Arvostelu on uudelleenjulkaistu alkuperäisessä muodossaan osana kaupallista yhteistyökampanjaa PlayStationin kanssa.
Sonyn PlayStation Plus -verkkopalvelun jäsenille suunnatut joulukuun ilmaispelit ovat ladattavissa. Joulukuun PlayStation Plus -peleihin lukeutuu Godfall: Challenger Edition -pelin PlayStation 5- ja PlayStation 4 -versiot. Challenger Edition päästää pelaajat Godfallin loppupään sisällön pariin maksimitason haarniskan kera, minkä lisäksi käytössä on tukuttain taitopisteitä ja aseita. Versio ei kuitenkaan sisällä pelin tarinakampanjaa, joka on hankittavissa erikseen.
Ohesta voit lukea Pelaaja-lehden taannoisen arvostelun juurikin Godfallin alkuperäisestä julkaisuversiosta, joka antaa kuvan myös Challenger Editioniin erikseen hankittavasta tarinatilasta. Lataamalla pelin ilmaiseksi PlayStation Plus -palvelusta voit todeta itse, maistuuko Godfallin toiminta!
Muista lukea myös tutustua PS Plus -jäsenten joulukuun muihin ilmaispeleihin, joihin lukeutuvat Mortal Shell (PS4) sekä LEGO DC Super-Villains (PS4).
Godfall (2020)
Counterplay Gamesin kehittämä Godfall tunnetaan parhaiten ensimmäisenä PlayStation 5:lle paljastettuna pelinä. Vaikka Duelyst-keräilykorttipelin kehittäjien uutuus julkaistiinkin konsoliyksinoikeudella PS5:lle, peli tuotiin samaan aikaan myös pc-pelaajien ulottuville. Värikäs toimintaroolipeli näyttää hienolta, mutta mitä uuden sukupolven avauspeli mahtaa pitää sisällään?
Aperionin fantasiamaailmaan sijoittuvan Godfallin tarina on äärimmäisen geneerinen. Itse asiassa en ole edes ihan varma, mistä juonessa oikein oli kyse. Olen kyllä kahlannut tarinan läpi, mutta asetelma on vielä vähän hämärän peitossa. Taistelin tieni Orinina läpi elementtiulottuvuuksien päihittämään veljeni Macrosin, mutta varsinainen juoni on epämääräinen ketju tapahtumia, jotka johtavat antikliimaksiin. Godfall yrittää kyllä kovasti kertoa eeppistä tarinaa, mutta lopputulos on joukko näyttäviä mutta irrallisen tuntuisia tapahtumia ja epämääräiseksi jääviä hahmoja.
Yritin uppoutua peliin myös maailmaa täydentävien codex-tekstien avulla, mutta Godfall ei vain onnistu luomaan johdonmukaista pelimaailmaa. Peli lyö tiskiin koko joukon nimiä ja termejä ilman minkäänlaista viitekehystä, mutta se ei loppujen lopuksi kerro oikein mitään. Pelimaailma on yhtä lailla persoonaton. Maailma on täynnä puhdasta tykinruokaa, joka odottelee passiivisesti pelaajan saapumista jokaisessa risteyksessä. Päätin lopulta lakata yrittämästä ymmärtää ja tyydyin vain pelastamaan maailman ainoiden kaverieni Lamppupään ja Leijuvien naamojen opastamana.
Siirrytään kuitenkin positiivisempiin asioihin. Godfall on ytimeltään varsin tutun tuntuinen toimintaroolipeli, jonka parasta antia onkin juuri toiminta. Peli tarjoaa käyttöön kattavan valikoiman työkaluja, joilla vihollisjoukoista otetaan mittaa ajoitukseen ja kykyjen hyödyntämiseen pohjautuvissa taisteluissa. Erilaiset aseet tarjoavat hieman erilaista tuntumaa, ja iskuja voi täydentää heittokilvellä sekä erikoishyökkäyksillä. Godfall ei yllä esimerkiksi erinomaisen viimeisimmän God of Warin tasolle, mutta parhaimmillaan taistelut soljuvat näyttävästi väistöistä vastaiskuihin ja tuhovoimaisiin erikoisiskuihin.
