Pelaajalehti.comissa julkaistaan sopivin aikavälein vanhoista Pelaaja-lehdistä valikoituja helmiä. Nyt kesän kunniaksi julkaisemme matkaoppaan, jossa pelimaailman kuumimmat lomapaikat käydään läpi. Artikkeli on alun perin julkaistu Pelaajan numerossa 58 (heinäkuu 2007).
MATKAOPPAANA PELIOHJAIN
– nojatuolimatkailijan opas pelimaailmoihin
Kyllästyttävätkö turistimassojen kansoittamat hiekkarannat ja iltaisin niiden liepeille sikiävät diskoinfernot? Haluatko välttyä kokonaan rankkasadekuuroilta, jotka taivas kaataa niskaasi jo lomamatkan ensimmäisenä päivänä? Vai etsitkö yksinkertaisesti vain vaihtoehtoa jokavuotiselle mökkireissulle, jonka ainoa anti on itikantappoblues? Pelaaja tarjoaa auttavan kätensä kokoamalla vaihtoehtoisen lomakohdeoppaan konsolisukupolvien kasvateille.
Aktiiviloma sienimaassa
Infolaatikko:
Erityisiä kohokohtia: Rauhallinen, lumen saartama Hollijollin kylä, jossa joulua juhlitaan vuoden jokaisena päivänä. Kolikoiden keräily kauniina kesäpäivänä. Pinna Parkin huvipuisto Delfinon saaren lähellä. Prinsessa Peachin linnan välitön ja ystävällinen tunnelma.
Asukkaat: Mushroomin kahdeksasta eri kuningaskunnasta löytyy hahmoja jokaiseen lähtöön. Kulmiaan kurtistelevia vastaantulijoita kannattaa väistää hyppäämällä heidän ylitseen.
Rahayksikkö: Ilmassa leijuvat kultakolikot.
Historia
Mushroomin kuningaskuntien pinnanmuodot ovat kokeneet monenlaisia muodonmuutoksia. Alueiden merkittävin yksittäinen uudistus sattui vuosia sitten, kun maata kauttaaltaan vaivannut kaksiulotteisuus sai kaikkien asukkaiden iloksi syvyyssuunnan. Yhdistyneiden kuningaskuntien hallitsijana toimii edelleen prinsessa Peach – vaikka osa aikalaislähteistä mainitsee myös kuningas Toadstoolin. Maata riepottelee ajoittainen poliittinen eripura rajanaapuri Koopa-kuningaskunnan kanssa. Sen yksinvaltias Bowser onkin kidnapannut prinsessan jo yli kymmenen kertaa.
Yleistä tietoa ja muistettavaa
Mushroomin kahdeksan kuningaskuntaa sopivat aktiiviselle matkailijalle, joka haluaa nähdä ja kokea kaiken kerralla. Lyhyet ulkoilureitit kattavat niin erämaa-, metsä- kuin vulkaanisetkin alueet, ja seudulta löytyy myös monia idyllisiä saaria, kuten Yoshin nimikkosaari sekä Delfinon paratiisialue. Sisätilat puolestaan ovat usein itseään toistavia, synkkiä ja kivisen harmaita. Matkailijoiden tulee ehdottomasti pitää mielessä, että kuningaskunnissa liikkuminen on vaarallista. Lisävarusteiden, kuten tulikukkasten, hankkimista suositellaan – ja yleisesti alueilla liikkuvia kehotetaan aina hyppimään vastaantulijoiden päälle. Mushroom vaatii siis tulijalta kylmähermoisuutta, hyvää kuntoa ja sorminäppäryyttä.
Tekemistä ja koettavaa
Alueilla liikkuvat voivat esimerkiksi kartuttaa matkakassaansa ilmassa leijuvilla kolikoilla. Nämä puolestaan käyvät valuuttana pulmatilanteissa, joiden ratkaisemiseksi kuningaskunnissa sijaitsevilla kauppiailla on erilaisia apuvälineitä. Kierroksen aikana voi osallistua myös peleihin ja arvontoihin. Paikalliset kertovat myös ajoittaisista jalkapallo-otteluista ja kilpa-ajoista, joita Mushroomin silmäätekevien kesken järjestetään.
