Kill la Killista kun puhutaan niin samaan lauseeseen kuuluu yleensä aina myös Gurren Lagann. Kill la Kill on parodia taikatyttösarjoista kun taasen Gurren Lagann vääntää vitsiä mechoista. Tekijäporukkakin kun on melkein sama niin yhtäläisyyksiltä ei voi välttyä (hahmosuunnittelu, taistelut, ylivedetty yleisilme). Siksi jopa itse aikoinaan petyin Kill la Killiin kun koko touhu tuntui ratsastavan Gurren Lagannin raivaamalla tielle, mutta esimerkiksi tarina oli Gurren Lagannissa reilusti vahvempi. Mutta jos Kill la Killistä tykkää niin Gurren Lagann maistuu aivan varmasti, ovathan nuo molemmat kuitenkin hyvinkin virkistävää actionia kun vertaa muuhun animetarjontaan :D Ja ymmärtävät olla ottamatta itseään liian vakavasti!
Oliskos jollain suositella jotain hyviä anime sarjoja. Nyt on lytätty Fullmetal alchemist brotherhood alusta loppuun, naruto shippuden nyt siihen asti mitä on jaksoja tullut ja detective conan. Btw fullmetal oli kyllä tooodella hyvä sarja. Lyhyt ja tiivis paketti. Mielellään jotain hieman humoristista ja vaikka just jotain naruton/fullmetallin tyylistä. Eli genreissä: Action, Comedy, Martial Arts, Shounen, Super Power jne jne. :)
FatTepi: Huomasin tuon viestisi ja päätin mainita muutaman sarjan nimen siinä luulossa, että niissä saattaisi olla jotain sopivaa. Jollei ole, niin senhän toteaa minuuteissa, ei mene kauheasti aikaa hukkaan. Olen itse katsonut tuon Brotherhoodin myös, on yksi parhaita animeja minusta, mitä löytyy. :)
Ansatsu Kyoushitsu (Assassination Classroom)
Sarja kertoo luokasta oppilaita, jotka pyrkivät murhaamaan opettajansa, joka uhkaa tuhoavansa Maan vuoden sisällä. Olen tykännyt tähän mennessä ilmaantuneista jaksoista ja saanut nauraa. Animaatio on mukavan värikästä ja ääninäyttely oivallista, erityisesti pääroolin esittäjä Jun Fukuyama onnistuu roolissaan erinomaisesti.
Baccano!
Tässä sarjassa on joukko ihmisiä, jotka kaikki etsivät jotain ja sotkeutuvat toistensa tekemisiin. Minusta sarja on melko taukoamatonta sekoilua ja goretykitystä, mutta viihdyttävää sellaista. Anime on kyllä hiukan vakava myös.
D.Gray-man
Tämä on yksi lempparisarjoistani koskaan Fullmetalin ja muiden ohella. Tarina kertoo ryhmästä, joka pyrkii kukistamaan demoneja Innocence-nimisten voimien avulla. Minun on vaikeaa löytää muuta moitittavaa kuin se, että anime jää kesken ja vissiin mangakin on jo lyöty poikki tekijän terveysongelmien takia, joten varsinaista loppua ei löydy. Jaksojakin on päälle 100, joten joukossa on fillereitä, jotka eivät minua haittaa koskaan missään sarjassa.
FatTepi: Tässä mun puolesta muutama sarja, jotka noista genreistä tulee mieleen: Hunter x Hunter: Päähenkilö tähtää Hunteriksi löytääkseen kadonneen isänsä. Oikein mainio shounen-sarja, jossa on mielenkiintoisia hahmoja niin hyvisten kuin pahispoppoidenkin puolella. Keroro Gunsou: Sammakon näköiset alienit suunnittelevat maailmanvalloitusta, mutta ihmisiin ja Gundamien rakenteluun tutustuttuaan alkaa tehtävään ryhtymisestä tulla vaikeampaa. One Piece: Päähenkilö tähtää merirosvokuninkaaksi ja matkalla astutaan maailmanhallituksen varpaille. Voin omalta kohdaltani sanoa ettei suotta ole se suosituin sarja. Katanagatari: Päähenkilöpari etsii kahtatoista legendaarisen miekantekijän tekemää miekkaa. Vähän sellainen miekka per jakso tahti. Nättiä hahmodesigniä. Tales of the Abyss: Peliin perustuva anime, päähenkilö on elämänsä viettänyt kotona kartanon suojissa mutta erinäisten sattumusten kautta lentää sieltä huitsin nevadaan. Shingeki no Kyojin/Attack on Titan: Tapellaan titaaneja vastaan, jotka ovat ajaneet ihmiskunnan ahtaalle. Olen muuten tosi iloinen että mangaversio tullaan saamaan suomeksi!
Pakko näin sivumennen hehkuttaa yhtä sarjaa, joka ei animea sinänsä ole mutta on siitä vaikutteita ottanut: ranskalainen vuoropohjaiseen peliin perustuva Wakfu. Päähenkilö Yugo huomaa omaavansa kyvyn tehdä portaaleja ja lähtee etsimään oikeaa perhettään sekalaisen sakin kanssa. Sarjassa on varsin mielenkiintoinen maailma ja ajoittain viittauksia peleihin. ...ja varmaan yksi parhaista rakkaustarinoista mitä olen missään nähnyt. Innolla odotan samaan maailmaan sijoittuvaa Dofus-leffaa, joka kai tuossa ensi vuoden puolella valmistunee.
Oliskos jollain suositella jotain hyviä anime sarjoja. Nyt on lytätty Fullmetal alchemist brotherhood alusta loppuun, naruto shippuden nyt siihen asti mitä on jaksoja tullut ja detective conan. Btw fullmetal oli kyllä tooodella hyvä sarja. Lyhyt ja tiivis paketti. Mielellään jotain hieman humoristista ja vaikka just jotain naruton/fullmetallin tyylistä. Eli genreissä: Action, Comedy, Martial Arts, Shounen, Super Power jne jne.
Jos tykkäsit noista mistä pidit, niin nämä, jotka ovat ylhäällä olevat varmaan mieleesi.
Kiitoksia ehdotuksista! Attack on titan oli perhanan hyvä, Mutta tosiaan oliko sarja noin lyhyt vaan? (25jaksoa) Pisti oikeen itkettämään kun loppu jotenkin liian äkkiä. Onko tulossa koskaan jatkoa kyseiselle sarjalle? hunter x hunteria ja one pieceä olis tarkotus seuraavaksi alkaa kattomaan. :)
Kun tuossa yritin ettiä attack on titanista lisää jaksoja niin törmäsin myös tälläseen traileriin Attack on titan movie . Varmaan ootte tietoisia tästä, mutta itelle tuli yllätyksenä kuinka hyvältä tuo näytti. :P
Kiitoksia ehdotuksista! Attack on titan oli perhanan hyvä, Mutta tosiaan oliko sarja noin lyhyt vaan? (25jaksoa) Pisti oikeen itkettämään kun loppu jotenkin liian äkkiä. Onko tulossa koskaan jatkoa kyseiselle sarjalle? hunter x hunteria ja one pieceä olis tarkotus seuraavaksi alkaa kattomaan.
Kun tuossa yritin ettiä attack on titanista lisää jaksoja niin törmäsin myös tälläseen traileriin Attack on titan movie . Varmaan ootte tietoisia tästä, mutta itelle tuli yllätyksenä kuinka hyvältä tuo näytti.
Jos en ihan puhu läpiä päähäni, niin kyllä sitä on ollut puhetta kakkos kaudesta. Jos haluat palvasti tietää kuinka stoori jatkuu, etkä jaksa odottaa animen seuraava kautta, niin aina voit lukea alkuperäsitä AoT mangaa. Kyseisestä mangasta on tulossa jopa suomi käännös lähiaikoina:Your text to link here...
Hieman kun netin syövereistä etsin, niin anime jatkuu valitettavasti vasta vuonna 2016.
Kevätkausi kolkuttaa jo ovella, mutta millaiset fiilikset teille jäi talvikaudesta? Kaksi sarjaa oli mielestäni erityisen loistavia. Haaremigenreen mukavasti uusia tuulia tuonut Saenai Heroine no Sodatekata oli mukava yllätys. Olin jo aiemmin lukenut useampaa kyseiseen kevytromaaniin pohjautuvaa mangaa, joten jutun juju oli jo selvillä, mutta hauskat hahmot ja välillä älyttömän tasokas animaatio ja visuaalinen ohjaus iski kovaa. Viimeinen jakso myös päräytti oikein kunnolla.
Visuaalisesta ohjauksesta puheen ollen ei voi jättää mainitsematta Yuri Kuma Arashia. Ikuhara on tunnettu symbolistisista ja hieman diipimmistä animeista, eikä hän petä tälläkään kertaa.
Muita mainitsemisen arvoisia sarjoja on varmaan Dog Daysin kolmas kausi ja Koufuku Graffiti. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta niin toimivaa settiä, että pakko tykätä.
Mitäs keväällä on sitten tarjottavana? Uutta Digimon Adventuresia, Grisaiaa, Kiniro Mosaicia, Lupinia, Nanohaa, Haruhia (tai no, Nagatoa), Nisekoita, Gintamaa ja vaikka mitä muuta. Näin perstuntumalta voisin sanoa, että tulossa on paras kausi pitkään aikaan.
Oon tästä jo varmaan aiemminkin maininnut, mutta mikäli jäbiltä löytyy MAL-käyttäjää, niin
lisätkää vaan frendilistalle. Mikäs sen mukavampaa kuin muiden animen katselun stalkkaaminen. Meitsin profiili
Hemmo: Jos Kill la Kill iski noin kovaa niin suosittelisin tutustumaan myös muuhun Imaishi Hiroyukin tuotantoon. Vähintäänkin yhtä sekopäistä settiä.
Saenai Heroine no Sodatekatatalta odotin enemmän kuin mitä sain, loppujen lopuksi semikeskinkertaista haarem-settiä pikku twistillä. Pari hauskaa läppää ja muutama kivapikkupöksylingeriefanservice-kohtaus (ne oli kyl kivoja) oli kaikki mitä siitä sain irti.
Ja mitäköhän sitä odotan keväältä? Kuten Drifu sanoi niin tulossa paras kausi pitkiin aikoihin. Kiirettä pitää Yahari Ore no Seishun Love Comedy wa Machigatteiru. Zokua odottelen innoissani, rakastin ekaa kautta ja sen nihilististä elämänasennetta, Haruhia tietty odottelen, alkuperäisten sarjojen ja leffan suuri fani kun olen, toivottavasti on hyvä, Fate/Stay Night: Unlimited Blade Worksin kakkoskautta odottelen myöskin, en ole tosin katsonut vielä ekaakaan puoliskoa mutta rakastin Fate/Zeroa. Gintama°:aa odotan kuin Jeesuksen toista tulemista, aiemmat kaudet itellä top5:ssa, enkä odota tältä yhtään vähempää. u just gotta luv Gintama. Ore Monogatari!! vaikuttaa hauskalta romcomilta, mitä luultavimmin tulen rakastamaan. Nisekoi:ta odotan innoillani, eka kausi oli todella hyvä (varsinkin eka puolisko) ja vaikka sarja eteneekin koko ajan entistä enemmän multigirl-haaremiksi, josta en itse yhtään pidä tässä tapauksessa, niin eiköhän siitä hyvä tule.
Siinä sarjat jooita todella odottelen ennakkoon, kattoo tuleeko vielä yllätyksiä kauden varrella vastaan.
Talvikausi oli aika peruslaatua. Muutama varmasti katsottava sarja höystettynä parilla, joita voi sitten pyöritellä ohella, kun silittää tai kuntoilee tms.
Itsellä aika selvänä ykkösenä oli (myös) talvikaudella Kiseijuu: Sei no Kakuritsu, joka jaksoi pitää kiinnostuksen yllä jaksosta jaksoon. Myös Kantai Collection muuntui kiinnostavaksi parin jakson jälkeen, etenkin kun jäätävästä 3D Custom Girl tason CGI:stä päästiin pääosin eroon. Mielenkiintoisesti sarjassa jätettiin aika reippaasti kaikki fanipiirrosten keulahahmot taka-alalle. Jopa Shimakaze jätettiin lähinnä taustan täyttäjäksi, joka oli aika rohkea teko. Saa nähdä tuodaanko näitä hahmoja sitten enemmän esille toisella kaudella. Oli kyllä itselle (positiivinen) yllätys, että Dog Days sai vielä kolmannenkin kauden. Tosin nyt kyllä huomasi jo pahemman kerran, että päätarina on nähty jo 25 jaksoa sitten. Käytännössä koko kausi oli pelkkää uusien hahmojen tuomista uuden tarinakaaren ajaksi. Mutta koska [eläin]-tytöt, sarja on edelleen puhdas 10/10. (PS. voisiko sarja vihdoinkin saada figuja muistakin hahmoista, kuin Millhioresta ja Leosta?)
Myös Saenai, Koufuku Graffiti ja Kamisama Hajimemashita tuli katseltua, mutta nämä vähän valahti siihen "vasemmalla silmällä" sarjaan, koska olivat joko melko tylsiä tai sitten aika paljolti nähtyjä jo entuudestaan. Tosin oli kyllä ihan kiva, että oli vähän vähemmän katsottavaa, pystyin vihdoinkin katsomaan Aa Megami-Saman läpi. Toista kautta on kyllä vielä jokunen jakso jäljellä, mutta sekin vaikuttaa aika sivutarinafilleriltä, eli käytännössä sarja on kai jo nähty.
Kevätkaudella on kyllä tosiaan melkonen potentiaali. AniDB:ssä on varmaan joka kolmas ensi kuussa alkava title pistettynä seurantaan. Saapi nähdä jääkö vapaa-aikaa mihinkään muuhun. :D Itsellä ehkä ykkösenä odotuslistalla on Baby Stepsin toinen kausi. Tämän lisäksi ainakin Teekyuun ja Nisekoin uudet kaudet kiinnostavat paljon. Ja jospa joku noista "3-5 tyttöä ei tee yhtään mitään seuraavan 12 jakson ajan" sarjoista keksisi jonkin uuden jutun, jolla pitää koukussa kesään asti.
@Drifu, täytyypi lisäillä MAL:ssa. MAL Siellä on tosin itsellä listat tyhjänä, kun oma seuranta tapahtuu tosiaan AniDB:ssä. AniDB Pari viikkoa sitten koitin siirtää listaa MAL:n puolelle, mutta heitti virhettä, täytyy jossakin välissä koittaa uudelleen.
Ei ole pahemmin tullut animea seurailtua lähiaikoina, mutta Aldnoah Zeron toinen kausi tuli katsottua loppuun. Koko sarja jo ensimmäisestä kaudestaan alkaen tuntui kyrsivän suunnattomasti melkein alusta loppuun saakka, vaikka ensimmäinen kausi paikoin tuntuikin mitä erinomaiselta, etenkin kun viimeisiä jaksoja muistelee. Kaikki odotukset sitten lytättiinkin jo toisen kauden alussa. Hahmot eivät sytyttäneet missään vaiheessa, etenkään sarjan päähenkilöt, joista molemmat olivat sen tason gary stu soopaa että oksat pois. Inahosta pidin alkuun, mutta tuntui ettei hahmo kehity oikein mihinkään suuntaan. Toisen kauden keskinkertainen juonikin huipentui mitä typerimpään viimeiseen jaksoon johon sarja toivottavasti lopetetaankin. Olisi varmaan pitänyt dropata koko sarja kesken kauden.
Onneksi eilen kumminkin alkoi FSN: Unlimited Blade Worksin toinen kausi ja ihan kelpo startti sarjalle saatiinkin. Toivottavasti sarjan juoni saadaan pidettyä järjellisesti kasassa loppuun saakka, eikä kävisi niin kuin vanhemman UBW leffan kanssa. Ensi viikolla saa myös jatkoa odottamani Knights of Sidonia. Tuskin pääsee mangan tasolle missään vaiheessa, mutta kelpo scifiä siitä huolimatta odottelen. Toivottavasti CGI:n taso olisi myös parantunut edelliseen kauteen verraten.
Katoinpa juuri sellaisen anime-elokuvan kuin Ringing Bell tai japanilaisittain Chirin no Suzu. Kyseessä on varsin vanha leffa (vuodelta 1978) joka kestää ainoastaan noin 47 minuuttia.
Ensimmäiset 10 minuuttia vietetään varsin imelissä, suorastaan Disneymäisissä fiiliksissä. Päähenkilö Chirin on keväällä syntynyt nuori karitsa, joka nauttii elämästään täysin siemauksin yhdessä äitinsä sekä laumansa kanssa. Kuten arvata saattaa, näin ei tietenkään voi jatkua loputtomiin ja niinpä eräänä yönä vuorilla asustava susi tulee ja tappaa Chirinin äidin.
Tästä eteenpäin leffa tekee täydellisen 180 asteen käännöksen. Lapsenomaisesta riemusta siirrytään armottomaan "vain vahvat selviävät"- mentaliteettiin. Chirin hylkää elämänsä rauhallisilla niityillä ja ryhtyy kouluttamaan itseään voidakseen kostaa äitinsä kuoleman. Leffan teemoiksi nousevatkin mm. luonnon armottomuus sekä kostonhimo.
Arvon sinätuubissa -jossa tämän leffan katsoin- kommenttien joukossa väläyteltiin mahdollisuuksia siihen, kuinka leffa voisi heijastaa 2. maailmansodan jälkeisen maailman fiiliksiä. Toiset taas pitivät Chirinin muodonmuutosta - rakastavasta karitsasta armottomaksi tappokoneeksi- rinnastuksena lapsisotilaisiin. Toisaalta sitä voisi pitää myös "pelkästään" varoittavana tarinana lapsille kostonhimon tai kytevän vihan seurauksista. Olipa tulkinta mikä tahansa, ensimmäisen 10 minuutin jälkeen tuleva armoton ryöpytys (aina loppuratkaisua myöten) on jotain, mihin länsimaalaisissa perheleffoissa ei todellakaan törmää näissä mittasuhteissa, varsinkaan leffan koko pituuteen nähden.
