Kojima Productionsin keulakuva, Hideo Kojima, on paljastanut Famitsu-pelilehdelle työskentelevänsä parhaillaan kahden peliprojektin ohjaajana. Metal Gear -luoja ei kuitenkaan suostunut vielä julkistamaan tulevia pelejään.
Haastettelun mukaan ensimmäisenä paljastuvaa peliä kehitetään pitkälti samalla tyylillä, johon Kojiman tiimi on tottunut aikaisempien projektiensa parissa. Toista peliä sen sijaan kehitetään erityisesti länsimaisia markkinoita silmällä pitäen.
Yhtiössä tapahtuu parhaillaan muodonmuutoksia, joiden tavoitteena on saada Kojima Productionsista kilpailukykyinen parhaiden amerikkalais- ja eurooppalaiskehittäjien kanssa. Kojiman on kerrottu viime aikoina vierailleen useiden länsimaalaisten FPS-kehittäjien luona.
Lähde: 1UP
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi.
Kommentit
Ei tasan yksikään japsikehittäjä pääse koskaan enään parhaiden amerikkalaisten kehittäjien tasolle tai edes eurooppalaisten.
Assassin's Solid???
i will rike them
Solid Kart Racing.
Snake Fit.
Eiköhän noissa molemmissa tekeleissä ole 45 minuutin cut scenet, joiden loppumista odotellessa voi täyttää vaikkapa sanaristikkoja.
Olisi hyvin omituista jos Kojima tekisi FPS-pelin. Eikö Kojima ollut se herra, joka tulee pahoinvoivaksi FPS-peleistä.
Ei siksi että ne olisivat huonoja, vaan seurauksena liikkumisesta ensimmäisessä persoonassa?
amirite?
Pelit ovat menettämässä nerokkuuttaan. Kojimaan uskoutuvat nekin, jotka eivät japanilaisesta pelintekemisestä tajua yhtään mitään. Konamin Metal Gear-sarja on mielestäni länsimaisin osoitus japanilaisen pelinteon monipuolisuudesta. Squaren Final Fantasy on sekin kyennyt kerta kerran jälkeen osoittamaan sen, että pelinteon päällimmäiset osapuolet eivät ole kiinni resursseissa vaan vanhoissa hyvissä elementeissä, jotka nykyaikana ovat hävinneet mm. länsimaisten pelinkehittäjien sekä uuden sukupolven konsolien myötä. Nintendon Zelda-sarja on yhä kaikkien aikojen arvostetuin pelisarja ja pelisuunnittelun kehutuin ilmentymä. Miksi pelien kuuluisi kehittyä? Mielestäni ainoastaan pelimaailman monipuolisuus saisi uuden sukupolven myötä hämmästyttää kansaa. Vähät grafiikasta, vähät äänenlaadusta.
Japanilaisten pelinkehitys on kiinni visuaalisesta ja pelillisestä nerokkuudesta. Länsimaalaisten ylimielisyys sekä nykysukupolven sokeus pelejä kohtaan kadottavat retropelaamisen ja klassisten pelintekotaidot unholaan. Mielestäni kehityksessä ei ole mitään vikaa, mutta nykyään ihmisiltä puuttuu kunnioitus menneisyyden pelisuunnittelua kohtaan. Kojima on yhä nero pelisuunnittelun alalla. Entisvanhaan pelit osasivat hämmästyttää epärealistisuudellaan. Kuka kaipaakaan realistisuutta? Länsimaiset pelinkehittäjät pyrkivät todellisuuden ilmentämiseen realistisin keinoin. Joka haluaa nähdä todellisuuden ilmentymistä visuaalisessa muodossa, katsokoon ulos ikkunasta. Pelien kuuluu olla pelejä, median viihdemuotoja. Se mihin länsimaiset pelinkehittäjät ovat pyrkineet, ei ole koskaan ollut japanilaisten kehitystiimien vertaista. Peleissä esiintyvät, pelistä toiseen siirtyvät elementit ovat kaikki japanilaisten kehittäjien ideoita, jotka vanhoista peleistä ovat siirtyneet nykyaikaan.
