Tuli tuossa luettua erästä maailmanmainetta nauttivaa ulkomaista pelifoorumia (geonaf, nimi muutettu koska eihän sitä kukaan ikinä lue...) ja sieltä löysin mielenkiintoisen keskustelun parhaasta pelikonsolista... fyysisesti parhaasta siis. Konsolisotijat eivät enää keksi näköjään tarpeeksi pointteja niiden kuluneiden "MUN KONSOLISSA ON PAREMMAT KRAFFAT!!!!™"-, "MUN KONSOLISSA ON PAREMMAT PELIT!!!!™"- ja/tai "MUN KONSOLISSA ON PARAS OHJAIN!!!!™"-mölinöiden vierelle niin nyt ollaan siirrytty sitten ihan konsolisotaan sanan varsinaisessa merkityksessä.
Toivottavasti täällä kuitenkin saadaan fiksumpaa keskustelua aikaiseksi aiheesta sillä ajattelin nyt kysyä teiltä arvon boardilaiset että mikä onkaan se paras konsoli noin niin kuin fyysisesti?
Uimapukukierrosta ei näissä kauneuskilpailuissa valitettavasti ole tarjolla mutta ennen kuin kukaan heittää ilmoille tyypilliseen epäobjektiiviseen tapaan sen omistamansa konsolin haukkuen totta kai pystyyn kaikki muut konsolit, suosittelen miettimään ainakin seuraavia seikkoja:
- Ulkonäkö
- Liikuteltavuus (eli aika lailla paino ja muoto)
- Helppokäyttöisyys
- Liitännät
- Ääni
Myös käsikonsolit otetaan mukaan kilpailuun koska emme halua syrjiä ketään koon puolesta.
Näillä pääsee jo hyvin pitkälle ja meikäläinen voisi aloittaa pelin laittamalla vaikka kolme parasta järjestyksessä:
3. PSone
Ennen kuin kukaan alkaa heittelemään tomaatteja ruutuaan kohti niin korostan että alkuperäinen laite oli nimeltään Playstation ja PSone oli nimenomaan tämän pienoismallin (heh!) myyntinimike. Ykköspleikkari mullisti pelimaailmaa ja tulee jäämään historiaan pelaamisen myös aikuisille trendikkääksi tehneestä legacystaan ja itse pidän konsolia erittäin suuressa arvossa. Se oli kuitenkin julkaisussaan kömpelö ja ruma kuin perkele mutta onneksi Sony kultasi muistot konsolin elinkaaren loppumetreillä julkaisemalla nyt jo firman julkaisupolitiikan standardiksi muodostuneen Slim-mallin ja kuinka virtaviivaisen kurvikas tämä pieni laite olikaan? Kuten kuvasta näkyy, oli laite lähes samoissa mitoissa ensimmäisen Dual Shockin kanssa ja alkuperäisen eron tähän Slim-malliin näette tästä kuvasta. Parasta laitteessa oli kuitenkin sille myytävä LCD-lisänäyttö jolla laite muuttui periaatteessa käsikonsoliksi (kunhan vaan virtaa antava generaattori oli selän takana pöhisemässä) joten mikäs sen mukavampaa, etenkin PSonen klassikkopelejä pursuavalla pelivalikoimalla.
2. Xbox 360 (S-versio)
Kuten ensimmäisen pleikkarinkin tapauksessa, virtaviivaisuus ja koko on mieleeni myös Xbox 360:n tapauksessa... kuin myös se että minun ei tarvitse olla pelko perseessä RROD:n vuoksi. Microsoft julkisti vuoden 2010 E3-pressissään tämän pienemmän ja tyylikkäämmän (jotkut väittävät että S-kirjain konsolin markkinointitittelissä juontaa juurensa Sexy-sanasta) mallin ja antoi siinä samalla myös kaikille pressissä olleille journoille oman versionsa konsolista. Kyseinen malli paransi ennen kaikkea vanhan laitteen volyymitasoa ja sitä tärkeintä eli ilmankiertoa joka piti laitteen jopa "coolimpana" kuin miltä se näyttää joten aiempia konsolimalleja hyttysien lailla tiputellut Red Ring Of Death, oli aika lailla historiaa tämän parannuksen myötä. Myös liitäntöihin tuotiin lisäpaikka Kinectille kuin myös audiopuolelle parannuksia joten kyseessä oli aika lailla täydellinen paketti yhdestä aikamme vaikutusvaltaisimmista konsoleista. Kyseessä on myös omassa top kolmosessani ainoa musta konsoli ja ainoa laite joka näyttää yhtä hyvältä niin kyljellään kuin pystyssäkin.
