Viimeksi pelatut pelit / Foorumit / pelaaja.fi
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Itsekin ihmettelin tämän pelin pommiarviointia Pelaajassa. Joko tämän arvostelija ei ole koskaan pelannut muita Terminatoreita tai sitten ei ole koskaan nähnyt niitä kahta oikeaa leffaa. Tässähän on niin tunnelma, äänet, aseet kuin graffakin aika spot on. Resistance on ehkä ainoa oikeasti lisenssinsä ansainnut Terminator-peli pitkästä aikaa. Toki arvostelut ovat aina subjektiivinen näkemys, mutta mutta... Tuntuu että arvostelijaa enemmän kuormitti ko. lafkan aiempi Rambo (joka on kyllä ihan hiton kamala). Tosin muistaakseni Pelitissä Resistance sai jotain yli 70 pinnaa sadasta, eli reippaasti enemmän. Oli miten oli, ei tämä kuitenkaan pommia ansainnut.

^
Olen ollut tosi kiinnostunut Terminator Resistancesta, vaikka varmasti ei mikään erinomainen peli olekaan, en usko todellakaan sen surkea olevan. Peli vaikuttaa hyvin uskolliselta kahdelle ekalle leffalle ja milloin vain kokisin tämän kuin kaikki ne muut T-leffat kakkosen jälkeen. Vaikuttaa siltä että tekijät ovat oikeasti olleet enemmnä perillä T-franchinesta kuin leffojen tekijät ja Cameron nykyään.

Resident evil 5 & 6 tuli hommattua switchille kun ne oli tarjouksessa 15e/kpl. Capcom on laskenut myös normi hintaa kympillä ja nykyään nuo maksaa 20e.

RE5 oli julkaisunsa aikoihin itselle melkein koko sarjan huonoin peli.
Isoimpana ongelmana oli inventaario systeemi ja tähtäys joka ei vaan sujunut kuten pitää ja huteja tuli aika paljon.
Jopa niin paljon, että muistan pari kertaa palanneeni kakkos chapterin ekaan kenttään, koska heti alusta sai pistooliin ammuksia kätevästi lisää.
Samasta syystä mulla oli käytössä myös vähintään toinen niistä suojaliiveistä joka tietenkin teki inventaariosta vieläkin ahtaamman.

Päätin kuitenkin hommata tuon switchille ihan vaan gyro tähtäyksen takia ja kyllä kannatti sillä nyt vihollisiin osuu kuten kuuluu eikä edes aiemmin vihaamani koirat olleet mikään ongelma.
Sanomattakin selvää, että ammukset riitti ihan eri tavalla eikä extra suojavarusteillekaan ollut tarvetta.
Shevan toiminnassa ei ollut valittamista julkaisun aikoihin eikä nytkään. Ainakin cover moodissa se ei lähtenyt ramboilemaan ja annoin sille kiväärin sekä smg:n joita se osasi käyttää ihan hyvin.

Lisäritkin oli hyviä, mutta lyhyitä.
Lost in nightmares tarjosi mukavaa fanipalvelua alussa sillä Spencerin linnan alkuosuus on melkein 1:1 kopio ykkösen kartanosta.
Jos alussa kääntyy ympäri ja yrittää pari kertaa lähteä ovesta pihalle niin saa aktivoitua vielä perinteisen kameran ja hahmokin saa tankkiohjauksen.
Pituutta lisärillä on vain n.tunti.

Desperate escape sitten onkin täyttä toimintaa Jillin ja Joshin näkökulmasta ja kestää vajaa 30 minsaa.
Kovin lyhyitä siis ovat, mutta ihan kiva extra kun samassa paketissa tulevat.
Nyt tämä meni omalla listalla jopa nelosen edelle.

RE6 tuli ostettua vasta vitosen pelaamisen jälkeen kun se tähtääminen oli gyrolla niin mukavaa.
Tämä tuli pelattua alunperin vissiin ps3 versiona kahdesti läpi aika pian julkaisun jälkeen ja joitakin kuukausia sitten ostin xbox one version kun se oli alle 8e.
Olin siis aika varma, että tämä saattaa tuntua jo tylsältä, mutta olin väärässä sillä switchillä peli on saanut uuden henkäyksen tuoreutta pikku uudistuksilla.
Gyro tähtäyksen lisäksi tästä saa kaikki QTE kohdat pois joten voi vaan ihan rauhassa katsella niitä välivideoita ja jos zombi tarttuu kiinni, niin edes silloin ei tarvitse rääkätä ohjaimen tattia hakkaamalla sitä reunasta toiseen.
Myös mercenaries moodissa avattavat bonus asut saa tarinan puolelle käyttöön ja tuon takia sitäkin moodia tuli jopa pelattua.
Vaikka tämä rullaa puolet huonommalla frameratella mitä ps4 ja xbox one versiot niin kyllä nuo asiat tekee tästä mulle ihan heittämällä parhaan version.