Nykyaikana pelit vain toistavat itseään ja uudenlaiset ideat ovat todellisuudessa hyvin pienimuotoisia. Ja, jos ne ovatkin suuria, ne eivät päihitä vanhoja konsepteja. Mitä tarkoitetaan sillä, että japanilaiset kehittäjät ovat länsimaisia jäljessä? Kenen ihmisen puheita nuo ovat? Japanilaisten pelit ovat aina olleet länsimaisia parempia! Vähät siis siitä, mikä yhtiö missäkin alueella kykenee kehittämään resursseiltaan laadukkaimpia pelejä. Peli on aina peli, sen laatu ei määräydy "kehitysmaan" mukaan. Vaikka pelinkehitys olisi alkeellista, jos pelit itsessään ovat jälkeenjääneilläkin tekniikoilla toteutettuna loistavia nimikkeitä, kuka siis välittäisi siitä, missä ne on tehty? Ennen vanhaan riitti, että pelien teon takana olivat pelisuunnittelutaidoiltaan nerokkaat ihmiset.
Nykyään ilmenee yhtiöille erikoistuneita faneja ja se totuus katoaa, että pelit ovat aina olleet hyviä yhtiöihin katsomatta. Ehkäpä voin vain sanoa suoraan: "Vaikka japanilaiskehittäjät olisivat ajastaan jäljessä, he tekevät silti loistavia pelejä, paikoitellen jopa länsimaisten kehittämiä pelejä parempia nimikkeitä, eikö?". Sitä vain harva enää nykyaikana osaa käsittää. Varmuuden vuoksi selitin asian monisanaisen kriittisesti, pelien kattavaa maailmaa nähneen pelaajan silmin. Vaikka sanani kumottaisiin, totuutta ei voi kumota: "Alkeellisuudestaan huolimatta japanilaisten pelinkehitystaidot ovat yhä nerokkaalla asteella, ehkei yhtä nerokkaalla kuin 80–90-luvulla, mutta he eivät sentään ole menettäneet vanhojen hyvien aikojen perinteitä". Sanokaa mitä sanottu, mutta myös Kojiman peleissä näkyy selvästi vanhojen aikojen kierrätetyt elementit. Sanotaan, että Kojima tarjoaa aina jotain uutta ja nerokasta. Todellinen nerokkuus piilee kuitenkin niissä perinteisissä aineksissa, joita hän peleissään kierrättää. Juuri se tekee hänestä niin nerokkaan pelisuunnittelijan.
"Pelit ovat menettämässä nerokkuuttaan. Kojimaan uskoutuvat nekin, jotka eivät japanilaisesta pelintekemisestä tajua yhtään mitään. Konamin Metal Gear-sarja on mielestäni länsimaisin osoitus japanilaisen pelinteon monipuolisuudesta. Squaren Final Fantasy on sekin kyennyt kerta kerran jälkeen osoittamaan sen, että pelinteon päällimmäiset osapuolet eivät ole kiinni resursseissa vaan vanhoissa hyvissä elementeissä, jotka nykyaikana ovat hävinneet mm. länsimaisten pelinkehittäjien sekä uuden sukupolven konsolien myötä. Nintendon Zelda-sarja on yhä kaikkien aikojen arvostetuin pelisarja ja pelisuunnittelun kehutuin ilmentymä. Miksi pelien kuuluisi kehittyä? Mielestäni ainoastaan pelimaailman monipuolisuus saisi uuden sukupolven myötä hämmästyttää kansaa. Vähät grafiikasta, vähät äänenlaadusta.
Japanilaisten pelinkehitys on kiinni visuaalisesta ja pelillisestä nerokkuudesta. Länsimaalaisten ylimielisyys sekä nykysukupolven sokeus pelejä kohtaan kadottavat retropelaamisen ja klassisten pelintekotaidot unholaan. Mielestäni kehityksessä ei ole mitään vikaa, mutta nykyään ihmisiltä puuttuu kunnioitus menneisyyden pelisuunnittelua kohtaan. Kojima on yhä nero pelisuunnittelun alalla. Entisvanhaan pelit osasivat hämmästyttää epärealistisuudellaan. Kuka kaipaakaan realistisuutta? Länsimaiset pelinkehittäjät pyrkivät todellisuuden ilmentämiseen realistisin keinoin. Joka haluaa nähdä todellisuuden ilmentymistä visuaalisessa muodossa, katsokoon ulos ikkunasta. Pelien kuuluu olla pelejä, median viihdemuotoja. Se mihin länsimaiset pelinkehittäjät ovat pyrkineet, ei ole koskaan ollut japanilaisten kehitystiimien vertaista. Peleissä esiintyvät, pelistä toiseen siirtyvät elementit ovat kaikki japanilaisten kehittäjien ideoita, jotka vanhoista peleistä ovat siirtyneet nykyaikaan.
