Tekijä: Sega
Julkaisija: Sega
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: PlayStation 3
Moninpeli: Ei
Samalla koneella: Ei
Verkossa: Ei
Kuollutta menoa karaokebaarissa
Vielä jokunen vuosi takaperin lännessä heikolla jäällä ollut Yakuza-sarja on tätä nykyä tuttu näky täkäläisillekin PlayStation 3 -pelaajille. Nousevan auringon maan alamaailmaan keskittyvän sarjan uusin osa on saapunut Japanin ulkopuolelle vuoden viiveellä, ja sepä vasta erikoinen ilmestys onkin! Kamurochon tuttua kaupunginosaa riivaa tavanomaisten klaanisotkujen sijaan zombivirus. Mitä ihmettä?
Yakuza: Dead Souls saattaa olla teemallisesti spinoff-peli, mutta se näyttää ja päällisin puolin tuntuukin täysiveriseltä Yakuzalta. Merkittävin ero on, että katunilkkien mätkimisen sijaan paukutellaan aseilla epäkuolleita karanteenialueella. Uudella otteella on tehty hieman pohjatyötä Yakuza-studion tuoreemmalle pelille, tässä samaisessa lehdessä metkaksi todetulle Binary Domainille. Binary Domain ei Dead Souls kuitenkaan ole.
Kamppailua kotikulmilla
Sinänsä Dead Souls on varsin mielenkiintoinen ajatusleikki. Koska aiemmat pelit ovat olleet astetta uskottavampaa draamaa, zombi-irrottelu herättää selkeästi erilaisen tunnelatauksen kuin monet muut maailmanloppuvisiot. Tuhon partaalla olevat alueet ja niiden uumenissa kamppailevat hahmot ovat tuttuja, joten olo on kuin yrittäisi selviytyä kotikulmilla.
Toisaalta Dead Souls ei lähesty aihepiiriään mitenkään vakavasti, vaan lyö menon Resident Evil -henkiseksi tai oikeastaan jopa täysin läskiksi. Esimerkiksi pelattavana hahmona oleva Goro Majima on japanilaisen ylilyöty toimintasankari ja Ryuji Godalla on nyt robottikäsi, joka tietenkin muuntautuu hervottomaksi tykiksi.
Siinä missä Dead Souls on zombiräiskintä, se on myös vanha tuttu Yakuza. Räiske tapahtuu pitkälti karanteenialueella, mutta sen muurien ulkopuolella elämä jatkuu normaalisti. Kamurochossa voikin liikkua melko vapaasti tutuissa kaupoissa, pelihalleissa, seuralaisbaareissa, karaokessa sun muissa huvituksissa. Pettymykseksi askareet ovat pitkälti samat kuin Yakuza 3:ssa ja 4:ssä, joten uutta verta kaivattaisiin kipeästi.
Noin kymmenessä tunnissa koluttujen päätehtävien ulkopuolella onkin jälleen pelattavaa yli sadaksi tunniksi, ja monet tehtävät vetävät vertoja jopa päätehtäville. Hieman ristiin rastiin pelatessa rytmitys muuttuu Yakuza-tyyliin oudoksi, mutta näin pelistä saa kuitenkin eniten irti. Karanteenialue kasvaa päätehtävien edetessä, joten kiirettä painottava tarina jää aina taka-alalle sivupuuhastellessa. Kannattaa myös huomioida, että karanteenialueella on omat sivutehtävänsä, kuten kauppojen pelastaminen zombien ja mutanttien kynsistä.
Räiskinnän prototyyppi
Harmillisesti räiskintä ei ole aivan yhtä toimivaa kuin pääpelien mätkintä. Se tuntuu heti alkuun suorastaan kankealta, vaikka Binary Domainista tuttuja elementtejä onkin havaittavissa. Vaikeinta on päästä sujuiksi tähtäämisen kanssa, sillä kursoritähtäys tapahtuu vasemmalla tatilla ja tällöin hahmoa ei voi liikuttaa lainkaan. Samanaikaisesti liikkuakseen ja ampuakseen kameran voi lukittaa hahmon taakse, jolloin hahmo ruiskii luoteja kohdistettuun suuntaan mojovan automaattitähtäyksen kera.
Säätömahdollisuuksien puutteen takia asian kanssa on elettävä hetken aikaa, mutta matkan edetessä toiminta iskostuu takaraivoon ja sujuvoituu nopeasti hahmojen kehityksen myötä. Peli edetessä jouduin kamppailemaan ohjauksen kanssa enää vain yhdessä pomotaistelussa, jossa yläilmoissa viihtyvä lennokas mutantti ei malta pysyä paikoillaan.
Hahmon voikin kehittää vaikkapa tähtäämään automaattisesti lähimmän vihollisen päähän siirtyessä kursoritähtäykseen tai ampumaan ympäristössä olevia esineitä, jotka aiheuttavat zombeille tuhoa reaktiominipelin kera. Binary Domainin tapaan mukana roikkuu toimintaa mukavasti avittavia apureita, joille voi jakaa yksinkertaisia komentoja hyökätä aggressiivisemmin tai puolustavammin. Erilaisia apureita saakin lisää sivutehtäviä tekemällä, mikä sujuvoittaa vapaata seikkailemista karanteenialueella.
Yakuza: Dead Souls ei ole todellakaan täydellinen räiskintäpeli, mutta se yrittää uudistaa ja piristää Yakuza-kaavaa varsin mielenkiintoisesti. Toki sarjan fanit saavat pelistä eniten irti, mutta sen aiemmista osista muuttumattomina pysyneet elementit puuduttavat. Dead Souls ja Binary Domain yhdessä herättävät toivonkipinän, että Yakuza-tiimillä on halua ja taitoa uudistaa sarjaa uudelle tasolle.
Arvosana: 6/10 ”Pelaamisen arvoinen”