Lomansa aikana matkailija kuitenkin joutuu ottamaan osaa prinsessa Peachin pelastusoperaatioon. Vaarallisesta luonteestaan huolimatta tehtävää ryyditetään toiminnalla, joka sopii myös perheen lapsille. Tarkkasilmäisille lukuisat alueet puolestaan tarjoavat paljon tutkittavaa salakäytävien, putkistojen ja aarrekammioiden muodossa.
Liikkuminen
Mushroomissa liikutaan pääasiassa jalkaisin, mutta ajoittain lomamatkailija voi lepuuttaa väsyneitä jalkojaan hyppäämällä esimerkiksi koopien lentävän laivan kyytiin. Tällöin matkailijan on syytä varoa ajoittaista tykkitulta pysyttelemällä paikallaan ollessaan aina kyykyssä. Kuningaskuntien välinen liikenne taas tapahtuu putkien kautta, joiden kautta oikean reitin löytäminen käy välillä jopa kunnon aivojumpasta.
”Postikortti-kommentti”: Emme ole täysin onnistuneet ratkaisemaan esimerkiksi ilmassa leijuvien piikkiansojen turvallisuutta. Mutta Mushroom tarjoaa haasteistaan huolimatta kärsivälliselle matkailijalle paljon tekemistä, kertoo eräs kuningaskunnan asukkaista.
Maisemamatkailua jättiläisten varjossa
Infolaatikko
Erityisiä kohokohtia: Vierailu palvonnan alttarin upeassa historiallisessa miljöössä. Ratsastus hiukset hulmuten horisonttiin. Kolossin selkään kiipeäminen ja maisemien ihailu. Monon näkeminen vielä kerran.
Asukkaat: Kielletyn maan pääasialliset asukkaat ovat sen 16 kolossia. Niiden lisäksi matkailijoita kehotetaan varomaan palvonnan alttarin tutustumiskierroksellaan varjo-olentoja. Lordi Emon miehineen voi myös sattua paikalle.
Rahayksikkö: Lomakohde sopii myös reppumatkailijoille, koska rahaa ei tarvita.
Historia
Kielletyn maan menneisyys on suureksi osaksi historian hämärän peitossa. Sen niemimaata eristää pohjoisessa massiivisten, teräväkärkisten vuorien jono, ja ainoan reitin palvonnan alttarille tarjoaa itsessään jo nähtävyytenä toimiva kivinen, usvaan katoava silta. Alueen epäillään olleen aikoinaan asuttu, mutta tällä hetkelle sen karuja maisemia mittaavat vain kivestä, maasta ja raunioiden palasista koostuvat kolossit. Lordi Emonin aikakirjat kertovat tuntemattoman maan syntyneen lähinnä yliluonnollisin voimin, usean keskenään värähtelevän pisteen leikkauksessa – muistoista, jotka arvonsa vuoksi tekivät jälkensä jopa kiveen.
Yleistä tietoa ja muistettavaa
Tämä lomakohde tarjoaa koettavaa rauhallisille, omissa ajatuksissaan viihtyville matkailijoille, jotka etsivät rauhaa muun maailman tavanomaisesta vilskeestä ja valmiiksi pureskelluista ratkaisuista. Tuntemattoman, kielletyn maan maisemat ovat täysin eristyksissä, joten sinne saapuvia kehotetaan omavaraisuuteen lähes kaiken tarpeellisen suhteen. Alueen asukkaat pitäytyvät lähinnä omissa oloissaan – eikä heistä ole juurikaan apua matkailijoiden loputtomiin kysymyksiin. Palvonnan alttarin kiertokäynneillä matkailijoita saattaa lähestyä henkiolento nimeltä Dormin, mutta on täysin jokaisen omalla vastuulla, noudattaako tämän neuvoja vai ei.
