Viimeksi pelatut pelit / Foorumit / pelaaja.fi
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Itsekin ihmettelin tämän pelin pommiarviointia Pelaajassa. Joko tämän arvostelija ei ole koskaan pelannut muita Terminatoreita tai sitten ei ole koskaan nähnyt niitä kahta oikeaa leffaa. Tässähän on niin tunnelma, äänet, aseet kuin graffakin aika spot on. Resistance on ehkä ainoa oikeasti lisenssinsä ansainnut Terminator-peli pitkästä aikaa. Toki arvostelut ovat aina subjektiivinen näkemys, mutta mutta... Tuntuu että arvostelijaa enemmän kuormitti ko. lafkan aiempi Rambo (joka on kyllä ihan hiton kamala). Tosin muistaakseni Pelitissä Resistance sai jotain yli 70 pinnaa sadasta, eli reippaasti enemmän. Oli miten oli, ei tämä kuitenkaan pommia ansainnut.

^
Olen ollut tosi kiinnostunut Terminator Resistancesta, vaikka varmasti ei mikään erinomainen peli olekaan, en usko todellakaan sen surkea olevan. Peli vaikuttaa hyvin uskolliselta kahdelle ekalle leffalle ja milloin vain kokisin tämän kuin kaikki ne muut T-leffat kakkosen jälkeen. Vaikuttaa siltä että tekijät ovat oikeasti olleet enemmnä perillä T-franchinesta kuin leffojen tekijät ja Cameron nykyään.

Resident evil 5 & 6 tuli hommattua switchille kun ne oli tarjouksessa 15e/kpl. Capcom on laskenut myös normi hintaa kympillä ja nykyään nuo maksaa 20e.

RE5 oli julkaisunsa aikoihin itselle melkein koko sarjan huonoin peli.
Isoimpana ongelmana oli inventaario systeemi ja tähtäys joka ei vaan sujunut kuten pitää ja huteja tuli aika paljon.
Jopa niin paljon, että muistan pari kertaa palanneeni kakkos chapterin ekaan kenttään, koska heti alusta sai pistooliin ammuksia kätevästi lisää.
Samasta syystä mulla oli käytössä myös vähintään toinen niistä suojaliiveistä joka tietenkin teki inventaariosta vieläkin ahtaamman.

Päätin kuitenkin hommata tuon switchille ihan vaan gyro tähtäyksen takia ja kyllä kannatti sillä nyt vihollisiin osuu kuten kuuluu eikä edes aiemmin vihaamani koirat olleet mikään ongelma.
Sanomattakin selvää, että ammukset riitti ihan eri tavalla eikä extra suojavarusteillekaan ollut tarvetta.
Shevan toiminnassa ei ollut valittamista julkaisun aikoihin eikä nytkään. Ainakin cover moodissa se ei lähtenyt ramboilemaan ja annoin sille kiväärin sekä smg:n joita se osasi käyttää ihan hyvin.

Lisäritkin oli hyviä, mutta lyhyitä.
Lost in nightmares tarjosi mukavaa fanipalvelua alussa sillä Spencerin linnan alkuosuus on melkein 1:1 kopio ykkösen kartanosta.
Jos alussa kääntyy ympäri ja yrittää pari kertaa lähteä ovesta pihalle niin saa aktivoitua vielä perinteisen kameran ja hahmokin saa tankkiohjauksen.
Pituutta lisärillä on vain n.tunti.

Desperate escape sitten onkin täyttä toimintaa Jillin ja Joshin näkökulmasta ja kestää vajaa 30 minsaa.
Kovin lyhyitä siis ovat, mutta ihan kiva extra kun samassa paketissa tulevat.
Nyt tämä meni omalla listalla jopa nelosen edelle.