Mitä animaation laatuun tulee, ainakin itse pidin sitä varsin näyttävänä ja värikkäänä, eritoten kun leffan iän ottaa huomioon. Bongasin lähinnä vain muutaman, itseäni häiritsevän animointifiban (kuten taustalla ilman päällä juoksevat peurat), mutta onneksi ne eivät olleet mitään sen suurempaa. Mitä lauluihin tulee, niitä ei ole kuin tasan kaksi - leffan teemabiisi sekä lyhyt "harjoittelumontage", joka soi Chirinin kehittyessä pienestä karitsasta petoja kaatavaksi pässinaluksi. Näistä jälkimmäinen ei pahemmin säväyttänyt, mutta leffan pääteema on kaikessa alakuloisuudessaan yksinkertasesti täydellinen.
Jos jostain pitäisi vielä motkottaa noiden animaatio-derppien ohella, niin sitten se olisi tämä: leffa olisi voinut olla aavistuksen lyhyempi. Juoni kun on kumminkin varsin simppeli, niin sen olisi saanut tiivistettyä hiukan tiiviimmäksi paketiksi. Tästä huolimatta leffa oli mielenkiintoinen ja erittäin mieleenpainuva kokemus - voin vaan kuvitella miltä niistä Disneyhyn tottuneista amerikkalaislapsista tuntui, kun he saivat dubbatun VHS-julkaisunsa leffasta vuonna 1983...
Youtuubista löytyy sitten sekä enkkudubbi että alkuperäinen japani-versio varustettuna fanisubeilla (joskin jaettuna viiteen palaseen). Puristina suosittelen ehdottomasti tutustumaan ensin alkuperäiseen versioon, sillä vaikka enkkuversiossa vaikutti olevan ihan ok dubbi, hiljaisia kohtia oli menty vähentämään perinteiseen amerikkalaiseen tapaan. Sillä auta armias jos leffassa ei joku puhu pariin minuuttiin, lapsethan voisivat menettää kiinnostuksensa siitä hyvästä T_T.
R2-alueella ei valittevasti tätä leffaa ole koskaan taidettu julkaista, joskin USA sai uuden DVD julkaisun viime vuoden puolella.
Minunkin on tullut katsottua tuo Chirin no Suzu, ensifiilis oli että vähän synkempi versio Arashi no Yoru ni -leffasta :D Erikoista, että elokuvan tehnyt studio on Sanrio, jonka matskun odottaisi olevan jotain harmitonta söpöilyä. Olisin hyvin voinut nähdä tälle suomijulkaisun Hopeanuolen yms joukossa.
@Drifu & 1nsane, laitoin kaveripyyntöä MALin puolella, omani on tässä ja saa lisäillä kamuksi.
Jou jou, kausi on jo päässyt hyvin käyntiin ja voi veljet kuinka hyvä kausi se onkaan. En ihan jokaisesta kolmestakymmenestä seuraamastani sarjasta viitsi kirjoitella mutta mainitaan nyt jotain kauden kohokohtia.
DanMachi (eli Dungeon ni Deai wo Motomeru jne jne)
J.C.Staffin manga-adaptaatio ei ensisilmäyksellä kuulosta erityisen houkuttelevalta, mutta kyllä tämä vaan toimii. Tärkeintähän on söpöt töttelit, mutta tykkäsin myös erityisesti sarjan asetelmasta. Tuntuu kuin sarja sijoittuisi johonkin videopeliin, mutta koska mukaan ei ole pakotettu mitään "porukka jää peliin jumiin"-juonta, tuntuu homma melko freesiltä. Tässä vaiheessa (4 jaksoa nähty) dungeoneiden koluaminen on ollut lähinnä sivuosassa ja mielestäni sellaiseksi se saisi jäädäkin ja sarja saisi keskittyä hahmojen väliseen interaktioon ja söpöihin romanssikliseisiin koska niissä se tuntuu loistavan.
Hibike! Euphonium
KyoAnin sarjat ovat olleet mielestäni loivaa alamäkeä sitten Hyoukan, joten on kiva nähdä, että suunta on vihdoin ylöspäin. KyoAni + musiikkiteema voisi äkkiseltään tuoda mieleen K-On!:n, mutta eipä sarjojen väliltä oikein muuta yhteistä löydykään (mikä on tietenkin hyvä juttu, koska K-On! on sen luokan mestariteos, että ei sen kanssa kannata lähteä kilpailemaan). Euphoniumissa on hieman vakavempi tunnelma, mutta huumoriakaan ei onneksi ole unohdettu, ja mielestäni sarja on tämän suhteen ainakin vielä melko optimaalisessa tasapainossa. Visuaalisesti Euphonium on myös todella näyttävä. Erityisesti instrumentit on todella yksityiskohtaisesti piirretty, mikä on tietenkin musiikkiteemaiselta animelle melko tärkeää.
Kekkai Sensen Näyttävää toimintaa hyvällä soundtrackilla ja Rie Matsumoton ohjauksella. Mitä sitä turhaan enempää sanomaan.
Hyviä sarjoja on niin paljon, että kirjoitan loput myöhemmin. Sanottavaa on vielä ainakin Ore Monogatarista, Plastic Memoriesista, Punchlinesta ja Oregairusta.
PS. Yuki-chan on niin huono, että piti alkaa katsomaan Haruhia uudestaan.
Minunkin on tullut katsottua tuo Chirin no Suzu, ensifiilis oli että vähän synkempi versio Arashi no Yoru ni -leffasta Erikoista, että elokuvan tehnyt studio on Sanrio, jonka matskun odottaisi olevan jotain harmitonta söpöilyä. Olisin hyvin voinut nähdä tälle suomijulkaisun Hopeanuolen yms joukossa.
Jep, itelläkin tuli vähän äimisteltyä ja naureskeltua tuolle Sanrion logolle. Ei ollut ihan Hello Kittyä tämä leffa, ei todellakaan :D. Tuon Arashi no Yoru nin olemassaolosta olen itse asiassa tiennyt paljon kauemmin kuin Chirinin, mutta en oo vaan saanut vielä aikaseksi että katsoisin sen. Pitänee korjata asia tämän kevään aikana.
Toisaalta, olisimmeko halunneet "Soivaa Kelloa" legendaarisella Golden Voice dubilla? Ois voinut vähän pilata tän leffan fiiliksiä... mutta toisaalta se olisi voinut tuoda leffan huomattavasti suuremman yleisön tietoon.
Jees, kausi on tosiaan hyvin käynnissä. On kyllä hauskaa kuinka jälleen kaikki hyvä pakkautuu yhteen kauteen. Etenkin pari viime kauden kuivuuden jälkeen tämä on mukavaa vaihtelua. Yksi sarja putosi heti ensimmäisen viiden minuutin kohdalla, koska liiallinen geneerisyys, mutta muuten kaikki ovat jaksaneet pitää pintansa. Vaikka Yuki-chan onkin aika jäätävää settiä. Itsellä top kolme (uudet) sarjat ovat:
Etotama
Keksi mikä tahansa moe-piirre, ja se hyvin todennäköisesti löytyy joltakin hahmolta. Sarjan syvällisyys on nollaluokkaa, mutta vastapainona tulee ihan toimivaa komediaa. Tällä kertaa myös 3D toimii, koska sitä ei ole koitettu ympätä normihahmoihin mukaan, vaan taistelukohtaukset tapahtuvat chibi-hahmojen kesken. Tähän "kehon muotoon" 3D toimiikin ihan kätsysti. Harmittavasti katsojaluvut näyttävät olevan aika pieniä, joten figut taitaa jäädä saamatta. Miespääosaa äänittää Shimono Hiro(God only knows, Baka to test, Mitsudomoe...), josta iso plussa-desu desu.
Ore Monogatari
Kauden feel-good sarja. Jo ulkonäöstä huomaa, että sarja on enemmän suunnattu naisille, mutta se ei haittaa. Mielenkiintoisesti siinä kuitenkin seurataan miestä. Miestä, joka on totaalisen pihalla vastapuolen tunteista. Saapi nähdä mitä tämä vielä tuo tullessaan seuraavien viikkojen aikana. Tyttö on kyllä tuskallisen imelä (se ensimmäinen kiitos junassa, huhhuh mikä överisiirappisuus), mutta toisaalta sellainen kuuluukin näihin sarjoihin... Sarjan ulkonäkö on tosiaan todella kiva, Madhouse on yhdistellyt Chihayafurun hahmotyylin No Game No Lifen värifilteriin, joka entisestään tihentää siirappia.
Show By Rock ja Shokugeki no Souma
Heh, tulikin top 4 sitten... Kummatkin näistä olivat aika yllätyshittejä itselle. Okei, Show by Rockia kannattelee itsellä aika paljon nuo eläimen korvat, mutta kyllä siinä on myös jotakin outoa vetoa. Tarina on myös ollut aika pehmoista tähän mennessä. Sarja on kuitenkin melkoinen outolintu, sillä sarjan tuottajana toimii mm. Jewelpetin tapaisia lastensarjoja, mutta Japanissa tämä pyörii kuitenkin iltasarjojen joukossa. Eli tapahtuuko sarjassa jotakin, mitä ei lapsille voi näyttää..? Toisaalta samalla, kun tämä on top 4:ssä, tämä on samalla pudotusuhan alla. Tämä nimittäin putoaa, jos sarja jatkuu 13 jakson yli, ellei jotakin erikoista tapahdu muutaman seuraavan viikon aikana.
Shokugeki no Souma puolestaan on aika jännä ruokasarja. Poika kokkailee niin hyviä ruokia, että naisten vaatteet repeävät. Siis naisten mielessä tietenkin. Kuulostaa aika hölmöltä, mutta toisaalta tämä materiaali ei ole ollut pääosassa ainakaan vielä. Jännä nähdä, onko tämä ängetty kokonaan 13 jaksoon. Ensimmäiset 3 kun kuluivat introssa.
Muuten kannatuslistalta löytyvät: Danmachi, Plastic memories, Teekyuu, Re-kan, Mikagura gakuen kumikyoku ja Hibike.
Lisäksi tietenkin on pitkä lista jatkokausia. Jos edellisestä kaudesta piti, jatkostakin todennäköisesti pitää.
Ore Monogatari
Kauden feel-good sarja. Jo ulkonäöstä huomaa, että sarja on enemmän suunnattu naisille, mutta se ei haittaa. Mielenkiintoisesti siinä kuitenkin seurataan miestä. Miestä, joka on totaalisen pihalla vastapuolen tunteista. Saapi nähdä mitä tämä vielä tuo tullessaan seuraavien viikkojen aikana. Tyttö on kyllä tuskallisen imelä (se ensimmäinen kiitos junassa, huhhuh mikä överisiirappisuus), mutta toisaalta sellainen kuuluukin näihin sarjoihin... Sarjan ulkonäkö on tosiaan todella kiva, Madhouse on yhdistellyt Chihayafurun hahmotyylin No Game No Lifen värifilteriin, joka entisestään tihentää siirappia.
Tämä oli yksi kauden odotetuimmista itselle eikä kyllä ole ainakaan vielä pettänyt. Vaikka ei ihan heti uskoisi niin olen parantumaton romantikko ja suuri shoujon fani, eli tämä on kuin minulle tehty. Sarja tuntuu myös rikkovan sopivasti genren "paskuuksia" [spoiler]dat molemminpuolinen rakkaudentunnustus 3.jaksossa. ja heti alkava seukkaus, jes![/spoiler] mitä arvostan. Samaistun myös päähenkilöön vahvasti ja se on aina kun mukavaa shoujon pääosassa on mies, itsekin kun sellainen olen. Mukavaa vaihtelua. Mielenkiinnolla odottelen kyllä miten tarina tästä etenee.
Myöhässä olen tämänkin sarjan kanssa, mutta tutustuinpa eilen KO-N! ihmeelliseen maailmaan. Kyseisen sarjan manga-versiota olen kyllä lukenut, mutta eilen tuli tutustuttua anime-versioon. Mitäpä tästä voisi sanoa. KO-N! on kuin vaahtokarkki, jonka päälle olisi valutettu siirappia, jota meininki olisi vielä sokerisempaa ja... söpöä(?). Eipä tuo pahemmin haitaa. Maailma on täynnä kaiken maailman masentavia tv-ohjelmia, niin on todella virkistävää katsoa vaihteeksi sarjaa, jossa tytöt yrittävät pistää kasaan musakerhon. Meininki oli hyvällä huumorilla ja sympaattisilla hahmoilla höystettyä, joten tulen varmasti lisää katsomaan.
Tuossa kuten aiemmasta viestistä voi lukea, niin tarkoituksenani oli jatkaa K-ON! katsomista. Tämä kuitenkin loppui lyhyeen kun, kaveri lainasi mulle Darker Than Blackin koko ensimmäisen tuotantokauden. DTB näytti vaikutti mielenkiintoiselta ankeine maailmoineen, ja yliluonnollisia kykyjä omaavine ihmisineen. Sitten eräänä launtai iltana ajattelin katsoa että minkälaista settiä oli kyseessä. Olin ensimmäisen jakson joskus aikoinaan katsonut, mutta en sen pidemmälle. Sitten huomasinkin että kello oli jo lähempänä kahta yöllä, ja olin katsonut vaikka kuinka monta jaksoa putkeen. Sen viikonlopun aikana tulikin katsottua koko kausi loppuun, ja tykkäsin kyllä julmetusti. Kaikki hahmot olivat todella mielenkiintoisia, ja back stoorien läpi käyminen toi heihin lisää syvyyttä. Vaikka DTB maailma on kohtalaisen synkkä, niin todella hyvin oli kyllä saatu huumoria mukaan. Huomasin naureskelevani myös monesti ääneen, joten jutut upposi ainakin meikäläiseen. Toimintakohtaukset olivat myös todella hyvin tehtyjä, ja animaation taso hyvää. Hieman olisin toivonut, että vastauksia oltaisiin saatu hiukan enemmän, ja lopussa mentiin ehkä liika tuonne tangentti osastolle. Tämä ei kuitenkaan hirveästi haitannut. Sarjan mielenkiintoisin juttu oli kyllä itselle päähenkilö Hein seuraaminen. Oli jännä katsoa millaisia eri "naamioita" Hei pistää päälleen, ja kuinka lopulta hän alkoi päästä niisät irti, ja toimia jälleen kerran kuten ihminen, eikä koko ajan kylmän rationaalisesti. Hei oli kyllä myös todella sympaattinen kaveri. Hänen menneisyydestä olisi ollut mukavampi tietää lisää.
DTB on toinen kausi, ja siitä katsoin kaksi jaksoa. En nyt oikein tiedä mitä mieltä siitä olen. Tyttö joka on päähenkilönä vaikutta ihan jännälle tapaukselle, mutta paljon mieluummin olisin jälleen kerran seurannut Heitä. Vaikuttaa myös että Hein rooli on pienentynyt ensimmäiseen kauteen verrattuna, joka ei itseä hirveästi lämmitä. Noh, pitää jatkaa katsomista, ei tätä parin ensimmäisen jakson takia kannata tuomita. DTB synkkä maailma on muuten kuitenkin kohdallaan.
Ja sitten toinen juttu. Olin unohtanut kokonaan, että The Disappearance of Nagato Yuki-chanista oli tullut jo muutama jakso. Nyt on sitten 4 ensimmäsitä jaksoa katsottu, ja hieman on eripuraiset tunteet kyseisestä tekeleestä. Kuten jo varmaan jengi tietää, niin kyseessä on spinoff, joka muistaakseni on tehty saman nimisen manga version pohjalta. Mangahan perustuu Haruhi kirjasarjan neljännen opuksen skenaarioon, jossa Kyon joutuu normaaliin maailmaan, missä ei ole alieneita tai yliluonnollisia voimia. Eli sarjasta on riisuttu sen yksi suurin vahvuus. Kaikki scifi setti ja Haruhin Jumala viittaukset loistavat poissa olollaan. Tämä toimi nerokkaasti kirjassa ja elokuvassa, mutta mitä olen nyt neljä jaksoa katsonut, niin tässä se ei oikein toimi. Nagaton muuttaminen tavalliseksi teki hänestä todella tylsän hahmon, ja huomaan skippailevani hänen osioitaan. Ei oikein lupaa hyvää jos spinoffin päähenkilö ei kiinnosta. Tuntuu että hänelleä ei ole tilanteisiin ikinä mitään kiinnostavaa sanottavaa. Kyonille on kanssa tapahtunut jotain. Missä ovat kaverin sarkastiset kommentit, ja kyyniset huomatukset ympäröivästä maailmasta? Kyonin sisäiset monologit olivat sarjan parahautta, ja tässä ne puuttuvat kokonaan. Wut? Näin negatiivisia olivat mietteeni ensimmäisen jakson jälkeen, ja suurrimman osan toisen jakson ajasta. Sitten tulikin sellainen piristysruiske, mikä kannusti katsomaan lisää. Mikä tämä oli, no Haruhihan se tupsahti paikalle:
Heti kun näki että Suzumiya on oma energinen itsensä, niin mielentila kohoni heti. Kaikista parasta tässä oli vielä se, että Aya Hirano palasi rooliin! En voi sanoin kuvailla kuinka onnelliseksi tulin, kun Haruhi alkoi puhua, ja sieltä kuului se Hiranon ääni. Mielstäni suurin osa(oliko jopa kaikki?) vanhoista ääninäyttelijöistä palasi rooleihinsa. Kyllä nousi hymy heti naamalle, kun Kyon ja Haruhi alkoivat nahistella keskenään. Näillä kahdella se kemia toimii! Haruhin perseily on siis itselle tämän spin-offin kantava voima, ja tulen sen takia sarjaa varmaan katsomaan,
Mitään kolmatta kautta tältä ei kannata odottaa. Saisi nyt Tanigawa väännettyä sen uusimman opuksen kasaan, Kyllähän se kolmas kausi aina olisi mukava nähdä, mutta eipä sitä varmaan koskaan tule. Se on sääli, sillä kirjoissa on melko maagista settiä.