Tekemistä ja koettavaa
Lomailijoiden kannattaa aluksi tutustua kielletyn maan uskomattoman kauniisiin maisemiin hevosen selässä. Ratsastaminen lukeutuukin alueen pääasiallisiin ajanvieton muotoihin ja tarjoaa myös mahdollisuuden nopeisiin väistöliikkeisiin reitin sattuessa liian lähelle alueella majailevia kolosseja.
Kun vuorisolan tuulisten tienoiden ja palvonnan alttarin ihaileminen riittää, tarvitsee matkailijan vain nostaa miekkansa ylös aurinkoon ja hänelle neuvotaan kierroksen seuraava määränpää. Itse matkakohde ei tarjoa tutkittavia kaupunkeja tai luolastoja eikä siellä juurikaan ole paikallisia henkilöhahmoja, joiden kanssa voisi olla tekemisissä. Kielletyn maan matkailijoiden varsinaiseksi tehtäväksi jääkin vain 16 massiivisen kolossin tarkkaileminen sekä niiden mahdollinen kukistaminen.
Liikkuminen
Karun laajassa maastossa liikkuminen käy parhaiten hevosella. Vaihtoehtoisia reittejä ei ole, joten matkailijoita kehotetaan pysymään ennalta määrätyissä suunnissa. Kolosseja joutuu välillä myös etsimään jalkaisin, koska solien, rotkojen ja kielekkeiden yli eivät Agro-hevosen voimatkaan kanna.
”Postikortti-kommentti”: Useista yrityksistä huolimatta emme saaneet kysymyksiimme vastauksia, vaan kielletyn maan asukit pysyivät täysin hiljaa.
Tekevälle sattuu, eli tervetuloa Liberty Cityyn
Infolaatikko
Erityisiä kohokohtia: Tekemisen ja liikkumisen vapaudesta nauttiminen. Suurkaupungin elämän eläminen vailla todellisuuden moraalisia rajoitteita. Kaikkien kanssa pelaaminen – mutta aina omaan pussiin. Mahdollisuus ottaa kadulta auto kuin auto ja vain antaa palaa.
Asukkaat: Gangstereita, jengiläisiä, ilotyttöjä, pikkurikollisia, autovarkaita, palkkamurhaajia, rahanpesijöitä, pimeitä taksikuskeja, seksihulluja, korruptoituneita poliitikkoja, asekauppiaita, väärentäjiä ja rääväsuisia mattimeikäläisiä – eli suurkaupungin neljä miljoonaa tavallista kasvattia.
Rahayksikkö: Kova valuutta ja pesäpallomaila.
Historia
Liberty Cityn suurkaupungin historia ulottuu sen asukkaiden omien sanojen mukaan ”aikaan jolloin puhelin keksittiin”. Nykyinen yli neljän miljoonan ihmisen kansoittama rikollisuuden, paheiden ja kierouden tyyssija syntyikin paikalle, jossa aikalaislähteet kertovat olleen vain kirkon, lehmikarjan laidunalueen ja kolmen asuinrakennuksen. 200-vuotispäiväänsä Liberty City juhlikin komeasti vuonna 1998. Samana vuonna murhattiin kuitenkin kaupungin silloinen pormestari, Roger C. Hole – jonka tilalle valittiin myöhemmin Miles O’Donovan.
Yleistä tietoa ja muistettavaa
Liberty Cityyn saapuvia matkailijoita kehotetaan äärimmäiseen varovaisuuteen. Kadulla jalkaisin liikkuminen erityisesti jengien valtaamilla alueilla on vaarallista. Varmin tapa selviytyä on hankkia oikeita ystäviä, olla luottamatta kehenkään ja sulautumalla muuhun väestöön. Turistikamat, kuten vyölaukut, kannattaa suosiolla jättää kotiin – mutta kättä pidempää on syytä aina olla lähettyvillä. Onnettomuuden sattuessa kaupungin jokaiselta kolmelta alueelta löytyy sairaala, poliisiasema ja palolaitos. Suurkaupungin syke tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa sydämensä kovettaneelle travellerille, joka ei pelkää liata käsiään.
