Marraskuun pääkirjoitus: Liian massiivisia pelejä on liikaa

Pelaaja-lehden päätoimittajan Miika Huttusen pääkirjoitus marraskuulle 2018.

5.11.2018 11:38

Liika on liikaa

Mitä pidempi, sen parempi. Tämä on jo vuosien ajan ollut yleisin toteama peleistä puhuttaessa. Silti olen viime aikoina havainnut yhä enemmän tuskastelua pelien pituuden takia. Ovatko ne sittenkin jo liian isoja?

Hyvän ei tietenkään halua koskaan loppuvan kesken, mutta mikä on tarpeeksi? Aikoinaan pelin pituus oli erittäin tärkeä tekijä arvosanassa, sillä kyse on aina myös hinta–laatu-suhteesta. Peleillä katsottiin ikään kuin olevan tietty minimipituus, joka oikeutti niiden hinnan. Etenkään hyvien pelien ei sopinut olla kovin lyhyitä.

Vaikka pelejä aikoinaan tuntuikin ilmestyvän enemmän kuin nykyään, niille tuntuu olevan vähemmän aikaa kuin ennen. Tämä ei näytä koskevan vain perheellisiä pelaajia vaan myös nuorempia. Ruutuaika on rajallista, ja sosiaalinen media on vallannut tilaa peleiltä, elokuvilta ja televisiolta. Tässä yhtälössä pitkät tai sisältörikkaat pelit eivät oikein sovi ainakaan kaltaisilleni pelaajille, jotka haluaisivat kokeilla ja pelata mahdollisimman monta mielenkiintoista peliä. Enkä taatusti ole yksin.

Etenkin tämä syksy on ollut haastavaa aikaa pelaajalle. Red Dead Redemption 2:n julkaisuun on kirjoitushetkellä vain muutama päivä, mutta monet muutkin tuoreet pelit ovat vielä kesken. Tämä on seurausta alussa mainitsemastani pelimaailman ”totuudesta”. Tätä me pelaajat olemme itse toivoneet.

Puhun tietenkin lähinnä suurista AAA-luokan pelituotannoista, enkä edes mainitse verkko- tai moninpelejä, joista ei sisältö pelaamalla kesken lopu. Indiepuolella nähdään kaikenlaisia pelikokemuksia, joista monilla ei ole kestoa muutamaa tuntia enempää. Toki hinta ja tuotantokustannukset ovat myös eri luokkaa, mutta tärkeintä on se, ettei pituus todellakaan määrittele niiden laatua. Lyhytkin peli voi olla unohtumaton kokemus.

Kaikkien ei tarvitse olla ikuisuusprojekteja, kuten The Witcher III, Persona 5, Divinity: Original Sin II ja uusimpana lähes epätoivoa suuruudellaan aiheuttava Assassin’s Creed Odyssey. Nämä ovat jokainen niin erinomaisia teoksia, että niiden jättäminen väliin aiheuttaisi syyllisyydentuntoa. Eihän niitä voi jättää väliin, eihän?

Etenkin aikana, jolloin suurten pelien tekeminen synnyttää alalle epäterveitä ilmiöitä, kuten jatkuvaa palkatonta ylityötä, olisi meidän pelaajienkin aika todeta, että vähempikin riittää ja että saamme myös pienemmistä peleistä vastinetta rahoillemme. Se kuitenkin lopulta ratkaisee, minkälaisia pelejä meille tehdään.

Miika Huttunen
Pelaaja-lehden päätoimittaja

Pääkirjoitus on julkaistu nyt kaupoissa olevassa marraskuun Pelaaja-lehdessä, jonka sisältöön voit tutustua täällä!

Lisää luettavaa