1. Wii
2000-luvun puolivälin tienoilla Apple alkoi tosissaan valloittaa elektroniikkamarkkinoita musiikkisoittimillaan, tietokoneillaan ja myöhemmin puhelimillaan. Musadiggarina oli iPod pakollinen hankinta mutta ompputehtaan läppäreitä en koskaan hankkinut (käyttöliittymä on niin kamalan vieras) mutta ihailin silti salaa noita erotiikkaa ja puhtautta tihkuvia valkoisia muotoiluja. Sitten tuli Wii joka oli kaikkea sitä mitä olin jo pitkään konsoleilta halunnut. Se oli pieni, tyylikäs, valkoinen ja mikä parasta, oli siinä myös ulkoisia isoja LED-valoja osoittamassa sivustakatsojille että nyt on taloudessa laite joka on maksanut rahaa. Täydellisen kokoinen pelikonsoli kaikin puolin ja sitä voi 360: tapaan käyttää niin kallellaan kuin pystyssäkin. Ainoat miinukset ovat äänitaso ja se perkeleen mainittu LED-valo joka oletusasetuksilla valaisee koko huoneen joka muodostui isoksi ongelmaksi jos sattui vaikka nukahtamaan sohvalle. Kesken unien herääminen siniseen valoon on jotain hyvin häiritsevää...
Ai että kun tuli hymy kasvoille kun muisteli noita kauniita laitteita. Pinnallistahan se on näin ajatella mutta kyllä se ulkonäkö merkitsee hyvinkin paljon. Laitetaan nyt kuitenkin vielä tasoituksen vuoksi myös pari karmaisevaa hökötystä joita on tullut irvokkaana katseltua hyllyllä.
U-G-L-Y you ain't got no alibi, you're ugly!
Maailman voimakkain, tehokkain jamitänäitäsuperlatiivejanytolikaan pelikonsoli (Finngamer-Kaitila muistaa varmasti paremmin) maksoi kovan hinnan edellä mainituista ominaisuuksista ja tämä hinta oli kamalan groteski ulkonäkö. Harmaa möllikkä jonka ainoa detalji oli ruma N64-logo etukuoressa. Pelimoduuli laitettiin laitteen yläosassa olleeseen kasettipesään mutta miksi ei laitteeseen voinut laittaa eject-nappia (joka oli SNES:n fyysisesti tyydyttävin... don't get any ideas, ominaisuus)? Vain nousevan auringon maassa julkaistu lisäliitännäinen, 64DD, teki tästä rumiluksesta vieläkin kuvottavamman ilmestyksen.
Vinkki viikonlopuksi: älä ikinä tee henkirikosta asunnossa jossa on alkuperäinen PS3 sillä sormenjäljet tarttuvat siihen paremmin kuin mihinkään muuhun objektiin tai asiaan koko maailmassa. Jos Anneli Auerin kämpässä olisi oletettuna murhayönä ollut originelli PS3, istuisi naikkonen tuomiotaan jo neljättä vuotta mutta se ei suinkaan ole ainoa huono asia tässä konsolissa sillä se on myös kookas, äänekäs ja kömpelösti muotoiltu joten lempinimi "fat PS3" on ihan ansaittu. Uskon myös että PS3 ei olisi ollut julkaisussaan niin iso naurunaihe jos Sony olisi käyttänyt alusta asti tyylikästä "PS3"-logoa kuin tuota kaamivaa "PLAYSTATION 3"-hirvitystä. Toki jos laite on iso kuin norsu, on mahdollista käyttää noinkin pitkiä sanoja mutta joku järki käteen kiitos. Toinen ehdotus Sonyn markkinatoheloilta oli varmaan kirjailla laitteen kylkiin ja päälliseen koko Dostojevskin tuotanto koska tilaa ja pinta-alaa oli ainakin sopivasti käytössä...
Olkaa hyvät, heittäkääs omat ehdokkaanne.