RE6 tuli ostettua vasta vitosen pelaamisen jälkeen kun se tähtääminen oli gyrolla niin mukavaa.
Tämä tuli pelattua alunperin vissiin ps3 versiona kahdesti läpi aika pian julkaisun jälkeen ja joitakin kuukausia sitten ostin xbox one version kun se oli alle 8e.
Olin siis aika varma, että tämä saattaa tuntua jo tylsältä, mutta olin väärässä sillä switchillä peli on saanut uuden henkäyksen tuoreutta pikku uudistuksilla.
Gyro tähtäyksen lisäksi tästä saa kaikki QTE kohdat pois joten voi vaan ihan rauhassa katsella niitä välivideoita ja jos zombi tarttuu kiinni, niin edes silloin ei tarvitse rääkätä ohjaimen tattia hakkaamalla sitä reunasta toiseen.
Myös mercenaries moodissa avattavat bonus asut saa tarinan puolelle käyttöön ja tuon takia sitäkin moodia tuli jopa pelattua.
Vaikka tämä rullaa puolet huonommalla frameratella mitä ps4 ja xbox one versiot niin kyllä nuo asiat tekee tästä mulle ihan heittämällä parhaan version.

Muutenkin tykkäsin tästä edelleen ja ainoa asia joka oikeasti ärsyttää on Simmons joka on kuin joku helvetin transformers ja muuttuu vaikka dinosaurukseksi.
Siinähän ei ole mitään uutta, että sarjan pahikset jotenkin muuttuu melkein talon kokoisiksi mutanteiksi, mutta kun Simmons muuttuu monta kertaa tuosta vielä takaisin ihmiseksi.

Ensin tuli pelattua amateur tasolla kaikki ja eilen pelasin Leonin kampanjan veteran tasolla.
Äsken latasin tubesta serpent emblem guide videot, koska päätin nekin kerätä jotta pääsee lukemaan enemmän niitä taustoja valottavia tekstejä.
Tuo veteran vetäisy onkin sitten jo yhteensä viides läpipeluu ja omalla listalla tämä on kolmantena heti kakkosen remaken ja revelations 2:n jälkeen.

Koska täällä ei taida olla omaa animal crossing keskustelua niin laitetaan tämä tänne.
Nyt kun oma new horizons saari alkaa olemaan siinä kunnossa, että sen kehtaa laittaa julkisesti esille niin tuli tehtyä myös alle minuutin pituinen "hauska" traileri ja videossa on myös dream address koodi jota käyttämällä siellä voi vierailla jos haluaa.

Klik

Kiva olisi käydä myös muiden saarilla joten jos pelaajia löytyy niin koodia vaan jakoon.
Tuossa oma; DA-5237-8446-5587

Pelasin viimeksi läpi Catherine: Full Body:n, mikä on erikoinen puzzle-pelin ja treffisimulaation sekoitus Persona-sarjan tekijöiltä. Tässä versiossa on ehkäpä isoimpana uudistuksena aivan uusi hahmo, kenen kanssa voi yrittää luoda suhdetta. Mulla jäi alkuperäinen versio kesken aikoinaan, koska en ehkä innostunut palikkatorni-puzzleista tai ne tuntuivat liian ahdistavilta aikarajan takia. Nyt kuitenkin vedin pelin läpi innolla. Puzzlet alkoivat sujua jo aika hyvin ja saavutin tilan, jossa pystyin etenemään intuition varassa ja aikaraja ei enää niinkään ahdistanut, vaan loi positiivista painetta. Päädyin tällä kertaa yhteen demonityttö Catherinen kanssa,joten vielä on tarinaa koettavana. Aloitin vertailun vuoksi uudestaan myös alkuperäisen version XBox360:llä.

Pelaan myös Super Paper Mariota Wii:llä pikkutytsyni kanssa. Tämä oli ensimmäinen Paper Marioni, mutta se painui unholaan sen jälkeen kun olin pelannut puhki molemmat edeltäjät. En muistanut, että tämä oli näin hyvä! Kuuluu ehdottomasti niihin parempiin Paper Marioihin. Uusimnassa Pelaajassa oli artikkeli Paper Mario Thousand Year Door:ista, ja siitä kuinka kaikkia muita sarjan pelejä verrataan siihen. Mun mielestä TTYD on ehdottomasti klassikko, mutta siinä on juuri se nimenomainen vika mikä artikkelissakin tuotiin esiin, eli siinä on aivan liikaa edestakaista juoksentelua. Metsäkentässä joutuu juoksemaan koko alueen läpi muistaakseni neljä kertaa. Yksi iso juoksusessio on pelin lopussa, jossa joutuu käymään läpi kaikki edeltävät alueet löytääkseen erään tyypin, joka vie tarinaa eteenpäin. GameCubella oli ilmeisesti trendinä pitkittää pelejä keinotekoisesti, kuten Super Mario Sunshinessa, Wind Wakerissa ja Metroid Primessa. Tämä keinotekoinen pelin venyttäminen on yksi syy miksi ensimmäinen Paper Mario N64:lla on mielestäni parempi peli. Mua suorastaan ärsyttää, että aina mainitaan vain TTYD, ja unohdetaan, että sen edeltäjä on edes olemassa. Kuitenkin suurin osa TTYD:n hyvistä jutuista periytyy suoraan Paper Mario 64:sta.