Hirveän paljon hyvää kuulin Tokyo Ghoul sarjasta, ja siitä tehtyyn fan arttiin törmäsin melkein kaikkialla. Tuota mangaa sanottiin paremmaksi, joten tuossa eilen päätin sarjan lukemisen aloittaa. Mangan parissa hurahti melkein koko päivä, ja kun kipeänä ei oikein muutakaan pysty tekemään, niin tuli luettua melkoisen monta lukua putkeen. Olen kyllä jäänyt todella pahasti koukkuun sarjaan, ja kyllä ymmärrän, miksi tämä on niin paljon kehua saanut. Piirrustus jälki paranee koko ajan, ja Ishidan tyyli miellyttää omaa silmää suuresti. Varsinkin se tapa, millä hän myöhemissä luvuissa piirtää Kanekin, uppoaa meikäläiseen.
[spoiler][/spoiler]
Mitäs muuta tästä hehkuttaisi? Tokyo Ghoulin maailma on todella mielenkiintoinen, ja ihmisten ja gholien tasapainoilua on kiinnostavaa seurata. Hahmot ovat myös todella hyviä, ja kaikissa on mielestäni jonkinlaista syvyyttää. Aluksi Kaneki ei oikein napannut, mutta sen yhden tapahtuma jälkeen hänestä tuli meikäläisen lemppari hahmo:[spoiler]Se Yamamorin kidutus kammio setti jää kyllä ikuisesti mieleen. Se miten Kaneki kesti kymmenen päivää sellaista helvettiä, ja lopulta selvisi voittajana ulos, on kyllä upeimpia hetkiä, mitä olen koskaan nähnyt. Kerta kaikkiaan huikeata settiä.
Ja heti sen jälkeen tuli se hemmetin siisti "I will half kill you" kohtaus. Kyllä pitkään halutti vetää sitä Tookan veljeä nekkuun, ja Kaneki hänelle näyttikin kaapin paikan. [/spoiler]
Kaikki on myös tuossa kammottavassa maailmassa missä Kaneki ja kumppanit elävät moraaliseti harmaata, ja se pistää kyllä aina mietityttämään. Ghoulien ja ihmisten suhde on todella vaikea, ja kyllä meikäläinen välillä kärvistelee, kun näiden hahmojen pyristelyjä seuraa.
Kaiken kaikkiaan ei ole muuta kuin hyvää sanomista sarjasta, ja innolla odotan, että pääsen jatkamaan sen lukemista.
En tiedä sitten, mutta JoJo fanipojan näkökulmasta viimeisimmät jaksot ovat olleet puhdasta kultaa. Ensi viikon jaksoa odotellessa, saapahan nähdä miten tekevät sen kohtauksen mistä se Wryyyyy-meemi alunalkujaan lähti.
Tietenkin lopputeksitien jälkeistä kohtausta odotellen, olisi harmi jos lopettaisivat Stardust Crusadersissa, mikä on imo heikoin arc lukuunottamatta viimeistä taistelua, joka on paras koko sarjassa.
Mitähän vanhemmat ikäpolvet tulevat tästä diggaamaan (olettaen että siitä ilmestyy juttu jossain muussa kuin harrastajalehdessä/ heidän mukulansa sattuvat mainitsemaan siitä)? Mangasta, jossa Simo Häyhä kuvataan naisena?
Mitähän vanhemmat ikäpolvet tulevat tästä diggaamaan (olettaen että siitä ilmestyy juttu jossain muussa kuin harrastajalehdessä/ heidän mukulansa sattuvat mainitsemaan siitä)? Mangasta, jossa Simo Häyhä kuvataan naisena?
Itse ainakin meinaan lukaista tuon jo silkasta uteliaisuudestani.
No kyllä siitä varmaan joku vetää valitettavasti herneen nenään. :D
En ole mitään erityisen hyvää sarjasta kuullut, mutta kyllä sitä varmaan täytyy ihan uteliaisuudesta kanssa vilkasta.
En tiedä sitten, mutta JoJo fanipojan näkökulmasta viimeisimmät jaksot ovat olleet puhdasta kultaa.
Omasta mielestäni koko taistelu oli aika typerä. Alkuun tämä oli ihan mielenkiintoinen ja olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi jollen Dion standin voimaa olisi jo ennalta tiennyt. Noh, tämän tiedon pohjalta sitten koko ajan mietin miksei tämä vain teilannut kaikkia, kunnes sitten tuon voiman rajoitteita alettiin realisoimaan. Kunnes sitten taisto alkoi todella eskaloitumaan ja homma meni mielestäni vain typeräksi.
[spoiler]Jos Diolla on kerran voima pysäyttää ajan kulku, miksei tämä oikeasti hyödynnä sitä? Joka kerta kun tämä pysäytti ajan, tämä höpötti joutavia, liikkui etanan vauhdilla ja "tarkkaili" Jotaroa VAIKKA OLISI VOINUT VAIN TAPPAA KAIKKI. Se että Jotaro pystyy sekunnin ajan liikkumaan pysäytetyssä ajassa ei tarkoita yhtään mitään. Tämähän todisti jo aiemmin että The World on fyysisesti voimakkaampi. Tällä oli satoja tilaisuuksia iskeä, mutta juuri yhtäkään näistä tämä ei käyttänyt typeryyttään. Ja miten kävi? Jotaro lopulta vetää perus shounen asspullit ja onkin voimakkaampi "koska tahtoo niin", VAIKKA DIO SAA VIELÄ TODELLISET VOIMANSA TAKAISIN. Miten... ei... ei.
Ylipäätänsä sekin, että Jotaro pystyy pysäytetyssä ajassa liikkumaan ja lopulta itsekkin pysäyttämään ajan, tuntui vain typerältä vedolta. Tavallaan se käy järkeen koska miten muuten Dioa olisi voittanut? Vaan olihan Josephillakin vastassaan "jumala" eikä minkäänlaisia voimia taistella suoraan tätä vastaan - ja voitti silti. Eikö mitään yhtä kekseliästä olisi voinut keksiä tähän? En olisi pannut pahitteeksi uutta kraaterisinkoa Sono Chi no Sadamen huutaessa taustalla.
Niin ja hetkinen, eikös ihan aluksi ollut vihjeitä siitä, että Diolla olisi ihan siis aikamanipulaatioon viittaavia kykyjä? Vai ihanko tämä pysäytti ajan aina vain kantaakseen Polnareffin portaissa edes ja taas? Miksi....?[/spoiler]
Kolmas kausi ei tosiaankaan ollut yhtä hyvä kuin kakkonen, varsinainen juoni ei kulkenut mihinkään 80% sarjasta ja "viikon hirviö" kaava oli aika raastava. Hahmoillakaan ei ollut juuri minkäänlaista kemiaa taikka hahmokehitystä. D'Arbyja vastaan käydyt taistot olivat melkeinpä ainoat oikeasti nautittavat taistot vaikka loppupuolella oli kyllä noin yleensä ihan kiintoisia tappeluita. En tiedä mikä ajatus Arakilla oli tätä tehdessä, on lähinnä sääli että niin loistavan osion kuin Battle Tendancyn jälkeen tuli tämmöinen pökäle.
Dio on ylimielinen vampyyri, jolla on jumalakompleksi. Aluksi hän leikittelee vastutajiensa kanssa, kunnes Jotaro muuttuu uhkaksi. Aikaisempien kokemuksien perusteella Joestarit ovat olleet vastustajina älyttömän sitkeitä, vaikka tilanne näyttäisi selvältä voitolta niin pistää turpiin.
[spoiler]Jotaro sai Standinsa tyyliin kuukautta ennen tätä taistelua niin ihan ymmärrettävää ettei kaikia taitoja osaa. Dion ja Jotaron standit ovat samanlaisia, joten ajanpysäytys ei ole niin suuri yllätys.
Dion ajanpysäytys voimat ovat aika hämäriä (see what I did there), oikeaa aikarajoitusta ei nyt tunnu olevan koska Dion laskiessa 9 sekuntia hän pitää taukoja selittääkseen paskaa. 5 Sekunnin rajoitus on mielestäni täysin epäonnistunut, sillä mitä 5 sekunnissa oikeast pystyy tekemään? Ai ettäkö viidessä sekunnissa ehtii Dio heittää viittansa pois, hypätä Kakyonin kimppuun, lyödä, selittää ettei hän tunne omaa kuolemaansa ja hyppäämään pois. joo, perus animemeininkiä[/spoiler]
Part 3 on melkeimpä kokonaan niin perus shounenmättöä kuin voi olla, mutta pitää ottaa huomioon että sarja julkaistiin alunalkujaan 22 vuotta sitten. En pysty ymmärtämään miksi Part 3 on suosituin, en itse edes jaksanut katsoa tätä animena, vasta viimeisiä jaksoja aloin katsomaan. Part 4 alkaa laatu nousemaan, kunhan kaikki Blu-ray volumet on julkaistu niin luultavasti julkistavat Part 4.
ps. jos ihmettelet Dioa standin rikkinäisyyttä, niin älä huoli, tästä lähtien standeista tulee vielä rikkinäisempiä, sanoisin jopa Karsin kaltaista rikkinäisyyttä.
Mitäs mietteitä ihmisillä Dragon Ball Superin ensimmäisestä jaksosta? Vielä ei ollut teksteillä saatavissa, joten tyydyin katselemaan tietty ilman, mutta jäi tuosta silti varsin hyvä maku. Battle of gods on leffoista vielä katsomatta, mikä voisi olla hyvä pohjustus tälle sarjalle. Muuten varsin pätevän oloista menoa ja alkuasetelma on jo parempi, mitä GT tarjosi. Kuririnille ja Vegetalle olisin suonut ruutuaikaa avausjaksosta, mutta eiköhän ensi jaksossa sitten kavereita nähdä. Alkuperäinen manga ja anime tuli kulutettua joskus vajaat kymmenen vuotta sitten, mutta tapahtumat ovat silti melko hyvin muistissa.
no hyvää päivää tännekin! olisi jälleen hakusessa uutta hyvää sarjaa. hunter x hunter oli hemmetin hyvä ja kiitokset sille joka sitä täällä ehdotti. btw koskahan mahtaisi jatkua tuo naruton shippuudenin ninja wars jaksot? odottanut kun kuutanousevaa niitä jaksoja. :)
Mitäs mietteitä ihmisillä Dragon Ball Superin ensimmäisestä jaksosta?
Kaikki tähän menneessä tulleet jaksot enemmän tai vähemmän keskittyneesti katsottuna, leffa tulikin jo katsastettua aiemmin ja pidin siitä. Sarjan ekat jaksot olivat leppoisaa katsottavaa, mutta sitten tulikin sitä pitkitettyä matsailua joka hoidettiin paremmin elokuvassa. Pysyy sarja kuitenkin seurannassa, mukavahan se on pitkästä aikaa sukeltaa DB:n maailmaan. Vähän tässä tuumailen, että oiskohan Sangatsulla suunnitelmia sarjan mangaversion suomentamisesta :D
Lainaus
olisi jälleen hakusessa uutta hyvää sarjaa
Aloin tässä itse juuri seuraamaan One-Punch Man animea, joka voisi olla kurkkaamisen arvoinen. Sarja seuraa tosi kovat voimat omaavaa Saitamaa, joka niittaa vastustajat yhdellä iskulla, jonka johdosta herran elämästä on tullut tylsää ja hän toivoo löytävänsä haastavampia vastustajia. Pitänee tuon mangankin kimppuun joskus hyökätä, Yusuke Muratan piirrosjälki on todella tyylikästä.
One-Punch Man on kyllä todella hyvä. Animaatio on upeaa ja läppä on parasta varmaan sitten Space Dandyn. Jos meno jatkuu tällaisena niin vuoden parhaimpia sarjoja kyllä. Suosituspeukku täältäkin.
Alright, Kemono no souja Erin (tai enkuksi ”Beast player Erin) tuli justiinsa katottua loppuun. 50 jaksoa, kaiken kaikkiaan. (TL:DR versio, ruusut sekä risut, löytyvät aivan kommentin lopusta).
Näin ekaksi kysyn kumminkin erään kysymyksen: mikä onkaan se tärkein ominaisuus, jonka takia arvostelijat usein ylistävät Ghiblin sekä Pixarin leffoja? Näyttävät grafiikat? Upeat musiikit sekä ääninäyttely-suoritukset? Omaperäiset miljööt? Vaiko kenties elokuvien monitasoisuus: nämä elokuvat käsittelevät aiheita, joilla pyritään puhuttamaan sekä lapsia että aikuisia. Väkivaltaa on ehkä sievistelty lasten tähden, mutta (varsinkin Ghiblin leffoissa), lapsille ei epäröidä näyttää myös rankempia aiheita kuten sotaa, syrjintää sekä eriarvoisuutta. Lapsille ei myöskään lässytetä kerronnallisesti, vaan näitä kohdellaan älykkäinä katsojina siinä missä aikuisiakin.
Ja näin pääsenkin takaisin Eriniin: se on kerronnaltaan sekä teemoiltaan juuri sellainen animesarja, jollaisen Studio Ghiblin olisi voinut kuvitella vääntävän. Yksinkertaisimmillaan, sarjan juoni on 10-vuotiaan Erin tytön kasvutarina lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Äitinsä innoittamana hänelle kehittyy erityinen kyky kouluttaa valtakuntansa mahtavimpia petoja. Erin itse haluaisi vain kasvattaa näitä olentoja luonnollisin keinoin, mutta kohtalolla on muuta mielessään. Erinin kyvyistä olisi nimittäin suunnatonta apua valtakuntaa alati uhkaavassa sodassa…
Sarjassa käsitelläänkin Erinin kasvutarinan lisäksi mm. poliittista eriarvoisuutta, sotaa sekä ihmisten tapaa käyttää toisia luontokappaleita heidän omissa konflikteissaan. On suorastaan virkistävää nähdä, kuinka realistisesti näitä asioita käsitellään, varsinkin lastenohjelmien mittapuulla. Silkan mustan ja valkoisen sijaan itse tarinasta sekä sen hahmoista löytyy reippaasti myös harmaan eri sävyjä.
Sarjan pohjana toimiva Nahoko Uehashin fantasiakirjasarja ”Kemono no souja”, on todellisuudessa neljän romaanin mittainen. Animesarja tyytyi adoptoimaan ainoastaan kaksi kirjaa neljästä, juurikin ne kaksi kirjaa johon itse kirjasarjankin piti alkujaan päättyä. Ja ottaen huomioon miten ylenmääräisen synkäksi kaksi viimeistä kirjaa lopulta menivät, niistä on turha mennä odottamaan jatkosarjaa.
Graafiselta ilmeeltään Kemono no Souja Erin on ihan miellyttävää katsottavaa, vaikka laatu ei – ymmärrettävästi -menekään ihan sinne Ghibli-osastolle. Tästä huolimatta taustoihin on selvästi panostettu ja niissä on mukavasti yksityiskohtia. En myöskään bongannut mitään kierosilmiä tai anatomisia hirvityksiä, jotka olisivat vähentäneet nautintoani. Mitä väkivallan silotteluun tulee, sarjan kaikkein väkivaltaisimmissa kohtauksissa animaatiotyyli muuttaa radikaalisti. Tässäpä siitä esimerkki. Pelkistettyjä hahmoja, räikeitä värejä sekä karuja viivoja, niistä on Beast Playerin kaikkein väkivaltaisimmat kohtaukset tehty. Joskin välillä, varsinkin sarjan jälkimmäisellä puoliskolla, niin verta kuin sodassa kaatuneiden ruumiitakin näytetään surutta myös sarjan ”vakituisella” animaatiotyylillä. Kulttuurierot ovat jälleen nähtävissä tässä kohtaa – länsimaissa Kemono no Souja Erin ei voisi mitenkään pyöriä muiden lastenohjelmien rinnalla nykyisessä muodossaan. Siitäkin huolimatta, että sarjassa ei pyritä erityisestä mässäilemään verellä tai väkivallalla.
Sarja kuljettaa pääjuontaan varsin rennolla tahdilla ja joillekin katsojilla se voi aiheuttaa lievää nikotusta. Verkkaisuudesta on tosin hyötyäkin – se antaa sarjan hahmoille aikaa sekä tilaa kehittyä kunnolla. En myöskään tuntenut, että sarjassa olisi ollut liiemmin ”turhia” tai ”totaalisen tylsiä” jaksoja. Näistä 50 jaksosta kaksi ovat tosin ns. ”recap”-jaksoja, joissa lähinnä kerrataan sarjan aiempia tapahtumia. Ja siinä missä jakso 14 tarjosi oikeasti uutta tietoa kertauksensa ohella, jakson 30 skippasin suosiolla sen loppuminuuteille. Minkään muun jakson kohdalla en katsonut tarpeelliseksi tehdä näin.