Hahaa, nyt on kunnon "popcornit esiin"-aihe! Toisaalta aloituspostaus on sen verran asiallinen että en ehkä pistäkään mitään maissinjyviä mikroaaltouuniin. Aloituksesta vielä myös sen verran että todella hyvät perustelut ja eipä noiden kanssa edes kauheasti ole eri mieltä. Erityisesti tuo PS3 fat on ollut myös omasta mielestäni aina kauhea kötöstys. Näillä foorumeilla vain tuppaa olemaan paljon porukkaa, joiden takia tuota ei halua liikaa huudella. Yllätyin myös sen kautta tuosta Xbox 360S:n listalla olosta mutta ihan ansaitusti se siellä on. Itse olisi ehkä nostanut ykköseksi silti Xbox 360 E:n:
Ulkonäkö on tuossa omaa silmääni miellyttävän hillitty "laatikko", eikä mitään outoa kulmia, viistoja tai ovaaleja ole lähdetty tuohon tunkemaan (terve, PS3:n kaikki versiot). Koko on saatu mukavan kompaktiksi alkuperäiseen sekä S-versioon verraten. Liitännät vähenivät aiemmista versioista mutta itselleni tämä riittää. Ymmärrän toki jos jollekin se pudottaa konsolin pisteitä. Äänitasotkin on saatu todella hiljaisiksi ja lienevät jotain PS3 Super Slimin tasoa. Toki tästäkin löytyy tuota ärsyttävää sormenjälkiä imevää pintaa mutta sitä tuntuu nykyisin olevan pakko lyödä jokaiseen tuotteeseen. Mattapinta olisi aina parempi vaihtoehto mutta tuo on helppo antaa anteeksi loistavan kokonaisuuden vuoksi.
Saatan myöhemmin hieman lisäillä muitakin vehkeitä (öh, siis konsoleita!) vastaukseeni mutta aloituksen suhteen olen sen verran pitkälti samoilla linjoilla että jäin hieman sanattomaksi. Pitää miettiä ajan kanssa ja ehkä selailla ihan nettiäkin konsoleita verraten.
Käsikonsolit jäivät ilman kaipaamaansa rakkautta, joten korjaan asian.
Nintendo DS Lite
Pieni, virtaviivainen ja kaikin puolin tyylikäs laite, joka hoitaa kaikki aloitusviestissä mainitut seikat vähintäänkin kiitettävästi. Ulkonäkö, kuten kuvasta huomataan, on jumalainen. Käytännöllisyyttä painottava design on äärimmäisessä yksinkertaisuudessaan kaunis. Lite kulkee myös helposti mukana. Suljettuna laitteen suorat linjat sujahtavat taskuun vaivatta. Pieni koko on yksi käsikonsolin tärkeimpiä piirteitä ja se on Litessä hoidettu kunnialla. Nykyaikaisen älypuhelimen kokoinen laite ei taskussa paljoa paina. Ulkonäöllisesti lähes identtisestä DSi:stä Lite ottaa niskalenkin liitäntöjensä avulla. GBA-yhteensopivuuden ansiosta laitteen pelikirjasto nousee sellaiselle tasolle, että ei DSi:llä ole mitään vastaan sanottavaa. Portti on myös tyylikkäästi piilotettu, jotta sulava design ei kärsi.
Ehdottomasti ja kiistämättä kaunein ja upein konsoli on upea ja eeppinen Sega Mega Drive. Konsoli mullisti aikoinaan maailman bad-ass muotoilullaan (ja toki pelivalikoimallaan), jonka musta väri, hi-fi laitteistosta inspiroitunut nappien lay-out ja urheiluauton koneen tilavuus/teho-logosta haettu, kultainen "16-BIT" logo loivat tehokkaasti kovien ja pahojen jätkien konsolin imagon. Kovien, pahojen ja coolien tyyppien konsolihan se nimenomaan oli, ja on sitä vieläkin. Nykyajan pleikkarigeneraatio pätee jollain PS4:llä ja tiedä millä autuaan tietämättömänä siitä, mikä on todella TRUE kovien jätkien konsoli. Sega Mega Drive.
Omasta mielestäni ensimmäinen Mega Drive on nimenomaan sieltä paskimmasta päästä näissä kinkereissä. Värejä on aivan liikaa (sininen, musta, kultainen, valkoinen ja punertava) ja tekstiä ja pikkusälää oksettavan paljon. Konsolista julkaistu kakkosmalli yksinkertaisti hommaa huomattavasti ja on mielestäni näistä kahdesta se kauniimpi kokonaisuus.
Oli pakko tarkistaa, että onko oma muisti tehnyt temput vai ei.
Muistin oikein, että minulla ei tuollaista rumilusta ollut megadrivena vaan tämä väreiltään nätempi versio.
Olen aina pitänyt todella paljon Gamecuben ulkonäöstä ja minimalistisuudesta (nimenomaan musta malli). Myös kyseisen konsolin ohjain on aivan huikean hyvä omaan käteen. Kuitenkin takaraivossa jyskytti pitkään, kun markkinoille tuli Panasonic Q. Halusin kyseisen laitteitteen käsiini ja siitä tuli jonkinlainen pakkomielle :D Hintapyynnöt oli vain aivan liian kovia opiskelijabudjetille, joten jäi ostamatta. Lupasin aikoinaan, että vielä joku päivä hankin tämän upean laitteen. Bling bling!!! Tämä konsoli toi mukanaan kaipaamani DVD tuen ja laajennetut takapanelin liitännät. Omaa hypeä nostaa tämän konsolin nostalgia. Tämä on kuin Coca-cola jojojen Galaxy.
