TOP 15: Nämä ovat pelien kovimmat biisivalinnat!

Pyykkönen intoutui listamaan 15 musiikkikappaletta, jotka hoitivat hommansa peleissä oikein.

27.10.2014 18:37

Peleissä on paljon hienoa erityisesti niihin sävellettyä musiikkia. Joskus peli tarvitsee kuitenkin erityisen artistin tai biisin, jolla on historiaa. Nyt listaan 15 peliä, jotka eivät olisi sitä mitä ne ovat ilman rock-, kantri-, tanssi- tai jopa dubstep-biisejään.

Ennen kuin kukaan ehtii valittaa, ei, tällä listalle ei ole yhtään Grand Theft Auto -peliä.  GTA:t ovat liian helppoja paloja Rockstarille, jolla on varaa ostaa virtuaaliset radiokanavansa täyteen hittejä. Listalla ei ole oikeastaan autopelejäkään, vaikka Gran Turismo ja naapurin ylpeys The Cardigans varmistivat, että lajityyppi on jo riippuvainen musiikistaan. Nämä valinnat eivät ole vain kivaa ääniraitaa toiminnan taustalle.

15. Call of Duty: Black Ops – Sympathy for The Devil

Kokemuksemme Vietnamin sodasta ovat pääasiassa peräisin sodanvastaisista sotaelokuvista, joissa ollaan pilvessä joko viidakossa tai jokilaivoilla ja taustalla soi aikalaisrock. Sodanvastaisia sotapelejä on ehkä yksi tai kaksi, joten peleissä vastaava kokemus on Black Opsin Vietnam-iloittelu, jossa partioveneilevät jenkit ampuvat julmetun läjän kommareita Rolling Stonesin tahtiin. On pelottavaa, kuinka hyvin Sympathy for The Devil saa puhtia jatkuvista ”RELOADING”-huudoista. Täysin naurettava ja silti musiikkinsa ansiosta niin hieno kohtaus olisi toimivampi vain, jos lisenssiartistiksi olisi saatu The Doors.

14. Elite Beat Agents – Let’s Dance

David Bowie on sellainen mestari, että harva tuntuu uskaltavan tarttua hänen tuotantoonsa peleissä. Poikkeuksia on pari. Ranskalaisessa scifiseikkailu Omikronissa kuultiin Bowien tuoreemman pään Hours-albumia ja David pääsi itse vapaustaistelijan rooliin. Toinen on japanilainen rytmipeli Elite Beat Agents, jossa tummapukuiset rytmiagentit tykittävät tanssiliikkeitä hämmästyttävän toimivien cover-biisien tahtiin. Delaney Wolffin uskollinen Bowie-imitaatio Let’s Dance on selkeästi pelin huipentuma. Let’s sway!

13. Mass Effect – M4

Olisiko BioWaren scifieepoksesta tullut koskaan niin isoa, jos se ei olisi kuulostanut niin hyvältä? Ei varmasti! Jack Wallin ja Sam Hulickin säveltämässä musiikissa kuultiin 1980-luvun syntetisaattoreita Vangelis-vaikutteineen, mutta loppukohtauksessa vaihtui tyyli. Elektro-rockia soittava kanadalainen Faunts-bändi tunnetaankin nyt parhaiten pelin lopputekstien päälle soineesta M4-biisistään. Ei sitä oikeastaan mistään muusta tunnetakaan.

12. Splinter Cell: Chaos Theory  – El Cargo

Kaikkein aikojen paras Splinter Cell -peli on paras myös musiikillisesti. Välianimaatiot hoitaneen vakiosäveltäjä Jesper Kydin tukena oli siinä triphoppari Amon Tobin, joka sävelsi pelille ikioman albumin. Tobin värväsi studiojengiinsä mm. huilisti Eiji Mijaken, säveltäjä Nacho Mendezin ja urkuja soittavat veljekset Massimo ja Umberto Modugnon. Alpasta tuli niin pätevä, että pelijulkaisija Ubisoft julkaisi kiekon myyntiin jo ennen pelin ilmestymistä.

