Halo: The Master Chief Collection on kunnianhimoinen tapa toivottaa Microsoftin arvokkain pelisarja tervetulleeksi Xbox Onelle. Toisin kuin monet muut uusversiot tai kokoelmajulkaisut, se yhdistää sarjan neljä pääpeliä kaikkine toimintoineen ja sisältöineen yhteen kokonaisuuteen. Sama peliseurue kulkee vakuuttavasti Combat Evolvedin legendaarisista kanjonikoitoksista Halo 3:n hullunkurisiin pelimuotoihin ja karttavariaatioihin.
Valtaisa sisältömäärä tekee kokoelman koostamisesta haastavaa. Pelien toiminnot, kuten vaikkapa hahmon ulkoasun tai pelaajaidentiteetin muokkaus, vaihtelevat osasta toiseen. Valikoiden kaikkien koukeroiden hahmottaminen kestää tovin, sillä sekaan on pistetty esimerkiksi uusia tilastoja ja tulostauluja. Pelattavuuden kannalta merkittävimpiä muutoksia ovat erilaiset ohjaukset. Master Chief Collection tarjoaa erilaisia universaaleja vaihtoehtoja, jotka pätevät kaikkiin peleihin. Näppäinasettelun voi valita myös pelikohtaisesti, mutta saumattoman toteutuksen ansiosta pää menee tuolloin takuulla sekaisin Halojen välillä poukkoillessa.
Halon klassikkopainokset kuuluvat edelleen omaan lokeroonsa monipelien taksonomiassa. Rakenteeltaan mielikuvitukselliset kartat ja pelimekaniikan vankat ydinpilarit sekä kattavat muokkausvaihtoehdot luovat pohjan taisteluille, joissa sattuu ja tapahtuu. Todelliset taidonnäytteet syntyvät vakaalla tähtäyksellä ja älykkäällä pelinluvulla. Tappomatseista voi nauttia ilman puhettakin, mutta lipunryöstön kaltaisissa pelimuodoissa Halo loistaa pelaajien kommunikoidessa.
Yhtenäinen paketti tarjoaa ennen kaikkea poikkeuksellisen läpileikkauksen massiivisen sarjan kehitykseen. Moninpelissä pienetkin muutokset paistavat välittömästi läpi, kun ne asettaa näin selkeästi vieretysten. Vaikka perusmekaniikka pysyy ennallaan, muuttavat erityisesti Halo 2:n tuoma hyppiminen ja karttasuunnittelu pelitapahtumia merkittävästi. Vaihtelu pelillisissä piirteissä johtaa toisinaan tragikoomisiin kohelluksiin, mutta vanhat kentät ja lainalaisuudet löytyvät selkärangan unohtuneista hermoradoista yllättävän nopeasti.
Kokoelman kruununjalokivenä voidaan pitää Halo 2:ta, joka on saanut vuosipäivänsä ansiosta eniten huomiota. Klassisista taistelutantereista kuusi on päivitetty onnistuneesti uuteen uskoon. Samalla peliin ja karttoihin on lisätty muutamia ominaisuuksia, kuten valittavat aloitusaseet ja ilmoitus lähelle lentävistä kranaateista. Lisäksi siloteltuja kenttiä voi muokata Forge-editorilla sekä niillä käytyjä koitoksia ihastella jälkikäteen teatterissa.
Kovimmat fanit voivat huokaista helpotuksesta, sillä alkuperäinen moninpeli on onneksi mukana kokonaisuudessaan. Intensiiviset lipunryöstömatsit Zanzibarissa tuntuvatkin välittömästi kotoisilta, oli ulkoasu uusi tai vanha. Joku voisi puhua vanhanaikaisuudesta, mutta prameampi ulkokuori antaa joka tapauksessa mielenkiintoista vastapainoa pelkistetymmälle pelimekaniikalle, joka kuitenkin toimii edelleen erittäin mainiosti. Myös Combat Evolvedin moninpeli on Xbox 360:n Anniversary-painoksesta poiketen mukana kokonaisuudessaan, sillä käännös pohjautuu pc-versioon.
Vaikka Halo 2: Anniversary näyttää selkeästi kokoelman komeimmalta, eivät muut osat ole jääneet vaille rakastavaa rapsutusta. Kaikki pelit pyörivät pääasiallisesti 60 ruudun sekuntivauhdilla, mikä tuntuu välittömästi aikaisempaa sulavampana ohjattavuutena. Varsinkin Halo 3:n monipuoliset mätöt pääsevät loistamaan uudella tavalla. Täydellisestä teknisestä riemuvoitosta ei voi puhua, sillä ruudunpäivitys notkahtelee toisinaan. Onneksi ongelma näyttäisi häiritsevän toimintaa vain harvoin.
