Viimeiset dinosaurukset?
Sodanjumala Kratoksen paluu on yllättänyt monet etenkin siksi, että tähän varsin yksipuoliseen hahmoon on saatu yllättävää syvyyttä. God of War ei ole kuitenkaan mikään yksittäistapaus, vaan se on jälleen yksi onnistuminen Sonyn muiden arvostelumenestysten, kuten Uncharted-pelien, The Last of Usin ja Horizon Zero Dawnin, joukossa. Näissä kaikissa merkittävää on se, että ne edustavat monien mielestä jo katoavaa luonnonvaraa eli huipputuotettuja yksinpelikokemuksia ilman mikromaksuja tai muuta turhaa.
Sonylla on laitevalmistajana tietenkin syynsä upottaa suuria rahasummia näiden pelien tekemiseen. Kyse ei ole pelkästään pelien myyntiluvuista vaan siitä, mitä ne merkitsevät PlayStationille pelikoneena. Ne ovat syitä ostaa konsoli ja saada pelikokemuksia, joita et muilla pelikoneilla saa – ja ne ovat myös näyttäviä markkinoinnin työkaluja. Tämä on ollut Nintendon periaate alusta pitäen, mutta koska se on luopunut teknologisesta kilpailusta Sonyn ja Microsoftin kanssa jo ajat sitten, eivät sen pelien kehityskustannukset ole nousseet pilviin muiden tavoin. Muilla pelikustantajilla ei ole syytä eikä varaa ottaa taloudellista riskiä tällaisilla peleillä. Siitä johtuu pelien nykyinen tilanne mikromaksuineen ja verkkopeleineen.
Xboxilla on tällä hetkellä puutetta tällaisista peleistä, mutta ongelma ei suoranaisesti ole sen omaa syytä. Xbox ei ole Microsoftille kuin yksi sivujuonne sen ohjelmistobisneksessä toisin kuin Sonylla, jolle PlayStation on yksi yrityksen liiketoiminnan peruspilareista. On selvää, että Microsoftin johdossa on viime vuosien aikana mietitty koko konsolibisneksen järkevyyttä tällaisenaan, mistä kielii kalliiden yksinoikeuspelien puute. Tilanteeseen on sittemmin päätetty puuttua, mutta huipputuotetut suuret yksinpelikokemukset eivät synny hetkessä. Siksi Microsoftilla on taatusti mietitty, kannattaako panostus enää lainkaan tällä sukupolvella vai onko parempi siirtää katse jo seuraavaan. Vastaus saadaan mitä luultavimmin yhtiön E3-lehdistötilaisuudessa kesäkuussa.
Silti näiden pelien tekemisen hinta hirvittää. On selvää, ettei muilla kuin laitevalmistajilla ole enää varaa tehdä tällaisia pelejä, ja esimerkiksi indiehitti Hellblade: Senua’s Sacrifice on pelkkä säännön vahvistava poikkeus. Kuilu indietekijöiden ja suurten kustantajien välillä kasvaa entisestään.
Olkaamme me yksinpelien ystävät siis iloisia joka kerta, kun God of Warin kaltaisia pelejä ilmestyy, olipa valitsemamme pelialusta mikä tahansa. Se kertoo, että ainakin laitevalmistajien kannattaa niihin edelleen panostaa hinnasta huolimatta – eikä kaikki ole jatkossa pelkkää moninpeliä tai mikromaksuja.
Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja
Pääkirjoitus on julkaistu tänään ilmestyneessä toukokuun Pelaaja-lehdessä, jonka sisältöön voit tutustua täällä!
