Rayman elää?
Hienoiseen unholaan jääneen suosikkisankari Raymanin seikkailut käynnistyivät alkujaan jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Sittemmin alalta eläköityneen Michel Ancelin alkuperäisideaan perustuva hahmo oli ollut miehen mielen syövereissä jo tenavasta asti ja pääsi toteuttamaan visiotaan liityttyään tuolloin vielä Ubi Softina tunnetun pelitalon remmiin.
Alkuperäisen Raymanin vuosipäivien kunniaksi julkaistu Rayman: 30th Anniversary Edition kasaa useamman version pelistä yksiin kansiin ja tarjoilee ennennäkemätöntä materiaalia pelin kehityksestä. Ajatus on kaunis, mutta pelatessaan miettii väkisinkin, miksi ihmeessä koko alkuperäistä trilogiaa ei suoraan niputettu yhteen. On toki totta, että ensimmäinen Rayman on aivan eri puusta veistetty kuin kolmiulotteiset pikkusisaruksensa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että niillekin olisi paikkansa tässä kokoelmassa.
30th Anniversary Editionista löytyy siis kaiken kaikkiaan viisi eri versiota, joihin kuuluu MS-DOS, PlayStation, Atari Jaguar, Game Boy Color sekä Game Boy Advance. Osa versioita on todellisuudessa aivan eri pelejä, jotka ovat käyttäneet alkuperäistä julkaisua esikuvanaan, eli pelattavaa kyllä riittää ja sarjan superfanit varmasti kiittävätkin.
Erityisen mielenkiintoisena voidaan nostaa esiin myös se, että paketista löytyy myös Raymanin prototyyppiversio, joka on toki hyvin keskeneräinen ja tynkä, mutta pelikulttuurillisesti merkittävä löytö ja oivallinen lisäys.
Itse peleistä todettakoon, että ne ovat toden totta vanhoja ja myös tuntuvat siltä pelatessa. Meno ei siis todellakaan ole kaikista sulavinta, mutta eipä sitä ehkä näin vanhoilta peleiltä sovikaan odottaa. Kokemusta on ehostettu erinäisillä uusilla asetuksilla, joiden myötä kokemus voi esimerkiksi täyttää koko ruudun. Visuaalisten ehostuksien lisäksi pelejä voi helpottaa lisäämällä niihin vaikkapa rajattomasti elämiä. Niin sanottu ”huijausvalikko” on mukava lisäys, joka madaltaa varmasti tuoreemmilla silmillä mukaan hyppäävien kynnystä lähteä tasohyppelyseikkailuun.
Parhaasta Rayman-versiosta voisi tietenkin väitellä pienen ikuisuuden, enkä aio nytkään antaa definitiivistä vastausta hiljattain uudelleen herätellylle debaatille, mutta todettakoon, että PlayStation-versio on usein näiden keskustelujen kärkikahinoissa ihan syystä. Oli siitä sitten mitä tahansa mieltä, on ilahduttavaa, että klassisesta Raymanista voi nauttia taas matalalla kynnyksellä.
