Viisi parasta BioWare -hahmoa

Minna listasi viisi rakkainta BioWare-pelihahmoaan. Onko inhokkisi listalla?

2.12.2012 17:18

Tykkään listoista. Tykkään niistä tosi paljon! Tykkään myös BioWaren peleistä, joten menin ja tein Top 5-listan omista suosikkihahmoistani. Juttu sisältää pienehköjä spoilereita, joten varoitan lukemasta jos sinulla on vielä Dragon Age: Origins, Dragon Age 2 tai Mass Effect-trilogia kesken tai olet aikeissa pelata joitain niistä. (Kyllä, tiedän että tämä on hyvin tekopyhää spoileriblogini jälkeen. Toivon että annatte minulle anteeksi!)


5. Aveline Vallen (Dragon Age 2)

”Face me! I stand for all of us!”

Aveline ei hahmona aluksi kiinnostanut minua pätkän vertaa, enkä tämän vuoksi edes tiennyt hänestä paljoakaan etukäteen. Ajattelin, että hän on vain tyypillinen kovanaamainen naissoturi, mutta sisältä löytyikin paljon enemmän. Aveline on oikeamielinen, uskollinen ystävä, josta muodostuu pelaajalle järkähtämätön suojelija ja tukija vaikeina aikoina.

Tämä ei tarkoita sitä etteikö hänellä olisi pehmeämpää puolta. Aveline on aivan toivoton kun puhutaan romanttisista asioista. Yksi suosikkitehtävistäni pelissä oli kun pelaaja joutuu Amorin rooliin yrittäessään saattaa täysin toivotonta Avelinea yhteen mielitiettynsä kanssa. Aveline osaa olla aika ajoin (usein tahtomattaan) hyvinkin huvittava.

Hän muistuttaa rooliltaan hieman Wynneä Dragon Age: Originsista, joka toimi pelaajalle tietynlaisena äitihahmona, mutta tämän lisäksi punapäällämme on tätä pippurisempi luonne ja enemmän ruista ranteessa. Aveline on sellainen ystävä, joka ottaisi luodin (tai tässä tapauksessa nuolen tai miekanterän) vastaan puolestasi.

(Huom! Dragon Age 2:ssa on mahdollista olla joko ystävyys- tai kilpailuhenkinen suhde hahmojen kassa. Avelinen tapauksessa puhun ystävyyssuhteesta, toisesta minulla ei ole kokemusta.)

4. Shale (Dragon Age: Origins)

”Now, let us crush something soft and watch it fountain blood. That is a girlish thing to want to do, yes?”

Shale ei suoranaisesti kuulunut Dragon Age: Originsin peruspeliin, mutta hän tuli mukana ilmaisena DLC-hahmona jos ostit pelin uutena. DLC-paketin voi myös ostaa erikseen. Tämä on kylläkin huutava vääryys, koska se aiheuttaa sen että osa ihmisistä jäivät paitsi tästä kivenkovasta parhaudesta, sillä Shalen kommentit aiheuttivat ainakin allekirjoittaneelle kovan luokan hekottelukohtauksia.

Shale on kovin mielenkiintoinen tapaus. Hänestä on tehty taikakeinoin Golem, mutta hän ei pahemmin surkuttele kohtaloaan, vaan päinvastoin on ylpeä olemuksestaan. Ihmiset ovat hänestä tyhmiä ja aivan liian pehmeitä. Päähenkilöön ja muihin ihmisiin hän suhtautuu välinpitämättömästi, ja ei jaksa vaivautua kutsumaan näitä omilla nimillään, vaan nasevasti sanalla ”se” tai muilla termeillä. Morrigan on esimerkiksi ”Se suo-noita.” Hän käyttäytyy myös aika ajoin hyvinkin energisesti ja jopa naisellisesti, mitä ei varmaan heti ensimmäisenä Golemilta odottaisi. Tähänkin löytyy myöhemmin selitys. Shale myös vihaa lintuja, ja veikkaanpa, että niin vihaisit sinäkin, jos olisit viettänyt vuosikymmeniä patsaana kylän keskellä. Peli repii tästä irti huumoria moneen kertaan.

Shalessa on hauskaa se, ettei hän varsinaisesti vihaa ihmisiä, häntä ei vain pahemmin kiinnosta. Ja kuitenkin välillä Shale päätyy kyselemään kaikilta hieman sitä sun tätä. Pelaajan selvitettäväksi jää, tekeekö hän näin vain ärsyttääkseen muita, vai voiko olla että nämä helposti littaantuvat kynäniskat kiinnostavat sittenkin hieman? Shalen kanssa ystävystyminen tuntuu todella palkitsevalta, ja on kovin liikuttavaa kun hän ilmaisee ohimennen huolensa päähenkilön kohtalosta ennen pelin viimeistä taistoa.

3. Fenris (Dragon Age 2)

”Nothing could be worse than the thought of living without you.”

Fenris tuomittiin monien toimesta jo ennen pelin ilmestymistä angstailevaksi emopojaksi. Ulkonäkö kumminkin petti, ja Fenris nousi mm. Miika Huttusen suosikkihahmoksi pelissä. Yksi vaikuttavimmista asioista on hahmon upea ääninäyttely, jonka ansiosta sulin tutisevaksi rakkausmössöksi joka kerta kun Fenris avasi suunsa. Vaikka hahmo omaa kliseisen traagisen taustan karanneena, muistinsa menettäneenä ja kostonhimoisena orjana, on lopputulos silti kiinnostava ja yllättäväkin. Fenris on erikoinen sekoitus arvokkuutta ja tempperamenttia.