11. Fahrenheit – Sandpaper Kisses

Ranskalainen peliohjaaja David Cage matkii mielellään elokuvien tyyliä ja ymmärtää nähtävästi sen, että tunnelma vaatii oikean musiikin. Pelaajien tietoisuuteen Cage nousi rakastetulla ja vihatulla Fahrenheit-seikkailulla, jossa hyvät ja huonot ideat sotivat jatkuvasti keskenään. Onnistuneempia kohtauksia on pätkä, jossa murhaetsivä Carla Valenti, yksi pelattavista hahmoista, saa rentoutua hetken kotonaan. Vaikka Carla on aidosti pätevä ja vahva naissankari pelien mittapuulla, Cage heruttelee kaiken irti tirkistysmäisestä silmäyksestä hänen koti-iltaansa. Kohtauksen avaimena on hekumallinen Sandpaper Kisses, jonka esittää triphoppari Trickyn taustalaulajana parhaiten tunnettu Martina Topley-Bird

10. Jet Set Radio Future – Concept of Love

Dreamcastilla aloittaneen Jet Set Radion musiikillinen huipentuma kuultiin ensimmäisellä Xbox-konsolilla. Tulevaisuuden rullaluistelevat graffitiartistit vaativat taustalleen menevää, erikoista ja futuristista musiikkia, ja sen järjestivät mm. Cibo Matto, BiS, BS 2000 sivubändeissään seikkailevat Beastie Boysin jäsenet sekä säveltäjä Hideki Naganuma. Silmät kiinni, kuulokkeet päähän, ja pelaaja voi hyvin kuvitella elävänsä funk-tulevaisuudessa.

9. Brütal Legend – Children of the Grave

Double Finen puoliksi onnistunut peli vei meidän ihmettelemään metallimusiikin iloja niittien ja nahan täyttämässä fantasiamaailmassa. Ongelmat eivät olleet pelin musiikissa. Hevipelistä olisi voinut tulla Metallican ja Iron Maidenin kaltaisten perusbändien täyttämää huttua, mutta kiitos lisenssiongelmien, 100-biisinen soundtrack on huomattavasti monipuolisempi. Metallin genrekirjo on läsnä Carcassista Rotting Christiin ja Skid Row’sta King Diamondiin, ja hyvät biisivalinnat kyydittävät tarinan dramaattisimpia hetkiä. Kun sankariroudari Eddie joutuu alussa kultistien ahdistelemaksi, taustalla alkaa kyteä Sabbathin Children of the Graven alkuriffi, ja biisi räjähtää käyntiin Eddie nostaessa ensi kertaa käteensä pyhän taistelukirveen. Todellisen metallin veljeskunta, seiskää ylpeinä!

8.  Fallout: New Vegas – Big Iron

”Country music. The Music of pain.” 

– Xander Harris.

Kantrilla saattaa Suomessa olla enemmän vihaajia kuin faneja, mutta peleissä sille on oma paikkansa, ja se paikka on Fallout: New Vegas. Pelaaja harhailee ampumassa ihmisiä Mojaven autiomaassa, joten on vain sopivaa, että pelin kaikki kolme radioasemaa soittavat kilvan kantrilegenda Marty Robbisin biisiä Big Iron. Vuonna 1959 ilmestyneessä laulussa kerrotaan tietysti miehestä, joka saapuu kaupunkiin ”with the big iron on his hip” eli ison reikäraudan kanssa. Eipä voisi amerikkalaisemmaksi mennä.

7. Far Cry 3 – Make It Bun Dem

Skrillex! Siinäpä vasta artisti, joka onnistuu pörinällään yhdistämään vihakerhoksi niin ”nykymusiikkia” vihaavat änkyräpapat kuin Flow-festareille raahautuvat hipsteritkin. Pelaajat taas vihaavat Far Cry 3:n juonta, joten peli huipentuu parahultaisesti kohtauksessa, jossa pelaaja kärventää liekinheittimellä maripeltoa tämän puolikaljun dub-astujan Make It Bun Dem -biisin tahtiin. Samaa ”liekkarilla peltoon ja isoon pilveen” -ideaa hyödynsi aiemmin jo itse GTA: San Andreas, mutta Skrillex vie voiton jo siksi, että biisin laulava Damian Marley on itsensä Bob Marleyn nuorin poika. Mitä Bun Dem sitten tarkoittaa? Palamaan pistämistä tietenkin. Babylon liekkeihin, man.

6. Tony Hawk’s Pro Skater 2 – Bring The Noise

Se on jo ihan itsestään selvää, että skeittipeleissä on oltava kova ääniraita. Kaikki ne haluaisivat olla niin hyviä kuin kakkos-Tony, mutta tuskin se on mahdollista. Siinä pelissä tiivistyi sen verran hyvin 1990-luvun aika, jossa Bad Religion ja Rage Against the Machine olivat vielä huudossa ja jossa Public Enemyn Chuck D.:n kaltaiset räppärit ja Anthraxin kaltaiset metallibändit kokeilivat innoissaan genrefuusioita. ”Bass! How low can you go? ”