Taisteluita värittää melkoinen joukko mekanismeja, joita peli heittää ikään kuin puolihuolimattomasti pelaajalle. Yhtäkkiä kevyet iskut kerryttävätkin Soulshatter-mittaria, joka räjähtää pois vihollisen terveyspalkista raskaan lyönnin myötä. Vihollisten alla näkyvän Breach-mittarin kuluttaminen altistaa ne voimakkaalle Takedown-hyökkäykselle, mutta toiminnon kuvauksen jouduin etsimään pelin valikoiden syövereistä. Samalla huomasin, että hahmollani on jo tovin aikaa ollut käytössään maahan juntattava viiri, joka avittaa taisteluissa, kunhan sitä vain huomaa käyttää. Mekanismit ovat ideoiden sekamelska, joka jättää paljon arvailun varaan.
Monet mekanismit tuntuvat olevan paikallaan siksi, että niitä vain on tapana olla nykyaikaisissa peleissä. Varusteita pitää pystyä purkamaan erilaisiin osiin, joilla voi parannella muita varusteita. Kentistä tulee löytyä sivutehtäviä ja geneerisillä fantasianimillä (suosikkini on eteerinen säie) varustettuja rakennustarpeita etsittäväksi. Loottia on oltava, ja sen harvinaisuudesta on kerrottava väreillä harmaasta vihreän, sinisen ja violetin kautta keltaiseen. Numerot kasvavat, koska numeroiden on kasvettava.
Missään näistä mekaniikoista ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta Godfallin tapauksessa ne tuntuvat vain painottomilta. Aseiden ja Valorplate-haarniskoiden erot ovat käytännössä todella pieniä, eikä valinnoilla tunnu olevan hirveästi merkitystä pelituntuman kannalta. Tämä olisi ehdottomasti parempi peli suoraviivaisena toimintaseikkailuna ilman avoimen pelimaailman elementtejä tai liioitellun moniulotteisia hahmonkehitysvaihtoehtoja. Kunnianhimoa kehittäjillä on riittänyt, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen.
Pelin tehtävätkin ovat alusta loppuun saakka käytännössä saman toistoa: juokse tehtävämerkille päihittämään pahis. Periaatteessa pelimaailmassa on myös joukko peruspahiksia, mutta huomasin jossain vaiheessa, että vihollisten ohi voi lähes poikkeuksetta vain juosta. Taisteluista saa tietenkin kokemuspisteitä ja pelivaluuttaa, mutta parhaat varusteet saa joka tapauksessa pomotaisteluista, mikä tekee muista vihollisista turhaa täytettä.
Godfall kuitenkin olettaa olevansa kiinnostavampi peli kuin se onkaan. Muutamassa kohdassa tarinan edistäminen edellyttää niiden geneeristen fantasiaelementtien keräämistä, mikä tarkoittaa tehtävien jauhamista uudelleen, kunnes riittävä määrä on kasassa. Käytännössä kaikissa sivutehtävissä tarkoituksena on vain päihittää joku pelin pikkupomoista, mikä käy yleensä viidessä minuutissa juoksuajat sisältäen. Siitäkin huolimatta ne ovat turhaa toistoa, jonka tarkoituksena on lähinnä pitkittää pelin kestoa. Lisäksi peli tarjoaa tilaisuuden jatkaa varusteiden keräämistä ja hahmon kehittämistä tarinan päättymisen jälkeen avautuvissa lisähaasteissa, mutta siihen mennessä anti on kyllä nähty lopullisesti.
Godfall on pelattavissa kokonaisuudessaan yhteistyömoninpelinä, mutta yksin pelattaessa verkkopelitoiminnot eivät pelissä näy. Siitäkin huolimatta peli edellyttää pakollista nettiyhteyttä myös yksinpelissä. Sen katketessa peli palaa alkuvalikkoon ja pyyhkii samalla kesken olleen tehtävän etenemisen mennessään. Sama käy myös pelin kaatuessa, mikä on suorastaan naurettavaa, kun otetaan huomioon pelin varsin hyvin toimiva tallennuspistejärjestelmä. Kenties verkkopelitoimintojen varalle oli suuret suunnitelmat, jotka vain jäivät toteutumatta. Mitään syytä pakolliselle verkkoyhteydelle julkaistusta pelistä ei joka tapauksessa löydy.
Godfall on tolkuttoman geneerinen fantasiatoimintapeli, joka yrittää olla paljon enemmän. Vaikka perustoiminta on viihdyttävää, alkaa samanlaisten taisteluiden kahlaaminen kyllästyttää jo ennen tarinan puoliväliä. Kunnianhimoa eittämättä on, mutta suuret suunnitelmat ovat jääneet syystä tai toisesta toteutumatta. Vähemmän olisi tässäkin tapauksessa ollut enemmän.
5/10
Kehittäjä: Counterplay Games
Julkaisija: Gearbox Publishing
Julkaisuvuosi: 2020
Arvostelija: Jukka Moilanen