No nyt tuli kyllä sellainen aihe, että täytyy itsekkin päästä esittelemään omat suosikit. Pienenä varoituksena voin sanoa, että tämä listaus saattaa aiheuttaa useimmille syöpää sisällön ja toteutuksen takia. Elikkäs tästä lähtee varsin kyseenalainen top 5 -listaus:
5. Xbox One
Microsoftin uutuudesta tulee aika monelle ensimmäisenä mieleen videonauhuri, kuten myös minulle. Minä taas toisinkuin moni muu pidän videonauhurien muotoilusta. Hankin Xbox Onen melkein pelkästään, koska se oli niin upea... ja myös Sunset Overdriven ja Forza Horizon 2:n takia, mutta ne eivät nyt liittyneet tähän asiaan. Sanotaan nyt vaikka lyhyesti, että Xbox Onen yksinkertainen kulmikas muotoilu toimii ja näyttää hyvältä.
4. Atari 2600
Olen tuossa nyt vähän aikaa katsellut vanhaa sotaratsuani televiission vieressä ja tykästynyt sen 70-lukua huokuvaan ulkoasuun. Konsoli on symmetrinen ja jämäkän tuntuinen. Kytkimet ovat tosi retrot ja hauskat. Tämä ei vielä näytä samanlaiselta ovikiilalta, kun Atarin seuraavat mallit ja uudistunut 2600.
3. Xbox
Jo toinen Microsoftin panssarivaunun kokoinen laatikko listalla. Vanhassa Xboxissa on paljon hienoja yksityiskohtia, kuten koko kannen kokoinen iso X-kirjain ja sen keskellä smaragdin näköinen ja kokoinen Xbox-logo. Pidän myös jostain syystä konsolin ja sen ohjaimen pitämistä äänistä. Kokonaisuus on mielestäni varsin 5/5, mutta ei näitä Xboxeja voi kyllä kehua miksikään näppärän kokoisiksi.
2. GameCube
GameCube juuri tämän värisenä on suoraan sanottuna... sö... söp... söpö... tulihan se sieltä vähän epäsuorasti. Pidän selvästi kulmikkuudesta, kun lista on tähän asti ollut varsin palikkamaista. Tämä pesee aikaisemmat onnistuneen ja hauskan värinsä ansiosta. Konsoli on pieni ja helposti kannettavissa takaosassa olevan kahvan ansiosta. Pakko mainita myös mielestäni parhaiten muotoiltu ohjain, vaikka se ei tähän liittynytkään.
1. Mega Drive
Tämä jo ainakin kertaalleen mainittu Segan huippuhetki on tosiaan muotoilultaan bad-ass. Segan mainonnassa oli myös sama bad-ass asenne päällä. Mega Drive on huoneessani aina paraatipaikalla, että sitä pystyy ihailemaan. Hifi-laitteista napatut nappulat ja ylistystekstit ovat hauskoja yksityiskohtia.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Rumista täytyy päästä mainitsemaan alkuperäinen PS2, joka näyttää ihan Fortumin pääkonttorilta.
Tulipa tökerö tuotos. Kiitos ja anteeksi.
Minulle se nätein konsoli on xbox 360 halo 4 edition.
So pretty...
Tietenkin myös ohjaimet on samaan teemaan sopivat ja tuo päästelee myös kivoja ääniä kun painaa virta tai eject nappulaa.
Jotenkin tuo kuviointi saa koko laitteen näyttämään paremman muotoiseltakin sillä se normi s malli ei minusta ole yhtään hieno.
Toisena täytyy varmaan valita vita.
Siinä on iso ja hyvä näyttö, se kiiltää (valittajat hiljaa se on plussaa) ja sitä on ihan oikeasti hyvä pitää kädessä toisin kuin niitä nintendon kulmikkaita lituskoja.
Kaiken kaikkiaan varsin seksikäs laite jonka ainoa vika on toisten olkanappien puute ja kalliit muistikortit.
Kolmantena itse modaamani ykkös loota.
Kummasti siitäkin hirvityksestä tuli nätti muutaman ledin, punaisen paperin ja liiman avulla. Rahaa taisi mennä yhteensä n.10e. Ärsyttävintä oli hinkata tuosta logosta se vihreä maali pois ja sen jälkeen vielä kiillottaa se.
Itsellä kans musta GameCube on aika korkealla. En jaksanut paneutua tähän ihan niin paljon kun alkuperäisessä viestissä kehotettiin, mutta halusin ton nyt sanoa kun joku toi esille. En sitten tiedä muusta, kun kaikki liitännän oli melkein jotain propretiary-kamaa. Ohjain oli kyllä erittäin hyvä. Nykyajan standardeilla GameCuben ohjain olisi edelleen pätevä, kun lisäisivät klikattavat tatit ja toisen bumpperin.
