Ennakkotestissä The Evil Within – alkuperäisen Resident Evilin soihdunkantaja?

Otimme Gamescom 2014 -messuilla näppituntumaa Shinji Mikamin uuteen selviytymiskauhupeliin, The Evil Withiniin.

19.8.2014 21:41

The Evil Within

Kehittäjä: Tango Gameworks
Julkaisija: Bethesda Softworks
Alustat: Pc, PlayStation 3, PlayStation 4, Xbox 360 ja Xbox One
Julkaisu: 17. lokakuuta 2014

The Evil Within ei piilottele juuriaan. Pelin takaa löytyy Resident Evilin isä Shinji Mikami, ja sen kyllä huomaa: entisen Capcom-legendan nykyinen Tango Gameworks -studio on luonut selviytymiskauhuseikkailun, joka häpeilemättä kalastelee koukkuunsa vanhan kaavan Resident Evil -faneja. Viime viikon Gamescom 2014 -messuilla otetun tunnin mittaisen näppituntuman perusteella syötti saattaa hyvinkin olla tarttumisen arvoinen.

Siinä missä Resident Eviliä yhä tehtaileva Capcom on kadottanut osan sarjan identiteetistä puskiessaan selviytymiskauhupeliään yhä toiminnallisempaan suuntaan, The Evil Within tuntuu löytäneen Mikamin klassikkosarjan vanhan kipinän: tahti on hitaampi, pohtivampi sekä ahdistavampi, vaikka peliä seurataankin etsivä Sebastian Castellanosin selän takaa uusimpien Resident Evil -pelien tapaan.

Toki tutun tunnelman luomisessa auttaa melkoisesti, että pelin puolenvälin tienoilta napsaistun messudemon asetelma on klassinen kauhukartano, jossa päähuomio on pulmien ratkomisessa silkan lahtaamisen sijaan.

Räjähdysherkän zombiräiskeen sijaan The Evil Withinin messudemon vihollisyhteenotot ovat piinaavia ja kuolettavia, sillä epäkuolleita on harvemmassa ja jokainen vastaantuleva olento tuntuu uhkalta. Epämääräisiä örähdyksiä ja olentojen liikkeistä narisevaa kattoa kuunnellessa on hankalaa rentoutua, kun aseessakin on vain muutama epämääräinen panos.

Pakoon pötkiminen ei ole häpeä, vaan toisinaan jopa ainoa mahdollinen ratkaisu. Viholliset eivät välttämättä kuole lainkaan, joten lipasta ei hätäpäissään kannata tuhlata jokaiseen vastaantulevaan uhkaan. Ainoa varma tapa hankkiutua eroon painajaismaisista kummajaisista on tulen puhdistavat liekit, mikäli matkaan on tarttunut harvassa olevia sytytystarvikkeita.

Myös piiloutuminen muun muassa pöytien alle ja kaappeihin onnistuu nappia painamalla. Messudemossa tulikin alitajuisesti hakeuduttua suojaan, kun ruutu odottamatta välähti siniseksi, ikään kuin varottaen jostakin. Suojautumisvaisto kehotti sujahtamaan kaappiin, vaikka en tiennyt mitä tulemaan pitää. Ovenraosta epämääräisesti kurkkiessa huonetta yhtäkkiä tutkikin jokin häiriintyneesti ääntelevä olento, jonka katoamista odotellessa kieltämättä jännitti.

Vihollisten lisäksi kartano kuhisee ansoja, joiden purkaminen on aina tietoinen riski. Esimerkiksi miinoja ei voi lähestyä kuin hiipimällä, ja purku tapahtuu reaktiominipelissä, jonka pieleen mennessä Sebastianin energiamittari kokee kovan kolauksen. Vaakakupissa kuitenkin painavat purkamisesta saatavat lisätarvikkeet.

Vaikka pieni kankeus aina lukeutuukin selviytymiskauhupelien ominaispiirteisiin, Sebastianin ohjastaminen on yllättävän sujuvaa. Paniikkia lietsova kömpelyys syntyy enemmänkin tarvikkeiden vähäisestä määrästä ja vihollisten kestävyydestä. Vaikka pulmatkin ovat periaatteessa vipujen kääntelyä hieman uudenlaisessa muodossa, lähestymistapa saa koluamaan kammottavaa ympäristöä suuremmalla antaumuksella kuin eteenpäin rynnivissä zombiräiskeissä.

Messudemon perusteella The Evil Within tuntuu samanaikaisesti sekä tutulta että tuoreelta. Se yhdistelee modernin ohjausmekaniikan ja teknologian klassisempiin selviytymiskauhupiirteisiin, joita on viety juuri sen verran eteenpäin, että Mikamin uutukainen vaikuttaa pelkän Resident Evil -uudelleenlämmittelyn sijaan omalta kokonaisuudeltaan. Toivoa sopii, että sama linjaus kulkee läpi koko pelin.

The Evil Within ilmestyy pc:lle, PlayStation 3:lle, PlayStation 4:lle, Xbox 360:lle ja Xbox Onelle lokakuun 17. päivä.

Ville Arvekari

Lisää luettavaa