Julkaisija: Capcom
Tekijä: Capcom
Laitteet: NES
Julkaistu: 1990
Saatavuus: Pelkän kasetin saa itselleen muutamalla eurolla
Capcom oli todella kovassa vireessä NES-aikakaudella. Yhtiö on toki julkaissut ja kehittänyt järjettömän määrän klassikoita todella monille eri alustoille, mutta silti Capcomin NES-pelien laatu ja määrä on päätä huimaavaa.
Yksi näistä Capcomin huippuluokan NES-peleistä on Little Nemo: The Dream Master. Pelaaja ohjaa Nemo-nimistä sankaria, joka seikkailee unimaailmoissaan.
Pelien kentät, hahmot ja tapahtumat ovat unenomaisia ja kuin suoraan taikamaailmoista. 1980- ja 90-luvuilla kyettiin luomaan hämmästyttävän idearikkaita maailmoja, vaikka teknologia olikin äärimmäisen rajoittunutta. Myös heikoista äänipiireistä huolimatta, tai ennemminkin juuri niistä johtuen, useat tuon ajan pelisävellykset olivat äärimmäisen mukaansatempaavia ja tarttuvia.
Little Nemo loisti tosin myös pelattavuudellaan. Unimaailmassa tavataan useita eläimiä, jotka auttavat Nemoa muutamaa karkkia vastaan. Heti ensimmäisen kentän alussa Nemo voi halutessaan syöttää sammakolle karkkia, jolloin tämä saa käyttöönsä sammakkopuvun. Kyseisen puvun avulla Nemo loikkaa korkeammalle.
Pelin yksinkertaisena tavoitteena on löytää ja kerätä kenttään piilotetut avaimet, joiden avulla avautuu lukittu, seuraavaan kenttään johtava ovi.
Seikkailu unimaailmassa
NES-aikakaudella luotettiin pelaajien kokeilunhaluun ja seikkailemisen intoon. Kenttiä halutaan tutkia ja tarpeeksi kauan tutkimalla oikeat ratkaisut kyllä löytyvät. Unimaailmaan piilotetut avaimet löytääkseen piti tosiaan koluta kentät kunnolla läpi.
Pelin läpäiseminen edellyttää unimaailman eläinten apua. Heti ensimmäisessä kentässä Nemo tarvitsee myyrän apua kaivautuakseen maan sisään. Maanalaisesta luolasta löytyy lisko, jonka selässä Nemo pystyy kiipeilemään pystysuoria seiniä pitkin ja löytämään reitin takaisin maan pinnalle.
Nemon tasoloikkapulmat ovat virkistävän monipuolisia. Oli kyseessä sitten kiipeily, kaivautuminen, uiminen tai lentäminen, kaikille taidoille on oma eläimensä.
Se, että pelissä pystyi sujuvasti tehdä tätä kaikkea oli todella upeata. Mikä unimaailma se olisi, jos et pystyisi lentämään tai uimaan? Minä ainakin tuon ikäisenä näin jatkuvasti unta tällaisista asioista.
Painajainen herää henkiin
Taianomainen seikkailu sisältää upeita vesikenttiä, sienimaita, leikkijunia ja vastaavia lapsenomaisia unia. Pyjama päällä loikkiva sankari, joka syöttää eläimille karkkia päästäkseen niiden selkään on helposti lähestyttävä sankari kenelle tahansa. Viimeinen kenttä kuitenkin on jotain täysin muuta.
Nemolle selviää, että hänen tehtävänään on päästää päiviltä painajaismaan paholaisen omainen kuningas. Tähän tehtävään hän saa palloja ampuvan taikasauvan, jolla pääpahis kaatuu.
Viimeisessä maassa Nemo joutuu kohtaamaan jos jonkinlaisia haasteita. Laavan ja karun maiseman peittämä painajaismaa on täysin muuta mitä pelissä on tähän asti nähty. Lopussa Nemo kohtaa selvästi itseään isomman sarvipäisen hirviön, joka syöksee tulta ja ampuu lasereita sormistaan. Loppuvastuksen vaikeus perustuu siihen, että taikasauvalla ampuminen vaatii aina pitkän latauksen. Ammuskelun ajoitus on siis katsottava tarkasti, jottei jää tulipallojen tai laserien alle.
Pääpahis ottaa aikansa iskua, mutta kaatuu kuitenkin suhteellisen nopeasti ollakseen painajaismaan päämörkö. Itseasiassa koko kahdeksan kenttäinen peli on suhteellisen nopeasti läpäisty, kunhan taidon saa hyppysiin. Omalla kohdalla ainoastaan viimeinen maa toi jonkinlaisia haasteita eteen. Nykypäivänä pelattuna voisi tosin mennä sormi nopeammin suuhun kuin muinoin.
Little Nemo: The Dream Master on äärimmäisen hyvä esimerkki NES-aikakauden mielikuvituksellisuudesta. Onko se enemmän kehittäjien taitavuutta vai pelaajan omaa mielikuvitusta, siitä en ole ihan varma. Niin tai näin, Little Nemon seikkailu on oman lapsuuteni taianomaisimpia pelejä.
Kommentit
Ihmeellistä että tuo peli on jo 21 vuotta vanha.
Taianomainen klassikko, todellakin. Tahkosin tätä itsekin muksuna päivästä toiseen, monasti pikkusiskon kanssa vuorotellen. :)
http://www.youtube.com/watch?v=Ogs_syP2lHY Ah, mitä musiikkia. Ei Little Nemosta tosin ihan The Moon -tasoista tavaraa löydy, mutta kuitenkin.. Vankkaa Capcom-laatua.
Hassua miten kaikki kehuu sitä Kuu biisiä Ducktalesista, kun se ei omasta mielestä ole mitenkään erikoinen.
Anyway, lämpimiä muistoja tämän pelin parista lapsuudesta. Erilaiset eläinpuvut olivat hauskoja. En vain koskaan päässyt kovin pitkälle...täytyypi ostaa peli kokoelmiin nyt kun NES on taas hallussa.
Hassumpaa olisi, jos sitä oikeasti pidettäisiin universaalisti parhaana NES-themenä ilman eriäviä mielipiteitä. Subjektiivisuus on jännä asia. Tunnen itse jopa ihmisiä, jotka ei diggaa liiemmin Mega Manien musiikeista. Crazy, i know.
Lapsuuden klassikoita. Tämä on parhaimpia NES-pelejä ikinä. Ittelläni tää kyllä löytyy pelihyllystä :)