En tiedä johtuuko fanipoikuudesta, mutta kyllä tuo Xbox One toimii mun silmään kans. Ei erotu häiritsevästi olohuoneen setupista ja kaikki perusasiat on kunnossa. Vaikka kokoa en, en koe "liikuteltavuutta" sen huonompana kuin vaikka kilpailijoilla. En noista tän sukupolven konsoleista rupeisi kuljettamaan mukanani ilman konsolin omaa pakkausta ja pehmusteita, jolloin paketti on kuitenkin jo aika iso. Tosin GameCube tuli kannettua huomattavasti liberaalimmin aikanaan, mutta ei tosta kantokahvasta mitään apua ollut. Jos olisikin pelkän konsolin siirtämisellä pärjännyt, niin ehkä sitten, mutta entäs pelit, ohjaimet ja johdot? Ei se kahva paljoa siinä auta, kun jonkun kassin/pakkauksen tarvii kuitenkin.
New 3DS on myös monella tapaa aivan mahtava. Itsellä normikokoinen ja tietysti kyllähän se ergonomia on mitä on kun on käsikonsoli kyseessä, mutta kaiken kaikkiaan aika mahtava laite.
Mielenkiintoinen ketju, johon täytyy ihmeessä ottaa osaa! Meikäläisen missikissat, kaunottaret ja kulkurit rajoittuvat nyt vain kahteen konsoliin, joita olen elämäni aikana jumaloinut ulkokuoren perusteella. Tässä siis kaksi konsolikaunotarta olkaatte hyvät ja risut ovat toki tervetulleita, jos etenkin jälkimmäisestä on eriäviä mielipiteitä.
2. Sega Dreamcast
Tai oikeastaan pelkkä Dreamcast. Kuulostaa niin hyvältä. Dream tuo mieleen ne haaveet, jota tätä konsolia kohtaan olen usein tuntenut ja cast saa nimen lopun kuulostamaan tahdikkaalta. Mieleen jää seilaamaan unimaisemissa tämä unelmien konsoli... Ja se siitä nimen kuvailusta, tosiaan en ole koskaan Dreamcastia omistanut. Eikä oikeastaan kukaan lähipiirin Nipa tai Teppo sitä omistanut, eli en ole edes päässyt sillä koskaan pelaamaan. Mutta anyways muotoilu, etenkin etupuolen kolmio, on jotain todella siistiä. Dreamcast ja Sega -tekstit ovat myös hienon pelkistetyt. Olkoonkin, että desing on kuin olisi venytetty gamecuben etupaneeli ja päälle liimattu pleikkarin ulkokuori. Silti tuo (Norsukampaa lainaten) valkoista puhtautta tihkuva muotoilu saa sydämen sykkimään. Liitännöistä ja melusaasteesta en sitten osaakkaan kertoa, jakakoon joku viisaampi näistä lisätietoa kernaasti.
Bonuskommenttina vaikka ohjaimet eivät kuulukkaan missikaartiin, niin Dreamcastin ohjain ei omaan silmään ole sitä ultimaattisinta superduper-hienoutta, kuten itse konsolin kanssa. Näyttää erittäin epämukavalta käteen ja jokin siinä ei vaan silmään istu, kuten konsolissa.
1. Playstation 2
Pikku sinappikoneena, kun pukinkontista pleikkari saapui, oli riemu rajaton. Ja ei pelkästään tuo ikimuistoinen ilta, vaan kaikki ne pölyjen pyyhkimiset, mitkä varoen tein konsolin päältä ovat jättäneet fiiliksen, että tässä oli yksi ulkonäöltään siisteimmistä pelilaitteista. Turkoosin ja sinisen hillitty käyttö, pyöräytettävä ps-logo ja pinnan yksinkertaistettu ps2-logo ovat pieniä juttuja, mutta merkittäviä tässä valinnassa. Hienoimpana pidän itse kuitenkin noita levyjä, joista konsolin yläpinta koostuu. Muotoilun vielä jatkuessa virallisiin multitap- ja network adapter -palikoihin, vie tämä pystin kotiin omalla kohdallani.
Joidenkin pelien kohdalla konsoli tosin ääntelee hieman turhankin äänekkäästi ja ei ollut kerta eikä kaksi kun arkiaamuna kuuden kieppeillä koitti konsolia äänettömästi käynnistää pieniä pelisessioita varten ennen koulun alkua, kun koko talo heräsi. Liitännät taas olivat siihen aikaan oikein riittävät. Kysymyksiä herättänyt tyhjä monttu konsolin takaosassa ja täten ylimääräisen palikan ostaminen nettipelaamista varten ovat tietenkin rokottavia ominaisuuksia, jotka varmasti viimeistään semifinaaleissa tulevat karsimaan konsolin jatkosta. Toki näppärä pelimies käytti ko. säiliötä hieman erilaiseen säilytykseen....