Pistin todella pitkästä aikaa wiin kiinni telkkariin. Tämä siksi että voisin pelata helvetin kalliin ja mielipiteitä jakavan Metal Gear Solid: Twin Snaken, jonka ostin kauan sitten kreikasta 48 eurolla, mikä olisi nykyään aika makoisa hinta kyseisestä pelistä. Voin ilolla todeta että peli oli hyvä. Ei kyllä mikään iso parannus alkuperäiseen peliin, jonka laatikkopäistä ollaan siirrytty robottipäihin. Onkin kyseenalaista haluaako tähän remakeen investoida saadakseen ps1 --> ps2 tason grafiikan ja audion. Ääninäyttelyn taso on ilahduttavasti tasokasta. Ilmeisesti joitain alkuperäisen pelin ääninäyttelijöitä ei ole, mutta sitä en itse huomannut.

Itse en välitä gamecube ohjaimesta, jossa lyhyen johdon lisäksi ärsyttää painikkeideiden lapsellinen sijoittelu ja muotoilu. En löytänyt edes mitään tapaa päästä pelin päävalikkoon takas paitsi konsolin resetointi. Miksi nintendo on käyttänyt cubessa jotain minidiskejä ? Peli toimitettiin kahdella sellaisella. Mutta taistelu psycho mantista vastaan oli hauska, kun pomo toteaa minun pitävän mario sunshinesta ja smash bros meleestä. Pelejä ei ole, mutta kaveri joka myi mulle muistikortin, oli pelannut ja tallennukset löytyy vielä.

Iso elefantti huoneessa on välianimaatiot, jossa Snake tekee yli-inhimillisiä loikkia ja stuntteja. Olihan ne vähän överit, mutta ei niin överit kun oletin. Eikä niitä edes hirveesti ollut. MGS pelit ovat vakavista teemoista huolimatta välillä koomisia. Mun mielestä peace walkerin tietyt bonusopsit, sun muut tavarat ovat vieläkin överimpiä. Ilahduttavasti peli oli tosi helppo normal vaikeustasolla. Muistan kuolleeni tusinan kertaa ps1 metal gear taistelussa ja jouduin kelaamaan vanhempaan tallennukseen saadakseni kerättyä chaff naatteja taistelua varten. Twin snakessa en käyttänyt niitä kertaakaan ja pomo kuoli ekalla yrittämällä. Huono puoli toisille, mutta mulle passasi kun sai ottaa rennomman kokemuksen.

Ei siinä sen kummempia, vihaajat vihaa, mutta tällaiselle metal gear ummikolle Twin snakes kelpasi. Mutta onhan tää vähän turha, kun ps1 ja pc metal gear solidin saa pikkurahalla digitaalisena. Ja sekin on ihan pelattava, ellei satu/halua olla umpijonne. Tarinan puolesta nämä ovat parasta AAA luokkaa, mitä videopeleissä on tehty ja sen takia kannattaa kestää enemmän tai vähemmän vanhentunut pelattavuus. Btw, konamin päättäjät saisivat lopettaa vammaiset käytöksensä ja tuoda tämän ja metal gear solid nelosen tuoreille laitteille pelattavaksi. En tykkää että tietyt pelit ovat vain harvojen rikkaiden ja keräilijöiden etu, vaan kaikki pitäisi olla ladattavissa virallisissa kauppapaikoissa. Emulaattorit ja Romit ei lasketa. Nekin ovat välillä vaivalloisia käyttää.

Twin Snakes on pirun hyvä peli sen perusteella mitä itse siitä muistan. Mä luulen, että osa vihasta on yleistä GameCube-vihaa mitä oli vallalla niihin aikoihin.

