta antia oli kana ja sake. Sashimi oli heikkoa.

dsc00448001.jpg

Karaokea

Illallisen jälkeen saan puhelun Samilta 1upilta ja päädyn menemään 1upin ja muiden ZD:n työtenkijöiden päätösiltaan, jota juhlistetaan karaokepaikassa Shibuyassa. Valokuvat ja täältä taltioimani videomatsku pysyvät visusti lukittujen ovien takana. Ehkä. Etenkin Shane pääsee vauhtiin Gamespotin Bradin kanssa. Hauskaa piisaa. Soitan umpiväsyneen Billyn paikalle.

dsc00457001.jpg

Parin Guns ’N Roses -biisin jälkeen jatkan vielä matkaa Billyn kanssa muutamalle Insomnia Loungeen, jossa kävin pari vuotta sitten Lassin ja Lassen kanssa. Sitten on aika mennä nukkumaan, sillä juna lentokentälle lähtee 07:13. Matka on melkein ohi.


Sunnuntai, 23.9.

Saavun Helsinkiin suoralla lennolla jo päivällä, joskin tunnin myöhässä. Käyn kotona suihkussa ja lähden toimistolle, jossa Lasse ja Otto pakertavat Pelaaja 61:n parissa. Luen lehden sivut ja kirjoitan puuttuvia juttuja valmiiksi. Erottelen myös useat sadat Tokiosta otetut valokuvat käyttökelpoisiin ja ei-käyttökelpoisiin. Ei ole erityisen innostavaa olla sunnuntaina töissä, mutta kaikista tuntuu, että lokakuun lehdestä tulee jotakin erityistä. Kuten pitääkin.

Lähdemme Lassen kanssa kymmenen pintaan kotiin.

Maanantai, 24.9.

Töihin kello 8, Lasse on jo paikalla jo kuudesta. Saamme lehden valmiksi iltakymmeneltä.

Juhlistaisin tätä illalla kotona Halo 3 -sessiolla, mutta konsolini sanoo sopimuksen irti! Saan sen onneksi nopeasti vaihdettua viikolla ja olen täysin koukussa Halo 3:een ja Call of Duty 4:n moninpelibetaan, jota ehdin pelata vasta nyt ensimmäistä kertaa.

dsc00471.jpg

Kommentit

Käyttäjän Wicked Soul kuva
Wicked Soul

Siis hulluja nuo japsit :D Kiitos taas Thomakselle loistavasta blogista.

Käyttäjän XtremePanda kuva
XtremePanda

Kyllä on huippublogi taas vaihteeksi. Tuo tipin ansiosta laulaminen aika uskomattomalta tuntuu :D. Mutta peleistä toivon, että Metal Gear Online tulee toimimaan todella hyvin.

Käyttäjän Fantazyer kuva
Fantazyer

Jep huippu blogi, kiitos vain. (kateeksi käy.)

Käyttäjän RuleZ kuva
RuleZ

Mukavaa luettavaa kyllä oli!
Jatka samaan malliin :)

Käyttäjän Snakeleader kuva
Snakeleader

Taas kerran loistava blogi.Jälleen kerran oli hauska juttu toi kun henkilökunta alkoi laulamaan kun antoi tippiä.Voi kun tuollaista olisi Suomessakin.... Kyllä tekisi mieli päästä tuollaisille pelimessuille kuin TGS.No ehkä joskus, mutta Digiexpoon tulen ainakin, nähdään siellä siis Thomas ja muut jotka sinne nyt tulevat :)

Käyttäjän AK87 kuva
AK87

Hyvä blogi tosiaan, tuli mieli päästä sinen jäätelöbaariin syömään jätskiä!

Käyttäjän himopelaaja kuva
himopelaaja

Upea blogi kuten aina. Hienoa työtä ja koitahan jaksaa, etkä vedä itseäsi ihan piippuun.

Käyttäjän Serious Sam kuva
Serious Sam

Kiitoksia tästä. Oli mukavaa luettavaa. :)

Käyttäjän nixuboy kuva
nixuboy

Hahaa :p Kuulostaa ihan parhaalta reissuilta ja teksti oli erittäin hauskaa luettavaa. Näitä lisää ^^

Käyttäjän Big_Boss kuva
Big_Boss

Kyllä haluttas päästä tuonne Ageha-klubille. Varmasti aivan loistava paikka viettää yöelämää. Hyvin kirjoitettu blogi mistä kyllä heijastuu ainakin se että ei ollu mikään lomareissu se.