5. Alan Wake – Space Oddity

Suomalaisella Remedyllä on julmetusti pokkaa. Kuten aiemmin todettiin, David Bowiehen harva uskaltaa koskea, mutta Alan Wake päättyy itseensä Space Oddityyn. Sitä voisi pitää tekotaiteellisena pelleilynä, mutta onneksi kirjailijan mielenterveydeh hajoamista kuvaava ammuskelu vakuuttaa jo aiemmin pelinä, joka osaa käyttää musiikkia oikein. Ääniraidalla synkistelee Nick Cave, ja Poets of the Fall esiintyy useampaan otteeseen kuvitteellisena Olds Gods of Asgard -bändinä, jonka retrorokki rytmittää eeppisen taistelun hylätyllä keikkapaikalla. Poetsin The Happy Song on on taas huikea tunnusbiisi laajennuspaketti American Nightmaren pääroisto Mr. Scratchille.

4. Saints Row 3 – Power

Saints Row on videopelien Kanye West, kirjava ja mitään häpeämätön kikkailija, joka on vastaajasta riippuen joko parasta tai pahinta. Sarjan kolmososa huipentuukin sopivasti kohtaukseen, jossa pelihahmo hyppää laskuvarjolla ammuskelemaan rikkaiden bileisiin pilvenpiirtäjän kattohuoneistoon, ja taustalla soi Kanyen Power, joka tahditti myös pelin E3-traileria. Lopullisesti hulluuteen hurahtanut nelososa ei ihme kyllä jäänyt kakkoseksi. Sen alkukohtauksessa pelaaja ratsastaa ydinohjuksella Aerosmithin sulosävelien siivin kuin Armageddonissa. Lopullinen niitti on sivutehtävä, jossa päähahmo laulaa Paula Abdulin Opposites Attractin yhdessä kätyrinsä kanssa autokaraokena, ja jokainen valittavasta kuudesta ääninäyttelijästä Nolan Northia myöten vetää aivan omanlaisensa suorituksen. Tähän ei pysty edes Vain elämää!

3. WipEout 2097 – Firestarter

”Oikeaa musiikkia” käyttävien pelien kantaisä on vuoden 1995 WipEout, jossa tulevaisuuden formulakuskit kiitävät antipainovoiman avulla. Iso siivu tunnelmasta oli peräisin ääniraidalta, jolla New Orderin, Manic Street Preachersin, Orbitalin ja Chemical Brothersin kaltaiset klubeissa soivat brittiartistit edustivat ehkä enemmän sitä päivää kuin tulevaisuutta. Sarjan peleistä on vaikea valita parasta ääniraitaa, sillä WipeOut-veteraanit, kuten Pelaajan art director Lasse, muistavat matkan varrelta sellaisia huippuhetkiä, kuin WipEout 2097:n instrumentaaliversio Prodigyn Firestarterista. Lisää omat ”Faiastaataa!”-huutosi vain päälle.

2. Hotline Miami – Deep Cover

Jotkut pelit saavat paljon irti musiikistaan. Toiset eivät olisi mitään ilman musiikkiaan. Sellainen on indie-kuolemanbaletti Hotline Miami, jossa eläinnaamioinen psykopaatti saa murhakäskyjä puhelimensa kautta. Pelin musiikkivalikoima vie Verhoevenin leffojen veriselle 1980-luvulle ilman vuosikymmenen helposti tunnistettavia hittibiisejä. Sen sijaan se luottaa tuoreempiin, pienempiin artisteihin, kuten M.O.O.N.:iin, joiden tykyttävät biisit saavat pulssin hakkaamaan ja vajottavat pelaajan suoritukset täydellistävään transsitilaan. Tärkein artisti pelissä on kokeellista tunnelmamusiikkia tuottava Sun Araw, jonka psykedeelinen Deep Cover ujuttautuu syvälle alitajuntaan pelaajan valmistautuessa verilöylyihin.

1. Red Dead Redemption – Far Away

Rockstarin suuri lännentarina muuttuu pelaajalle, kun päähahmo John Marston ylittää Rio Granden ja saapuu Meksikoon. Jo ennestään suuri pelimaailma laajenee ja muuttuu.  Taustalla alkaa soida José Gonzálezin haikea Far Away. Kaikki parhaat lännentarinat lepäävät äänimaailmansa varassa, eivätkä pelit tee poikkeusta. Yllättäen González ei ole kotoisin USA:sta eikä Meksikosta vaan Ruotsista, johon hänen vanhempansa pakenivat Argentiinan oikeistojunttaa. Far Away on malliesimerkki siitä, miten yksittäinen väkevä biisi voi nostaa ennestään hyvän pelin uusiin korkeuksiin.

Janne Pyykkönen

Lisää luettavaa