Tokyo Game Show 2008 blogi

Aika rientää. Kohta tämäkin vuosi on ohi, ja mittariin kilahtaa taas yksi vuosi lisää. Olen jälleen Tokiossa vierailemassa Tokyo Game Show -messuilla.

14.9.2011 22:21

Katsoin juuri Pelaajalehti.comin tilastoja, ja Alan Wake -uutisointi johti kävijäennätykseen, joten kiitos kaikille!

Jotakin matkustamiseen tottumisesta kertoo se, että kun saavun Osakan Kansain lentokentälle, minulle tulee täytenä yllätyksenä se, että jatkolentoni Tokioon lähteekin Osakan toiselta lentokentältä. Se ei käynyt ilmi lentoja ostaessani. Lensin Finnairilla ja kerrankin illalla, enkä aikaisin aamulla. On ihan mukavaa lentää päivän päätteeksi eikä herätä aamuviideltä lennolle. En enää yksinkertaisesti 12 vuoden jälkeen jaksa näitä aikaisia heräämisiä ja kentällä venailuja. Sitä on kuitenkin luvassa.

Olin varautunut jo lähes seitsemän tunnin odottamiseen Kansain kentällä, mutta katsoessani matkaselostukseni printtiä huomaan, että jatkolento on Osakan Hitomin kentältä. Se on 75 minuutin bussimatkan päässä. Olin jo varautunut Kansain kentällä hengailemiseen, mutta nyt istun bussin kyydissä – ja ehkä tällä tavalla jopa näen jotakin Osakasta.

Helsingissä minulle sanottiin, että laukkuni menisi suoraan Tokion Hanedan kentälle, mutta mennessäni Osakassa tullin läpi minulle todetaan, että laukku pitää olla mukana. Niin ajattelinkin, joten palasin takaisin hakemaan laukun ja sitten matka jatkui ulos 23:n asteen helteeseen bussipysäkille.

Kansain kenttä on rakennettu merelle ja luulen, että tämä on tehty siitä yksinkertaisesta syystä, ette Osakassa ei riittänyt tilaa isolle kentälle. Kaupunki on rakennettu aivan täyteen, ja se on vuorten ympäröimä, joten tilanpuutteesta johtuen japanilaiset valitsiva sen ”helpon” ratkaisun ja rakensivat merelle saaren ja saarelle lentokentän. Bussimatkani aikana näen lähes vain teollisuusalueita ja satamaa pitkin rantaa. Täällä ei oikeasti olisi ollut tilaa uudelle lentokentälle.

Perimmäinen tehtäväni on etsiä taittajagurumme Lasse, joka on ollut Tokiossa jo muutaman viikon ajan ylhäisessä yksinäisyydessään japanilaisten geishojen kanssa. Mies lähti lokakuun Pelaajan valmistumista seuraavana päivänä kohti Tokiota, mukanaan lähinnä vain kamera ja läppäri. Hän on kuin Marlon Brandon hahmo Ilmestyskirjassa, joka on pitkän työrupeaman jälkeen jämähtänyt sikäläiseen kulttuuriin, joten tehtäväni on etsiä hänet ja tuoda hänet takaisin. 🙂

No ei, Lasse on siis ansaitulla lomalla Tokiossa chillaamassa.

Perillä

Joudun odottelemaan lentoani Osakan Hitomin kentällä vielä nelisen tuntia, eikä tällä pienellä kentällä ole esimerkiksi leposänkyjä. Hengailen observatorio-kannella, joka on koko kenttärakennuksen levyinen terassi. Lattia on tehty puusta, ja aluetta on koristettu puilla ja kasveilla, joten siellä on mukava odotella.

Sitten huomaan todella ikävän yllätyksen. Puhelimeni ei toimi. Minulla on vanha 2G iPhone, joten se ei tietenkään toimi Japanissa, mutta vanha Sony Ericsson K800i-puhelimeni on 3G-luuri, ja se toimi edellisinä vuosina Japanissa. Nyt se ei suostu käynnistymään, vaikka latasin akun himassa ja testasin puhelinta ennen lähtöä. Luuri on täysin kuollut. Hyvin alkaa. Hotellilaskukin pitää maksaa ennakkoon, ja nähtävästi toinen luottokorttini on jo jumissa, joten joudun turvautumaan toiseen korttiin.