Juonen verkkaisuuden sijaan minua jäikin lähinnä harmittamaan, kuinka nopeasti viimeisen jakson asiat lopulta laitettiin pakettiin. Sarjan lopussa minulle jäi vielä muutamia kysymyksiä, joihin valitettavasti ei saatu vastauksia. Tämä olisi ollut helposti korjattavissa tiivistämällä sarjaa jostain aiemmasta juoniarkista ja antamalla siten lisätilaa lopetukselle sekä epilogille. Samaten eräälle hahmolle lisätty, toistuva piereskely ei naurattanut kertaakaan. Varsinkaan tämän ilmestyessä kuvioihin heti sarjan kenties traagisimman jakson jälkeen. Ymmärrän kyllä mitä animen tekijät ajoivat takaa – pieruvitsejä lapsille, heh heh. Varsinkin em. synkän jakson vastapainoksi. Mutta kun se ei todellakaan ollut kaikkein hienovaraisin saati tyylikkäin tapa koittaa keventää tunnelmaa. Onneksi kyseinen heppu ei viivy sarjassa hirveän pitkään, vaan juoni siirtää hänet melko pian kiltisti takavasemmalle.
Lopuksi, juonessa on muutamia säikeitä Erinin perspektiivin lisäksi. Näitä säikeitä esitellään pienissä erissä sarjan edetessä, kunnes jälkimmäisellä puoliskolla ne alkavat nivoutua yhä enemmän ja enemmän toisiinsa kiinni. Ottaen sarjan pituuden huomioon, on ehkä ymmärrettävää miksi näitä pätkiä sivujuonista on aluksi ripoteltu niin harvaan. Mutta en silti menisi sanomaan, että lopputulos olisi sieltä kaikkein selkeimmästä päästä. Nyt kun sarjan on kertaalleen nähnyt, perspektiivien reipas vaihtelu joidenkin jaksojen sisällä ei enää häiritsisi niin paljon.
Plussat:
+ Mielenkiintoinen ja (lähes) kaikenikäisille sopiva juoni sekä teemat.
+ Moniulotteiset hahmot sekä huolella tehty hahmonkehitys. Tarinaa tai hahmoja ei pyritä vain maalaamaan mustavalkoisiksi moraaliltaan, vaan joukkoon ujutetaan kunnolla myös harmaan sävyjä.
+ Hyvä soundtrack, varsinkin avauslaulun lyriikoiden suhteen.
+ Visuaalinen anti on silmiä miellyttävää. Tämän lisäksi sarja osaa käyttää lasten kirjan kuvitusta muistuttavaa animaatiotyyliä sekä taisteluissaan että rauhallisissa maisemakuvissa.
Miinukset:
- Juonen yleinen verkkaisuus ei ole kaikkien mieleen. Myös tahdituksessa sekä sivujuonien kontrolloimisessa olisi ollut jonkin verran parantamisen varaa.
- Pieruhuumorin tarpeeton sysääminen eräälle merkittävälle tukihahmolle. Varsinkin heti erään astetta synkemmän jakson jälkeen. Onneksi kyseinen hahmo siirtyy juonen mukana pian takavasemmalle.
- Paria insert-laulua käytettiin minusta vähän liikaakin taustamusana. Niiden tilalle olisi yhtä hyvin voinut lätkäistä instrumentaalista musaa.
Kaiken kaikkiaan, jos perus shonen-mättö, fanipalvelu höttö tai moe-moe söpöily eivät enää inspaa ja haluaisit jotain oikeasti erilaista animea katsottavaksi, niin siinä tapauksessa Kemono no Souja Erin olisi erittäin varteen otettava tapaus.
Olen kohta katsonut hajime no ipon ekan tuotantokauden ja täytyy tunnustaa, että olen täysin koukussa Ippo Makunouchin seikkailuihin. En väitä sen olevan maailman paras anime sarja, mutta ainakin paras mitä olen itse koskaan katsonut. Voin suositella kaikille animen ystäville varauksetta. En malta odottaa, että pääsen katsomaan tokan ja kolmannen tuotanto kauden eli New challengerin ja Risingin.
Olen kohta katsonut hajime no ipon ekan tuotantokauden ja täytyy tunnustaa, että olen täysin koukussa Ippo Makunouchin seikkailuihin. En väitä sen olevan maailman paras anime sarja, mutta ainakin paras mitä olen itse koskaan katsonut. Voin suositella kaikille animen ystäville varauksetta. En malta odottaa, että pääsen katsomaan tokan ja kolmannen tuotanto kauden eli New challengerin ja Risingin.
Aivan loistava sarja kyllä, ja voi aivan hyvällä omallatunnolla sanoa sen olevan kaikkien aikojen parhaita sarjoja. Muista myös katsoa leffat ja OVAT, eivät ole filleriä vaan muistaakseni ihan canon- settiä + yleisesti ottaenkin hyviä.
Nyt on tullut katsottua omasta mielestäni maailman parhaan anime sarjan eka tuotantokausi eli Hajime no Ippo: The Fighting! sekä leffa, joka jatkui suoraan ekasta tuotantokaudesta eli Fighting Spirit: Champion Road. Seuraavaksi on vuorossa OVA Mashiba vs. Kimura ja sit toka tuotantokausi Hajime no Ippo: New Challenger ja lopuksi kolmas tuotantokausi Rising. En malta odottaa!
Nyt on tullut katsottua omasta mielestäni maailman parhaan anime sarjan eka tuotantokausi eli Hajime no Ippo: The Fighting! sekä leffa, joka jatkui suoraan ekasta tuotantokaudesta eli Fighting Spirit: Champion Road. Seuraavaksi on vuorossa OVA Mashiba vs. Kimura ja sit toka tuotantokausi Hajime no Ippo: New Challenger ja lopuksi kolmas tuotantokausi Rising. En malta odottaa!
Loistava sarja kyllä, ainut huono puoli siinä onkin, että tyydyttävää loppua (tai loppua ollenkaan) on turha odottaa.
Nyt on tullut katsottua koko hajime no ippo saaga ja täytyy myöntää, että olo on hieman haikea. Rest In Peace Ippo Makunouchi.
You will be missed! Nyt vaan uutta matoa koukkuun.
Käyttääkö täällä kukaan pleikkarilla crunchyrollia?
Ilmainen sovellus ja animea tarjolla niin pirusti, mutta minulla on se ongelma, että haluaisin katsoa jotain josta on jo kaikki jaksot julkaistu.
Aihepiirillä ei pahemmin ole väliä. Olen valmis testaamaan oikeastaan mitä vaan demonien lahtauksesta kouludraamaan kunhan jaksoja ei ole kymmeniä ja taas kymmeniä.
Suosituksia otetaan vastaan jos joku tuon sovelluksen tarjontaa paremmin tuntee.
Omasta huikeasta anime kokoelmasta löytyy gungrave, love hina sekä akira, ninja scroll ja ghost in the shell leffat. Myös persona 4 on tullut katsottua joka on parhautta tietenkin ja bayonetta odottaa katselua. Dragonball ja pokemon ei kiinnosta, mutta niissä on muutenkin jaksoja aivan tolkuton määrä.
Suosituksia otetaan vastaan jos joku tuon sovelluksen tarjontaa paremmin tuntee.
Pleikkarilla en ole käyttänyt, mutta tietokoneella kyllä. Crunchyrollissa on kuitenkin pari ongelmaa, joista haluan ensin mainita:
1. Käsittääkseni mainokset ja huonompi kuvanlaatu ovat riesana, jos ei liity maksavaksi jäseneksi.
2. Monet hyvät animet, kuten tällä hetkellä pyörivä Steins;Gate 0, eivät näy Suomessa, koska "niitä ei ole lisensoitu alueellesi" - tai ne eivät tule Crunchyrolliin ollenkaan.
Mutta suosituksia kuitenkin piisaa! Olen katsonut seuraavat Crnchyrollistakin löytyvät sarjat kokonaisuudessaan:
- Another
- Barakamon
- Shin Sekai Yori
- Space Brothers
- Polar Bear Cafe
- School Days
- Usagi Drop
- BTOOM!
- Ping Pong The Animation
- Hourou Musuko
- Samurai Flamenco
- Flowers of Evil
Mikään noista ei ole huono, mutta ehdoton ykkössuositus on Shin Sekai Yori. Ainoa anime, jolle katsomieni yli 200 nimikkeen joukosta olen antanut kympin (asteikolla 1-10). Toinen selkeä suositus on lyhyt sarja School Days, joka jää taatusti mieleen pitkäksi aikaa - lupaan sen. Kolmantena sanoisin Space Brothersin, joka antaa positiivista energiaa. Todella harvaa sarjaa katsoessa saan kylmiä väreitä tahi itken, mutta tämän sarjan parissa ehkä eniten. Sarjan katsomisessa menee kuitenkin pitkään, sillä jaksoja on 99, ja mukaan mahtuu melko monta tylsempääkin jaksoa.
Muita suosituksia, jotka varmasti ovat katsomisen arvoisia, ovat lyhyt kauhusarja Another sekä todella omalaatuinen Samurai Flamenco ja tiivistunnelmainen Flowers of Evil.
Nämä vinkit voi mennä reisille, kun en ole katsonut kyseisen palvelun valikoimaa aikoihin. Mutta muistaakseni yksi näistä oli siellä..
Jos Gungrave kiinnosti, Berserk voisi sopia myös. "Ritari ja linna" aikaan sijoittuva tarina jossa on pieniä fantasia elementtejä (muistaakseni), eli sinänsä ihan erilainen kuin Gungrave, mutta tarinalla on jollain tavalla samanlaiset raamit. Ja ei tosiaan mitää 7v kamaa vaan veri lentää. Sen varoituksen sanon että anime muistaakseni loppuu osin kesken ja se jatkuu mangana. Tosin en nyt ole vähään aikaan googlaillu sarjasta niin tämä on voinut muuttua. Täytyykin varmaan päivittää omat tiedot tästä. Muistelen että tämä oli Crunchyrollissa... Jakso määrää en varmaksi muista, mutta muistelisin että hyvin alle 100 jäädään kuitenkin
Ihan toisaalla, eli Netflixiin on tullut One Punch Man joka iski itseen. Aika lyhyt, oliko 12 jaksoa ja osin ihan hauskakin.
Hellsing on myös hyvä, ja vähän aavistelen että voisit tykätä. Tosin aavistelen vain. Taisi olla reilu 10 jaksoa pitkä. Tästä en muista oliko crunchyrollissa, mutta yleisenä vinkkinä.
Olen alkanut miettimään, että mitä anime sarjaa voisi alkaa seuraavaksi katsomaan ja pari ystävääni on ehdottanut animea nimeltä bleach.
Itse en sarjaa tunne tai tiedä niin kysyisin minkälainen sarja on kyseessä ja onko se katsomisen arvoinen? Onko se todella niin hyvä anime sarja kuin minun on annettu ymmärtää?
Riippuu millaisesta animesta pidät. Bleach on todella hyvä aluksi, ehkä noin 1/3 sarjan pituudesta, mutta loppua kohti muuttuu melkoiseksi kalkkunaksi. On myös hyvä huomioida, että animehan ei sisällä koko tarinaa, sillä se lopetettiin kesken. En ole itse katsonut ihan loppuun asti, että osaisin arvioida millä tavalla tämä kesken lopettaminen hoidettiin, tai että onko jatkoa luvassa joskus. Lisäksi sisältää aika paljon fillereitä. Mutta jos pidät miekkataisteluista ja varsinkin alussa ihan mielenkiintoisesta juonesta, eikä fillerit tai kesken jääminen haittaa, niin hyppää ihmeessä mukaan! Kyllä tuo mulle kelpasi ainakin silloin teini-ikäisenä kun sarjaa tuli katsottua. Monesti vieläkin tulee fiilisteltyä noita animen musiikkeja. Enempää en osaa sarjaa arvioida näin kasuaalilla anime-tietoudellani.
Itse sanoisin, että nykypäivänä kannattaisi Bleachin sijaan aloittaa jostain tuoreemmasta sisäänheittosarjasta. Attack on Titan ja uudempi Fullmetal Alchemist saattaisivat esimerkiksi olla turvallisempia valintoja, jo senkin vuoksi että ne ovat lyhyempiä ja toteutukseltaan modernimpia.
Jos senkaltaiset toimintasarjat sitten sytyttävät, kannattaa silti kokeilla varovasti laajentaa kokeiluja muihinkin genreihin. Koskaan ei voi tietää mihin lopulta tykästyy, jos ei ole koskaan kokeillut.
Tässä hiljattain tuli katsottua paljon kehuja haalinut Maquia: when the promised flower blooms-leffa.
Pähkinänkuoressa, juonen alkuasetelma menee näin: Maquia kuuluu pitkäikäisten lorphien kansaan. He elävät muusta maailmasta erillään, tallentaen historiansa pitkiin hibiol-kankaisiin. Huolimatta ystävistään ja yhteisöstään, Maquia kokee elämänsä yksinäiseksi. Kun hän kertoo tämän kylän johtajalle, tämä varoittaa häntä kiintymästä ulkopuolisiin, sillä se jos mikä opettaisi Maquialle aidon yksinäisyyden tunteen.
Lorphien harmonia särkyy yllättäen, kun naapurivaltakunnan armeija saapuu kylään ryöstämään kaikki naiset mukaansa. Näiden kun haluttaisiin tuottavan pitkäikäisiä jälkeläisiä, joilla kuningaskunta voisi pönkittää omaa valta-asemaansa. Sattuman oikusta, Maquia pääsee pakoon hävitystä, samalla kun hänen ystävänsä Leilia jää vangiksi. Kotinsa menettänyt ja metsään pudonnut Maquia törmää ryöstettyyn karavaaniin, jonka ainoa eloonjäänyt on vastasyntynyt vauva. Maquia päättää adoptoida vauvan itselleen, saadakseen tukea toisesta yksinäisestä sielusta. Mutta kuinka Maquia voisi ymmärtää äitiyttä, kun hän itse kasvoi orpona, eikä hän ole kuin vasta 15-vuotias? Entä miten pieni Ariel-poika tulee reagoimaan siihen, kun vuosien vieriessä hänen äitinsä ei näytä vanhenevan laisinkaan?
Niinpä niin, pohjimmiltaan tämä elokuva on tarina äitiydestä sekä henkisistä kasvukivuista, höystettynä fantasiaelementeillä. Maquia ja Ariel ovat leffan keskiössä, samalla kun pakkonaitettu Leilia saa oman sivujuonensa. Suurin pelkoni leffan suhteen oli, että sen loppuratkaisu olisi tasoa Bunny Dropin mangaversio. Onneksi näin ei käy, tosin leffan loppupää kärsii muista ongelmista.
Visuaalisesti, Maquia on kaunis leffa alusta loppuun, mutta omaperäisyydessään sen parhaat palat nähdään jo ensiminuuteilla. Okadan luoma fantasiamaailma on melko peruskauraa maailmanrakennukseltaan, mutta lorphien valtakuntaa olisin voinut katsella hieman kauemminkin. Näin jonkun arvostelijan toivovan tarkempaa selitystä hibiolin olemassaololle, mutta liika selittäminen olisi toisaalta tuhonnut lorphien mystisyyden. Kenties tästä syystä näiden valtakuntakin jätetään mieluummin pintaraapaisuksi kuin yliselitetyksi.
Leffan soundtrack (josta osan voi kuunnella täältä) on rauhallista, monissa kohtaa jopa haikeaa kuunneltavaa. Lopetusteema Viator ei jostain syystä kolahtanut, mutta Lorphien teemabiisistä + siitä johdetusta leitmotifista minä pidän kuin hullu puurosta. Kaiketi siksi, että ne parhaiten tiivistävät leffan yleisen tunnelman.
Mitä juonen laatuun tulee, tarina pääkaksikon uusioperheestä toimii hyvin, suurimman osan ajasta. Leilian sivutarina puolestaan alkaa lupaavasti, mutta päättyy varsin sekavissa merkeissä. Se on sääli, sillä leffan kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana Leilian tragedia on aidosti raastavaa seurattavaa, mutta lopulta se muuttuu jo melodramaattiseksi. Tosin päähenkilömmekin saavat oman osuutensa melodraamasta, sillä nähtävästi Okada haluaa itkettää hahmojaan (sekä yleisöään) vähän liiankin kanssa. Kenties tästä syystä tämä leffa ei mennyt minulla niin tunteisiin, kuin vaikkapa Pixarin Coco, jossa hahmot eivät vollottaneet läheskään yhtä usein. Leiliasta on tosin pakko antaa vielä se meriitti, että leffa ei mässäile tämän kärsimällä seksuaalisella hyväksikäytöllä näyttämällä sitä katsojille jonain kärsimyspornona, saati fanipalveluna. Sen sijaan näemme ainoastaan hyväksikäytön jälkiseuraukset, kuinka ne ovat vaikuttaneet Leilian psyykkeeseen.
Eli tässä olisi tiivistelmä leffan heikkouksista: leffan loppupää on kiireinen ja sekava. Kaikki sivuhahmot eivät saa tarpeeksi ruutuaikaa tasaiseen ja oikeasti vakuuttavaan hahmonkehitykseen. Aikahypyt, varsinkin juuri ennen leffan finaalia, ovat paikoitellen epäselviä. Tämän olisi voinut korjata yksinkertaisilla ”kymmenen vuotta myöhemmin”-teksteillä seuraavan ajankohdan alussa.
Mutta kaiken kaikkiaan, Maquia oli kaunis ja haikea elokuva. Mary ja noidankukka oli kaikessa keskinkertaisuudessaan jopa tympeä kokemus, mutta tämä animeleffa jätti minut oikeasti hyvälle tuulelle. Ihan parhainta WOU-efektiä se ei ihan saanut aikaiseksi, lähinnä juuri tuon viimeisen kolmanneksen takia. Joten arvosana ois joko 3/5 taikka 3,5/5.