Dreamcast oli siinä ja siinä ettei se päässyt omalle suosikkilistalleni. Älyttömän simppeli layout yhdistettynä hyvään väriyhdistelmään. Ainoat miinukset tulee lähinnä noista N64:n ja Gamecuben tyylisistä övereistä ohjainporteista (en ole ikinä tajunnut että miksi niistä pitää tehdä niin helvetin näkyviä?) ja turhasta Windows-jargonista ohjainporttien vieressä. PS2 sen sijaan... ei ei ei ja vielä kerran ei. Hirveä epäsymmetrinen kyhäelmä joka tuo mieleen lähinnä sen kikkareen jota esi-ihmiset ihmettelivät Avaruusseikkailu 2001:ssä.
Loistava aihe, kerrassaan.
Kyllä kiitos. Wii oli/on ihmeellisen tyylikäs vehje kaikkine sinisine valoineen ja kokonaisuus on vallan toimiva. Musta versio kenties se kaikkein tyylikkäin, vaikka itse(kin) omistan valkoisen. Varsinkin pystyssä ollessaan konsolia ei uskoisi viime sukupolven wagglw-waggle ihmeeksi, mistä kiitos hyvin suunnitellulle "jalle". Dat LED...
Kiitos myös tästä. Vaikka vasta eilen ihmettelin New 3DS:n ulkoasua, niin Liten minimaalisuus toimii todella kovaa. Toivottavasti Nintendon seuraava käsikonsoli lähtee rohkeasti vetämään yhtä tyylikästä linjaa designissä.
Mun mielestä taas tuo Applen laitteista apinoitu designi, joka vallitsi Nintendon konsoleissa Wiin aikoihin on tullut tiensä päähän ajat sitten. Seuraavan laitteen toivoisin olevan taas aivan rehellisesti ja häpeilemättä konsolin näköinen. Ehkä juuri New 3DS:n upeassa muotoilussa (pienemmän tietenkin) ollaan otettu pieni askel takaisin tähän suuntaan värikkäine kuorineen ja SNES-väriteemaisine nappeineen.
Tosiaankin, kuten moni edellä mainitsi, Dreamcast on muotoilultaan yksi tyylikkäimistä konsoleista. Sega muutenkin on aina onnistunut konsoliensa muotoilussa. Master System näyttää joltain high-tech stealth-laitteelta kulmikkaalla muotoilullaan, ledivaloillaan ja kytkentäkaavioillaan saaden NESin näyttämään rinnallaan aika vaatimattomalta. Saturn oli myös hienon näköinen konsoli, joka loisti muotoilullaan N64:n ja erityisesti PS1:n rinnalla. 32X nyt on aika oudon näköinen, mutta muista Segoista ei ole valittamista.
Itse äänestän kauneimmiksi valkoista 3DS XL:ää:
Kuvassa vempele näyttää hieman lelulle, mutta luonnossa se on varsin silmää miellyttävä ilmestys.
Sekä valkoista Wii U:ta (piti etsiä kuva, jossa ei näy sitä rumaa gamepadia). Kuva ei tee konsolille tosin oikeutta.
Ehkä tuo ei kaikkien silmiä miellytä, mutta itse pidän valkoisesta designista enemmän kuin mustasta.
Rumimman palkinto menee alkuperäiselle, mustalla PSP:lle
Tuota ei edes hyvällä mielellä voi kauniiksi eikä edes ergonomiseksi kutsua. Toki pidin laitteesta aikanaan, mutta 3DS:ään verrattuna se oli aika kömpelö.
Myös Mega Drive sekä alkuperäinen, "lihava" (tosin ei slim-mallissakaan ole kehumista) PS2 saavat ruman konsolin tittelin, mutta niistä onkin jo kuvat postattu aiemmin.
Mielipiteeni perustuu konsoleihin jotka omistan/olen omistanut, sillä on aika hankala kertoa mielipide laitteesta, jota ei ole fyysisenä nähnyt.
Melkein heti ketjua selatessa tuli mieleen kaikkien aikojen kovimman käsikonsolin paras versio elikkä: GBA SP ja siitä vielä NES värityksellä oleva kappale.
Kone täynnä loistavia pelejä, oikeasti taskuun mahtuva laite ja viimeinkin taustavalaistus näytössä.
