Olen ollut viime aikoina syvällä The Sims -kaninkolossa, eikä kunnon peliputkessa riitä henkistä kaistaa juuri muille aiheille, joten saatte peliin liittyvän pääkirjoituksenkin.
The Sims ja sitä julkaiseva Electronic Arts ovat aina hellineet fanejaan suorastaan epätavallisen avoimesti. Pelaajien luomuksia nostetaan jatkuvasti esiin sekä pelin markkinointikanavien, The Sims 4:n sisäisen gallerian että virallisten sisältöpäivityksien kautta. Fanien annetaan osallistua lisäosien tuotantoon esimerkiksi teema- ja sisältöäänestyksien muodossa. Lisäksi sarja on synnyttänyt vuosikymmenten varrella valtavan värikkään modikulttuurin, joka paitsi elävöittää ja monipuolistaa pelikokemusta myös pitää julkaisut pelattavassa kunnossa aivan liian harvaan saapuvien bugipäivityksien välissä.
Todella harva studio antaa faneilleen yhtä paljon luovaa liekaa, ja sille on valitettavasti painavat syynsä. The Sims on nimittäin ääriesimerkki siitä, kuinka pieleen kaikki voi mennä, kun pelaajille suodaan liikaa toimintavaltaa. Sen faniyhteisö on kammottava draamapesäke, jossa omistushaluiset ja pikkusieluiset sisällöntuottajat, modaajat ja vaikuttajat ottavat aivan jatkuvasti yhteen. Meno on kuin yläasteruokalassa konsanaan, ja esimerkiksi LiveJournalissa on pyörinyt kohta jo 15 vuoden ajan SimSecret-blogi, jossa The Sims -pelaajat saavat puida kanssapelaajiensa epätäydellisyyksiä sydämensä kyllyydestä täyden anonymiteetin turvin. Blogiin kerätään aina viikon ajan nimettömiä viestejä, jotka kootaan perjantaisin koko maailman nähtäville yhdeksi isoksi pahan mielen postaukseksi.
Yksi ongelman juurisyistä on se, että hiekkalaatikkopelinä The Sims antaa tilaa kaikenlaisille pelityyleille ja preferensseille, ja joillekin pelaajille tämän tosiasian nieleminen tuntuu olevan hirvittävän vaikeaa. Entisenä Sims-blogistina voin todistaa, että haukut on äärimmäisen helppo saada vaikkapa väärännäköisten simien tai liian epäuskottavien juonenkäänteiden takia. Modaajien keskinäiset riidat taas heijastelevat minkä tahansa luovan alan kärhämiä. Kuka kopioi minkä idean keneltäkin, kuka luulee itsestään liikoja, kuka kehtaa tienata työllään, kun muut raatavat ilmaiseksi. Henkilökohtaisuuksiin mennään aivan jatkuvasti, eikä kukaan ole turvassa kanssapelaajien kiukuttelulta.
The Sims -kurimuksesta katsottuna perinteisen kehittäjävihamielisetkin fanikunnat näyttäytyvät toisinaan virkistävän yhteisöllisinä. Bugisten julkaisujen tai verkkopelien palvelukatkoksien vuoksi barrikadeille nousevat nettimölisijät ottavat touhun ehkä piirun liian vakavasti, mutta noissa piireissä sentään seistään yhtenä rintamana kollektiivisesta kiukusta kihisten. Omalla kohdallani Sims-draama on johtanut siihen, etten ole enää vuosiin osallistunut pelin tiimoilta minkäänlaiseen yhteisölliseen toimintaan enkä varsinkaan jaa mitään luomaani ulospäin.
Tavallaan tilanne kuitenkin huvittaa, koska moni pelisarjaan perehtymätön tuntuu mieltävän sen lähinnä harmittomaksi nukkekotipuuhasteluksi eikä todella voisi aavistaakaan, kuinka toksinen fanikunta sillä aidosti on. Toisaalta tätä kirjoittaessani tajuan, että taidan itsekin olla nyt osa ongelmaa, koska äidyin ruotimaan yhteisön karmeutta julkisella alustalla näinkin kiihkeästi. Peiliin katsomisen paikka jälleen kerran!
Johanna Puustinen,
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Pääkirjoitus on julkaistu nyt kaupoissa olevassa Pelaaja-lehden toukokuun numerossa 233.
