Square Enix on tuonut nähtäville ison osan Kingdom Hearts III:n käynnistävästä alkuanimaatiosta.
Animaatio toimii käytännössä pikaisena kertauksen siitä, mitä Kingdom Hearts -sarjassa on tapahtunut ennen kolmosessa odottavaa huipennusta. Samalla se toimii debyyttinä pelin englanninkieliselle avausteemalle Face My Fears, jonka Hikaru Utada on luonut tällä kertaa yhdessä Skrillexin kanssa.
Pelin päätöstunnari Don't Think Twice debytoi aiemmin alkuvuodesta.
Kingdom Hearts III ilmestyy PlayStaton 4:lle ja Xbox Onelle 29. tammikuuta.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi.
Kommentit
Kaikkea voi ylianalysoida, mutta joskus se kahden pennin pimputus on vain pelkkä kahden pennin pimputus. Suosittelen katsomaan tämän videon, koska se kuvastaa hyvin nykymusiikin tilaa: https://www.youtube.com/watch?v=oVME_l4IwII (The Truth Why Modern Music Is Awful)
Ahh... klassinen "tee itse parempi" -argumentti. Odottelinkin jo, että koska tämä taas pääsee ilmoille. :) Argumentti on edelleen yhtä ongelmallinen kuin aina: sen perusteella ei saisi olla elokuvakriitikkojakaan.
Toinen ongelma argumentissa liittyy siihen, että mikä oikeastaan onkaan "saavutuksen" mittari? Klassiset säveltäjät eivät ole mielestäsi saavuttaneet enempää kuin "kikkaillaampa vähän tahtilajeilla" -progebändi? Ovatko oikeasti musiikillisesti lahjakkaat ihmiset saavuttaneet mielestäsi vähemmän kuin miljoonia valmissampleilla ja mikrofoniin höpöttämällä tahkonnut Cheek? Jos ainoastaan rahallisilla saavutuksilla on merkitystä, mihin katoaa musiikki taiteenlajina?
Mistä päästään kolmanteen ongelmaan: argumentti perustuu toisten ihmisten rahavuoren palvontaan. Mitä hyötyä Maynard Keenanin miljoonista oikeastaan on sinulle tai minulle? En ole koskaan ymmärtänyt tätä fanitus-aspektia: että fanitetaan idolien pankkitilien saldoa.
Kuten aiemmin sanoin: on hyvä, että Tool edes yrittää jotain uutta, mutta eihän se nyt mitään Bachia ole (tai edes sitä fuusiojazzia). Bändin fanit vain tuntuvat usein näin kuvittelevan. Beethoven oli koko elämänsä periaatteessa pennitön ja 30 ikävuoden jälkeen hiljalleen kuuroutui, lopulta kokonaan - silti mies jatkoi säveltämistä! On syytä muistaa sekin, että tuohon aikaan säveltäjillä ei ollut käytössään DAW-ohjelmistoja tai rumputriggereitä, saati sitten autotunea (jota käytetään myös instrumenttiraitojen korjailuun). Säveltämiseen vaadittiin ihan oikeaa musiikillista lahjakkuutta.
Totta, autotunen voi ajatella myös yhtenä efektinä reverbin, delayn, flangerin ja kaikkien muidenkin yleisesti miksauksessa käytettyjen efektien rinnalla.
Valitettavasti vain etenkin autotunea, quantizea ja myös kompressointia käytetään etupäässä steriilin kuuloisen musiikin tekemiseen. Herää aina kysymys, että jos laulaja osaisi laulaa, niin miksi ääni pitäisi "korjata" robottimaiseksi? Jos rumpali osaa soittaa, niin miksi joka toinen isku täytyy korjata absoluuttiseen rytmiin? Antares Auto-Tune -plugareiden ja -live-pedaalien kanssa pelanneet tietävät, että alkuperäinen "performanssi" voi periaatteessa olla kuinka huono tahansa - samanlainen robottimainen lopputulos siitä syntyy. Live-käytössä pedaaliin (tai läppäriin) asetetaan biisin sävellaji ja niinpä se sitten korjaa nätisti kaikki väärin lauletut nuotit sopiviksi...
---
Palataanpa kuitenkin uutisen aiheeseen.