Mecha no maniac, hyvä aihe! Minäkin katsoin SayoAsan joulukuussa, kun se oli Finnkinossa. Odotin melko tavanomaista fantasiaelokuvaa mutta yllätyin positiivisesti. Perhesuhteisiin ja ikääntymiseen liittyvät teemat saavat etenkin nykyään tunteeni helposti pintaan. Selkeät okadamaiset piirteet, kuten suuri melodramaattisuus, muistuttivat, että kyseessä on todellakin AnoHanan ohjaajan tekele. Itse havaitsin juonen epäselvyyksiä myös elokuvan ensimmäisten kahden kolmanneksen aikana, enkä ainoastaan lopussa, jonka koin ihan kelvollisena. Kaikkien sivuhahmojen hahmonkehitys kun ei ole edes kiinnostavaa tahi tarpeellista.
Annan Maquian edesottamuksille MAL-arvosanan 8/10 (eli tähtinä 4/5).
Olen alkamassa katsomaan netflixistä castlevania animea. Kysyisin foorumilaisilta että vaikka olenkin kyseisen pelisarjan fani niin onko tämä anime sovellus katsomisen arvoinen? Hitti vai huti?
Castlevania on erittäin hyvä, ainakin näin pelisarjaa pelaamattoman näkökulmasta! Sen verran varoitan että eka kausi (joka onkin vain muutaman jakson pituinen) on vielä rosoinen ja muistini mukaan animoinniltaan välillä jopa tahmea loppua kohden, mutta kun toiseen kauteen jaksaa niin meininki muuttuu joka tasolla paremmaksi!
Viimeinen kausi tuntui itsestäni ja puolisostani kiirehdityltä, todennäköisesti siksi koska Netflix veti piuhat irti ja kaikki huolella rakennetut avoimet juonikaaret piti sitten päättää yhdessä kaudessa. Mutta tämä onkin sitten makuasia, ja animaatio on ainakin hyvin komeaa!
Kill la Killista kun puhutaan niin samaan lauseeseen kuuluu yleensä aina myös Gurren Lagann. Kill la Kill on parodia taikatyttösarjoista kun taasen Gurren Lagann vääntää vitsiä mechoista. Tekijäporukkakin kun on melkein sama niin yhtäläisyyksiltä ei voi välttyä (hahmosuunnittelu, taistelut, ylivedetty yleisilme). Siksi jopa itse aikoinaan petyin Kill la Killiin kun koko touhu tuntui ratsastavan Gurren Lagannin raivaamalla tielle, mutta esimerkiksi tarina oli Gurren Lagannissa reilusti vahvempi. Mutta jos Kill la Killistä tykkää niin Gurren Lagann maistuu aivan varmasti, ovathan nuo molemmat kuitenkin hyvinkin virkistävää actionia kun vertaa muuhun animetarjontaan :D Ja ymmärtävät olla ottamatta itseään liian vakavasti!
Oliskos jollain suositella jotain hyviä anime sarjoja. Nyt on lytätty Fullmetal alchemist brotherhood alusta loppuun, naruto shippuden nyt siihen asti mitä on jaksoja tullut ja detective conan. Btw fullmetal oli kyllä tooodella hyvä sarja. Lyhyt ja tiivis paketti. Mielellään jotain hieman humoristista ja vaikka just jotain naruton/fullmetallin tyylistä. Eli genreissä: Action, Comedy, Martial Arts, Shounen, Super Power jne jne. :)
FatTepi: Huomasin tuon viestisi ja päätin mainita muutaman sarjan nimen siinä luulossa, että niissä saattaisi olla jotain sopivaa. Jollei ole, niin senhän toteaa minuuteissa, ei mene kauheasti aikaa hukkaan. Olen itse katsonut tuon Brotherhoodin myös, on yksi parhaita animeja minusta, mitä löytyy. :)
Ansatsu Kyoushitsu (Assassination Classroom)
Sarja kertoo luokasta oppilaita, jotka pyrkivät murhaamaan opettajansa, joka uhkaa tuhoavansa Maan vuoden sisällä. Olen tykännyt tähän mennessä ilmaantuneista jaksoista ja saanut nauraa. Animaatio on mukavan värikästä ja ääninäyttely oivallista, erityisesti pääroolin esittäjä Jun Fukuyama onnistuu roolissaan erinomaisesti.
Baccano!
Tässä sarjassa on joukko ihmisiä, jotka kaikki etsivät jotain ja sotkeutuvat toistensa tekemisiin. Minusta sarja on melko taukoamatonta sekoilua ja goretykitystä, mutta viihdyttävää sellaista. Anime on kyllä hiukan vakava myös.
D.Gray-man
Tämä on yksi lempparisarjoistani koskaan Fullmetalin ja muiden ohella. Tarina kertoo ryhmästä, joka pyrkii kukistamaan demoneja Innocence-nimisten voimien avulla. Minun on vaikeaa löytää muuta moitittavaa kuin se, että anime jää kesken ja vissiin mangakin on jo lyöty poikki tekijän terveysongelmien takia, joten varsinaista loppua ei löydy. Jaksojakin on päälle 100, joten joukossa on fillereitä, jotka eivät minua haittaa koskaan missään sarjassa.
FatTepi: Tässä mun puolesta muutama sarja, jotka noista genreistä tulee mieleen:
Hunter x Hunter: Päähenkilö tähtää Hunteriksi löytääkseen kadonneen isänsä. Oikein mainio shounen-sarja, jossa on mielenkiintoisia hahmoja niin hyvisten kuin pahispoppoidenkin puolella.
Keroro Gunsou: Sammakon näköiset alienit suunnittelevat maailmanvalloitusta, mutta ihmisiin ja Gundamien rakenteluun tutustuttuaan alkaa tehtävään ryhtymisestä tulla vaikeampaa.
One Piece: Päähenkilö tähtää merirosvokuninkaaksi ja matkalla astutaan maailmanhallituksen varpaille. Voin omalta kohdaltani sanoa ettei suotta ole se suosituin sarja.
Katanagatari: Päähenkilöpari etsii kahtatoista legendaarisen miekantekijän tekemää miekkaa. Vähän sellainen miekka per jakso tahti. Nättiä hahmodesigniä.
Tales of the Abyss: Peliin perustuva anime, päähenkilö on elämänsä viettänyt kotona kartanon suojissa mutta erinäisten sattumusten kautta lentää sieltä huitsin nevadaan.
Shingeki no Kyojin/Attack on Titan: Tapellaan titaaneja vastaan, jotka ovat ajaneet ihmiskunnan ahtaalle. Olen muuten tosi iloinen että mangaversio tullaan saamaan suomeksi!
Pakko näin sivumennen hehkuttaa yhtä sarjaa, joka ei animea sinänsä ole mutta on siitä vaikutteita ottanut: ranskalainen vuoropohjaiseen peliin perustuva Wakfu. Päähenkilö Yugo huomaa omaavansa kyvyn tehdä portaaleja ja lähtee etsimään oikeaa perhettään sekalaisen sakin kanssa. Sarjassa on varsin mielenkiintoinen maailma ja ajoittain viittauksia peleihin. ...ja varmaan yksi parhaista rakkaustarinoista mitä olen missään nähnyt. Innolla odotan samaan maailmaan sijoittuvaa Dofus-leffaa, joka kai tuossa ensi vuoden puolella valmistunee.
Jos tykkäsit noista mistä pidit, niin nämä, jotka ovat ylhäällä olevat varmaan mieleesi.
Muutamia muita, joista luultavasti pitäisit:
Parasyte: -the maxim-
Tengen Toppa Gurren Lagann
Hellsing Ultimate
Space Brothers
Kiitoksia ehdotuksista! Attack on titan oli perhanan hyvä, Mutta tosiaan oliko sarja noin lyhyt vaan? (25jaksoa) Pisti oikeen itkettämään kun loppu jotenkin liian äkkiä. Onko tulossa koskaan jatkoa kyseiselle sarjalle? hunter x hunteria ja one pieceä olis tarkotus seuraavaksi alkaa kattomaan. :)
Kun tuossa yritin ettiä attack on titanista lisää jaksoja niin törmäsin myös tälläseen traileriin Attack on titan movie . Varmaan ootte tietoisia tästä, mutta itelle tuli yllätyksenä kuinka hyvältä tuo näytti. :P
Jos en ihan puhu läpiä päähäni, niin kyllä sitä on ollut puhetta kakkos kaudesta. Jos haluat palvasti tietää kuinka stoori jatkuu, etkä jaksa odottaa animen seuraava kautta, niin aina voit lukea alkuperäsitä AoT mangaa. Kyseisestä mangasta on tulossa jopa suomi käännös lähiaikoina:Your text to link here...
Hieman kun netin syövereistä etsin, niin anime jatkuu valitettavasti vasta vuonna 2016.
Kevätkausi kolkuttaa jo ovella, mutta millaiset fiilikset teille jäi talvikaudesta? Kaksi sarjaa oli mielestäni erityisen loistavia. Haaremigenreen mukavasti uusia tuulia tuonut Saenai Heroine no Sodatekata oli mukava yllätys. Olin jo aiemmin lukenut useampaa kyseiseen kevytromaaniin pohjautuvaa mangaa, joten jutun juju oli jo selvillä, mutta hauskat hahmot ja välillä älyttömän tasokas animaatio ja visuaalinen ohjaus iski kovaa. Viimeinen jakso myös päräytti oikein kunnolla.
Visuaalisesta ohjauksesta puheen ollen ei voi jättää mainitsematta Yuri Kuma Arashia. Ikuhara on tunnettu symbolistisista ja hieman diipimmistä animeista, eikä hän petä tälläkään kertaa.
Muita mainitsemisen arvoisia sarjoja on varmaan Dog Daysin kolmas kausi ja Koufuku Graffiti. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta niin toimivaa settiä, että pakko tykätä.
Mitäs keväällä on sitten tarjottavana? Uutta Digimon Adventuresia, Grisaiaa, Kiniro Mosaicia, Lupinia, Nanohaa, Haruhia (tai no, Nagatoa), Nisekoita, Gintamaa ja vaikka mitä muuta. Näin perstuntumalta voisin sanoa, että tulossa on paras kausi pitkään aikaan.
Oon tästä jo varmaan aiemminkin maininnut, mutta mikäli jäbiltä löytyy MAL-käyttäjää, niin
lisätkää vaan frendilistalle. Mikäs sen mukavampaa kuin muiden animen katselun stalkkaaminen. Meitsin profiili
Hemmo: Jos Kill la Kill iski noin kovaa niin suosittelisin tutustumaan myös muuhun Imaishi Hiroyukin tuotantoon. Vähintäänkin yhtä sekopäistä settiä.
Saenai Heroine no Sodatekatatalta odotin enemmän kuin mitä sain, loppujen lopuksi semikeskinkertaista haarem-settiä pikku twistillä. Pari hauskaa läppää ja muutama kivapikkupöksylingeriefanservice-kohtaus (ne oli kyl kivoja) oli kaikki mitä siitä sain irti.
Ja mitäköhän sitä odotan keväältä? Kuten Drifu sanoi niin tulossa paras kausi pitkiin aikoihin. Kiirettä pitää Yahari Ore no Seishun Love Comedy wa Machigatteiru. Zokua odottelen innoissani, rakastin ekaa kautta ja sen nihilististä elämänasennetta, Haruhia tietty odottelen, alkuperäisten sarjojen ja leffan suuri fani kun olen, toivottavasti on hyvä, Fate/Stay Night: Unlimited Blade Worksin kakkoskautta odottelen myöskin, en ole tosin katsonut vielä ekaakaan puoliskoa mutta rakastin Fate/Zeroa. Gintama°:aa odotan kuin Jeesuksen toista tulemista, aiemmat kaudet itellä top5:ssa, enkä odota tältä yhtään vähempää. u just gotta luv Gintama. Ore Monogatari!! vaikuttaa hauskalta romcomilta, mitä luultavimmin tulen rakastamaan. Nisekoi:ta odotan innoillani, eka kausi oli todella hyvä (varsinkin eka puolisko) ja vaikka sarja eteneekin koko ajan entistä enemmän multigirl-haaremiksi, josta en itse yhtään pidä tässä tapauksessa, niin eiköhän siitä hyvä tule.
Siinä sarjat jooita todella odottelen ennakkoon, kattoo tuleeko vielä yllätyksiä kauden varrella vastaan.
Talvikausi oli aika peruslaatua. Muutama varmasti katsottava sarja höystettynä parilla, joita voi sitten pyöritellä ohella, kun silittää tai kuntoilee tms.
Itsellä aika selvänä ykkösenä oli (myös) talvikaudella Kiseijuu: Sei no Kakuritsu, joka jaksoi pitää kiinnostuksen yllä jaksosta jaksoon. Myös Kantai Collection muuntui kiinnostavaksi parin jakson jälkeen, etenkin kun jäätävästä 3D Custom Girl tason CGI:stä päästiin pääosin eroon. Mielenkiintoisesti sarjassa jätettiin aika reippaasti kaikki fanipiirrosten keulahahmot taka-alalle. Jopa Shimakaze jätettiin lähinnä taustan täyttäjäksi, joka oli aika rohkea teko. Saa nähdä tuodaanko näitä hahmoja sitten enemmän esille toisella kaudella. Oli kyllä itselle (positiivinen) yllätys, että Dog Days sai vielä kolmannenkin kauden. Tosin nyt kyllä huomasi jo pahemman kerran, että päätarina on nähty jo 25 jaksoa sitten. Käytännössä koko kausi oli pelkkää uusien hahmojen tuomista uuden tarinakaaren ajaksi. Mutta koska [eläin]-tytöt, sarja on edelleen puhdas 10/10. (PS. voisiko sarja vihdoinkin saada figuja muistakin hahmoista, kuin Millhioresta ja Leosta?)
Myös Saenai, Koufuku Graffiti ja Kamisama Hajimemashita tuli katseltua, mutta nämä vähän valahti siihen "vasemmalla silmällä" sarjaan, koska olivat joko melko tylsiä tai sitten aika paljolti nähtyjä jo entuudestaan. Tosin oli kyllä ihan kiva, että oli vähän vähemmän katsottavaa, pystyin vihdoinkin katsomaan Aa Megami-Saman läpi. Toista kautta on kyllä vielä jokunen jakso jäljellä, mutta sekin vaikuttaa aika sivutarinafilleriltä, eli käytännössä sarja on kai jo nähty.
Kevätkaudella on kyllä tosiaan melkonen potentiaali. AniDB:ssä on varmaan joka kolmas ensi kuussa alkava title pistettynä seurantaan. Saapi nähdä jääkö vapaa-aikaa mihinkään muuhun. :D Itsellä ehkä ykkösenä odotuslistalla on Baby Stepsin toinen kausi. Tämän lisäksi ainakin Teekyuun ja Nisekoin uudet kaudet kiinnostavat paljon. Ja jospa joku noista "3-5 tyttöä ei tee yhtään mitään seuraavan 12 jakson ajan" sarjoista keksisi jonkin uuden jutun, jolla pitää koukussa kesään asti.
@Drifu, täytyypi lisäillä MAL:ssa. MAL Siellä on tosin itsellä listat tyhjänä, kun oma seuranta tapahtuu tosiaan AniDB:ssä. AniDB Pari viikkoa sitten koitin siirtää listaa MAL:n puolelle, mutta heitti virhettä, täytyy jossakin välissä koittaa uudelleen.
Ei ole pahemmin tullut animea seurailtua lähiaikoina, mutta Aldnoah Zeron toinen kausi tuli katsottua loppuun. Koko sarja jo ensimmäisestä kaudestaan alkaen tuntui kyrsivän suunnattomasti melkein alusta loppuun saakka, vaikka ensimmäinen kausi paikoin tuntuikin mitä erinomaiselta, etenkin kun viimeisiä jaksoja muistelee. Kaikki odotukset sitten lytättiinkin jo toisen kauden alussa. Hahmot eivät sytyttäneet missään vaiheessa, etenkään sarjan päähenkilöt, joista molemmat olivat sen tason gary stu soopaa että oksat pois. Inahosta pidin alkuun, mutta tuntui ettei hahmo kehity oikein mihinkään suuntaan. Toisen kauden keskinkertainen juonikin huipentui mitä typerimpään viimeiseen jaksoon johon sarja toivottavasti lopetetaankin. Olisi varmaan pitänyt dropata koko sarja kesken kauden.
Onneksi eilen kumminkin alkoi FSN: Unlimited Blade Worksin toinen kausi ja ihan kelpo startti sarjalle saatiinkin. Toivottavasti sarjan juoni saadaan pidettyä järjellisesti kasassa loppuun saakka, eikä kävisi niin kuin vanhemman UBW leffan kanssa. Ensi viikolla saa myös jatkoa odottamani Knights of Sidonia. Tuskin pääsee mangan tasolle missään vaiheessa, mutta kelpo scifiä siitä huolimatta odottelen. Toivottavasti CGI:n taso olisi myös parantunut edelliseen kauteen verraten.
Katoinpa juuri sellaisen anime-elokuvan kuin Ringing Bell tai japanilaisittain Chirin no Suzu. Kyseessä on varsin vanha leffa (vuodelta 1978) joka kestää ainoastaan noin 47 minuuttia.
Ensimmäiset 10 minuuttia vietetään varsin imelissä, suorastaan Disneymäisissä fiiliksissä. Päähenkilö Chirin on keväällä syntynyt nuori karitsa, joka nauttii elämästään täysin siemauksin yhdessä äitinsä sekä laumansa kanssa. Kuten arvata saattaa, näin ei tietenkään voi jatkua loputtomiin ja niinpä eräänä yönä vuorilla asustava susi tulee ja tappaa Chirinin äidin.