Tekemistä ja koettavaa
Kaupunki koostuu kolmesta alueesta, Portlandin teollisuusvyöhykkeestä, Staunton Islandin liikekeskuksesta ja Shoreside Valen esikaupungista. Kaikki tarjoavat uskomattoman määrän tutkittavaa, tehtävää ja koettavaa. Uusia mahdollisuuksia löytyy aina, varsinkin aktiivisille matkalaisille, jotka muistavat vastailla ahkerasti puhelimeen ja tarkkailla hakulaitettaan. Myös taksit ja pelastusajoneuvot saa käyttöönsä kuutamourakointia varten.
Maisemia ja muuta nähtävää löytyy muun muassa Chinatownista, Cedar Ridgen observatoriosta ja Bush-stadionilta. Mikäli Liberty Cityn tiivis tunnelma hengästyttää, Pelaajan matkaopas suosittelee nappaamaan lähimmän silmää miellyttävän auton, valitsemaan tunnelmaan sopivan radioaseman ja vain ajelemaan ympäri kaupunkia.
Liikkuminen
Liberty Cityssä autoilu ilman malttia on valttia. Tiukat aikarajat ja ajoittaiset takaa-ajot eivät jätä varaa nähtävyyksien ihailuun, joten varaa sille aivan oma aikansa. Kolmen alueen välinen junaliikenne toimii myös hyvin aikataulussa, mutta metroa ei sen vaarallisuuden vuoksi suositella kenellekään. Myös veneily on säiden suosiessa mahdollista.
”Postikortti-kommentti”: Liberty Cityä haukutaan aina Amerikan pahimmaksi paikaksi, mutta se hinta on maksettava tekemisen vapaudesta ja mahdollisuudesta uuteen elämään. Eikä täällä kukaan ehdi olemaan tielläsi liian kauaa, miettii kadulla pysäytetty nimettömäksi jäänyt, käsiasetta kantava mies.
Patikkaretki Silent Hillin pikkukaupunkiin
Infolaatikko
Erityisiä kohokohtia: Vierailu idyllisen Toluca-järven rannalla. Radion kohinan kuuntelu kävellessä yksin usvan peittämillä kaduilla. Vastauksien saaminen kaupungin monenlaisiin yliluonnollisiin ongelmiin. Selviäminen hengissä kertomaan, että on ollut Silent Hillissä.
Asukkaat: Asukkaiden mielenlaatu riippuu ajankohdasta. Vääristyneiden ja demonisten olentojen lisäksi kokenut matkailija löytää kujilta tai hylätyistä rakennuksista myös hengissä selvinneitä ihmisiä, joiden mielenterveys on kyseenalaista laatua.
Rahayksikkö: Hylätyssä kaupungissa ei rahalla tee mitään. Varusteet noukitaan taskuun sitä mukaa, kun niitä löydetään.
Historia
Uudessa-Englannissa sijaitsevan Silent Hillin historiaa peittää paksu hämärä. Aikalaislähteet kertovat sen sijaitsevan nimeämättömän pyhän paikan päällä, jonka yliluonnolliset energiat kaupungin verinen menneisyys on nyrjäyttänyt sijoiltaan. Lähteestä riippuen viitataan rituaaleihin, kulttimenoihin ja jopa veriuhreihin, joiden seurauksena tunnelmallinen pikkukaupunki uinuu nyt lähes hylättynä, raunioituneena ja ennen kaikkea vaarallisena. Väärin kohdellun Alessa Gillespien traumatisoituneen mielen esiin manaamat olennot vaanivat myös turisteja kaduilla, rakennuksissa sekä niiden alaisissa käytävissä.