Suurimpana ongelmana "modernissa" musiikissa näkisin, että se kuulostaa jo vuoden, parin päästä auttamattoman vanhentuneelta. Entä sitten 5 tai 10 vuoden päästä? Otetaanpa vertailukohdaksi elokuvapuolelta kaikkien tuntemat Star Wars (1977) ja Rocky IV (1985). Kumman soundtrack kuulostaa mielestäsi ikääntyneemmältä ja kumpi edelleen tuoreelta? Niinpä. Rohkenen väittää, että tämä ei ole edes mielipideasia, tai vähintäänkin enemmistö kokee näin.
Alkuperäinen Kingdom Heartsin tunnusbiisi kuulostaa edelleen kauniin ajattomalta, Skrillex-samplepaketti puolestaan... noh, vanhentuneilta sampleilta. Pahinta on, että usein tunnistan, mistä ilmaisista ja maksullisista valmispaketeista samplet on revitty. En ole konemusiikkia vastaan - päinvastoin, se on oma taiteenlajinsa, kunhan soundit ja samplet on kehitetty itse. Valmiiden palasten kasaaminen mielikuvituksettomiksi jumputuksiksi on sama asia kuin pelien kyhääminen "helppokäyttöisillä game maker" -ohjelmistoilla stock assetein: näennäisesti kyseessä on uusi peli, mutta oikeastaan se vaikuttaa enemmänkin kaupasta ostetulta valmispalapeliltä.
Sinfoninen musiikki on ajatonta ja siksi sitä käytetään laajalti elokuvissa, nykyisin myös peleissä. Harmillista, että Kingdom Hearts 3:n kohdalla koettiin nyt tällainen taantuma.
Ohoh, tänne olikin tullut vielä vastaus. Palataan tähän siis nyt vielä kaksi vuotta myöhemmin:
Kukaan ei ole sanonut, etteikö kahden pennin pimputus olisi vain kahden pennin pimputus. Ihmettelen vaan, miksi helppous ja yksinkertaisuus tekisi kahden pennin pimputuksesta huonon? Toistan aikaisemman esimerkkini, jossa koko biisi on rakennettu tällaisen kahden pennin pimputuksen ympärille ja lopputulos silti hivelee ainakin omaa korvaa: Ihsahn - Pulse. Ei se pimputus, vaan miten sitä käyttää.
Viittaamasi Thoughty2:n video on muuten juuri se, johon edellisessä kommentissa mainitsemani Tantacrul videollaan vastasi. Mainitsemisen arvoista lienee se, että Tantacrul on ammattisäveltäjä; Thoughty2 tyypillinen triviatubettaja, joka käytännössä lukee wikipediaa ääneen laiskoille.
Tantacrul osaa vastata tähän paremmin, joten puhukoon video puolestaan:
https://youtu.be/VfNdps0daF8
Pointti ei ollut "tee itse paremmin", vaan kritisoida sitä miten arvioit Toolin musiikillisia pyrkimyksiä niin kuin niistä jotain tietäisit.
Saavutus on ennen kaikkea artistin itsensä määriteltävissä oleva asia. Yrittääkö Tool tai Cheek olla fuusiojazzia tai Beethovenia? Ei yritä. Kaiken musiikin vertailu klassisiin säveltäjiin, kuten Beethoveniin on täysin absurdia, koska kaikki eivät halua olla Beethoven. Kun ei edes tavoitella samoja asioita, niin miten turhanpäiväistä on vertailla saavutuksiakaan?
En maininnut Maynardin miljoonia sanallakaan, joten mistä tämä nyt keskusteluun pomppasi? Puhuin Toolin saavutuksista heidän urallaan, mikä ei automaattisesti tarkoita rahaa. Toolin saavutus on ennen kaikkea se, että heidän omaleimaisella musiikillaan on ympäri maailmaa miljoonia faneja. Toki hyvä juttu, että se on näkynyt myös tilipussissa.
Ja jos leikitäänkin, että esim. Cheekin tavoite urallaan oli vain tehdä hirveät kasat massia, niin senhän hän on nyt saavuttanut ja se on saavutus riippumatta siitä mitä mieltä me olemme hänen musiikistaan. Tai mitä Beethoven omana elinaikanaan saavutti.
Ei minulla ole mitään syytä suhtautua Cheekiin alentuvasti. Jos hän on tyytyväinen tekosiinsa, niin kivat hänelle.