Tästä eteenpäin leffa tekee täydellisen 180 asteen käännöksen. Lapsenomaisesta riemusta siirrytään armottomaan "vain vahvat selviävät"- mentaliteettiin. Chirin hylkää elämänsä rauhallisilla niityillä ja ryhtyy kouluttamaan itseään voidakseen kostaa äitinsä kuoleman. Leffan teemoiksi nousevatkin mm. luonnon armottomuus sekä kostonhimo.
Arvon sinätuubissa -jossa tämän leffan katsoin- kommenttien joukossa väläyteltiin mahdollisuuksia siihen, kuinka leffa voisi heijastaa 2. maailmansodan jälkeisen maailman fiiliksiä. Toiset taas pitivät Chirinin muodonmuutosta - rakastavasta karitsasta armottomaksi tappokoneeksi- rinnastuksena lapsisotilaisiin. Toisaalta sitä voisi pitää myös "pelkästään" varoittavana tarinana lapsille kostonhimon tai kytevän vihan seurauksista. Olipa tulkinta mikä tahansa, ensimmäisen 10 minuutin jälkeen tuleva armoton ryöpytys (aina loppuratkaisua myöten) on jotain, mihin länsimaalaisissa perheleffoissa ei todellakaan törmää näissä mittasuhteissa, varsinkaan leffan koko pituuteen nähden.
Mitä animaation laatuun tulee, ainakin itse pidin sitä varsin näyttävänä ja värikkäänä, eritoten kun leffan iän ottaa huomioon. Bongasin lähinnä vain muutaman, itseäni häiritsevän animointifiban (kuten taustalla ilman päällä juoksevat peurat), mutta onneksi ne eivät olleet mitään sen suurempaa. Mitä lauluihin tulee, niitä ei ole kuin tasan kaksi - leffan teemabiisi sekä lyhyt "harjoittelumontage", joka soi Chirinin kehittyessä pienestä karitsasta petoja kaatavaksi pässinaluksi. Näistä jälkimmäinen ei pahemmin säväyttänyt, mutta leffan pääteema on kaikessa alakuloisuudessaan yksinkertasesti täydellinen.
Jos jostain pitäisi vielä motkottaa noiden animaatio-derppien ohella, niin sitten se olisi tämä: leffa olisi voinut olla aavistuksen lyhyempi. Juoni kun on kumminkin varsin simppeli, niin sen olisi saanut tiivistettyä hiukan tiiviimmäksi paketiksi. Tästä huolimatta leffa oli mielenkiintoinen ja erittäin mieleenpainuva kokemus - voin vaan kuvitella miltä niistä Disneyhyn tottuneista amerikkalaislapsista tuntui, kun he saivat dubbatun VHS-julkaisunsa leffasta vuonna 1983...
Youtuubista löytyy sitten sekä enkkudubbi että alkuperäinen japani-versio varustettuna fanisubeilla (joskin jaettuna viiteen palaseen). Puristina suosittelen ehdottomasti tutustumaan ensin alkuperäiseen versioon, sillä vaikka enkkuversiossa vaikutti olevan ihan ok dubbi, hiljaisia kohtia oli menty vähentämään perinteiseen amerikkalaiseen tapaan. Sillä auta armias jos leffassa ei joku puhu pariin minuuttiin, lapsethan voisivat menettää kiinnostuksensa siitä hyvästä T_T.
R2-alueella ei valittevasti tätä leffaa ole koskaan taidettu julkaista, joskin USA sai uuden DVD julkaisun viime vuoden puolella.
Minunkin on tullut katsottua tuo Chirin no Suzu, ensifiilis oli että vähän synkempi versio Arashi no Yoru ni -leffasta :D Erikoista, että elokuvan tehnyt studio on Sanrio, jonka matskun odottaisi olevan jotain harmitonta söpöilyä. Olisin hyvin voinut nähdä tälle suomijulkaisun Hopeanuolen yms joukossa.
@Drifu & 1nsane, laitoin kaveripyyntöä MALin puolella, omani on tässä ja saa lisäillä kamuksi.
Jou jou, kausi on jo päässyt hyvin käyntiin ja voi veljet kuinka hyvä kausi se onkaan. En ihan jokaisesta kolmestakymmenestä seuraamastani sarjasta viitsi kirjoitella mutta mainitaan nyt jotain kauden kohokohtia.
DanMachi (eli Dungeon ni Deai wo Motomeru jne jne)
J.C.Staffin manga-adaptaatio ei ensisilmäyksellä kuulosta erityisen houkuttelevalta, mutta kyllä tämä vaan toimii. Tärkeintähän on söpöt töttelit, mutta tykkäsin myös erityisesti sarjan asetelmasta. Tuntuu kuin sarja sijoittuisi johonkin videopeliin, mutta koska mukaan ei ole pakotettu mitään "porukka jää peliin jumiin"-juonta, tuntuu homma melko freesiltä. Tässä vaiheessa (4 jaksoa nähty) dungeoneiden koluaminen on ollut lähinnä sivuosassa ja mielestäni sellaiseksi se saisi jäädäkin ja sarja saisi keskittyä hahmojen väliseen interaktioon ja söpöihin romanssikliseisiin koska niissä se tuntuu loistavan.
Hibike! Euphonium
KyoAnin sarjat ovat olleet mielestäni loivaa alamäkeä sitten Hyoukan, joten on kiva nähdä, että suunta on vihdoin ylöspäin. KyoAni + musiikkiteema voisi äkkiseltään tuoda mieleen K-On!:n, mutta eipä sarjojen väliltä oikein muuta yhteistä löydykään (mikä on tietenkin hyvä juttu, koska K-On! on sen luokan mestariteos, että ei sen kanssa kannata lähteä kilpailemaan). Euphoniumissa on hieman vakavempi tunnelma, mutta huumoriakaan ei onneksi ole unohdettu, ja mielestäni sarja on tämän suhteen ainakin vielä melko optimaalisessa tasapainossa. Visuaalisesti Euphonium on myös todella näyttävä. Erityisesti instrumentit on todella yksityiskohtaisesti piirretty, mikä on tietenkin musiikkiteemaiselta animelle melko tärkeää.
Kekkai Sensen
Näyttävää toimintaa hyvällä soundtrackilla ja Rie Matsumoton ohjauksella. Mitä sitä turhaan enempää sanomaan.
Hyviä sarjoja on niin paljon, että kirjoitan loput myöhemmin. Sanottavaa on vielä ainakin Ore Monogatarista, Plastic Memoriesista, Punchlinesta ja Oregairusta.
PS. Yuki-chan on niin huono, että piti alkaa katsomaan Haruhia uudestaan.
PPS. Teekyuu 4 on kauden paras komedia.
Jep, itelläkin tuli vähän äimisteltyä ja naureskeltua tuolle Sanrion logolle. Ei ollut ihan Hello Kittyä tämä leffa, ei todellakaan :D. Tuon Arashi no Yoru nin olemassaolosta olen itse asiassa tiennyt paljon kauemmin kuin Chirinin, mutta en oo vaan saanut vielä aikaseksi että katsoisin sen. Pitänee korjata asia tämän kevään aikana.
Toisaalta, olisimmeko halunneet "Soivaa Kelloa" legendaarisella Golden Voice dubilla? Ois voinut vähän pilata tän leffan fiiliksiä... mutta toisaalta se olisi voinut tuoda leffan huomattavasti suuremman yleisön tietoon.
Jees, kausi on tosiaan hyvin käynnissä. On kyllä hauskaa kuinka jälleen kaikki hyvä pakkautuu yhteen kauteen. Etenkin pari viime kauden kuivuuden jälkeen tämä on mukavaa vaihtelua. Yksi sarja putosi heti ensimmäisen viiden minuutin kohdalla, koska liiallinen geneerisyys, mutta muuten kaikki ovat jaksaneet pitää pintansa. Vaikka Yuki-chan onkin aika jäätävää settiä. Itsellä top kolme (uudet) sarjat ovat:
Etotama
Keksi mikä tahansa moe-piirre, ja se hyvin todennäköisesti löytyy joltakin hahmolta. Sarjan syvällisyys on nollaluokkaa, mutta vastapainona tulee ihan toimivaa komediaa. Tällä kertaa myös 3D toimii, koska sitä ei ole koitettu ympätä normihahmoihin mukaan, vaan taistelukohtaukset tapahtuvat chibi-hahmojen kesken. Tähän "kehon muotoon" 3D toimiikin ihan kätsysti. Harmittavasti katsojaluvut näyttävät olevan aika pieniä, joten figut taitaa jäädä saamatta. Miespääosaa äänittää Shimono Hiro(God only knows, Baka to test, Mitsudomoe...), josta iso plussa-desu desu.
Ore Monogatari
Kauden feel-good sarja. Jo ulkonäöstä huomaa, että sarja on enemmän suunnattu naisille, mutta se ei haittaa. Mielenkiintoisesti siinä kuitenkin seurataan miestä. Miestä, joka on totaalisen pihalla vastapuolen tunteista. Saapi nähdä mitä tämä vielä tuo tullessaan seuraavien viikkojen aikana. Tyttö on kyllä tuskallisen imelä (se ensimmäinen kiitos junassa, huhhuh mikä överisiirappisuus), mutta toisaalta sellainen kuuluukin näihin sarjoihin... Sarjan ulkonäkö on tosiaan todella kiva, Madhouse on yhdistellyt Chihayafurun hahmotyylin No Game No Lifen värifilteriin, joka entisestään tihentää siirappia.
Show By Rock ja Shokugeki no Souma
Heh, tulikin top 4 sitten... Kummatkin näistä olivat aika yllätyshittejä itselle. Okei, Show by Rockia kannattelee itsellä aika paljon nuo eläimen korvat, mutta kyllä siinä on myös jotakin outoa vetoa. Tarina on myös ollut aika pehmoista tähän mennessä. Sarja on kuitenkin melkoinen outolintu, sillä sarjan tuottajana toimii mm. Jewelpetin tapaisia lastensarjoja, mutta Japanissa tämä pyörii kuitenkin iltasarjojen joukossa. Eli tapahtuuko sarjassa jotakin, mitä ei lapsille voi näyttää..? Toisaalta samalla, kun tämä on top 4:ssä, tämä on samalla pudotusuhan alla. Tämä nimittäin putoaa, jos sarja jatkuu 13 jakson yli, ellei jotakin erikoista tapahdu muutaman seuraavan viikon aikana.
Shokugeki no Souma puolestaan on aika jännä ruokasarja. Poika kokkailee niin hyviä ruokia, että naisten vaatteet repeävät. Siis naisten mielessä tietenkin. Kuulostaa aika hölmöltä, mutta toisaalta tämä materiaali ei ole ollut pääosassa ainakaan vielä. Jännä nähdä, onko tämä ängetty kokonaan 13 jaksoon. Ensimmäiset 3 kun kuluivat introssa.
Muuten kannatuslistalta löytyvät: Danmachi, Plastic memories, Teekyuu, Re-kan, Mikagura gakuen kumikyoku ja Hibike.
Lisäksi tietenkin on pitkä lista jatkokausia. Jos edellisestä kaudesta piti, jatkostakin todennäköisesti pitää.
Tämä oli yksi kauden odotetuimmista itselle eikä kyllä ole ainakaan vielä pettänyt. Vaikka ei ihan heti uskoisi niin olen parantumaton romantikko ja suuri shoujon fani, eli tämä on kuin minulle tehty. Sarja tuntuu myös rikkovan sopivasti genren "paskuuksia" [spoiler]dat molemminpuolinen rakkaudentunnustus 3.jaksossa. ja heti alkava seukkaus, jes![/spoiler] mitä arvostan. Samaistun myös päähenkilöön vahvasti ja se on aina kun mukavaa shoujon pääosassa on mies, itsekin kun sellainen olen. Mukavaa vaihtelua. Mielenkiinnolla odottelen kyllä miten tarina tästä etenee.
Myöhässä olen tämänkin sarjan kanssa, mutta tutustuinpa eilen KO-N! ihmeelliseen maailmaan. Kyseisen sarjan manga-versiota olen kyllä lukenut, mutta eilen tuli tutustuttua anime-versioon. Mitäpä tästä voisi sanoa. KO-N! on kuin vaahtokarkki, jonka päälle olisi valutettu siirappia, jota meininki olisi vielä sokerisempaa ja... söpöä(?). Eipä tuo pahemmin haitaa. Maailma on täynnä kaiken maailman masentavia tv-ohjelmia, niin on todella virkistävää katsoa vaihteeksi sarjaa, jossa tytöt yrittävät pistää kasaan musakerhon. Meininki oli hyvällä huumorilla ja sympaattisilla hahmoilla höystettyä, joten tulen varmasti lisää katsomaan.
Tuossa kuten aiemmasta viestistä voi lukea, niin tarkoituksenani oli jatkaa K-ON! katsomista. Tämä kuitenkin loppui lyhyeen kun, kaveri lainasi mulle Darker Than Blackin koko ensimmäisen tuotantokauden. DTB näytti vaikutti mielenkiintoiselta ankeine maailmoineen, ja yliluonnollisia kykyjä omaavine ihmisineen. Sitten eräänä launtai iltana ajattelin katsoa että minkälaista settiä oli kyseessä. Olin ensimmäisen jakson joskus aikoinaan katsonut, mutta en sen pidemmälle. Sitten huomasinkin että kello oli jo lähempänä kahta yöllä, ja olin katsonut vaikka kuinka monta jaksoa putkeen. Sen viikonlopun aikana tulikin katsottua koko kausi loppuun, ja tykkäsin kyllä julmetusti. Kaikki hahmot olivat todella mielenkiintoisia, ja back stoorien läpi käyminen toi heihin lisää syvyyttä. Vaikka DTB maailma on kohtalaisen synkkä, niin todella hyvin oli kyllä saatu huumoria mukaan. Huomasin naureskelevani myös monesti ääneen, joten jutut upposi ainakin meikäläiseen. Toimintakohtaukset olivat myös todella hyvin tehtyjä, ja animaation taso hyvää. Hieman olisin toivonut, että vastauksia oltaisiin saatu hiukan enemmän, ja lopussa mentiin ehkä liika tuonne tangentti osastolle. Tämä ei kuitenkaan hirveästi haitannut. Sarjan mielenkiintoisin juttu oli kyllä itselle päähenkilö Hein seuraaminen. Oli jännä katsoa millaisia eri "naamioita" Hei pistää päälleen, ja kuinka lopulta hän alkoi päästä niisät irti, ja toimia jälleen kerran kuten ihminen, eikä koko ajan kylmän rationaalisesti. Hei oli kyllä myös todella sympaattinen kaveri. Hänen menneisyydestä olisi ollut mukavampi tietää lisää.
DTB on toinen kausi, ja siitä katsoin kaksi jaksoa. En nyt oikein tiedä mitä mieltä siitä olen. Tyttö joka on päähenkilönä vaikutta ihan jännälle tapaukselle, mutta paljon mieluummin olisin jälleen kerran seurannut Heitä. Vaikuttaa myös että Hein rooli on pienentynyt ensimmäiseen kauteen verrattuna, joka ei itseä hirveästi lämmitä. Noh, pitää jatkaa katsomista, ei tätä parin ensimmäisen jakson takia kannata tuomita. DTB synkkä maailma on muuten kuitenkin kohdallaan.
Ja sitten toinen juttu. Olin unohtanut kokonaan, että The Disappearance of Nagato Yuki-chanista oli tullut jo muutama jakso. Nyt on sitten 4 ensimmäsitä jaksoa katsottu, ja hieman on eripuraiset tunteet kyseisestä tekeleestä. Kuten jo varmaan jengi tietää, niin kyseessä on spinoff, joka muistaakseni on tehty saman nimisen manga version pohjalta. Mangahan perustuu Haruhi kirjasarjan neljännen opuksen skenaarioon, jossa Kyon joutuu normaaliin maailmaan, missä ei ole alieneita tai yliluonnollisia voimia. Eli sarjasta on riisuttu sen yksi suurin vahvuus. Kaikki scifi setti ja Haruhin Jumala viittaukset loistavat poissa olollaan. Tämä toimi nerokkaasti kirjassa ja elokuvassa, mutta mitä olen nyt neljä jaksoa katsonut, niin tässä se ei oikein toimi. Nagaton muuttaminen tavalliseksi teki hänestä todella tylsän hahmon, ja huomaan skippailevani hänen osioitaan. Ei oikein lupaa hyvää jos spinoffin päähenkilö ei kiinnosta. Tuntuu että hänelleä ei ole tilanteisiin ikinä mitään kiinnostavaa sanottavaa. Kyonille on kanssa tapahtunut jotain. Missä ovat kaverin sarkastiset kommentit, ja kyyniset huomatukset ympäröivästä maailmasta? Kyonin sisäiset monologit olivat sarjan parahautta, ja tässä ne puuttuvat kokonaan. Wut? Näin negatiivisia olivat mietteeni ensimmäisen jakson jälkeen, ja suurrimman osan toisen jakson ajasta. Sitten tulikin sellainen piristysruiske, mikä kannusti katsomaan lisää. Mikä tämä oli, no Haruhihan se tupsahti paikalle:
Heti kun näki että Suzumiya on oma energinen itsensä, niin mielentila kohoni heti. Kaikista parasta tässä oli vielä se, että Aya Hirano palasi rooliin! En voi sanoin kuvailla kuinka onnelliseksi tulin, kun Haruhi alkoi puhua, ja sieltä kuului se Hiranon ääni. Mielstäni suurin osa(oliko jopa kaikki?) vanhoista ääninäyttelijöistä palasi rooleihinsa. Kyllä nousi hymy heti naamalle, kun Kyon ja Haruhi alkoivat nahistella keskenään. Näillä kahdella se kemia toimii! Haruhin perseily on siis itselle tämän spin-offin kantava voima, ja tulen sen takia sarjaa varmaan katsomaan,
Mitään kolmatta kautta tältä ei kannata odottaa. Saisi nyt Tanigawa väännettyä sen uusimman opuksen kasaan, Kyllähän se kolmas kausi aina olisi mukava nähdä, mutta eipä sitä varmaan koskaan tule. Se on sääli, sillä kirjoissa on melko maagista settiä.
