Kyllä. Destinyä saa ja pitää inhota. Niin raakile peli on kyseessä, että pitäisi haastaa bungie oikeuteen, kun julkaisivat keskeneräisen pelin. On naurettavaa miten bungien suunnitelma destinylle on, että julkaistaan keskeneräiseltä tuntuva peli ja sitten se on joskus 10 vuoden päästä hyvä. Tässä Pyykkösen tapauksessa lienee kyse hyvän pelin kaipuu syndroomasta. Destiny on niin lähellä hyvää peliä, että Pyykkönen pelaa sitä haluten nähdä pelissä jotain hyvää, kun ei kukaan halua jättää pahanmakuista kokemusta suuhunsa pelistä, jonka lupailtiin olevan kristuksen toinen tuleminen.

Hyvä kun alkuperäisen The Longest Journeyn jatko-osa Dreamfall sai castissa mitä ansaitsi, vaikka Pyykkösen viimeinenkin kommentti siitä oli jopa kaunisteleva. Satun nyt olemaan katkera, koska "jatko-osa" tahrasi muiston "ykkösosasta" (joka ei siis mitään jatko-osaa olisi välttämättä tarvinnut).
Alkuperäisessä, lukuisia palkintoja voittaneessa suurenmoisessa pelissä olin pitkään jumissa, mikä ei silti haitannut, koska pelin maisemissa oikeasti viihtyi. Pelasin "jatko-osan" melko pian sen jälkeen, melko äskettäin, joten molemmat ovat hyvin tuoreessa muistissa ja vertailu on helppoa:
The Longest Journeystä siirtyminen Dreamfalliin oli sukellus lantatunkioon (oma arvioni 3/10).

(Varoitus juonipaljastuksista.)
Dreamfallin uusi keskustelujärjestelmä oli selkeämpi, joskin uudistuksena tarpeeton. Maisema vaihtui jälleen kerran usein, mutta tällä kertaa se teki pelistä vain sekavan. Selkeään 3D-grafiikkaan siirtyminen korosti pelin autiutta, tyhjyyttä ja hengettömyyttä.
Entinen "pelastunut" maailma oli siirtynyt vihollisten haltuun ja siitä oli tullut viheliäisen ruma. Alkuasetelmat olivat siis masentavat, ja sellaisina ne myös pysyivät pelin ajan.
Vain varjoksi entisestään oli muuttunut myös entinen päähenkilö April Ryan, joka nyt oli kiinnostuneempi parantamaan maailmaa keräämällä kaduilta tupakantumppeja kuin syöksemään diktaattoria vallasta. Nykyinen päähenkilö Zoë Castillo ei ollut juurikaan parempi, pelkkä sievällä naamalla varustettu bimbo ("Mikä on apuri. Minulla ei ole ennen ollut apuria").
Latasin Dreamfallin Steamista, johtuneeko siitä että osa keskustelutiedostoista oli tuhoutunut, mutta ehken näin menettänyt paljoakaan. Pelin loppua kohden näytti tosiaan, että kehittäjiltä olisivat voimavarat loppuneet kesken ja he olisivat päätyneet kaiken hyvän tuhoavaan hätäloppuratkaisuun. Olin tavallaan onnellinen kun pääsin poistamaan kärsimyksen koneeltani, mutta toki surullinenkin pelin osalta. Se oli ollut tuskin hyvä yritys - toki täydellinen nimeään myöten, mutta mitä järkeä sellaisessa olisi?
Alkuperäisessä The Longest Journeyssä oli hyvin sympaattisena lisänä epäonnistuneita äänityskokeiluja Aprilin ääninäyttelijältä, tuli vain mieleeni. Mutta sen tarina jäi tosiaan hieman kesken, hyvällä tavalla kuitenkin.
Saa nähdä onnistuuko kolmas osa, tärkeämpää kuin täydentämään ykkösosan, sen sijaan huuhtomaan suusta kakkososan jättämän maun.

.