Tool on Toolia ja tarjoaa minulle Tool-kokemuksen, jota Bach tai fuusiojazz ei voi minulle tarjota. Ja sama toisin päin.
Kaikki voivat olla neroja siinä mitä itse tekevät, eikä Tool-fanien innokkaat analyysit ole millään tavalla pois Bachilta.
Joskus teknologiaa käytetään tietenkin vain virheiden paikkailuun ja lopputuotetta yritetään esittää aitona suorituksena. Jos kuulen tämän, niin kyllä se minuakin häiritsee. Jos taas en kuule, niin en menetä yöuniani näiden teknologioiden olemassaolon takia.
Skrillexin tapauksessa kyse ei kuitenkaan ole virheiden paikkailusta, vaan hänen tyylistään tehdä musiikkia, johon autotune ja efektit kuuluu olennaisena osana riippumatta kenenkään laulu- tai soittotaidosta. Tykkää tai ole tykkäämättä, mutta Skrillex tekee musiikkia valitsemallaan tyylillä, eikä yritäkään myydä sitä sinulle "aitona asiana". Sitä on siis melko turha kritisoida aitouden puutteesta.
Tässäkin sinun pitäisi kysyä itseltäsi ensimmäiseksi yritettiinkö Rocky IV:n soundtrackillä saavuttaa samoja asioita, kuin John Williamsin Star Wars -scorella?
En ole Rocky IV:tä nähnyt, joten en voi vastata siihen kuinka musiikkia on elokuvassa käytetty, mutta kävin ihan asioikseni kuuntelemassa pari kappaletta, eikä minulla ollut niistä sellaisenaan mitään valittamista. Melodramaattisen nyrkkeilyelokuvan taustarumputukseksi kaikin puolin pätevästi tuotettua kasari-renkutusta. Toimisi vielä tänäkin päivänä, koska Rockyt on aikalailla määritelleet sen mitä katsojat treenimontaaseiltaan musiikillisessa mielessä odottaa.
Kuunnellaankohan me nyt samaa kappaletta? Sinfoninen versio KH-themestähän ei ole se oikea intro-biisi. Tämä on: https://youtu.be/c9-hdtsy0fA
Mutta miksiköhän se sinfoninen musiikki tuntuu ajattomalta? Koska meidän näkökulmastamme se on aina ollut olemassa = se on siis "ajatonta". Joka päivä joku hipsteriteini myös löytää Beatlesin musiikin ja sitten haukkuu välitunnilla kaveriensa musiikkimaun paskaksi, koska "Beatles on vaan niin ajatonta". Samat syyt siinäkin vaikuttaa taustalla.
Syyt sinfonisen musiikin käytölle soundtrackeilla on myös aika paljon komplesisemmat, kuin vain "se on ajatonta". Se on myös harmonista, akustista ja miellyttävää korvalle, eikä kiinnitä itseensä ei toivottua huomiota. Eli yksi inoffensiivisimpia musiikin muotoja. Täydellistä siis tilanteisiin, joissa musiikin kuuluu tukea elokuvaa, eikä ottaa estradia itselleen. Jos soundtrackilla pauhaisi jatkuvasti aggressiivinen särökitara tai Skrillxin skrii-skrää -soundit, niin ne suorastaan vaatisivat huomiota itselleen ja siksi ne yleensä varataan hyvin spesiaaleihin tilanteisiin, joissa musiikille on enemmän tilaa: Esim. introvideot, lopputekstit, treenimontaasit, tms. Ei ole taaskaan kyse siitä, että jokin olisi huonompaa kuin toinen, vaan kaikelle on paikkansa.
Mielenkiintoinen myös tuo ehtosi, että soundien ja samplejen tulee olla itse tehtyjä, jotta lopputulos voi olla taidetta. Digitaalinen soundi on itsessään kuin mikä tahansa soitin: Sillä on tietty perussoundi, mutta artistista itsestään on kiinni kuinka sen taivuttaa omiin käyttötarkoituksiinsa. Määrittävä tekijä on luovuus, eikä äänen tuottamiseen käytetty väline. Jos olet eri mieltä, niin oletan, että ulotat saman periaatteen myös soittimiin: Eli viulistin tulee rakentaa itse oma viulunsa, jotta soundi on aidosti hänen, eikä "kaupasta ostettu valmispalikka"?