Yleistä tietoa ja muistettavaa
Silent Hilliin matkaavia kehotetaan hankkimaan taskuradio ja kättä pidempää heti kaupunkiin saapumisensa jälkeen. Paikallisten kanssa ei kannata yrittää päästä juttusille, elleivät he itse aloita keskustelua ensin. Kannettava valonlähde ja kartta on myös hyvä pitää mukana, koska koko aluetta peittää paksu, harmaa usva. Turhaa vaeltelua tulee välttää, koska kaduilla liikkuu vaarallisia, epämuodostuneita hirviöitä.
Erityisesti lomailijoiden tulee olla varuillaan silloin, kun kaupunki itse vajoaa aika ajoin toiseen, pimeään ulottuvuuteen. Merkkinä toimii sireeni, joka kertoo myös suuren pyramidipäisen olennon olevan lähellä. Tällöin hyökkäys ei ole paras puolustus, vaan kannattaa perääntyä hitaasti takavasemmalle.
Tekemistä ja koettavaa
Itse kaupungissa ja sen laitamilla sijaitsevissa alueissa riittää ahkerallekin tutkittavaa pitkäksi aikaa. Silmät tulee pitää aina auki erilaisten esineiden, vinkkien ja muistiinpanojen varalta, koska turistikierroksen eteneminen riippuu usein löydetystä avaimesta tai ratkaistusta arvoituksesta. Silent Hill tarjoaa ulkoilmassa reippaileville puisto- ja järvialueita sekä näköalapaikan koko alueelle. Kaupungin vanhassa osassa sijaitseva Midwichin koulu on suosittu nähtävyys, joskin kaikkia siellä vierailevia kehotetaan pysymään poissa koulun tyttöjen käymälästä.
Liikkuminen
Hajonneiden tai oudosti pysähtyneiden autojen, katkenneiden teiden ja verkkoaitojen vuoksi Silent Hill suosii jalankulkijoita. Verkkainen tahti mahdollistaa paremmin myös uusien vihjeiden löytämisen. Satunnaisissa vaaratilanteissa suositellaan myös nopeampaa kävelyä tai jopa paniikinomaista juoksemista.
”Postikortti-kommentti”: Pois tieltä, pois tieltä! Herranjumala, näetkö mikä tuolla usvassa kävelee… Se tulee tänne päin… Voi herranjumala! kiljuu Bradbury Streetin kulmasta tavoitettu hysteerinen nainen.
Astu menneeseen Cyrodiilin provinssissa
Infolaatikko
Erityisiä kohokohtia: Tekemistä riittää vaikka loppuiäksi. Väsyessään miekan voi takoa auraksi, viljellä maata ja elää elämänsä onnellisena loppuun saakka. Manian ja Dementian kaupungit hulluuden mailla. Uskomattoman kauniit maisemat, jotka suorastaan kutsuvat istumaan puun alla oljenkorsi suussa.
Asukkaat: Cyrodiilistä ja koko Tamrielin maasta löytyy kymmenkunta erilaista rotua. Olosuhteista riippuen jokaiseen näistä kannattaa ehdottomasti tutustua, sillä niiden rikas oma kulttuuri ja tavat ovat usein selvästi erotettavissa.
Rahayksikkö: Kultarahat, joita kutsutaan septimeiksi kuningas Tiber Septimin mukaan.
Historia
Tamrielin maan historia jaetaan sen aikakirjoissa neljään erilliseen aikakauteen. Ensimmäinen niistä edustaa pisintä jaksoa historiassa sekä samalla aikaa, jolloin valta siirtyi hitaasti haltioilta ihmisten rodulle. Toinen kausi on poliittisen epävakauden ja voimakkaan kiltaliikkeen nousun aikaa, kun taas kolmatta alleviivaa erityisesti Septimin klaanin nousu Tamrielin ja Cyrodiilin kuninkaallisen provinssin valtaistuimille. Nykyinen neljän ajanjakso alkaa hallitsija Uriel Septim VII:n salamurhasta. Monisyisestä historiasta kiinnostuneille suositellaan aihetta käsittelevää kirjallisuutta, jota löytyy runsaasti kaupunkien kirjastoista, killoista ja kaupoista.