Minun piti muutenkin vuokrata puhelin Japanista, koska sen käyttäminen on huomattavasti  halvempaa kuin oman Suomi-numeron käyttäminen. Vuokraaminen ei ole ihan helppo juttu, koska saavuin Tokioon Hanedan kentälle vasta illalla, jolloin Softbankin toimisto ei ollut auki.  Niinpä en saisi vuokrattua puhelinta kentällä.

Saavun hotellille, ja tuttuja on samassa paikassa parikymmentä. Meidän olisi pitänyt varata porukalla ja pyytää ryhmäalennus. Onnistun bongaamaan italialaisen kaverini Simonen, joka on Tokiossa kahden kaverinsa kanssa. Menemme vakiobaariimme Shibuyassa juttelemaan futiksesta, ja olen täysin hereillä, kun menen nukkumaan kahdelta yöllä. Sain nukuttua jonkin verran Helsinki–Osaka-lennolla, joten olen harvinaisen hyvässä iskussa. En enää tässä iässä kestä aikaeroja kovin hyvin.

Maanantaina käyn alakerran Jonathans-ravintolassa vetämässä karmaisevan aamiaisen. Blogeja lukeneet tietävät tämän paikan, joka tarjoaa amerikkalaista ruokaa japanilaisen tyyliin. Menu on sentään viimeinkin vaihdettu, ja neljän kamalan vaihtoehdon sijaan on viisi vaihtoehtoa. Vaihtoehto A on ns. perussetti eli Scrambled Egg Set. Sen pekoni on vaihdettu makkaraan. Se on rasvaisinta makkaraa ikinä, ja munakas on niin kamalan vetistä, että sitä voi vetää pari haarukallista. Salaattikin ui jossain liemessä. Tapaan aamiaisella Rubenin Hollannin Gamekingz-ohjelmasta. Eli vakioporukka, jonka kanssa olemme olleet samassa hotellissa jo viiden vuoden TGS-messut, on jälleen koossa. Nauramme molemmat aamiaiselle, ja sitten minä lähden etsimään puhelinta.

Käyn etsimässä Shibuyassa olevan Softbankin toimiston, jossa odottelen puoli tuntia. Lopulta pääsen virkailijan puheille ja saan vihdoin vuokrattua puhelimen. Luottokorttien kanssa ilmenee tietenkin jotain ongelmia, joten melkoisten mutkien kautta saan viimeinkin paikallispuhelimen, joka maksaa 500 jeniä päivä, eli ei juuri mitään. Soitto Suomeen maksaa 400 jeniä puhelu.

Nopea kierros Shibuyassa kertoo, että Wiin Disaster: Day of Crisis on julkaistu, ja se kiinnostaisi. Myös Sonyn hämmentävä Afrika on myynnissä – ja sehän julkaistiin jo muistaakseni elokuussa?

Mitä luvassa?

Tämän vuoden Tokyo Game Show’ssa on jälleen ennätysmäärä näytteilleasettajia ja pelejä. Sonyn suunnitelmat ovat jo tarkasti tiedossa, ja luvassa on useita uusia pelejä, tai ainakin pelejä, jotka näytetään ensimmäistä kertaa pelattavassa muodossa. Shirokishi eli White Knight Chronicles on jälleen pelattavissa. Peli ilmestyy piakkoin Japanissa ja ensi keväänä Euroopassa. Demon Knight on myös esillä, ja se on muistaakseni roolipeli. Pari uutta PlayStation Network -peliä on myös esillä, kuten Trash Hunter. LocoRoco 2 ja Patapon 2 edustavat uusia PSP-pelejä, mutta henkilökohtaisesti nämä eivät meikäläistä juurikaan kiinnosta.

Nintendo ei taaskaan ole messuilla, vaan yritys järjesti viime viikolla tiedotustilaisuuden, jossa se paljasti esimerkiksi uuden DS-mallin ja Super Punch Outin Wii-version. Valitettavasti, sillä siinä missä Microsoftin ja Sonyn tilaisuuksiin Japanissa on helpohko päästä ulkomaalaisena, ei Japanin toimittajamme Anoop päässyt Nintendon tilaisuuteen, joka oli tähdätty lähinnä vain japanilaisille. Ei tarvitse ihmetellä, miksi MS:n ja Sonyn pelit saavat Pelaajassa enemmän palstatilaa.

Lisää luettavaa