Nintendon melkein kaikki koneet ovat olleet omaa silmää miellyttäviä. Monien mainitsema GC on konsoliksi jopa "söpö". Nintendo laittoi kuitenkin ulos yhden etovimmista vehkeistä ja se on aivan alkuperäinen Nintendo DS.
Kone näyttää joltain keskeneräiseltä tai piraattiversiolta jostain konsolista. Onneksi DS Lite tuli melko pian tuon jälkeen ja yksi näteimmistä vehkeistä se sitten onkin.
GBA SP:n lookki ei noin muuten miellytä (Micro on edelleen paras GBA-malli niin ulkoisesti kuin noin muutenkin) mutta tuo NES-väritys on nerokas ja varmaankin ainoa tuollainen pelikonsolin "muokattu erikoisversio" joka kestää katselun ilman että laatta lentää. Eikös GBA:lle julkaistu samoihin aikoihin niitä vanhoja NES-pelejä jonkinlaisessa essentials-sarjassa jotka oli myös pakattu NES:n alkuaikojen mustaan muottiin box artista lähtien?
Kyllä kyllä, "halvalla" hinnalla möivät klassikoitaan. Olikohan 20-25e pelien hinta, melko kallista mutta kyllä sitä parit klassikot tuli ostettua.
Yh... Ihmisvastine kapistukselle lienee Bull Mentula. Käsittämättömän ruma muovihärpäke.
Tässä jotain hienoja:
PS2 Slim
Alkuperäinenkin on ihan hieno ja löytyy hyllystä mutta konsolin slim malli on kyllä todellinen slim. Kevyt kuin mikä ja pieni.
Sega Megadrive
Hienon näköinen laite. Ensimmäinen pelikone joka saatiin kotiin.
Nytpä tuli jännä aihe, hankala laittaa mihinkään absoluuttiseen järjestykseen mutta lyhyesti omiin suosikeihin lukeutuvat ainakin: N64, Mega Drive Model 1, GameCube ja läskimallin PS2.
Nipa64:n sulavat ja tyylikkäät muodot, moninpelien riemuihin ja raivoihin kutsuvat ohjainportit, ja etenkin värikkäät läpikuultavat mallit tuovat 90-luvun mieleen, ah. Väreistä vihreä, oranssi, sininen ja punainen ovat siisteimmät, jos näkisi vaivaa asentamalla pienen ledivalon omiin konsoleihin tulisi näistä komea sisustuselementti laavalamppujen tapaan.
Mega Driven alkuperäinen malli on hyvä esimerkki miten epäsymmetrinen asettelu teksteissä, namiskoissa jne. näyttää hyvältä, "high definition graphics - stereo sound"- ja "16-BIT"- tekstit kertovat että nyt on tiukkaa kamaa kyseessä. Model 2 MD tuntuu tähän verrattuna vain karsitulta ja halvemmalta kaikinpuolin. Pienempiin kuoriin mahduttaminen kostautui esim. äänenlaadussa.
GameCube vie pisteet näppärästä ja kompaktista muotoilustaan, tämän kun saa mahdutettua pieneenkin paikkaan tv-hyllyssä. GB-player liitettynä kokonaisuus ei näytä sekasotkulta ala Sega CD/32x-viritelmät, vaan muuttuu täydelliseksi kuutioksi tyylin pysyessä kasassa. Kahva takana on ihan hauska, muttei kovin tarpeellinen lisä, näin käy vaikka kevyestä käsipainosta.
PS2:n "grilli-look" saa usein parjausta, mutta pystyyn nostettuna se muuttuu karuksi monumentaaliseksi monoliitiksi, joka tuo vaihtoehtoja sijoitteluun tv-tasossa(oliko jopa eka pystyasentoon käännettävä konsoli). Kuten aikaisemmin ketjussa mainittua, käännettävä PS-logo ja väreiltään mätsäävä PS2-teksti kyljessä ja pystytuki tuovat viimeisen silauksen kokonaisuuteen. Vaakatasossa taas konsolilla on sama etu kuin NESillä, eli laitteen päälle voi asettaa toisen konsolin tms.
Saturn on taas kone mistä huokuu miehekäs jämäkkyys, jonka tuntee ihan painossakin. Kone on myös kaikinpuolin kestävää tekoa, mutta hienoja yksityiskohtiakin on kuten levykannen läpinäkyvä muovi josta näkee kun levy pyörii asemassaan. Ykkösmallin Saturnissa oli erikseen virtavalon lisäksi "access"- valo joka kait vilkkuu levyä luettaessa, näiden tekstien fontit taas tuovat mieleen tosi halvan kiinalaisen kopioelektroniikan joka on pienoinen tyylirikko tässä.