Mä olen retrostellut viime aikoina ja päätin vetää Chrono Triggerin vihdoin läpi alusta asti. Latasin sen Wii:n verkkokaupasta joskus 10 vuotta ja se jäi ikävä kyllä kesken jostain syystä, vaikka pidin sitä todella hienona kokemuksena. Ja kyllähän se edelleen on erittäin hauska peli. Taistelusysteemikin on mielenkiintoisempi kuin useimmissa sen ajan japsiroolipeleissä.

Olen myös rakastunut Celesteen. Aivan mieletön peli. Puhdasta tasohyppelynirvanaa. Loistavat musat. Hahmot on symppiksiä ja tarina sopii hyvin pelin henkeen eli siihen, että kaikesta voi selvitä kun vain jaksaa yrittää. Kun yrittää samaa kohtaa uudestaan ja uudestaan saavuttaa lopulta flow-tilan ja peli alkaa muistuttaa tanssia. Taidekokemus ei synny vain pelin grafiikoista, äänistä tai tarinasta, vaan pelaaminen itse on taiteen luomista.

Metal Geat Solid 2 HD (Vita)
Normal vaikeustasolla vedin nyt kertaamisen takia pelin uudestaan. Vaikka olin aikaisemmin sitä mieltä että peli on sarjan huonoimpia, niin onhan toi kaikin puolin hyvä peli, varsinkin tarinan osalta. En muistanutkaan oikeastaan mitään ekan läpipeluun jälkeen. Pelissä kuitenkin tapahtuu reilu 10h aikana enemmän kuin kymmenessä perus toimintapelissä keskimäärin. Jos pelattavuus ei vain olisi tylsää putkijuoksua animepojalla, niin arvosanaakin voisin nostaa.

Metal Gear Solid 4 (ps3)
En jaksanut odottaa xbox tai pc versiota, niin pelataan nyt sitten retrokonsolilla. Tässä interaktiivisessa elokuvassa nähdään ja välilä koetaan Snaken tarinan loppu. Mukana on siis suuri paketti välianimaatioita ja periaatteessa ihan mielenkiintoista hiippailua, mitä ei loppujen lopuksi paljon pelin 15 tunnin aikana harrasteta. Onneksi tässä pelissä ei pahemmin käytetty dual shock liiketunnistusta, kun virallinen ps3 ohjaimeni on hajalla ja tykkään pelata xbox malliin muotoillulla bulkkiohjaimellani. Paljon tuttuja hahmoja tekee comebackin. Ääninäyttelijöistä en muista enkä jaksa googlettaa, mutta he kuulostivat tutuilta ja tietysti laadukkailta. Grafiikka on ajalta, jolloin peleissä ei osattu värejä käyttää, mutta varsinkin hahmomallit ovat laadukkaita 2008 vuoden peliksi. Eniten rassasi framerate, joka putoili kohdissa, missä tapahtuu enemmän.

Chapter 4 oli paras kaikella nostalgialla kosiskelulla ja eeppisellä mgs rex taistelukohtauksellaan. Raideni olisi voinut säästää lehmien kiusaamisen omaan yliampuvaan peliinsä (kohta pelityksessä, ei hätää!). Ja ompahan mukana "ikinuoren" Big maman kanssa tehty eeppinen moottoripyöräkohtaus. Pomotaisteluista en ihan välittänyt. Kaikki neljä loppuivat samalla tavalla ja kaikki olivat hysteerisiä muijia, jee jee. Ehkä eniten ärsyttää että muistan hämärästi yläasteelta katsoneeni Snaken ja Liquidin tappelun auringonlaskussa. Ja vieläpä Ismo remixinä, se siitä vakavavasta stoorista ....

Ei tässä sen enempää. Jos stoori kiinostaa, niin pelatkaa älkääkä lukeko mun spoilereitten täyttämää tekstiä. Ymmärrän että retrokonsolin hankkiminen on persiistä, mutta ainakaan rahaa ei mene konamille, kun peli ja konsoli tulee todennäköisesti käytettynä vastaan.

