Moni voi ihmetellä, että mitäs se Vinski-moderaattori toimituksen blogiin kirjoittaa? No, olen ollut tämän viikon työelämään tutustumisjaksolla H-Townissa, ja toimituksen poikien kanssa tultiin siihen tulokseen, että voisin kirjoittaa pienen merkinnän viikosta sekä sen minussa herättämistä fiiliksistä.
Ensimmäinen työpäivä jännitti suunnattomasti, kun en yhtään tiennyt, mitä tuleman pitää. En tiennyt, oliko edessä toimituksen väelle kahvin ja pullan hakemista vai kenties toimiston tilojen siivoamista? Ehei, kun saavuin toimistolle, minut otettiin lämpimästi vastaan ja sain oman nurkkauksen, jossa voin työskennellä. Lassi pyysi minua valitsemaan hänen, Harrin ja muun raadin kanssa Pelaajan Häpeänurkka-kilpailun finalistit, jotka tälläkin hetkellä kamppailevat kansan äänistä.
Finalistien valitsemisen jälkeen Lassi antoi minulle tehtävän, jota olenkin sitten jokaisena päivänä toimistolla ollessani suorittanut: peliuutisten työstäminen. Hän neuvoi minulle muutamia pelisivustoja, joista voisi löytyä mielenkiintoisia uutisaiheita. Kuten joku on voinut huomata, tällä viikolla osa Pelaajalehti.comin (ja myös Peliplaneetan) uutisista on ollut minun käsialaani. Suurkiitos kuuluu Otolle, joka on auttanut ja neuvonut minua uutiskirjoittamisessa ja oikolukenut tekstejäni.
Hommat ovat täällä sujuneet erittäin leppoisasti, hyvässä ilmapiirissä ja mukavien ihmisten parissa. Välillä on voinut olla tylsiä hetkiä tai työnpuutetta, kun mielenkiintoisia uutisaiheita ei ole löytynyt, mutta onneksi melkein aina on jotain pientä työtä löytynyt paikkaamaan tekemisenpuutetta.
Monet täällä sivustolla ovat varmasti minun lisäkseni haaveilleet pelitoimittajan urasta ja miettineet, miltä tuntuisi astua vaikkapa Thomas Puhan saappaisiin, näin hienosti sanottuna. Täytyy kuitenkin muistaa, että kuten täällä viikon aikana olen pannut merkille, pelitoimittajana (tai minä vaan toimittajana) olo on kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa vaativaa työtä. Kaikki asiat täytyy tehdä tarkasti ja huolella, ja kiirettä piisaa. Totta kai kaikille sattuu elämänsä aikana ainakin kerran virheitä. Mutta hei, virheistä opitaan, niistä on turha masentua. Virheet korjataan ja kaikki on hyvin.
Mitä toimiston tiloihin tulee, täytyy sanoa että tyylipisteitä H-Townin toimistolle heruu. Kaikkia pelitoimiston idylli ei ehkä innosta, mutta minä kun pelaajana näitä toimitiloja katson, niin kyllä se hymyn huulille tuo. Näkisittepä vaan, miten hienosti kaikki julkaistut Pelaaja-lehdet löytyvät toimiston seinältä ja miten sotkuisia pöytiä toimiston pojilla on. Naisten pöydät ovatkin ihan eri luokkaa 😉 Mutta ei siitä sen enempää…
Pyysin arvosteltavaksi varsin mielenkiintoisen PS2-pelin nimeltä Harley Davidson: Race to the Rally. Olenkin jo kauan odottanut lisensoitua Harley Davidsoneihin erikoistunutta prätkäpeliä. Mutta sääli, ettei peli oikein osaa miellyttää lähinnä graafisen toteutuksen osalta, mutta muuten perusasiat ovat kunnossa. Prätkällä on mukava huristella Amerikan valtateillä ja töniä vastustajia leppoisan soundtrackin soidessa. Paneudun peliin vielä lisää ja kuulette siitä enemmän sitten mahdollisen arvostelun muodossa.
Tähän loppuun haluan kiittää koko H-Townin porukkaa, että sain kokea vähän, miltä toimittajana olo tuntuu ja mitä se ihmiseltä vaatii: tarkkaavaisuutta, kärsivällisyyttä ja huumorintajua. Eiköhän noilla eväillä aika pitkälle pötkitä. Olen tämän TET-jakson aikana oppinut aivan suunnattomasti uusia, hienoja asioita, ja olen ehdottomasti ylpeä siitä, että hain tänne pari kuukautta sitten.
Ulkona aurinko alkaa jo pikkuhiljaa porottaa, joten eiköhän oteta ne käsikonsolit kouraan ja lähdetään ulos nauttimaan kauniista säästä. Ei mulla tässä muuta, Vinski kiittää ja kuittaa!