Videopeli-ilmiö on kasvanut todella suureksi, mutta samalla peleistä tehdään myös paljon negatiivisia uutisia. Pelialalla on omat vastustajansa, jotka nousevat aina tietyin väliajoin julkisuuteen levittämään negatiivista kuvaa peleistä ja pelaajista.
Nyt saadaan viimein myös positiivista julkisuutta, eikä miltä tahansa taholta, vaan itseltään BBC:ltä. ”In defence of computer games” -teksti BBC:n sivuilla sisältää kommentteja, joissa murretaan perinteisiä stereotypioita alasta.
Pelien vaikutus reflekseihin, reaktionopeuteen ja käden ja silmän väliseen koordinaatioon ovat kiistattomia tosiseikkoja, mutta psykologian tohtori Mark Griffiths kertoo, että pelaamisella on positiivinen vaikutus jopa pelaajan sosiaalisiin taitoihin ja elämään. Tutkimusten mukaan peliharrastajalla on keskimäärin enemmän kavereita kuin ihmisellä, joka ei pelaamista harrasta.
Yhä useammissa peleissä panostetaan sosiaalisuuteen. Konsolien verkkopalvelut ja Wiin tapaiset uudet ulottuvuudet tekevät peleistä sosiaalista viihdettä, josta nautitaan kavereiden kanssa verkon välityksellä tai samassa huoneessa. Jälkimmäisten pelien luonne muistuttaa monilta osin golfia.
Verkkopelejäkin luonnehditaan hyvin sosiaaliseksi ajanviettotavaksi. Nykyajan verkkopeleissä esimerkiksi kommunikoidaan muiden pelaajien kanssa kuulokemikrofonia käyttäen.
Olisiko pelien mediajulkisuus siis viimein nytkähtämässä positiiviseen suuntaan? Viime viikon maanantain (8.10.2007) Metro-lehti kirjoitti videopelimyönteisen artikkelin otsikolla ”Tietokonepelit mainettaan parempaa ajanvietettä”. Kyseisen päivän Metron voi lukea ilmaiseksi lehden kotisivuilta.
Lähde: BBC
Kommentit
Tuskin tässä nyt oli kenellekään pelaajalle sen enempää yllätystä kuin siinä, että ne jotka kritiikittömästi uskovat pelien saatanallisuuteen (tai rehellisyyden nimissä täydelliseen viattomuuteenkaan) eivät ole kovin uskottavia mediassa tai muutenkaan.
Ei ole ihme jos "vanha" media kokee muutosvastaisuutta pelien suhteen. Toisaalta nuoret mediat kuten internet eivät ainakaan leimallisesti ole todellakaan pelivastaisia - vaikka mahtuuhan sitäkin sinne kaiken muun sekaan. Sähköinen media alkaa punoutua yhteen pelaamisen kanssa yhä tiiviimmin, ja jos radioasemat vain voisivat, tarjoaisivat nekin HD-laatuisia peliohjelmia musiikin lomassa.
Pelit ovat pääosin sosiaalisia, mutta ovatko kanssasi verkossa nettiropea pelaavat heput oikeita ystäviä? ;)
BBC shoots and scores!!!
BBC & Players-1 Jack-0
:D
Monesti tulee mentyä kavereille pelaamaan SSB Meleetä ja olen kieltämättä saanut monta uutta tuttavaa ja kaveria peliharrastuksen vuoksi.
"Minusta jos ihminen on muutenkin sairas päästään ja se sama paskiainen pääsee pääsee pelaamaan jotain Postal 2 kaltaista tekelettä ja kyllä semmoiselle henkilölle se peli voi jotain aiheuttaa."
Laukaisimeksihan voi riittää vain väkivaltaisen uutislähetyksen katsominen.
Tuulisti pohti sitä, notta ovatko netissä pelaavat henkilöt oikeita ystäviä, or not.