Vähiten silmää miellyttänevät SNES(kummatkin mallit) ja PS1. Vaikka nämä eivät mitään hirvityksiä olekaan, niin riittää kun kerran on nähnyt kellastuneita konsoleita niin tietää mikä näiden voi koitua kohtaloksi. Tupakankeltainen muovi tuo vain tunkkaisen fiiliksen, ygh.
Pleikkarissa tuli kerran ikävänä yllätyksenä laite-erien erot liitännöissä, aikaisemmin omistamastani löytyi takaa rca-liittimet mutta tilalle hankkimassani niitä ei ollut, vaan piti hankkia Sonyn oma piuha AV-porttiin. Tämä hankaloitti Namcon valopyssyn kytkemistä joka vaatii pistoolin oman rca-pistokkeen yhdistämisen konsolin ja telkkarin välille.
Sony on tykitellyt kesän ja syksyn aikana ulos erikoisversioita konsoleistaan aivan helvetillisellä tahdilla. Hassua on se että joulumarkkinoille on tulossa enemmän erilaisia PS4-malleja kuin laitteelle yksinoikeustitteleitä joten jokainen voi mielensä sopukoissa miettiä että onko tuo nyt sitten hyvä vai huono asia...
Eniveissöns, on aika laittaa missikisavaihde päälle ja rankata oman maun mukaiseen järjestykseen menneitä ja tulevia malleja. Muutkin saa tulla mukaan!
Henkilökohtainen suosikkini ja mikä oudointa, Star Wars ei kiinnosta pätkääkään. Darth Vaderin tummanpuhuva hahmo sopii mustalle pohjalle ja auta armias jos PS4:n mattapinta olisi vielä läski-PS3:n tyylisesti kiiltävällä "kromilla" niin tuo olisi yksi kaikkien aikojen kovimmista. Sininen valo tuo vielä omanlaisensa sci-fi-tunnelman kokonaisuuteen. Ohjain toki on ruma kuin kasa ulostetta (kenen kuningasidea oli tehdä olkanapeista eri väreillä tehdyt... tai laittaa vain ympyrä eri väreillä kuin muut!??!) mutta konsolithan on tässä pääosassa eikä ohjaimet.
Viimeisin tulokas ja voi veljet kuinka kauhea ilmestys tämä onkaan?! Tulee aivan mieleen Xbox 360:n kulta-ajan jäätävän kamalat faceplatet tai tarraperiaatteella konsolin kylkeen tungetut sommitelmat ja enää puuttuu vaan että tuossa olisi Hollywood-kyltin kokoisin kirjaimin pelin nimi konsolin kyljessä. Ohjain noudattaa samaa kaavaa eli jäätävän ruma ilmestys sekin (vaikka Star Wars-tason ällötyksellisyyteen ei aivan ylletäkään). Ei jatkoon ja uskallan veikata että teeman pohjalta tehty pelikään ei pahemmin viisariani väräytä.
Tämä Phantom Pain-teemainen laite on ihan positiivisen oloinen mutta jokin tuossa vaan hämää. Viihde-elektroniikka ei vaan jotenkin voi olla punertavan värinen joten en tätä itselleni huolisi olohuoneen estetiikkaa rikkomaan mutta pelin teemat huomioon ottaen konsoli on onnistunut tapaus. Ohjainkin on mukavan pelkistetty eikä liikaa olla lähdetty kikkailemaan.
Unohtuiko joku?
^^ Keskimmäinen versio on kyllä hyvin amis (ei siis positiivisella tavalla) ja ohjain vaikuttaa joltain Motonetin alennuskoritavaralta. Phantom Pain -konsolista tykkään ja siinä on jotenkin arvokkuuden tuntua. Ei ehkä tyypillistä väritystä elektroniikalle, mutta meidän sisustus on jo muutenkin kuin mustalaistalosta, joten tuo sopisi hyvin sekaan melskaan.
Phantom Painin ohjain on hieno! Konsolikin on näistä se hienoin. Darth Vaderista tulee mieleen ne liimattavat tarrat jostain syystä. Samankaltaisia lieneekin aika paljon netissä myynnissä. Black Ops-konsoli on yksinkertaisesti karmea. Ohjain menisi jos ei olisi niin räikeällä oranssilla.
Itse tuli Phantom Pain konsoli hankittua ja oma silmä lepää siinä ^_^ Normi musta on vain niin "eeeh". Toivottavasti Sony tuo jotain parempia vaihtoehtoja taas markkinoille..
New king in town on ehottomasti Xbox One X. Kuvissa ja videoissa näyttää hemmetin tyylikkäältä tuo minimalistinen ulkoasu ja eritoten koko. Väristä propsit vaikka Xbox One S:kin on valkoisenaan tyylikäs.