Itsepetoksella onneen
Jäätyäni Destinyn parista toistaiseksi lomalle vuodenvaihteessa olen jatkanut itseään toistavaa varustejahtia The Divisionin parissa. Näitä kahta peliä yhdistää moni asia, joista yksi on se, että pelaajat etsivät mitä uskomattomimpia tapoja rikkoa sen sääntöjä käyttämällä hyväksi tekoälyn tai teknologian virheitä. Vaikka monet pelaajat kutsuvat tällaista toimintaa huijaamiseksi, on se toisaalta vain pelin omien – tahattomien toki – ominaisuuksien hyväksikäyttöä, eikä niinkään aktiivista pelin rikkomista omaksi hyödyksi. Mutta vaikka harmaalla alueella liikutaankin, ei virheiden hyväksikäyttö ole eduksi kummallekaan pelille.
Itse olen ainakin sitä mieltä, että liian helpolla saatua ei osaa arvostaa samalla tavalla kuin työllä ja tuskalla hankittua. Siksi en itse lähtökohtaisesti hyödynnä pelien virheitä, etenkään jos ne vähentävät samalla syytä pelata niitä. Toisaalta heti kun vaiva tuntuu hyötyä suuremmalta, alkaa mieli muuttua. Kun Destinyssä tarpeeksi monta kertaa tuskailimme esimerkiksi hard moden Templaria, Atheonia ja Crotaa, alkoi näiden pomotaistojen virheiden hyväksikäyttö tuntua paljon mielekkäämmältä. Sama pätee myös The Divisionin Falcon Lostiin, jonka virheitä Ubisoft on paikkaillut purkalla ja teipillä sitä mukaa, kun niitä on löydetty.
Pääsääntöisesti näitä virheitä etsitään helpon saaliin vuoksi tai jotta saisi etua pelaajien välisissä taistoissa. Toisin sanoen yritetään löytää keinoja saada pelin parasta tavaraa helpommalla kuin pitäisi tai pärjätä muita pelaajia vastaan käytävissä kahinoissa. Tämä on jo itsessään varsin mielenkiintoista, sillä samallahan poistetaan syy pelata peliä pidempään ja opetella pelaamaan paremmin. Muistan itsekin sen peliporukkamme riemun ja ilon, kun vaikea pomo kaatui ensimmäistä kertaa reilusti. Virheitä hyväksikäyttämällä ilo oli huomattavasti vaimeampaa. Miksi sitä siis tehdään?
Ilmiö korostaa ihmisen perusluonnetta eli laiskuutta ja tarvetta olla toisia parempi hinnalla millä hyvänsä – sekä sitä, että aika on nykypelaajille rahaa. Jos jotain voi saada nopeasti ja helposti, miksi käyttää siihen tuhottomasti aikaa ja vaivaa? Silti on pakko kysyä, miksi edes pelaisi pelejä, joiden keskeinen idea on tarjota haasteita voitettavaksi ja palkintona sekä tavaraa että onnistumisen tunnetta, jos on aina valmis menemään siitä, missä aita on matalin. Lisäksi alkuperäisestä kokemuksesta on maksanut rahaa, ja tällainen toiminta vain syö sen arvoa.
Tähän kysymykseen minulla ei ole vastausta, ei edes omalla kohdallani. Kysymys ei lisäksi taida koskea vain pelejä, vaan oikeastaan koko elämää. Tosin The Divisionin Falcon Lostin kohdalla minulla on tähän selkeä vastaus: vippaskonsteja käytetään, koska se on vain niin huonosti suunniteltu, että sen pelaaminen maistuu tervanjuonnilta eikä todellakaan ole sen arvoista. Seuraavan virheen paljastumista siis odotellessa…
Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu pääkirjoituksena Pelaaja-lehden huhtikuun numerossa 164, joka on nyt kaupoissa!