No, X360:llä ainakin voi hankkia itselleen henkilöitä, joita kone kutsuu ystäviksi. Pitäisi kai sitten eritellä jotenkin tätä asiaa: onko kyse tuttavasta vai ystävästä. Entä onko fyysinen tapaaminen ehdoton edellytys sille, voiko jostakin sanoa, että kyse on vasta sitten "oikeasta" ystävästä. Nettiropeja en ole pelannut, mutta on vaan hämmästyttävää, miten Need For Speed Carboniakin pelatessa sitä joskus ajellaan vaan, ja pääasia on jutustelu. Koska olen melko sosiaalinen ja vähän kielitaitoinenkin, olen saanut ystäviä ympäri maailmaa. Ei heitä voi ainakaan vielä sydänystäviksi kutsua. Tosin olen vasta viikon kuluttua käynnistämässä tätä asiaa koskevan empiirisen tutkimuksen, jolloin varmaankin menen Liveen joka päivä. Tällöin lisääntyvät mahdollisuudet tavata samoja naamoja useammin. Nyt tapaan heitä hyvin harvoin. Kerron sitten myöhemmin, jos olen Liveen riittävästi ehtinyt, miten kävi. Hypoteesina kuitenkin esitän, että Liveystävyys voi olla ihan yhtä laadukasta kuin fyysinenkin. Oletusasetuksena on ainakin vielä se, että muuta väittävät ovat saivartelevia mulkeroita.
BBC on oikeassa, pelaaminen lisää sosiaalisuutta. Jos tietäisitte tarinani, nyökkäilisitte kiihkeästi mukanani. En kuitenkaan jaksa jauhaa asiasta pidempään, mutta harrastuksen sosiaalistava luonne ei ilmene pelkästään Livepelaamisessa, vaan kyllä keskustelufoorumit ja pelilehdet ovat myös tärkeä osa sosiaalista kanssakäymistä. Missä harrastus, jota useampi kuin yksi harrastaa, siellä asuu sosiaalisuus.
Onhan se nyt moneen kertaan jo todettu, että jos pelaaja murhaa, taustalla on AINA muita toimintahäiriöitä, pelit yksistään eivät tee kenestäkään murhaajaa. Olen tätä toitottanut eri medioissa jo vuosia, ja joskus sitä huomaa jonkun arvovaltaisenkin ei-pelimedian edustajan toteavan, että oli olemassa aikaisempi syy.
Meidän pitää jatkaa pelien "markkinointia". Tehkää sitä aina muissa kuin pelimedioissa, jos saatte mahdollisuuden, sillä tietämättömät eivät lue pelilehtiä tai käy täällä.
Viimeisin uutuus voisi olla: Ajakaa autoa peleissä, niin vaikutatte ilmastonmuutokseen, ettekä joudu luopumaan rakkaasta harrastuksesta.
"Pelit ovat pääosin sosiaalisia, mutta ovatko kanssasi verkossa nettiropea pelaavat heput oikeita ystäviä?"
Kun pelasin jalkapalloa ei vihu-joukkoeen pelaajat olleet kavereitani, mutta oman kyllä olivat. Samalla periaatteella nettipeleissä oma tiimini koostuu lähinnä kavereista, jotka ovat myös oikean elämän kavereita. Osa heistä oli kavereita jo ennen yhteisiä GeoW/Halo 3 -iltoja ja osa taas on tullut kavereiksi juuri pelin kautta.
Viimein! Kyllä meni pitkän aikaa älytä ettei jokaisesta pelaajasta tulee psykopaattia. Ja jos tulee, ei se ole pelien syytä. Kunhan vain keksitään tekosyy.
Mutta viimeinkin...
100 % asiaa, tietenkää tääkään ei päde kaikkiin ihmisiin, pitäkää varanne. :)
vihdoin voin huokaista helpotuksesta, ja ottaa lukon poissa ovestani, ilman pelkoa että murhaan perheeni yöllä. Ja nyt heti ase kauppaan ostamaan ase ja heilumaan keskustaan huutaen "en olekaan murhaaja". Suuri helpotus tämä uutinen.
Nopeasti! Tuo on Jack Thompsonin ovela juoni romahduttaa pelit ja sensuroida kaikki ja sallia vain Brain Training - pelit!