Wilssons Heart (PC Vr)
Tämä oli erittäin hyvä kauhupeli, joka valitettavasti on yksinoikeudella oculus storessa. Olet Wilsson niminen pappa, joka herää autiossa mielisairaalassa kahlittuna. Aikansa ihmeteltyään pelaaja kohtaa lekurin, jonka söpösadistinen nallekarhu tappaa. Paon jälkeen pelaaja kohtaa neljä selviytyjää, naisreporterin, vanhan sairaalan omistajan, pikkutytön ja mustan nuorukaisen, jotka kaikki tuntuvat olevan pihalla tapahtumista. Peli on mustavalkoinen, Universal leffastudion hirviömeininkiä, eli melko mietoa kauhua. Hyppypelästyksiäkin on tosi vähän.

Pian käy ilmi että wilssonilla ei ole sydäntä, van hänellä on outo ja yliluonnollinen rattaiden täyttämä rautakuula tilalla. Tämä rautakuula on isossa osassa peliä. Sillä ratkaistaan puzleja pistämällä sähköjä päälle, valaisemalla pimeyttä ja taisteluissa bosseja vastaan, joissa se toimii kuin bumerangi. Bossit on enemmän hauskoja kuin pelottavia. Jos olette nähneet edellä mainittuja universalin kauhuleffoja, niin tiedätte etukäteen mitä odottaa.

Noin seitsemän tunnin jälkeen lopputekstit rullasi ja pieni cliffhangeri annetaan loppuun. Mikäli jatko-osa joskus tapahtuu, niin steamiin vaan alkuperäinen pelikin. Ei tällaisia laatuteoksia saa mihinkään pikkukauppoihin jättää.

Star wars: Vader Immortal (Pc Vr)
Päivitin joulukuussa vr visiirit Oculus Riftistä Quest 2 malliin. Niistäkin voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän artikkelin, joka tuski täällä väkeä kiinostaa. Sen verran voin avata että ne ovat täysin "Standalone" malliset ja Visiiri kykeneekin about xbox360/ps3 ajan loppupuoliskon grafiikkaan, jos ei halua liittää visiirejä tietokoneeseen. Näillä eväillä piti testata kolmiosaista episodipeliä Vader immortal.

Pelaaja on palkkionmetsästäjä, joka joutuu droidi sidekikinsä kanssa imperiumin kaappaamaksi. Imperiumi lähettää palkkionmetsästäjän Mustafarille, missä itse Vader on vastassa ja alkaa testaamaan pelaajaa. Käy ilmi että pelaajalla on kykyjä hallita voimaa ja kaiken lisäksi verta/sukujuuria joita Vader tarvitsee saadakseen mustafarille piilotetun kristallin. Tällä "avaimeksi" kutsutulla kristallilla hänestä tulisi kuolematon tai sitten hän voisi herättää Padmen henkiin. En täysin ymmärtänyt juonta, mutta se vaikutti kiinostavalta, varsinkin kun mukana on viittauksia prequel trilogiaan.

Pelin huippuhetki on kun pelaaja saa valomiekan käsiinsä. Niin yksinkertaiseksi aseeksi sen käsittely ja ääniefektit on tehty niin hyvin että allekirjoittanut heräisi todellisuuteen vasta kun onnistuin huitasemaan joulukuusta, heh. Teki kovasti mieli kummallakkin kädellä huitoa, mutta toista kättä tarvittiin voiman hallintaan. Eli käytännössä vihollisien ja esineiden heittelyyn, mikä ei tuntunut ihan niin mukavalta kuin näitten silpominen miekalla. Harmi että stormtroopperien raajat ei irtoa ...

Vader immortal oli "parempi" star wars peli, mutta vain hiukan siellä puolella. Peli olisi voinut olla vähemmän scriptatumpi ja värikkäämpi. Hattua nosta insinööreille että käytännössä älypuhelimen suorittimella saadaan näin hienoa grafiikkaa, mutta mustafari on lähinnä kiveä ja laavaa, niin kaikki tuntui harmaalta ja pimeältä. Kestoakaan ei ollut paljon. Puolitoista tuntia per episodi. Alennuksesta ne kannattaa napata jos muuten kiinostaa. Täysveristä star wars vr peliä jäädään kuitenkin odottamaan.