Hirveän paljon hyvää kuulin Tokyo Ghoul sarjasta, ja siitä tehtyyn fan arttiin törmäsin melkein kaikkialla. Tuota mangaa sanottiin paremmaksi, joten tuossa eilen päätin sarjan lukemisen aloittaa. Mangan parissa hurahti melkein koko päivä, ja kun kipeänä ei oikein muutakaan pysty tekemään, niin tuli luettua melkoisen monta lukua putkeen. Olen kyllä jäänyt todella pahasti koukkuun sarjaan, ja kyllä ymmärrän, miksi tämä on niin paljon kehua saanut. Piirrustus jälki paranee koko ajan, ja Ishidan tyyli miellyttää omaa silmää suuresti. Varsinkin se tapa, millä hän myöhemissä luvuissa piirtää Kanekin, uppoaa meikäläiseen.
[/spoiler]
[spoiler]
Mitäs muuta tästä hehkuttaisi? Tokyo Ghoulin maailma on todella mielenkiintoinen, ja ihmisten ja gholien tasapainoilua on kiinnostavaa seurata. Hahmot ovat myös todella hyviä, ja kaikissa on mielestäni jonkinlaista syvyyttää. Aluksi Kaneki ei oikein napannut, mutta sen yhden tapahtuma jälkeen hänestä tuli meikäläisen lemppari hahmo:[spoiler]Se Yamamorin kidutus kammio setti jää kyllä ikuisesti mieleen. Se miten Kaneki kesti kymmenen päivää sellaista helvettiä, ja lopulta selvisi voittajana ulos, on kyllä upeimpia hetkiä, mitä olen koskaan nähnyt. Kerta kaikkiaan huikeata settiä.
Ja heti sen jälkeen tuli se hemmetin siisti "I will half kill you" kohtaus. Kyllä pitkään halutti vetää sitä Tookan veljeä nekkuun, ja Kaneki hänelle näyttikin kaapin paikan. [/spoiler]
Kaikki on myös tuossa kammottavassa maailmassa missä Kaneki ja kumppanit elävät moraaliseti harmaata, ja se pistää kyllä aina mietityttämään. Ghoulien ja ihmisten suhde on todella vaikea, ja kyllä meikäläinen välillä kärvistelee, kun näiden hahmojen pyristelyjä seuraa.
Kaiken kaikkiaan ei ole muuta kuin hyvää sanomista sarjasta, ja innolla odotan, että pääsen jatkamaan sen lukemista.
En tiedä sitten, mutta JoJo fanipojan näkökulmasta viimeisimmät jaksot ovat olleet puhdasta kultaa. Ensi viikon jaksoa odotellessa, saapahan nähdä miten tekevät sen kohtauksen mistä se Wryyyyy-meemi alunalkujaan lähti.
Tietenkin lopputeksitien jälkeistä kohtausta odotellen, olisi harmi jos lopettaisivat Stardust Crusadersissa, mikä on imo heikoin arc lukuunottamatta viimeistä taistelua, joka on paras koko sarjassa.
Mitähän vanhemmat ikäpolvet tulevat tästä diggaamaan (olettaen että siitä ilmestyy juttu jossain muussa kuin harrastajalehdessä/ heidän mukulansa sattuvat mainitsemaan siitä)? Mangasta, jossa Simo Häyhä kuvataan naisena?
http://animelehti.fi/2015/06/13/punainen-jattilainen-julkaisee-shiroi-majon/
Itse ainakin meinaan lukaista tuon jo silkasta uteliaisuudestani.
No kyllä siitä varmaan joku vetää valitettavasti herneen nenään. :D
En ole mitään erityisen hyvää sarjasta kuullut, mutta kyllä sitä varmaan täytyy ihan uteliaisuudesta kanssa vilkasta.
Omasta mielestäni koko taistelu oli aika typerä. Alkuun tämä oli ihan mielenkiintoinen ja olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi jollen Dion standin voimaa olisi jo ennalta tiennyt. Noh, tämän tiedon pohjalta sitten koko ajan mietin miksei tämä vain teilannut kaikkia, kunnes sitten tuon voiman rajoitteita alettiin realisoimaan. Kunnes sitten taisto alkoi todella eskaloitumaan ja homma meni mielestäni vain typeräksi.
[spoiler]Jos Diolla on kerran voima pysäyttää ajan kulku, miksei tämä oikeasti hyödynnä sitä? Joka kerta kun tämä pysäytti ajan, tämä höpötti joutavia, liikkui etanan vauhdilla ja "tarkkaili" Jotaroa VAIKKA OLISI VOINUT VAIN TAPPAA KAIKKI. Se että Jotaro pystyy sekunnin ajan liikkumaan pysäytetyssä ajassa ei tarkoita yhtään mitään. Tämähän todisti jo aiemmin että The World on fyysisesti voimakkaampi. Tällä oli satoja tilaisuuksia iskeä, mutta juuri yhtäkään näistä tämä ei käyttänyt typeryyttään. Ja miten kävi? Jotaro lopulta vetää perus shounen asspullit ja onkin voimakkaampi "koska tahtoo niin", VAIKKA DIO SAA VIELÄ TODELLISET VOIMANSA TAKAISIN. Miten... ei... ei.
Ylipäätänsä sekin, että Jotaro pystyy pysäytetyssä ajassa liikkumaan ja lopulta itsekkin pysäyttämään ajan, tuntui vain typerältä vedolta. Tavallaan se käy järkeen koska miten muuten Dioa olisi voittanut? Vaan olihan Josephillakin vastassaan "jumala" eikä minkäänlaisia voimia taistella suoraan tätä vastaan - ja voitti silti. Eikö mitään yhtä kekseliästä olisi voinut keksiä tähän? En olisi pannut pahitteeksi uutta kraaterisinkoa Sono Chi no Sadamen huutaessa taustalla.
Niin ja hetkinen, eikös ihan aluksi ollut vihjeitä siitä, että Diolla olisi ihan siis aikamanipulaatioon viittaavia kykyjä? Vai ihanko tämä pysäytti ajan aina vain kantaakseen Polnareffin portaissa edes ja taas? Miksi....?[/spoiler]
Kolmas kausi ei tosiaankaan ollut yhtä hyvä kuin kakkonen, varsinainen juoni ei kulkenut mihinkään 80% sarjasta ja "viikon hirviö" kaava oli aika raastava. Hahmoillakaan ei ollut juuri minkäänlaista kemiaa taikka hahmokehitystä. D'Arbyja vastaan käydyt taistot olivat melkeinpä ainoat oikeasti nautittavat taistot vaikka loppupuolella oli kyllä noin yleensä ihan kiintoisia tappeluita. En tiedä mikä ajatus Arakilla oli tätä tehdessä, on lähinnä sääli että niin loistavan osion kuin Battle Tendancyn jälkeen tuli tämmöinen pökäle.
Dio on ylimielinen vampyyri, jolla on jumalakompleksi. Aluksi hän leikittelee vastutajiensa kanssa, kunnes Jotaro muuttuu uhkaksi. Aikaisempien kokemuksien perusteella Joestarit ovat olleet vastustajina älyttömän sitkeitä, vaikka tilanne näyttäisi selvältä voitolta niin pistää turpiin.
[spoiler]Jotaro sai Standinsa tyyliin kuukautta ennen tätä taistelua niin ihan ymmärrettävää ettei kaikia taitoja osaa. Dion ja Jotaron standit ovat samanlaisia, joten ajanpysäytys ei ole niin suuri yllätys.
Dion ajanpysäytys voimat ovat aika hämäriä (see what I did there), oikeaa aikarajoitusta ei nyt tunnu olevan koska Dion laskiessa 9 sekuntia hän pitää taukoja selittääkseen paskaa. 5 Sekunnin rajoitus on mielestäni täysin epäonnistunut, sillä mitä 5 sekunnissa oikeast pystyy tekemään? Ai ettäkö viidessä sekunnissa ehtii Dio heittää viittansa pois, hypätä Kakyonin kimppuun, lyödä, selittää ettei hän tunne omaa kuolemaansa ja hyppäämään pois. joo, perus animemeininkiä[/spoiler]
Part 3 on melkeimpä kokonaan niin perus shounenmättöä kuin voi olla, mutta pitää ottaa huomioon että sarja julkaistiin alunalkujaan 22 vuotta sitten. En pysty ymmärtämään miksi Part 3 on suosituin, en itse edes jaksanut katsoa tätä animena, vasta viimeisiä jaksoja aloin katsomaan. Part 4 alkaa laatu nousemaan, kunhan kaikki Blu-ray volumet on julkaistu niin luultavasti julkistavat Part 4.
ps. jos ihmettelet Dioa standin rikkinäisyyttä, niin älä huoli, tästä lähtien standeista tulee vielä rikkinäisempiä, sanoisin jopa Karsin kaltaista rikkinäisyyttä.
Mitäs mietteitä ihmisillä Dragon Ball Superin ensimmäisestä jaksosta? Vielä ei ollut teksteillä saatavissa, joten tyydyin katselemaan tietty ilman, mutta jäi tuosta silti varsin hyvä maku. Battle of gods on leffoista vielä katsomatta, mikä voisi olla hyvä pohjustus tälle sarjalle. Muuten varsin pätevän oloista menoa ja alkuasetelma on jo parempi, mitä GT tarjosi. Kuririnille ja Vegetalle olisin suonut ruutuaikaa avausjaksosta, mutta eiköhän ensi jaksossa sitten kavereita nähdä. Alkuperäinen manga ja anime tuli kulutettua joskus vajaat kymmenen vuotta sitten, mutta tapahtumat ovat silti melko hyvin muistissa.
no hyvää päivää tännekin! olisi jälleen hakusessa uutta hyvää sarjaa. hunter x hunter oli hemmetin hyvä ja kiitokset sille joka sitä täällä ehdotti. btw koskahan mahtaisi jatkua tuo naruton shippuudenin ninja wars jaksot? odottanut kun kuutanousevaa niitä jaksoja. :)
Kaikki tähän menneessä tulleet jaksot enemmän tai vähemmän keskittyneesti katsottuna, leffa tulikin jo katsastettua aiemmin ja pidin siitä. Sarjan ekat jaksot olivat leppoisaa katsottavaa, mutta sitten tulikin sitä pitkitettyä matsailua joka hoidettiin paremmin elokuvassa. Pysyy sarja kuitenkin seurannassa, mukavahan se on pitkästä aikaa sukeltaa DB:n maailmaan. Vähän tässä tuumailen, että oiskohan Sangatsulla suunnitelmia sarjan mangaversion suomentamisesta :D
Aloin tässä itse juuri seuraamaan One-Punch Man animea, joka voisi olla kurkkaamisen arvoinen. Sarja seuraa tosi kovat voimat omaavaa Saitamaa, joka niittaa vastustajat yhdellä iskulla, jonka johdosta herran elämästä on tullut tylsää ja hän toivoo löytävänsä haastavampia vastustajia. Pitänee tuon mangankin kimppuun joskus hyökätä, Yusuke Muratan piirrosjälki on todella tyylikästä.
One-Punch Man on kyllä todella hyvä. Animaatio on upeaa ja läppä on parasta varmaan sitten Space Dandyn. Jos meno jatkuu tällaisena niin vuoden parhaimpia sarjoja kyllä. Suosituspeukku täältäkin.
Alright, Kemono no souja Erin (tai enkuksi ”Beast player Erin) tuli justiinsa katottua loppuun. 50 jaksoa, kaiken kaikkiaan. (TL:DR versio, ruusut sekä risut, löytyvät aivan kommentin lopusta).
Näin ekaksi kysyn kumminkin erään kysymyksen: mikä onkaan se tärkein ominaisuus, jonka takia arvostelijat usein ylistävät Ghiblin sekä Pixarin leffoja? Näyttävät grafiikat? Upeat musiikit sekä ääninäyttely-suoritukset? Omaperäiset miljööt? Vaiko kenties elokuvien monitasoisuus: nämä elokuvat käsittelevät aiheita, joilla pyritään puhuttamaan sekä lapsia että aikuisia. Väkivaltaa on ehkä sievistelty lasten tähden, mutta (varsinkin Ghiblin leffoissa), lapsille ei epäröidä näyttää myös rankempia aiheita kuten sotaa, syrjintää sekä eriarvoisuutta. Lapsille ei myöskään lässytetä kerronnallisesti, vaan näitä kohdellaan älykkäinä katsojina siinä missä aikuisiakin.
Ja näin pääsenkin takaisin Eriniin: se on kerronnaltaan sekä teemoiltaan juuri sellainen animesarja, jollaisen Studio Ghiblin olisi voinut kuvitella vääntävän. Yksinkertaisimmillaan, sarjan juoni on 10-vuotiaan Erin tytön kasvutarina lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Äitinsä innoittamana hänelle kehittyy erityinen kyky kouluttaa valtakuntansa mahtavimpia petoja. Erin itse haluaisi vain kasvattaa näitä olentoja luonnollisin keinoin, mutta kohtalolla on muuta mielessään. Erinin kyvyistä olisi nimittäin suunnatonta apua valtakuntaa alati uhkaavassa sodassa…
Sarjassa käsitelläänkin Erinin kasvutarinan lisäksi mm. poliittista eriarvoisuutta, sotaa sekä ihmisten tapaa käyttää toisia luontokappaleita heidän omissa konflikteissaan. On suorastaan virkistävää nähdä, kuinka realistisesti näitä asioita käsitellään, varsinkin lastenohjelmien mittapuulla. Silkan mustan ja valkoisen sijaan itse tarinasta sekä sen hahmoista löytyy reippaasti myös harmaan eri sävyjä.
Sarjan pohjana toimiva Nahoko Uehashin fantasiakirjasarja ”Kemono no souja”, on todellisuudessa neljän romaanin mittainen. Animesarja tyytyi adoptoimaan ainoastaan kaksi kirjaa neljästä, juurikin ne kaksi kirjaa johon itse kirjasarjankin piti alkujaan päättyä. Ja ottaen huomioon miten ylenmääräisen synkäksi kaksi viimeistä kirjaa lopulta menivät, niistä on turha mennä odottamaan jatkosarjaa.
Graafiselta ilmeeltään Kemono no Souja Erin on ihan miellyttävää katsottavaa, vaikka laatu ei – ymmärrettävästi -menekään ihan sinne Ghibli-osastolle. Tästä huolimatta taustoihin on selvästi panostettu ja niissä on mukavasti yksityiskohtia. En myöskään bongannut mitään kierosilmiä tai anatomisia hirvityksiä, jotka olisivat vähentäneet nautintoani. Mitä väkivallan silotteluun tulee, sarjan kaikkein väkivaltaisimmissa kohtauksissa animaatiotyyli muuttaa radikaalisti. Tässäpä siitä esimerkki. Pelkistettyjä hahmoja, räikeitä värejä sekä karuja viivoja, niistä on Beast Playerin kaikkein väkivaltaisimmat kohtaukset tehty. Joskin välillä, varsinkin sarjan jälkimmäisellä puoliskolla, niin verta kuin sodassa kaatuneiden ruumiitakin näytetään surutta myös sarjan ”vakituisella” animaatiotyylillä. Kulttuurierot ovat jälleen nähtävissä tässä kohtaa – länsimaissa Kemono no Souja Erin ei voisi mitenkään pyöriä muiden lastenohjelmien rinnalla nykyisessä muodossaan. Siitäkin huolimatta, että sarjassa ei pyritä erityisestä mässäilemään verellä tai väkivallalla.
Sarja kuljettaa pääjuontaan varsin rennolla tahdilla ja joillekin katsojilla se voi aiheuttaa lievää nikotusta. Verkkaisuudesta on tosin hyötyäkin – se antaa sarjan hahmoille aikaa sekä tilaa kehittyä kunnolla. En myöskään tuntenut, että sarjassa olisi ollut liiemmin ”turhia” tai ”totaalisen tylsiä” jaksoja. Näistä 50 jaksosta kaksi ovat tosin ns. ”recap”-jaksoja, joissa lähinnä kerrataan sarjan aiempia tapahtumia. Ja siinä missä jakso 14 tarjosi oikeasti uutta tietoa kertauksensa ohella, jakson 30 skippasin suosiolla sen loppuminuuteille. Minkään muun jakson kohdalla en katsonut tarpeelliseksi tehdä näin.
Juonen verkkaisuuden sijaan minua jäikin lähinnä harmittamaan, kuinka nopeasti viimeisen jakson asiat lopulta laitettiin pakettiin. Sarjan lopussa minulle jäi vielä muutamia kysymyksiä, joihin valitettavasti ei saatu vastauksia. Tämä olisi ollut helposti korjattavissa tiivistämällä sarjaa jostain aiemmasta juoniarkista ja antamalla siten lisätilaa lopetukselle sekä epilogille. Samaten eräälle hahmolle lisätty, toistuva piereskely ei naurattanut kertaakaan. Varsinkaan tämän ilmestyessä kuvioihin heti sarjan kenties traagisimman jakson jälkeen. Ymmärrän kyllä mitä animen tekijät ajoivat takaa – pieruvitsejä lapsille, heh heh. Varsinkin em. synkän jakson vastapainoksi. Mutta kun se ei todellakaan ollut kaikkein hienovaraisin saati tyylikkäin tapa koittaa keventää tunnelmaa. Onneksi kyseinen heppu ei viivy sarjassa hirveän pitkään, vaan juoni siirtää hänet melko pian kiltisti takavasemmalle.
