Pelaajacast 245: Murhamysteereitä ja vuoden 2020 peliodotuksia! Vieraana Nelinpelin Jason Ward / PelaajaCastit / pelaaja.fi

Pelaajacast 245: Murhamysteereitä ja vuoden 2020 peliodotuksia! Vieraana Nelinpelin Jason Ward

30.01.2020 // Kirjoittanut: Aki Riimukivi
3
Pelaajacast 245: Murhamysteereitä ja vuoden 2020 peliodotuksia! Vieraana Nelinpelin Jason Ward

Pelaajacastin uudet jaksot löytyvät:
Pelaaja | Supla Spotify | Soundcloud | iTunes | Google Podcasts | YouTube | RSS

 
Pelaajan avustaja ja Nelinpelistäkin tuttu Jason Ward saapuu elvyttämään castilaiset painokoomasta. Puheeksi nousevat muun muassa vuoden 2020 peliodotukset, puolentoista ihmisen voimin tehdyt indieprojektit sekä melko lailla kaikki mahdollinen murhan ja metallimusiikin välillä. Omiaan ovat mukana horisemassa myös Johanna Puustinen, Janne Pyykkönen sekä Panu Saarenoja.
 


Lataa podcast suoraan omalle laittelleesi

Osa 1: 
 
0:12:45 Helmikuun Pelaaja on löytänyt tiensä painoon. Nyt muuten väsyttää!
0:14:25 Niin kuka olikaan Jason ja mitä indieseikkailuja sitä onkaan tullut pelattua?
1:19:40 Komediasarjatangentti, eli mitä Frendit ja kumppanit kertovat ihmispahuudesta.
1:29:50 Castilaisten pelipoimintoja vuodelle 2020.
 
Osa 2:
 
1:52:20 Kysy Pelaajalta. Kuulijat kysyvät mitä vaan, me vastaamme mitä sattuu!

Kommentit

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

Sattumaako, että Blizzard muistaa Pelaajaa soundboardilla juuri parahiksi ennen Nelinpelin Jasonin saapumista studioon? Nelinpeli Podcast 016: Anus Madness. Nevö forget!

Käyttäjän renebauman kuva
renebauman

Jason on kyllä aina kunkku, paikasta riippumatta, hyvää settiä jälleen.. 👍

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

Lopun Oscar-keskusteluun tarttuisin hieman, kun Lighthousen ehdokkuuksien puutetta ihmeteltiin.

Minusta tuo oli päivänselvä asia. Indie-taideleffat alkaa olla tätä nykyä jo genre itsessään ja Lighthouse ehkä yksi sen geneerisimpiä ja yliyrittävimpiä edustajia. Kaikki tärkeimmät elementit löytyy:

- mustavalkoinen
- kuvattu filmille; mitä kökköisempi ja rakeisempi, sitä taiteellisempi
- vähän hahmoja, mutta rooleihin cästätty kuitenkin pari suurta nimeä, jotka pääsee elokuvassa "näyttämään taitojaan"
- jumalaton määrä örvellystä, huutoa ja muita yliampuvia tunteenilmauksia, koska siitähän näyttelemisessä on kysymys.
- mikään ei sano taide niin kuin häiritsevän seksuaaliseksi ilman mitään syytä vedetyt kohtaukset
- joku tulee elokuvan aikana hulluksi; todellisuuden rajat hämärtyy
- loppuu avoimesti antamatta vastauksia mihinkään

Expectation: elokuva jää kummittelemaan katsojan mieleen ja saa pohtimaan kokemusmaailmamme ja todellisuuden suhdetta.

Reality: katsoja toteaa, että olipa outo leffa; tästä pitää heti postata hehkutukset someen ja kerätä irtoavat hipster-pisteet kotiin.

On elokuva oikeasti ihan ok ja Pattinson ja DaFoe näyttelee hyvin, mutta olisipa ollut parempaa materiaalia näyteltäväksi. Eggers osaa pohjustaa tarinansa, mutta tarina jää joka kerta kirjoittamatta ja siten Lighthouse kuten myös Witch ovat pelkkää pohjustusta alusta loppuun. Itse turruin molempiin noin puolen välin tienoilla, koska ainut kasvava ja kehittyvä elementti tarinoissa oli älämölön määrä.