Muutenkin tykkäsin tästä edelleen ja ainoa asia joka oikeasti ärsyttää on Simmons joka on kuin joku helvetin transformers ja muuttuu vaikka dinosaurukseksi.
Siinähän ei ole mitään uutta, että sarjan pahikset jotenkin muuttuu melkein talon kokoisiksi mutanteiksi, mutta kun Simmons muuttuu monta kertaa tuosta vielä takaisin ihmiseksi.

Ensin tuli pelattua amateur tasolla kaikki ja eilen pelasin Leonin kampanjan veteran tasolla.
Äsken latasin tubesta serpent emblem guide videot, koska päätin nekin kerätä jotta pääsee lukemaan enemmän niitä taustoja valottavia tekstejä.
Tuo veteran vetäisy onkin sitten jo yhteensä viides läpipeluu ja omalla listalla tämä on kolmantena heti kakkosen remaken ja revelations 2:n jälkeen.

Koska täällä ei taida olla omaa animal crossing keskustelua niin laitetaan tämä tänne.
Nyt kun oma new horizons saari alkaa olemaan siinä kunnossa, että sen kehtaa laittaa julkisesti esille niin tuli tehtyä myös alle minuutin pituinen "hauska" traileri ja videossa on myös dream address koodi jota käyttämällä siellä voi vierailla jos haluaa.

Klik

Kiva olisi käydä myös muiden saarilla joten jos pelaajia löytyy niin koodia vaan jakoon.
Tuossa oma; DA-5237-8446-5587

Pelasin viimeksi läpi Catherine: Full Body:n, mikä on erikoinen puzzle-pelin ja treffisimulaation sekoitus Persona-sarjan tekijöiltä. Tässä versiossa on ehkäpä isoimpana uudistuksena aivan uusi hahmo, kenen kanssa voi yrittää luoda suhdetta. Mulla jäi alkuperäinen versio kesken aikoinaan, koska en ehkä innostunut palikkatorni-puzzleista tai ne tuntuivat liian ahdistavilta aikarajan takia. Nyt kuitenkin vedin pelin läpi innolla. Puzzlet alkoivat sujua jo aika hyvin ja saavutin tilan, jossa pystyin etenemään intuition varassa ja aikaraja ei enää niinkään ahdistanut, vaan loi positiivista painetta. Päädyin tällä kertaa yhteen demonityttö Catherinen kanssa,joten vielä on tarinaa koettavana. Aloitin vertailun vuoksi uudestaan myös alkuperäisen version XBox360:llä.

Pelaan myös Super Paper Mariota Wii:llä pikkutytsyni kanssa. Tämä oli ensimmäinen Paper Marioni, mutta se painui unholaan sen jälkeen kun olin pelannut puhki molemmat edeltäjät. En muistanut, että tämä oli näin hyvä! Kuuluu ehdottomasti niihin parempiin Paper Marioihin. Uusimnassa Pelaajassa oli artikkeli Paper Mario Thousand Year Door:ista, ja siitä kuinka kaikkia muita sarjan pelejä verrataan siihen. Mun mielestä TTYD on ehdottomasti klassikko, mutta siinä on juuri se nimenomainen vika mikä artikkelissakin tuotiin esiin, eli siinä on aivan liikaa edestakaista juoksentelua. Metsäkentässä joutuu juoksemaan koko alueen läpi muistaakseni neljä kertaa. Yksi iso juoksusessio on pelin lopussa, jossa joutuu käymään läpi kaikki edeltävät alueet löytääkseen erään tyypin, joka vie tarinaa eteenpäin. GameCubella oli ilmeisesti trendinä pitkittää pelejä keinotekoisesti, kuten Super Mario Sunshinessa, Wind Wakerissa ja Metroid Primessa. Tämä keinotekoinen pelin venyttäminen on yksi syy miksi ensimmäinen Paper Mario N64:lla on mielestäni parempi peli. Mua suorastaan ärsyttää, että aina mainitaan vain TTYD, ja unohdetaan, että sen edeltäjä on edes olemassa. Kuitenkin suurin osa TTYD:n hyvistä jutuista periytyy suoraan Paper Mario 64:sta.