Lopuksi, juonessa on muutamia säikeitä Erinin perspektiivin lisäksi. Näitä säikeitä esitellään pienissä erissä sarjan edetessä, kunnes jälkimmäisellä puoliskolla ne alkavat nivoutua yhä enemmän ja enemmän toisiinsa kiinni. Ottaen sarjan pituuden huomioon, on ehkä ymmärrettävää miksi näitä pätkiä sivujuonista on aluksi ripoteltu niin harvaan. Mutta en silti menisi sanomaan, että lopputulos olisi sieltä kaikkein selkeimmästä päästä. Nyt kun sarjan on kertaalleen nähnyt, perspektiivien reipas vaihtelu joidenkin jaksojen sisällä ei enää häiritsisi niin paljon.
Plussat:
+ Mielenkiintoinen ja (lähes) kaikenikäisille sopiva juoni sekä teemat.
+ Moniulotteiset hahmot sekä huolella tehty hahmonkehitys. Tarinaa tai hahmoja ei pyritä vain maalaamaan mustavalkoisiksi moraaliltaan, vaan joukkoon ujutetaan kunnolla myös harmaan sävyjä.
+ Hyvä soundtrack, varsinkin avauslaulun lyriikoiden suhteen.
+ Visuaalinen anti on silmiä miellyttävää. Tämän lisäksi sarja osaa käyttää lasten kirjan kuvitusta muistuttavaa animaatiotyyliä sekä taisteluissaan että rauhallisissa maisemakuvissa.
Miinukset:
- Juonen yleinen verkkaisuus ei ole kaikkien mieleen. Myös tahdituksessa sekä sivujuonien kontrolloimisessa olisi ollut jonkin verran parantamisen varaa.
- Pieruhuumorin tarpeeton sysääminen eräälle merkittävälle tukihahmolle. Varsinkin heti erään astetta synkemmän jakson jälkeen. Onneksi kyseinen hahmo siirtyy juonen mukana pian takavasemmalle.
- Paria insert-laulua käytettiin minusta vähän liikaakin taustamusana. Niiden tilalle olisi yhtä hyvin voinut lätkäistä instrumentaalista musaa.
Kaiken kaikkiaan, jos perus shonen-mättö, fanipalvelu höttö tai moe-moe söpöily eivät enää inspaa ja haluaisit jotain oikeasti erilaista animea katsottavaksi, niin siinä tapauksessa Kemono no Souja Erin olisi erittäin varteen otettava tapaus.
Olen kohta katsonut hajime no ipon ekan tuotantokauden ja täytyy tunnustaa, että olen täysin koukussa Ippo Makunouchin seikkailuihin. En väitä sen olevan maailman paras anime sarja, mutta ainakin paras mitä olen itse koskaan katsonut. Voin suositella kaikille animen ystäville varauksetta. En malta odottaa, että pääsen katsomaan tokan ja kolmannen tuotanto kauden eli New challengerin ja Risingin.
Aivan loistava sarja kyllä, ja voi aivan hyvällä omallatunnolla sanoa sen olevan kaikkien aikojen parhaita sarjoja. Muista myös katsoa leffat ja OVAT, eivät ole filleriä vaan muistaakseni ihan canon- settiä + yleisesti ottaenkin hyviä.
Aivan. Kiitos vinkeistä PussikissaHelvetistä.
Voisiko joku kertoa jonkun hyvän anime netti sivun, josta voisi lukea nykyisistä ja tulevista anime sarjoista?
Nyt on tullut katsottua omasta mielestäni maailman parhaan anime sarjan eka tuotantokausi eli Hajime no Ippo: The Fighting! sekä leffa, joka jatkui suoraan ekasta tuotantokaudesta eli Fighting Spirit: Champion Road. Seuraavaksi on vuorossa OVA Mashiba vs. Kimura ja sit toka tuotantokausi Hajime no Ippo: New Challenger ja lopuksi kolmas tuotantokausi Rising. En malta odottaa!
Loistava sarja kyllä, ainut huono puoli siinä onkin, että tyydyttävää loppua (tai loppua ollenkaan) on turha odottaa.
Nyt on tullut katsottua koko hajime no ippo saaga ja täytyy myöntää, että olo on hieman haikea. Rest In Peace Ippo Makunouchi.
You will be missed! Nyt vaan uutta matoa koukkuun.
Käyttääkö täällä kukaan pleikkarilla crunchyrollia?
Ilmainen sovellus ja animea tarjolla niin pirusti, mutta minulla on se ongelma, että haluaisin katsoa jotain josta on jo kaikki jaksot julkaistu.
Aihepiirillä ei pahemmin ole väliä. Olen valmis testaamaan oikeastaan mitä vaan demonien lahtauksesta kouludraamaan kunhan jaksoja ei ole kymmeniä ja taas kymmeniä.
Suosituksia otetaan vastaan jos joku tuon sovelluksen tarjontaa paremmin tuntee.
Omasta huikeasta anime kokoelmasta löytyy gungrave, love hina sekä akira, ninja scroll ja ghost in the shell leffat. Myös persona 4 on tullut katsottua joka on parhautta tietenkin ja bayonetta odottaa katselua. Dragonball ja pokemon ei kiinnosta, mutta niissä on muutenkin jaksoja aivan tolkuton määrä.
Pleikkarilla en ole käyttänyt, mutta tietokoneella kyllä. Crunchyrollissa on kuitenkin pari ongelmaa, joista haluan ensin mainita:
1. Käsittääkseni mainokset ja huonompi kuvanlaatu ovat riesana, jos ei liity maksavaksi jäseneksi.
2. Monet hyvät animet, kuten tällä hetkellä pyörivä Steins;Gate 0, eivät näy Suomessa, koska "niitä ei ole lisensoitu alueellesi" - tai ne eivät tule Crunchyrolliin ollenkaan.
Mutta suosituksia kuitenkin piisaa! Olen katsonut seuraavat Crnchyrollistakin löytyvät sarjat kokonaisuudessaan:
- Another
- Barakamon
- Shin Sekai Yori
- Space Brothers
- Polar Bear Cafe
- School Days
- Usagi Drop
- BTOOM!
- Ping Pong The Animation
- Hourou Musuko
- Samurai Flamenco
- Flowers of Evil
Mikään noista ei ole huono, mutta ehdoton ykkössuositus on Shin Sekai Yori. Ainoa anime, jolle katsomieni yli 200 nimikkeen joukosta olen antanut kympin (asteikolla 1-10). Toinen selkeä suositus on lyhyt sarja School Days, joka jää taatusti mieleen pitkäksi aikaa - lupaan sen. Kolmantena sanoisin Space Brothersin, joka antaa positiivista energiaa. Todella harvaa sarjaa katsoessa saan kylmiä väreitä tahi itken, mutta tämän sarjan parissa ehkä eniten. Sarjan katsomisessa menee kuitenkin pitkään, sillä jaksoja on 99, ja mukaan mahtuu melko monta tylsempääkin jaksoa.
Muita suosituksia, jotka varmasti ovat katsomisen arvoisia, ovat lyhyt kauhusarja Another sekä todella omalaatuinen Samurai Flamenco ja tiivistunnelmainen Flowers of Evil.
Nämä vinkit voi mennä reisille, kun en ole katsonut kyseisen palvelun valikoimaa aikoihin. Mutta muistaakseni yksi näistä oli siellä..
Jos Gungrave kiinnosti, Berserk voisi sopia myös. "Ritari ja linna" aikaan sijoittuva tarina jossa on pieniä fantasia elementtejä (muistaakseni), eli sinänsä ihan erilainen kuin Gungrave, mutta tarinalla on jollain tavalla samanlaiset raamit. Ja ei tosiaan mitää 7v kamaa vaan veri lentää. Sen varoituksen sanon että anime muistaakseni loppuu osin kesken ja se jatkuu mangana. Tosin en nyt ole vähään aikaan googlaillu sarjasta niin tämä on voinut muuttua. Täytyykin varmaan päivittää omat tiedot tästä. Muistelen että tämä oli Crunchyrollissa... Jakso määrää en varmaksi muista, mutta muistelisin että hyvin alle 100 jäädään kuitenkin
Ihan toisaalla, eli Netflixiin on tullut One Punch Man joka iski itseen. Aika lyhyt, oliko 12 jaksoa ja osin ihan hauskakin.
Hellsing on myös hyvä, ja vähän aavistelen että voisit tykätä. Tosin aavistelen vain. Taisi olla reilu 10 jaksoa pitkä. Tästä en muista oliko crunchyrollissa, mutta yleisenä vinkkinä.
Olen alkanut miettimään, että mitä anime sarjaa voisi alkaa seuraavaksi katsomaan ja pari ystävääni on ehdottanut animea nimeltä bleach.
Itse en sarjaa tunne tai tiedä niin kysyisin minkälainen sarja on kyseessä ja onko se katsomisen arvoinen? Onko se todella niin hyvä anime sarja kuin minun on annettu ymmärtää?
Riippuu millaisesta animesta pidät. Bleach on todella hyvä aluksi, ehkä noin 1/3 sarjan pituudesta, mutta loppua kohti muuttuu melkoiseksi kalkkunaksi. On myös hyvä huomioida, että animehan ei sisällä koko tarinaa, sillä se lopetettiin kesken. En ole itse katsonut ihan loppuun asti, että osaisin arvioida millä tavalla tämä kesken lopettaminen hoidettiin, tai että onko jatkoa luvassa joskus. Lisäksi sisältää aika paljon fillereitä. Mutta jos pidät miekkataisteluista ja varsinkin alussa ihan mielenkiintoisesta juonesta, eikä fillerit tai kesken jääminen haittaa, niin hyppää ihmeessä mukaan! Kyllä tuo mulle kelpasi ainakin silloin teini-ikäisenä kun sarjaa tuli katsottua. Monesti vieläkin tulee fiilisteltyä noita animen musiikkeja. Enempää en osaa sarjaa arvioida näin kasuaalilla anime-tietoudellani.
Itse sanoisin, että nykypäivänä kannattaisi Bleachin sijaan aloittaa jostain tuoreemmasta sisäänheittosarjasta. Attack on Titan ja uudempi Fullmetal Alchemist saattaisivat esimerkiksi olla turvallisempia valintoja, jo senkin vuoksi että ne ovat lyhyempiä ja toteutukseltaan modernimpia.
Jos senkaltaiset toimintasarjat sitten sytyttävät, kannattaa silti kokeilla varovasti laajentaa kokeiluja muihinkin genreihin. Koskaan ei voi tietää mihin lopulta tykästyy, jos ei ole koskaan kokeillut.
Tässä hiljattain tuli katsottua paljon kehuja haalinut Maquia: when the promised flower blooms-leffa.
Pähkinänkuoressa, juonen alkuasetelma menee näin: Maquia kuuluu pitkäikäisten lorphien kansaan. He elävät muusta maailmasta erillään, tallentaen historiansa pitkiin hibiol-kankaisiin. Huolimatta ystävistään ja yhteisöstään, Maquia kokee elämänsä yksinäiseksi. Kun hän kertoo tämän kylän johtajalle, tämä varoittaa häntä kiintymästä ulkopuolisiin, sillä se jos mikä opettaisi Maquialle aidon yksinäisyyden tunteen.
Lorphien harmonia särkyy yllättäen, kun naapurivaltakunnan armeija saapuu kylään ryöstämään kaikki naiset mukaansa. Näiden kun haluttaisiin tuottavan pitkäikäisiä jälkeläisiä, joilla kuningaskunta voisi pönkittää omaa valta-asemaansa. Sattuman oikusta, Maquia pääsee pakoon hävitystä, samalla kun hänen ystävänsä Leilia jää vangiksi. Kotinsa menettänyt ja metsään pudonnut Maquia törmää ryöstettyyn karavaaniin, jonka ainoa eloonjäänyt on vastasyntynyt vauva. Maquia päättää adoptoida vauvan itselleen, saadakseen tukea toisesta yksinäisestä sielusta. Mutta kuinka Maquia voisi ymmärtää äitiyttä, kun hän itse kasvoi orpona, eikä hän ole kuin vasta 15-vuotias? Entä miten pieni Ariel-poika tulee reagoimaan siihen, kun vuosien vieriessä hänen äitinsä ei näytä vanhenevan laisinkaan?
Niinpä niin, pohjimmiltaan tämä elokuva on tarina äitiydestä sekä henkisistä kasvukivuista, höystettynä fantasiaelementeillä. Maquia ja Ariel ovat leffan keskiössä, samalla kun pakkonaitettu Leilia saa oman sivujuonensa. Suurin pelkoni leffan suhteen oli, että sen loppuratkaisu olisi tasoa Bunny Dropin mangaversio. Onneksi näin ei käy, tosin leffan loppupää kärsii muista ongelmista.
Visuaalisesti, Maquia on kaunis leffa alusta loppuun, mutta omaperäisyydessään sen parhaat palat nähdään jo ensiminuuteilla. Okadan luoma fantasiamaailma on melko peruskauraa maailmanrakennukseltaan, mutta lorphien valtakuntaa olisin voinut katsella hieman kauemminkin. Näin jonkun arvostelijan toivovan tarkempaa selitystä hibiolin olemassaololle, mutta liika selittäminen olisi toisaalta tuhonnut lorphien mystisyyden. Kenties tästä syystä näiden valtakuntakin jätetään mieluummin pintaraapaisuksi kuin yliselitetyksi.
Leffan soundtrack (josta osan voi kuunnella täältä) on rauhallista, monissa kohtaa jopa haikeaa kuunneltavaa. Lopetusteema Viator ei jostain syystä kolahtanut, mutta Lorphien teemabiisistä + siitä johdetusta leitmotifista minä pidän kuin hullu puurosta. Kaiketi siksi, että ne parhaiten tiivistävät leffan yleisen tunnelman.
Mitä juonen laatuun tulee, tarina pääkaksikon uusioperheestä toimii hyvin, suurimman osan ajasta. Leilian sivutarina puolestaan alkaa lupaavasti, mutta päättyy varsin sekavissa merkeissä. Se on sääli, sillä leffan kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana Leilian tragedia on aidosti raastavaa seurattavaa, mutta lopulta se muuttuu jo melodramaattiseksi. Tosin päähenkilömmekin saavat oman osuutensa melodraamasta, sillä nähtävästi Okada haluaa itkettää hahmojaan (sekä yleisöään) vähän liiankin kanssa. Kenties tästä syystä tämä leffa ei mennyt minulla niin tunteisiin, kuin vaikkapa Pixarin Coco, jossa hahmot eivät vollottaneet läheskään yhtä usein. Leiliasta on tosin pakko antaa vielä se meriitti, että leffa ei mässäile tämän kärsimällä seksuaalisella hyväksikäytöllä näyttämällä sitä katsojille jonain kärsimyspornona, saati fanipalveluna. Sen sijaan näemme ainoastaan hyväksikäytön jälkiseuraukset, kuinka ne ovat vaikuttaneet Leilian psyykkeeseen.
Eli tässä olisi tiivistelmä leffan heikkouksista: leffan loppupää on kiireinen ja sekava. Kaikki sivuhahmot eivät saa tarpeeksi ruutuaikaa tasaiseen ja oikeasti vakuuttavaan hahmonkehitykseen. Aikahypyt, varsinkin juuri ennen leffan finaalia, ovat paikoitellen epäselviä. Tämän olisi voinut korjata yksinkertaisilla ”kymmenen vuotta myöhemmin”-teksteillä seuraavan ajankohdan alussa.
Mutta kaiken kaikkiaan, Maquia oli kaunis ja haikea elokuva. Mary ja noidankukka oli kaikessa keskinkertaisuudessaan jopa tympeä kokemus, mutta tämä animeleffa jätti minut oikeasti hyvälle tuulelle. Ihan parhainta WOU-efektiä se ei ihan saanut aikaiseksi, lähinnä juuri tuon viimeisen kolmanneksen takia. Joten arvosana ois joko 3/5 taikka 3,5/5.
Mecha no maniac, hyvä aihe! Minäkin katsoin SayoAsan joulukuussa, kun se oli Finnkinossa. Odotin melko tavanomaista fantasiaelokuvaa mutta yllätyin positiivisesti. Perhesuhteisiin ja ikääntymiseen liittyvät teemat saavat etenkin nykyään tunteeni helposti pintaan. Selkeät okadamaiset piirteet, kuten suuri melodramaattisuus, muistuttivat, että kyseessä on todellakin AnoHanan ohjaajan tekele. Itse havaitsin juonen epäselvyyksiä myös elokuvan ensimmäisten kahden kolmanneksen aikana, enkä ainoastaan lopussa, jonka koin ihan kelvollisena. Kaikkien sivuhahmojen hahmonkehitys kun ei ole edes kiinnostavaa tahi tarpeellista.
Annan Maquian edesottamuksille MAL-arvosanan 8/10 (eli tähtinä 4/5).
Olen alkamassa katsomaan netflixistä castlevania animea. Kysyisin foorumilaisilta että vaikka olenkin kyseisen pelisarjan fani niin onko tämä anime sovellus katsomisen arvoinen? Hitti vai huti?
Castlevania on erittäin hyvä, ainakin näin pelisarjaa pelaamattoman näkökulmasta! Sen verran varoitan että eka kausi (joka onkin vain muutaman jakson pituinen) on vielä rosoinen ja muistini mukaan animoinniltaan välillä jopa tahmea loppua kohden, mutta kun toiseen kauteen jaksaa niin meininki muuttuu joka tasolla paremmaksi!
Viimeinen kausi tuntui itsestäni ja puolisostani kiirehdityltä, todennäköisesti siksi koska Netflix veti piuhat irti ja kaikki huolella rakennetut avoimet juonikaaret piti sitten päättää yhdessä kaudessa. Mutta tämä onkin sitten makuasia, ja animaatio on ainakin hyvin komeaa!
Kiitos Nelia19