Vietin suuren lohkon loppukesästäni pohtimalla mitä ihmettä hankkisin lahjaksi miehelle, jolla on jo kaikkea. Pyöreiden kunniaksi halusin antaa jotain ainutlaatuista ja mieleenpainuvaa. Lopulta törmäsin Room Escape -peliin, johon varasin meille visiitin varsinaiselle juhlapäivälle. Peruspelin lisäksi olin hankkinut muutaman lisäkympin kustantavan synttäriyllätyksen, joten jännitin itsekin mitä ihmettä se mahtaa käytännössä tarkoittaa. Kaikki selvisi elokuisena iltana, jolloin pakenimme onnistuneesti pulmien täyttämästä Herra Karhun toimistosta juuri ennen määräajan umpeutumista.
Ensimmäiset syyssateet iskivät tositarkoituksella kaupunkiin samalla viikolla. Huonon kenkävalintani takia jalkani olivat kirjaimellisesti läpimärät – tennareissani olevat verkolla verhoillut reiät pitivät siitä huolen. Kirosin kurjaa oloani matkalla, olimme sopineet treffit Helsingin Kurvissa jossa peli fyysisesti sijaitsee. Jännitimme ulko-ovella hetken ennen kun serpentiiniin sonnustautunut juhlavieras saattoi meidät Herra Karhun juhliin, joihin olimme saaneet kutsun. Siemailimme kaikessa rauhassa kuplajuomiamme kun ovi takanamme vedettiin kiinni. Nurkassa nököttävä tv käynnistyi pyörittäen videota, jossa käytiin läpi tulevan pelin sääntöjä. Märät kengät unohtuivat sillä sekunnilla.
Kahdelle videopelaajalle tilanne oli herkullinen. Huone oli täynnä eriskummallisia esineitä, joista jokaiseen oli suhtauduttava potentiaalisena pulmana tai vihjeenä. Synttäriteeman mukaisesti kaikkialla oli miestäni muistavia pieniä yllätyksiä. Ratkennut mysteeri toi tullessaan toisen mokoman, mutta peli vaati paikoin suurtakin aivotyöskentelyä edetäkseen. Apua oli mahdollista saada oven alta sujautettujen vihjekorttien muodossa, joita luonnollisesti yritimme välttää viimeiseen saakka.
Innovatiivinen ajattelumme kuitenkin koitui kohtaloksemme, jolloin etenemisemme keskeytyi täysin. Olimme vahingossa ratkaisseet pienen pulman täysin väärällä, joskin tulosta tuottavalla tavalla. Kuulimme myöhemmin, ettei vastaavaa ole vielä käynyt kenenkään kohdalla. Pienestä viivästyksestä huolimatta riemu oli suuri, kun selvitimme tiemme huoneesta ulos ennen kallisarvoisten minuuttiemme päättymistä. Olin kuullut etukäteen, että monet kahden hengen joukkueet eivät pääse ikinä ulos.
Michael Douglasin The Game -elokuvan liian monta kertaa nähnyt mieheni oli varma, että jossain piilee vielä murhamies. Sellaiselta vältyttiin, mutta kokemus oli silti molempien mieleen. Tunti kului huimaa vauhtia ja olo oli kuin tunnelmallisen salaperäisessä videopelissä. Skumppa- ja kakkutarjoilun lisäksi syntymäpäiväteemaa oli huomioitu kustomoiduin pulmin jolloin peli tuntui astetta yksilöllisemmältä. Loppuvuodesta laajentuva InsideOut Room Escape teki paatuneeseen pelinörttiin suuren vaikutuksen, ja aivan varmasti menen pienimmänkin tekosyyn varjolla uudelleen.
Jenni Ahlapuro