Ennakkokatsauksessa Halo 5: Guardians

Testasimme ennakkoon Halo 5: Guardiansin yksinpelikampanjaa sekä uutta Warzones-verkkopelitilaa. Lue yhteenveto Arvekarin mietteistä pelin parista.

1.10.2015 11:11

HALO 5: GUARDIANS

Tekijä: 343 Industries Julkaisija: Microsoft
Alustat: Xbox One Julkaisu: 27. lokakuuta

 

Suurella haloolla uuteen nousuun?

Halon suunta on edennyt uusille urille 343 Industriesin otettua sarjan vetovastuun Bungielta. Halo 5: Guardians jatkaa uusille vesille seilaamista, sillä Master Chief ei ole enää oman pelisarjansa ainoa tähti. John-117 on toki vahvasti kuvioissa, mutta nykyviitteiden perusteella noin puolet Halo 5: Guardiansin kampanjasta vietetään Master Chiefiä jahtaavana Locke-spartalaisena. Se tuo peliin uudenlaisen tarinallisen dynamiikan, onhan olemmilla pelattavilla hahmoilla komennossa oma muutaman hengen iskuryhmänsä.

Joukkojen esilletuonti saa Halon universumin tuntumaan entistä persoonallisemmalta ja tuttavallisemmalta. Se korostaa 343 Industriesin halua rakentaa ja laajentaa sarjan universumia  kaiken maailman kirjojen, sarjojen ja animaatioiden ohella myös itse peleissä. Pääsimmekin testaamaan ennakkoon yhden tehtävän sekä Master Chiefin että Locken panssareissa, minkä lisäksi uppouduimme syvemmin uuden Warzones-verkkopelitilan uumeniin.

Päällimmäisin huoli kampanjatehtävien suhteen tuntuu olevan, kuinka tekoälyapurit helpottavat perinteisen sulavaa Halo-räiskettä. Master Chiefin Blue Team sekä Locken Fireteam Osiris osaavat toimia itsenäisesti, mutta ottaa myös komentoja johtajiltaan, jolloin pelitilanteita ahtailla käytävillä ja suljetummissa tiloissa voi hallita vaivattoman oloisesti. Tiimiläiset eivät ratkaise kaikkia tilanteita pelaajan puolesta. Hieman pidemmälle ja laajemmille alueille edetessä tekoäly osoitti myös haavoittuvaisuutensa, minkä ansiosta pelaaminen alkoi ajoittain tuntua oikealta ryhmänjohtamiselta.

Esimerkiksi Master Chiefin tehtävän päättävässä Covenant-suurhyökkäyksessä Blue Teamin jäsenet olivat hätää kärsimässä, mikäli pelaajan käskyissä ei ollut minkäänlaista tilannetajua takana. Tasapaino räiskeen ja muista huolehtimisen välillä oli juuri sopivanoloinen, mutta myös omillaan tuntui pärjäävän. Totta kai pelin alkupään tehtävien perusteella on hankalaa arvioida, kuinka onnistuneesti 343 Industries on huomioinut käskytettävien apureiden tuoman edun koko pelin vaikeustasossa.

Yleisesti ottaen toiminnassa on hyvä ote, kuten Halolta voi odottaa. Ympäristöissä on vahva tunnelma ja tapahtumissa sopivasti vaihtelua. Locken vetämässä tehtävässä Osiris-tiimi tekee perinteisempien hyökkäysrynnäköiden lisäksi ilmahyökkäyksen jättimäisen Kraken-aluksen uumeniin ja selvittelee siinä ohessa mystisten temppelin arvoituksia kepeällä otteella. Myös Master Chiefin tiimi sai harteilleen lukuisten ilmalukkojen tuhoamisen ilmateitse, ja tämän kaikki tuki ja rytmitti oivallisesti perinteisempää ryminää ja ryskettä.

Ehkäpä hieman yllättävää oli, ettei ainakaan testikentissä Master Chiefin ja Locken pelityylien välillä ollut sen suurempia käytännön eroja ympäristön luotaamista lukuunottamatta. Pääpaino tuntuu olevan siis enemmän näkökulman vaihtumisessa kuin erilaisten pelityylien tarjoamisessa. Se kuitenkin tuntui riittävän, sillä odotan jo mielenkiinnolla, mihin suuntaan Halo 5: Guardians vie Master Chiefin ja Locken vastakkainasettelun.

”Tapahtumarikkaassa Warzonessa tiukka pelitilanne elää aina loppumetreille asti.

Halo 5:n positiivisimpiin yllätyksiin lukeutuu ehdottomasti uusi Warzone-moodi, jota pääsin testaamaan aiemmin jo kesällä E3-messuilla. Tuolloin olin varsin toiveikas, että tiimitappomatsia, tukikohdanvaltaamista ja tekoälyvihollisia yhdistävä moodi onnistuisi tuomaan uusia tuulia Halon moninpeliin. Lisäaika Warzonen parissa vain vahvisti tunnetta, että pelimoodi jaksaa viehättää kerta toisensa jälkeen.

Sota-alueiden idea ei sinänsä ole mitenkään ennennäkemätön, mutta se tuntuu silti yllättävän tuoreelta. Pelaajien on vedettävä yhtä köyttä tiimiläistensä kanssa pitääkseen vastapuolen kurissa, mutta myös jaettava tiiminsä huomio ja resurssit tekoälyn ohjaamien vihollisten lyömiseen. Kivenkovien vastusten kukistamisesta kertyy roppakaupalla pisteitä, mikä voi toisinaan olla sen arvoista, että tiimin tulivoiman keskittäminen saattaa johtaa yhden tukikohdan menettämiseen vastapuolelle. Taktikoinnissa on silti löydettävä tasapaino, koska tukikohtien menetys avaa lopulta tiimin päämajan reaktoriytimen, jonka tuhoutuminen johtaa suoraan häviöön jopa selkeässä pistejohdossa.

Yhteenotot noudattavat yleensä samaa kaavaa. Viholliset ovat miehittäneet oman vartioaseman, joka on valloitettava takaisin. Sen jälkeen tiimiläiset pääsevät käsiksi REQ-asemiin, joista omaa ase-, varuste- ja aluskalustoaan voi päivittää järeämpään pistetilanteen sallimissa rajoissa. Kahinan loppumetreillä melko laajalla kartalla voi vilistä spartan-joukkojen lisäksi jo melkoinen määrä ajoneuvoja, taistelurobotteja ja ilma-aluksia. Täysin mielivaltaista touhu ei silti ole, vaan pelitilannetta kannattaa arvioida hieman ennen kalleimpien ja tuhovoimaisimpien tilausten tekemistä. Useamman ottelunkin perusteella voin sanoa kesäisen ensivaikutelmani pitävän yhä: tapahtumarikkaassa Warzonessa tiukka pelitilanne elää aina loppumetreille asti.

Lopullinen tuomio Halo 5: Guardiansille annetaan, kun peli julkaistaan Xbox Onelle 27. lokakuuta. Ennakkoon testatut kampanjatehtävät ja erityisesti Warzones-moodi herättävät toiveet, että 343 Industries on hieman paremmin tehtävänsä tasalla kuin ristiriitaisesti vastaanotetun Halo 4:n aikoihin. Uuden sukupolven ensimmäinen uusi Halo olisikin oiva hetki osoittaa studion todella olevan Bungien luoman universumin arvoinen.

Ville Arvekari

Lisää luettavaa