Jokaisella on tietysti mittavassa sarjassa omat suosikkinsa, puhuttiin sitten pelistä, aseesta, kentästä tai pelimuodosta. Järkyttävä sisältömäärä aiheuttaakin varmasti harmaita hiuksia 343 Industriesille, kun erilaisia kartta- ja pelimuotokombinaatioita yritetään iskeä seuranhakujärjestelmään. Alkuperäisiä tuotoksia vaivannut aloitusaseen ongelma onkin edelleen läsnä, vaikka Halo 2:sta ja Halo 3:sta tarjotaan miellyttävän usein taistelukiväärillisiä variaatioita. Kumpikaan peleistä vain ei yksinkertaisesti maistu samalta, jos käteen lykätään konepistooli tai rynnäkkökivääri.
Ensitestien perusteella monet virheet vältettäisiin Halo 5: Guardiansissa, jonka betatesti täydentää Halo: Master Chief Collectionin tarjoaman katsauksen pelisarjan kehityskulkuun. Loppuvuodesta käynnistävä testipyrähdys keskittyy moninpelin kilpailulliseen puoleen, mikä tarkoittaa käytännössä areenamaisia taistelukenttiä sekä yhtenäisiä aloitusaseita ja kykyvalikoimia. Samalla keitokseen lisätään uusia aineksia, jotka saivat ainakin jotkut 343 Industriesin edustajat myöntämään, että fanien suunnalta syöksähtävä palauteryöppy hieman kammoksuttaa jo nyt.
Halo 5:llä ja Call of Duty: Advanced Warfarella näyttäisi nimittäin olevan odotettua enemmän yhteistä. 343 Industriesin kehittämässä jatko-osassa toki edelleen soditaan supersotilailla, joiden taisteluhaarniskoja syleilee kestävä suojakenttä. Hahmojen liikkumista muutetaan kuitenkin spartalaiskyvyillä. Sotisovan selkään pultatun työntömoottorin avulla soturit voivat tehdä nopeita väistöliikkeitä, rynnäköitä ja muita erikoisempia temppuja. Esimerkiksi hypyn voi päättää tappavalla syöksyllä vihollisen niskaan. Lisäksi hahmot osaavat kiivetä kielekkeiltä ylös, mikä luo kykyjen ohella uusia mahdollisuuksia liikkumiselle, kun uudistukset on otettu huomioon karttasuunnittelussakin.
Siinä missä uudet kikat tuntuisivat aikaisempien haarniskakykyjen luonnolliselta kehitykseltä, juoksupyrähdyksen pitäminen vakio-ominaisuutena ja tarkemman tähtäystilan tuominen kaikille aseille ovat selkeämpiä vaikutteita muista peleistä. Molempien suhteen on kuitenkin tehty fiksuja linjanvetoja sarjan perinteitä ajatellen, sillä yksikin osuma palauttaa pelaajan lonkkatähtäykseen, eivätkä suojat puolestaan lataudu lainkaan juostessa.
Halo 5:n uutuuksiin kuuluu kierrospohjainen Breakout-tappomatsi, jossa pelaajien henki on herkemmässä ja kuolema vie välittömästi laulukuoroon. Betassa nämä koitokset käydään ainakin alkuun Forge-kenttäeditorilla luodulla areenalla, joka ei ulkoasullaan kilpaile perinteisten Halo-karttojen kanssa. Yksinkertaisuudessaan se antoi kuitenkin puitteet todella intensiivisille matseille. Tunnelma otteluissa heijasteli Halo 5:n kilpailullisempaa otetta, jota ruokitaan entisestään muun muassa spartalaisten jatkuvilla kommenteilla taistelukentän tapahtumista. Kilpapelaamisen palveleminen kuuluukin jatko-osan prioriteetteihin.
Halo 5: Guardiansista saadut maistiaiset, juttutuokiot 343 Industriesin työntekijöiden kanssa ja Master Chief Collection onnistuvat valamaan uskoa, että kehittäjät olisivat tekemässä fiksuja päätöksiä sarjan tulevaisuuden kannalta – ennen kaikkea siirtyminen nopeampaan ruudunpäivitykseen on askel oikeaan suuntaan.
Lisää Halo 5:n tulevasta betatestistä sekä kattavamman kattauksen Master Chief Collectioniin voi lukea joulukuun Pelaaja-lehdestä. Tänään ilmestyvän kokoelmapaketin ostajat pääsevät mukaan testiin 29. joulukuuta.
Paavo Niskala