Onko olemassa aiheita, joihin videopelien ei kuulu koskea?
Kysymys vaikuttaa ajankohtaisemmalta kuin koskaan tuoretta [08:46] -virtuaalitodellisuuskokemusta tarkastellessa. Ranskalaisen kehittäjätiimin kouluprojektia varten luoma vt-kokemus laittaa pelaajansa suoraan vuoden 2001 World Trade Center -terrori-iskujen uhrien saappaisiin, ja antaa heidän kokea kohtalokkaan päivän kauhistuttavimmat hetket ensimmäisen persoonan näkökulmasta.
Virtuaalitodellisuusteos on otettu ymmärrettävistä syistä vastaan hyvin ristiriitaisin reaktioin. Teoksen luova johtaja Anthony Krafft kuitenkin painottaa pelisivusto Kotakun haastattelussa, ettei kyse ole iskujen shokkiarvolla ratsastamisesta, vaan se on ennen kaikkea virtuaalinen muistomerkki terrorismin uhreille. Krafftin mukaan tiimi teki projektiaan varten äärimmäisen tarkkaa tutkimustyötä, ja kokemus perustuu täysin aitoon silminnäkijämateriaaliin, videoihin ja haastatteluihin.
– Se on meistä enemmänkin empaattinen kuin kammottava kokemus, ja yritimme peilata uhrien tunteita tarkasti. Teoksen luojina meillä on velvollisuus pysytellä totuudessa, sillä valheellisuus olisi paljon vahingollisempaa kuin pelkkä mauttomuus, Krafft avaa omia ajatuksiaan [08:46]:n vastaanotosta.
Haastattelussa Krafft kertoo myös, ettei tiimi luokittele teostaan perinteiseen sävyyn peliksi. [08:46] on saatavilla ilmaiseksi Oculus Riftille sen kotisivuilta.
Kehittäjät ovat ladanneet YouTubeen videon kokemuksen ensimmäistä minuuteista juuri ennen ensimmäisen lentokoneen iskeytymistä rakennuksiin. Pätkän voi katsoa alta.
Kommentit
Ei ole aihetta mihin ei saisi koskea. Joku tämmönen on juuri se missä VR voisi loistaakin. Main stream pelaamisessa tuskin koskaan.
Kaikista aiheista voi tehdä videopelejä siinä missä niistä tehdään elokuvia ja tv-sarjojakin. On kuitenkin oltava äärimmäisen varovainen siinä miten aiheita käsittelee, koska WTC-iskut ovat edelleen melko tulenarka aihe Amuricassa. Totuushan on että kaksoistorneista selvisi myös paljon porukkaa pihalle, joiden kokemuksia tässä on varmaankin juuri käytetty materiaalin keräämiseen. Jos pelissä on ns "onnellinen loppu" ja talosta on todella mahdollista selvitä myös ulos, niin mielestäni voi olla pelinä ihan opettavainen ja mieltä avaava kokemus. Jos talosta ei todellakaan voi selvitä, niin ymmärrän kyllä varsinkin asianosaisten ihmisten ärtymyksen asiaan. Ihmisten viimeiset elintunnit eivät ehkä ole välttämättä paras aihe videopelille.
Kaikki tai ei mitään.
Kyllä kaikista aiheista saa ja pitääkin tehdä pelejä tai mitä tahansa muuta taidetta. Jos tuntee että aihe on itselle ahdistava, jättää sen sitten kokematta. Vai tuntuisiko tämä vähemmän pahalta, jos pelissä olisikin kolme tornia fiktionaalisessa Amerikkalaisessa kaupungissa. Näillä fiktionaalisilla asetelmilla nykypäivään sijoittuvat räiskinnät ratsastavat ilman minkäänlaista eettisyyskysymystä medialta..
Katsooko kukaan muu näitä kahden kuvan oculus-videoita silmät ristissä (Vasenta kuvaa oikealla silmällä ja oikeaa kuvaa vasemmalla silmällä) ?
Pystyyköhän tässä löytään ne räjähdepanokset millä Bush ja kumppanit oikeesti sorrutti noi tornit.:D