Ja, okei, myönnettäköön, kukapa ei voisi vastustaa mystisen komean muukalaisen vetovoimaa? En minä ainakaan. Päähenkilöni oli kaiken lisäksi maagi, jota Fenris ei liiemmin arvostanut. Täten suhteemme ajautui ah-niin-herkullisen kilpailuhenkiseksi viha-rakkaus -draamaksi, joka tarjoili minulle tarvitsemani annoksen kuumia tunteita ja tulisia katseita. Fenriksessä on mielenkiintoista myös se, kuinka hän ei kestä taianomaisten tatuointiensa takia kosketusta. Hän ei muutenkaan ole todellakaan kaikista helpoin romanssin kohde, ja yhteisen tulevaisuuden mahdollisuuden pilaa helposti pienilläkin asioilla. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin pieni haaste..

(Fenriksen tapauksessa puhun kilpailuhenkisestä romanssisuhteesta, ystävyyspohjalla olevasta tarinasta en tässä tapauksessa tiedä.)

2. Sten (Dragon Age: Origins)

”Happiness is fragile. Nothing can be built upon it that will last. Only duty endures.”

Ah, Sten, tuo juro könsikäs. Jos se olisi vain ollut mahdollista, olisin heti dumpannut Alistairin ja hypännyt Stenin lihaksikkaille käsivarsille! Sten kuuluu Qunari-kansaan, jonka ansiosta hänellä on hyvin erilainen arvomaailma kuin muilla pelin hahmoilla, eikä häntä todellakaan ole helppo miellyttää. Sten ja pelaaja käyvät läpi monituisia syvällisiä keskusteluja, ja hänen suorasanaiset ja ennalta-arvaamattomat kommenttinsa vuoroin huvittavat ja shokeeraavat.

Sten muistuttaa jossain määrin Shalea. Ainakin hänen hyväksyntänsä saaminen on yhtä lailla työn takana, mutta kun Sten alkaa kunnianosoituksena kutsua pelaajaa kansansa ”Kadan” -nimityksellä, on tunne entistäkin lämpöisempi. Sten osoittaa, että kaksi täysin erilaista henkilöä voivat kunnioittaa toisiaan siitä huolimatta, että heidän mielipiteensä eroavat.

Parasta Stenissä kuitenkin on pienet vihjailut siitä, että kivenkovan yrmynkin alla sykkii lämmin sydän. Sten pitää suunnattomasti kekseistä, ja jopa varastaa niitä lihavalta pikkupojalta, koska hänen mielestä tämä ei niitä enää tarvinnut. Sten myös jää kiinni kissanpennun kanssa leikkimisestä ja kukkien poimisesta, mutta väittää tämän olleen joko treeniä tai tärkeiden yrttien talteen ottamista.

1. Garrus Vakarian (Mass Effect-trilogia)

”You know me. I always like to savor the last shot before popping the heat sink. …Wait. That metaphor just went somewhere horrible.”

Veikkaanpa, että ei olisi BioWare ykkösosaa tehdessään uskonut, millaisen laivaston intohimoisia faneja Garrus onnistuu keräämään. Garrus on sukupuoleen ja Shepardiin katsomatta yksi suosituimmista hahmoista Mass Effect -trilogiassa. Asiaa auttavat loistava ääninäyttely ja karismaattiset sutkautukset, ja löytyypä pelissäkin Garrukselle kysyntää vaikkei naispuolinen Shepard tätä petiinsä houkuttelisikaan. Tosin suosittelen kokeilemaan tätä koska romanssi-dialogi on erityisesti pelin kakkososassa aivan hillitöntä.

Garruksen hahmonkehitys on pelissä huimaa. Hän kasvaa Shepardin avustuksella kuumapäisestä nuorukaisesta aikuiseksi ja tasapainoiseksi nuoreksi mieheksi. Pelin viimeisessä osassa roolit vaihtuvat ja Garruksesta tulee Shepardin henkinen tukipilari kun tämä murenee maailmanlopun paineen alla. Tämä käy ilmi erityisesti romanssissa, kun hapuilevasta alusta huolimatta suhde kehittyy tasavertaiseksi, normaaliksi parisuhteeksi. Hän taitaa lisäksi olla ainut hahmo, joka on saanut renegade-shepardini nauramaan!

Garrus osoittaa, että oikeanlaisella asenteella hurmataan ihmiset vaikka ulkokuori olisikin tavallisesta poikkeava. Hän on Avelinen tapaan uskollinen ystävä, hänellä on hauskaa läppää niinkuin Shalella, hän on eksoottinen kuten Sten, ja parempi hurmuri kuin Fenris.

Sitäpaitsi, Space-Batman. …Oikeastaan tuo olisi jo riittänyt vakuudeksi.

Seuraavassa blogissa taidankin jatkaa samalla linjalla ja listata viisi inhokkiani! Sitä odotellessa, mitkä ovat sinun lempipelisarjasi viisi rakastetuinta hahmoa, ja miksi? Kerro kommenteissa!

Lisää luettavaa