Yleistä tietoa ja muistettavaa
Vaikka alueelle matkaavat ovatkin täysin vapaita liikkumaan ja tutkimaan Cyrodiilin kaupunkien ja niitä ympäröivien maaseutujen elämää, lakeja tulee aina noudattaa. Varkauksia, pahoinpitelyitä ja ilkivaltaa ei kuninkaallisessa provinssissa katsota hyvällä, vaan rikkomuksista joutuu maksamaan sakkoja tai miettimään tekosiaan putkassa. Mikäli elämysmatkailija kantaa mukanaan teräasetta, on se syytä pitää visusti piilossa vartijoiden läsnäollessa.
Oman turvallisuutensa vuoksi turisteja kehotetaan liittymään vähintään yhteen alueella valtaa pitävään kiltaan. Tätä kautta tekemistä saa myös pitkäksi aikaa, ja reppumatkailijankin on helppo ansaita majoitukseen ja ruokaan tarvitsemansa septimit rehellisesti töitä tekemällä. Mikäli Cyrodiiliin harkitsee jäävänsä pitemmäksi aikaa, kannattaa ottaa yhteyttä jonkun kaupungin virastoon ja ostaa oma kiinteistö. Erityistä varovaisuutta on syytä harjoittaa salaperäisten Oblivion-porttien läheisyydessä.
Tekemistä ja koettavaa
Cyrodiilin laajat maa-alueet, vesistöt, kaupungit ja kätketyt luolastot mahdollistavat tekemisen ja tutkimisen pitkäksi aikaa. Matkailija saattaa lomansa aluksi ajautua tahtomattaan mukaan kuninkaan salamurhaan ja toiselta todellisuuden tasolta punottavan juonen pauloihin. Vaikka maa kaipaakin kipeästi sankaria, ei kukaan katso pahalla, jos miekkansa takoo välillä auraksi, viljelee maata ja keräilee yrttejä. Oppaan laatija suosittelee myös yksinkertaisesti vain pysähtymään idylliseen paikkaan, ihailemaan auringonlaskua ja käymään sitten lähimmässä majatalossa kolpakollisella olutta.
Liikkuminen
Cyrodiilin maiden suuren pinta-alan vuoksi kannattaa aina liikkua hevosella. Syytä on kuitenkin muistaa, että hevosvarkaudesta seuraa erittäin ankara rangaistus. Nelijalkaisia menopelejä voi hankkia korvausta vastaan kaupunkien laitamilla sijaitsevista talleista. Eteenpäin pääsee toki myös jalkaisin, ja joskus tämä onkin paras vaihtoehto. Omalla vastuullaan matkailijoille tarjotaan tilaisuuksia tutustua myös Oblivionin vääristyneeseen maailmaan, jonne pääsee siellä täällä sijaitsevista palavista porteista.
”Postikortti-kommentti”: Cyrodiilissä ja varsinkin sen kaupungeissa ei suvaita rikollista käytöstä, ei edes aikana, jolloin koko maa kuohuu hallitsijan murhan vuoksi. Elä lakiemme mukaan, niin tekemisiisi ei puututa, sanoo kuninkaallisessa pääkaupungissa haastattelemamme vartija.
Seikkailuretki lapsille ja lapsenmielisille
Infolaatikko
Erityisiä kohokohtia: Minish-heimon parissa eläminen miniatyyrikoossa. Suuren Deku-puun pelastaminen. Kiipeäminen korkealle Kuoleman vuorelle. Hyrulen kuninkaallisen linnan seinien sisäpuolella sattuvat, alati dramaattiset käänteet.
