Minunkin pitäisi tänne taas blogahtaa muutenkin kuin pääkirjoitusten muodossa, mutta on kyllä sanottava, että koko syksy on ollut sellaista työputkea, ettei tässä mitään erikoisempaa kerrottavaa ole. Kuten olen jo useasti maininnut, lokakuun Pelaajan juhlanumero kaikkine muutoksineen vaati paljon työtä ja heti perään tehtiin koko yrityksen muutto uusiin tiloihin. Siihen perään tuli vielä oma muutto, joka itsessään tapahtui lopulta nopeasti, mutta on purkamisen osalta vielä kesken. Puuh. Inhoan muuttamista ja en voi kuin ihailla väkeä, jotka syystä tai toisesta joutuvat muuttamaan parin vuoden välein, tai jopa useammin.
Kun aloitin pakkaamaan tavaroitani, kuvittelin että ei sitä tavaraa nyt niin paljoa ole, verrattuna edelliseen muuttokertaan, josta toki on jo melkein kymmenen vuotta. Mistä sitä tavaraa niin paljon muka lisää olisi tullut? No, jostain näemmä, kun muuttolaatikotkin loppuivat kesken. Jos muuttamisesta jotain hyvää pitää sanoa, niin silloin ainakin saa tilaisuuden päästä eroon kaikesta turhasta tavarasta. Minultakin löytyi hyllyjen ja komeroiden perältä jos jonkinlaista täysin turhaa roinaa. (Ja ei Kaitila, en heittänyt pois mitään peleihin liittyvää :)
Aikojen muuttuminen näkyi muutossani hyvin musiikin ja elokuvien suhteen. Cd-levyjä, elokuvia ja tv-sarjoja löytyy hyllymetreittäin, ja nyt huomasin tajuavani, etten halua niitä lisää – siis fyysisessä muodossa. Etenkään elokuvia en juuri koskaan ehdi katsomaan uudelleen, mutta jotenkin niiden omistaminen tuntuu silti hyvältä – ehkä se on tieto siitä, että voisin katsoa niitä heti jos niin haluaisin, ja se riittää. Kuitenkin esimerkiksi äskettäin Suomeenkin saapunut Netflix ajaisi nyt saman asian ilman että se vaatii säilytystilaa hyllyistä.
Musiikin suhteen tilanne on sama. Huomaan lopettaneeni cd-levyjen ostamisen heti, kun cd-hyllyyni ei ole mahtunut enää yhtään uutta, enkä ole halunnut hankkia uutta hyllyä. Syystä tai toisesta en koskaan ole innostunut Spotifyista, joten uutta musiikkia etsin ja ostan nykyään lähinnä iTunesista. Ja yhdestä laatikosta löytyi myös vanhoja c-kasetteja. Kun mietin mitä niille tekisin, tajusin ettei minulla ole edes ollut kasettipesäistä soitinta vuosiin...
Entäpä sitten kirjat ja pelit? Niiden suhteen en vielä ole valmis luopumaan musiikin ja elokuvien tavoin fyysisistä kappaleista. Kirjahyllyä ei kutsuta kirjahyllyiksi turhan vuoksi, ja pidän siitä, miltä iso kirjahylly näyttää, kun se notkuu erilaisista opuksista. Lisäksi ainakin itse tunnen suurta kiinnostusta muiden ihmisten kirjahyllyjä kohtaan ja vierailuilla muiden kotona silmäilen aina niiden sisältöä.
Pelien suhteen tilanne on taas hieman toinen. Jos minulla ei olisi näkyvillä fyysistä muistutusta pelilaatikon muodossa siitä, että hei, minutkin pitää vielä pelata, unohtaisin monet pelit kokonaan.
No mitä tästä kaikesta voi sitten oppia? Eipä kai juuri mitään. Paitsi että muuttaminen on silti syvältä ja laatikot loppuvat aina kesken.
Kommentit
Tahtoisin tässä vaiheessa mainita että lähetin eilen Valtterille oman seuraavan blogitekstin otsikolla "Fyysisen median kuolema", selvästi aivot toimivat nyt samoilla taajuuksilla.
Itsekin tykkäisin pursuavista kirjahyllyistä, jos olisi tilaa. Ehkäpä seuraavan muuton yhteydessä kun pääsee isompaan asuntoon..
Jos sulla on ylimäärästä peli krääsää, nii piä huutokauppa jossakin pelikaupas tai sun kämpäl nii saat suun tavarat myytyä alta aika yksikön. Täältä löytyy varmaan paljon kiinostuneita Huttus faneja, jotka ostaa kaiken mihi oot koskenut.
Luulen että Kaitila vie kaiken ylimääräisen pelitavaran heti kun sanon että sitä on saatavilla :)
Kannattaa mennä jo sanoo, ehkä se odottaa että joku tulee sanomaan että ota pois. Muuten se ei kehtaa mennä tonkimaan :D sormet jo syyhyävät.
Ha haaa...
Itsehän olen sen verran kova materian ja fyysisten tavaroiden orja, etten voisi koskaan kuvitella omistavani kaikkia elokuvia ja pelejä digitaalisina. Aivan varmasti unohtuisivat jonnekkin kovalevyn syövereihin.
Muksun kanssa täysin samaa mieltä. Fyysinen kopio on aina fyysinen kopio eikä siitä mihkään pääse.
Itekkää en pistä pennin hyrrääkää mihinkään arvottomaan digisontaan, tietokone pelienkin ostaminen jääny vähemmäl kun fyysiset kopiotkin menettää steamiin aktivoinnin seurauksesta arvonsa. Digi digi paska syrjäyttää pelottavan nopeasti vanhan hyvän ajan.
Ite heitän kaiken "turhan" moskan aina pois enkä tosiaan mitään säästä ns. pahan päivän varalle. Ja kyllähän noita pelejäkin tähän pieneen huoneeseen mahtuu kiitettävästi, se on vaan järjestely kysymys. :p
"pidän siitä, miltä iso kirjahylly näyttää"
LOL OMG Minä ja mun bitchit tykkää siitä miltä mun urheiluauto näyttää!