Hyvä peli tekee kyllä kauppansa
”Jos rakastatte peliä, ostakaa se täyteen v–––n hintaan”, kehotti Days Gonen ohjaaja John Garvin pelaajia hiljattain ja sai näin muutamalla sanalla aikaan yhden kevään kiihkeimmistä somekohuista. Syytä ei tarvitse etsimällä etsiä. Sonyn lievästi flopannut zombiyksinoikeus kärsi ilmestyessään Cyberpunk-kaliiberin bugeista ja oli monien mielestä muutenkin puutteellinen. Tämän päivän pelaajat ovat polttaneet näppinsä vastaavalla tavalla keskeneräisten pelien kanssa niin monta kertaa, ettei ole ihmekään, ettei moista syyllistämistä katsota hyvällä.
Itse en pidä Garvinin purkausta ongelmallisena pelkästään sika säkissä -ongelman vuoksi. Sokean luottamuksen penäämisen lisäksi mies käytännössä moitti alennuksia suosivia pelaajia markkinoiden pilaamisesta ja pelinkehittäjien sabotoimisesta, mitä en alkuunkaan voi allekirjoittaa. En lähde kieltämään, etteivätkö jatkuvat Steam-alet ja milloin minkäkin jäsenyyden kylkiäisenä tarjottavat ilmaiset pelit olisi muovanneet peliharrastajien kulutustottumuksia, mutta yleisöä itseään ei voi syyttää siitä, kuinka julkaisijat ja jakelijat päättävät bisnestä tehdä.
Alekulttuuri vaikuttaa sitä paitsi vaivaavan pitkälti vain pelejä, joiden budjetti ei alkuunkaan kohtaa myyntipotentiaalin kanssa. Monet indiekehittäjät ovat julkisesti julistaneet suorastaan rakastavansa alesesonkia, koska se pidentää pelien elinikää ja mahdollistaa tuottojen takomisen suurella volyymilla vielä pitkään julkaisun jälkeenkin. Suuremman luokan studiot voivat puolestaan yleensä luottaa siihen, että niiden nimi yksin toimii monesti laadun takeena ensimmäisille innokkaille, ja mikäli lopputulos vastaa korkeita odotuksia, riittää kysyntää pitkään ilman alennuksiakin. Jos taas ei, lehmän hännän lailla laskeva myyntikäyrä ei ole pelaajien vika.
Garvin havainnollisti tätä seikkaa huomaamattaan itse vertaamalla Days Gonea toiseen, huomattavasti menestyksekkäämpään PS4-hittiin eli God of Wariin, joka myi miljoonia jo julkaisuviikollaan. God of War pääsi ennakkotilausvaiheessa ratsastamaan toki sarjan historialla, jota Days Gonella ei tukenaan ollut, mutta muutoin niiden julkaisuasetelma ja jakelukanavat olivat AAA-luokan Sony-yksinoikeuspeleinä identtisiä. Jos ne olisivat olleet laadullisestikin verrattavissa, Days Gone tuskin olisi jäänyt alelaareihin virumaan.
On suorastaan loukkaavaa syyttää yleisön pihiyttä taloudellisista haasteista, joiden juurisyyt ovat selkeästi jossain muualla, ja siksi voin kerrankin yhtyä kuhisevien massojen pöyristykseen täysin rinnoin. Eihän God of Warin onnistumisia laitettu pelaajien löysien kukkaronnyörien piikkiin, joten miksi ihmeessä ontuva logiikka toimisi yhtäkkiä toiseen suuntaan?
Johanna Puustinen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Pääkirjoitus on julkaistu nyt kaupoissa olevassa Pelaaja-lehden toukokuun numerossa 222.