Outer Wilds:
Pelasin juuri tämän pelin ja pidin tästä kovasti!
Peli on erittäin hyvä ja erityislaatuinen, oman pelikokemukseni perusteella tällaisia pelejä ei ihan joka vuosi keksitä.

Uskon, että kaikki pelin puzzlet on loogisia ja pääteltävissä. En sanoisi peliä kuitenkaan helpoksi. Pelin rakenne on niin epälineaarinen, että jos jokin vihje jää huomaamatta tai ymmärtämättä, voi pelissä jumiutua tuntikausiksi harhailemaan, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä päästäkseen "eteenpäin". Siksi omasta mielestäni monissa arvosteluissa sanotaan hieman harhaanjohtavasti, että pelin voi odottaa läpäisevänsä / selvittävänsä n. 20-30 tunnissa. Jos joku pystyy saavuttamaan pelin lopun 20 tunnissa täysin ilman pelin ulkopuolisia vihjeitä, niin sanoisin että ihan hatunnoston arvoinen suoritus!

Täytyy myöntää että en pystynyt omin avuin ratkaisemaan peliä. Noin 50 tunnin kohdalla katkesi selkäranka ja katsoin juutuubista pienehkön mutta ratkaisevan vihjeen. Silti olen tyytyväinen etten spoilannut täysin koko läpipeluuta vaan ainoastaan yhden yksityiskohdan. Kuitenkin on mahdotonta sanoa, olisinko läpäissyt peliä ollenkaan ilman tuota nettivihjettä (=huijaamista). Tällainen toki harmittaa, mutta loppujen lopuksi en sanoisi peliä epäreiluksi.

Minusta peli on siinäkin mielessä erikoinen, että nykyisin kovin harvaa peliä pelatessa on epävarma tunne siitä, pääseekö peliä omin avuin loppuun.

Tämä tosiaan on loistava teos ja todella erilainen kun vertaa mitä pelejä yleensä ihmiset, minä mukaanlukien, pelaa.

Siitä olen eri mieltä etteikö peliä voisi pelata 20-30 tunnissa. Varmasti meni itsellä vähemmänkin aikaa, ehkä jopa alle 10 tuntia vaikka harhailua tapahtuikin. Hommaahan edistää se, että umpikujan tullessa vastaan voi vaihtaa paikkaa ja tutkia sitä. Jokainen askel kun avaa aina infoa lisää ja oppii uutta.

Itse tosin katsoin sen verran muistaakseni vinkkiä että olenko oikeilla jäljillä enkä lyö päätä seinään yrittämällä jotain väärää asiaa.

Mahdollisimman paljon tässä kannattaa silti itse löytää ja huomata asioita, sillä se itse hoksaamisen on tässä pelissä todella vahvana läsnä.

Subnautica seuraavaksi pelaukseen jos tämä kiinnosti. Ei ihan täysin samaa mutta vähän jollain tapaa hengenheimolainen vapaan etenemisen ja tutkimisen suhteen.

Itselläni meni melko paljon aikaa noiden väärien asioiden yrittämiseen. Vaikea sanoa tarkkoja tuntimääriä, mutta heittämällä puhutaan yli 10:stä, ehkä jopa yli 20:stä tunnista. Välillä tällaisessa pelissä sattuu tilanteita, että luulee ymmärtävänsa miten peli toimii ja sitten omat ajatukset alkaa etenemään kiskoja pitkin. Sitten myöhemmin tajuaa, että pelin kehittäjät olivatkin ajatelleet ratkaisun ja vihjeet toisella tavalla. Voisin sanoa muutamankin tällaisen tilanteen, mutta parempi olla menemättä liikaa yksityiskohtiin. Saattaa vaikka spoilata ratkaisun joltain toiselta, jolla on peli vielä aloittamatta.

Ilman Steamin aikalaskuria en osaisi sanoa, paljonko pelasin peliä. Nyt kello näytti lopulta 52,8 tuntia.
Tosin olen hidas pelaamaan muutenkin, lähes kaikissa yksinpelikampanjoissa omat tuntimäärät on 100-150% siitä mitä arvosteluissa tyypillisesti sanotaan.

Kiitos vinkistä, Subnautica pitänee ostaa jossain vaiheessa. Väliin pitää kuitenkin pelata pari täysin erilaista peliä, vaihtelu virkistää.