Pelien keräily on hieno asia. Se on uniikki keräilykohde siinä mielessä, että pelit on tehty pelattaviksi. Voiko postimerkkeilijä käyttää postimerkkejään niiden alkuperäisessä käyttötarkoituksessa? Ei tietenkään. Voiko kolikoiden keräilijä maksaa ruokaostoksia kolikoillaan? Todennäköisesti ei halua. Mutta pelinkeräilijäpä voi pelata pelejään, arvostaa niitä täysin niiden omilla ehdoilla.
No hyvä on, taiteen keräilijä voi tietenkin katsoa taidettaan. Väitän silti, että pelinkeräilijä saa samat vibat hypistellessään Mega Manin jenkkiversion koteloa kuin Dalin ystävä saa katsellessaan Muiston pysyvyyttä.
Juuri tästä syystä pelikeräilyllä on niin monta eri puolta. Vain pelaamista halajavat voivat hankkia hyllyynsä pelkän pelikasetin, ja se toimii täysipainoisena kokemuksena heille. Kiinnostavan kansitaiteen ystävät haluavat tietenkin koko paketin itselleen, ja ohjekirjaa myöten täydellisen kokonaisuuden hankkiminen tuo oman haasteensa keräilylle.
Aivan oma lukunsa ovat tietenkin muoveissa olevat pelit. Saan toisinaan negatiivista tai vähintään kummastelevaa palautetta siitä, että omistan vielä muoveissa olevia pelejä. Muoveissa olevat pelit ovatkin katsantokannasta riippuen joko pelikeräilyn alin tai ylin muoto. Toisaalta ne ovat niitä kaikkein vaikeimmin löydettäviä tapauksia, joita pitää metsästää vuosikausia ja löydettäessä hintalappu on sen mukainen. Toisaalta taas vuosikymmeniä vanhat avaamattomat pelit kumoavat pelien varsinaisen käyttötarkoituksen, sillä eihän niitä hullukaan enää avaa. Silti tälläkin degeneroituneella asteella pelikeräily vain laskeutuu lelukeräilyn tasolle, jossa avaamattomat action figuurit odottavat ikuisuuden hyllyillä, koskaan pääsemättä leikkien keskipisteeksi.
Minusta muoveissa olevien pelien keräilyssä ei ole mitään vikaa, tosin en siis siihen ole täysipainoisesti heittäytynytkään. Ensisijaisesti hankin pelini pelaamista varten ja jos jostain satun saamaan käsiini muoveissa olevan yksilön, hankin sitten avattuna toisen kappaleen samaa peliä, että pääsen sitä myös pelaamaan.
Toisaalta, kuten olen useasti todennutkin, keräily on paljon muutakin kuin pelien rahallisia arvoja tai edes pelien pelaamista. Se on muistoja. Kun hankkii omaan hyllyynsä pelin, josta on joskus lapsena 20 vuotta sitten eronnut, on tunne kuin vanhan ystävän tapaaminen. On mukavaa, että sellainen löytyy talosta, jos vaikka sattuu saamaan hetken mielijohteen pelata sitä. Muistella niitä kiireettömiä kesäpäiviä ja öitä, jolloin peliä hakattiin vailla huolta huomisesta. Jo pelkästään ohjekirjan hypistely voi tuoda mieleen hyviä muistoja, kuten esimerkiksi Cranky Kongin kuittailut pelaajan pelitaidoista lukiessasi Donkey Kong Countryn ohjekirjaa.
Kerää juuri sitä mikä tuo sinulle parhaat fiilikset, älä välitä muiden sanomisista.
Kommentit
Kaunista!
Itse en pelejä keräile, mutta yritän kyllä aina vanhoja pelejä metsästäessä saada ne CIB-paketteina. Etenkin jos kyseessä on joku lemppari pelisarja.
Yritän hankkia pelin CIBinä jos se kuuluu johonkin lempisarjoistani tai jos pakettiin kuuluu jotain hyödyllistä, kuten karttoja tai vinkkivihkosia. Muuten peli kelpaa ihan pelkkänä kasettinakin.
Todellakin, runollista.
Yhtä juttua olen tosin miettinyt. Pidät Kaitila pelisi käsittääkseni aakkosjärjestyksessä hyllyssä? Jos hyllyssäsi on vaikkapa Super Mario Galaxy ja ostat Super Mario Galaxy 2:n, niin olettaisin, että haluat laittaa ne hyllyyn peräkkäin. Jos vastaan tulisi tilanne, jossa omistaisit pelin, joka tulisi aakkosissa SMG:n jälkeen, mutta ennen SMG2:ta, niin miten toimisit? Laittaisitko sen sinne kahden pelin väliin, vai laittaisitko saman sarjan osat peräkkäin?
Toivottavasti tuosta saa selvää. Helvetin hölmö kysymys, mutta itse olen tuollaista miettinyt.
Hieno blogi!
Keräilystä lukee aina mielellään, kuten tänäänkin. Itsellä pelikeräily keskittyy tällä hetkellä Super Nintendoon, jolle kaikki pelit on tähän mennessä CiB:nä tullut ostettua ja näin myös jatkossakin tulee tehtyä. Muille konsoleille ostankin sitten pelit enemmän pelaamista varten, muuta keräilyversiot ja muut rajoitetut tai näennäisesti rajoitetut paketit kiinnostavat aina. Nostalgiamielessä tulee osapuileen aina peli, kuin peli ostettua, jos se kirpparilla tulee vastaan ja minulla on siitä jotain hienoja muistoja.
Hmmm... vaikea kuvitella tilannetta jossa kahden tuolla tavalla nimetyn pelin väliin voisi edes teoriassa tulla joku kolmas peli, mutta ymmärrän kyllä kysymyksesi. :)
Kyllä pitkälti aakkosjärjestyksessä menen. Esimerkiksi NESillä on Legend of Zelda sekä Zelda II: Adventure of Link, joten nuo ovat ihan eri puolella hyllyä vaikka ovatkin samaa sarjaa. Toisaalta jos pitkälti samalla tavalla nimetyssä sarjassa on vaikka kaksi järjestynumerollista peliä ja kaksi lisänimellistä peliä, niin laittaisin varmaan nuo lisänimelliset pelit sarjan ilmestymisjärjestyksessä enkä aakkosjärjestyksessä.
Toivottavasti selvensi. :)
No hyvä pelikeräilijän on kerätä, mutta tavallisella tallaajalla ei riitä rahat yleensä edes tavallisten uusien pelien ostamiseen.
Vuosien saatossa kun jättää rahat kaljan sijaan vanhoihin peleihin niin kokoelma kyllä on sen mukainen
Pitääkö olla + et voi tehä blogin
Blogit ovat tällä hetkellä varattu vain Pelaajan toimituksen jäsenille.