Asukkaat: Hyrulen moninainen maa tarjoaa matkailijalle useita ystävällismielisiä rotuja, joista osa paljastuu vain tiettyjen olosuhteiden vallitessa. Matkailijoita kehotetaankin suhtautumaan ystävällisesti kaikkiin vastaantulijoihin, paitsi jos hän on pelastamassa prinsessa Zeldaa ilkeän Ganonin kynsistä.
Rahayksikkö: Hyrulen pääasiallinen valuutta on rupia, jonka arvo määräytyy rahan värin perusteella.
Historia
Hyrulen eri alueiden pinnanmuodot ja paikkojen sijainnit vaihtelevat dramaattisesti aika ajoin. Sinne lomalle aikovan onkin syytä aluksi valita tarkoitukseensa sopivin vaihtoehto. Hyliaaniset aikakirjat kuitenkin kertovat, että maan synnyttivät kolme jumalatarta. Din loi varsinainen fyysisen maailman, Farore kasvit ja eläimet sekä Nayru puolestaan fysiikan ja taikuuden lait. Heidän jälkeensä jättämät kolme kolmikulmaa antavat hallitsijalleen voiman hallita kaikkea olemassa olevaa. Täällä historia usein toistaa itseään, ja lomailijakin saattaa joutua vastustamaan Ganonin pyrkimyksiä saada koko Hyrule valtaansa.
Yleistä tietoa ja muistettavaa
Alueella matkustavien on hyvä hankkia itselleen varusteiksi ainakin kunnon miekka ja kilpi. Kengännauhabudjetilla liikkuva reissumies löytää rahaa harventamalla ruohikkoa, tutkimalla alueen monia luolastoja tai tekemällä satunnaisia tehtäviä. Yleisenä neuvona mainitaan usein myös kaikkien mahdollisten tarvikkeiden kerääminen, koska lomamatkan eteneminen saattaa olla kiinni esineestä ja sen käyttämisestä oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kadonneen metsän varjoisien polkujen kautta matkaavien kannattaa pitää silmänsä auki pienen Skull Kidin varalta. Majoran naamion kanssa liikkuva ilkikurinen hahmo on vaarallinen temmaten pahaa-aavistamattoman kulkijan mukaan tuomiopäivän seikkailuihin. Monista vaaroistaan huolimatta Hyrule onnistuu viehättämään juuri lapsekkaalla, välittömällä tunnelmallaan ja hauskoilla paikallisilla persoonallisuuksillaan.
Tekemistä ja koettavaa
Useamman kokemuksen perusteella tämän oppaan on todettava, että Hyrulea vaivaa aina jokin vaara siellä vierailtaessa. Mikäli lomailija ei kavahda aktiivista ajanvietettä, voi luonnonkaunista ja satumaista maata suositella myös perheen pienemmille matkalaisille. Tekemisen puutteen iskiessä kannattaa aina käydä paikallisten asukkaiden juttusilla, heillä kun tuntuu lähes poikkeuksetta olevan henkilökohtaisia vastoinkäymisiä. Kun muiden ongelmien ratkonta tuntuu liian raskaalta, voi sankarimatkailija lepuutella hermojaan kalastelemalla tai opettelemalla soittamaan kaunista okariinaa.
Liikkuminen
Hyrulen moninainen maasto tarjoaa mahdollisuuden niin kävelyyn, juoksuun, ratsastukseen kuin purjehtimiseenkin. Monien esteiden kiertäminen käy myös hyvästä aivojumpasta – ja koloihin pääsee puikahtamaan hankkimalla Minishien taikapäähineen. Usein kulloinenkin liikkumisen muoto on kuitenkin matkailijan toiveista huolimatta jo etukäteen päätetty.
”Postikortti-kommentti”: Pelaaja yritti pysäyttää Hyrulen mailla tapaamansa vihreänuttuisen pojan, mutta tämä juoksi vain ohitse huutaen: ”Zelda rakastaa minua!”