Spartalaisista gladiaattoreiksi
Halo 5: Guardiansin verkko-ominaisuuksien nuuhkiminen jäi uupumaan arvostelun lehtiversiosta painoaikataulun vuoksi. Kun jaetun ruudun moninpeliäkään ei ole enää mukana, nousee verkko-osasto entistäkin suurempaan rooliin. Tällä kertaa 343 Industries välttyi onnekseen Master Chief Collectionin julkaisun kaltaiselta rämpimiseltä, sillä teknisiä ongelmia ei ole ollut havaittavissa. Osaa ominaisuuksista ja sisällöstä joudutaan kuitenkin vielä odottamaan.
Lehtiarvostelussa käsitelty Guardiansin kampanja toimii entistäkin paremmin verkossa pelattuna. Remmiin mahtuu kerralla maksimissaan neljä pelaajaa. Puuttuvat soltut korvataan edelleen tekoälytaistelijoilla, joilla on usein vakavia vaikeuksia päättää, kenet pitäisi nostaa ylös. Pahimmillaan kaatuneet ehtivät lysähtää tantereeseen, ennen kuin tekoälykaveri ehtii edes lähtemään liikkeelle.
Varsinainen moninpeli puolestaan jaetaan kahteen reviiriin: Arenassa käydään kilpailulliset kohtaamiset kompakteilla kartoilla, kun taas Warzonessa pistetään rähinäksi laakeilla taistelukentillä. Näistä edellinen puoli on lähempänä klassista Haloa, vaikka monet vanhat pelimuodot puuttuvat paketista vielä. Tuoreista lisäyksistä Breakoutin kierrospohjaiset laakista vainaa -henkiset matsit eroavat eniten menneestä ja jakavat varmasti mielipiteitä.
”Halo 5: Guardiansin moninpeli tuntuu kampanjan tavoin alkuperäisen trilogian vastaavaa vakavammalta ja keskittyneemmältä.”
Spartalaisten parannettu liikkuvuus ja kuvan 60 ruudun sekuntivauhti tuovat toimintaan kauttaaltaan uudenlaista kosketusta erityisesti Arenassa. Karttasuunnittelu hyödyntää hahmojen ominaisuuksia erinomaisesti, vaikka visuaalisesti kentät ovat kaukana persoonallisista. Taistelun perusprinsiipit, kuten pääosumien nakuttaminen pistoolilla ja maastossa liikkuminen, tuntuvat erittäin hiotuilta.
Warzonen perusmuodossa matsit etenevät vähitellen jalkaväkitaisteluista ajoneuvojen dominoimaan rymistelyyn, kun kaksi 12 pelaajan tiimiä pyrkii valtaamaan alueita sekä tappamaan siinä sivussa tekoälyvihollisia. Pahimmillaan läänin runsaus johtaa päämäärättömyyteen, kun tiimikavereita ei tahdo saada edes oman Warthogin kyytiin. Hauskuustaso riippuukin pitkälti joukkueesta ja kommunikaatiosta. Taisteluissa jää kaipaamaan Arenan korkeuseroja ja liikerepertuaarin hyödyntämistä, mutta toisaalta samasta syystä Warzone sopineekin vähemmän totiseen pelaamiseen. Pienen lisäkoukun koheltamiselle antaa keräilykorttimainen systeemi, jonka avulla mittelöihin saa avattua ajoneuvoja, aseistusta ja muuta pientä kivaa. Arenan puolella bonukset jäävät puhtaasti kosmeettisiksi.
Halo 5: Guardiansin moninpeli tuntuu kampanjan tavoin alkuperäisen trilogian vastaavaa vakavammalta ja keskittyneemmältä. Grifballin kaltaiset hassuttelut ja Big Team Battlen hullunkuriset ajoneuvoriehat uupuvat paketista ainakin toistaiseksi. Muokkausmahdollisuudet ovat kattavat, joten eiköhän meno muutu villimmäksi Forge-karttaeditorin ilmestyessä. Warzone kaipaisi pientä hiomista ja ennen kaikkea lisää karttoja, mutta onneksi niitä on luvassa ja vieläpä ilmaiseksi. Tällaisenaan Guardians tarjoaa erityisesti kilpailulliselle pelaamiselle mainion pohjan, jonka varaan 343 Industries toivottavasti jaksaa rakentaa pitkäjänteisesti.
8/10
Lue Halo 5:n tarinakampanjan arvostelu marraskuun Pelaaja-lehdestä 158! Lehden tilaajat voivat vaihtoehtoisesti lukea kampanja-arvostelun verkkoversion täältä.
Paavo Niskala