Nykyaikana pelit vain toistavat itseään ja uudenlaiset ideat ovat todellisuudessa hyvin pienimuotoisia. Ja, jos ne ovatkin suuria, ne eivät päihitä vanhoja konsepteja. Mitä tarkoitetaan sillä, että japanilaiset kehittäjät ovat länsimaisia jäljessä? Kenen ihmisen puheita nuo ovat? Japanilaisten pelit ovat aina olleet länsimaisia parempia! Vähät siis siitä, mikä yhtiö missäkin alueella kykenee kehittämään resursseiltaan laadukkaimpia pelejä. Peli on aina peli, sen laatu ei määräydy ”kehitysmaan” mukaan. Vaikka pelinkehitys olisi alkeellista, jos pelit itsessään ovat jälkeenjääneilläkin tekniikoilla toteutettuna loistavia nimikkeitä, kuka siis välittäisi siitä, missä ne on tehty? Ennen vanhaan riitti, että pelien teon takana olivat pelisuunnittelutaidoiltaan nerokkaat ihmiset.
Nykyään ilmenee yhtiöille erikoistuneita faneja ja se totuus katoaa, että pelit ovat aina olleet hyviä yhtiöihin katsomatta. Ehkäpä voin vain sanoa suoraan: ”Vaikka japanilaiskehittäjät olisivat ajastaan jäljessä, he tekevät silti loistavia pelejä, paikoitellen jopa länsimaisten kehittämiä pelejä parempia nimikkeitä, eikö?”. Sitä vain harva enää nykyaikana osaa käsittää. Varmuuden vuoksi selitin asian monisanaisen kriittisesti, pelien kattavaa maailmaa nähneen pelaajan silmin. Vaikka sanani kumottaisiin, totuutta ei voi kumota: ”Alkeellisuudestaan huolimatta japanilaisten pelinkehitystaidot ovat yhä nerokkaalla asteella, ehkei yhtä nerokkaalla kuin 80–90-luvulla, mutta he eivät sentään ole menettäneet vanhojen hyvien aikojen perinteitä”. Sanokaa mitä sanottu, mutta myös Kojiman peleissä näkyy selvästi vanhojen aikojen kierrätetyt elementit. Sanotaan, että Kojima tarjoaa aina jotain uutta ja nerokasta. Todellinen nerokkuus piilee kuitenkin niissä perinteisissä aineksissa, joita hän peleissään kierrättää. Juuri se tekee hänestä niin nerokkaan pelisuunnittelijan."
toisin sanoen. sinulla ei ole muuta tekemistä kuin kirjoittaa mitä päässäsi liikkuu?. ei tarvi olla niin yksityis kohtainen...... peli kuin peli. niitä on kaksi tulossa. CHILLAA VELI
´´Pelit ovat menettämässä nerokkuuttaan. Kojimaan uskoutuvat nekin, jotka eivät japanilaisesta pelintekemisestä tajua yhtään mitään. Konamin Metal Gear-sarja on mielestäni länsimaisin osoitus japanilaisen pelinteon monipuolisuudesta. Squaren Final Fantasy on sekin kyennyt kerta kerran jälkeen osoittamaan sen, että pelinteon päällimmäiset osapuolet eivät ole kiinni resursseissa vaan vanhoissa hyvissä elementeissä, jotka nykyaikana ovat hävinneet mm. länsimaisten pelinkehittäjien sekä uuden sukupolven konsolien myötä. Nintendon Zelda-sarja on yhä kaikkien aikojen arvostetuin pelisarja ja pelisuunnittelun kehutuin ilmentymä. Miksi pelien kuuluisi kehittyä? Mielestäni ainoastaan pelimaailman monipuolisuus saisi uuden sukupolven myötä hämmästyttää kansaa. Vähät grafiikasta, vähät äänenlaadusta.
Japanilaisten pelinkehitys on kiinni visuaalisesta ja pelillisestä nerokkuudesta. Länsimaalaisten ylimielisyys sekä nykysukupolven sokeus pelejä kohtaan kadottavat retropelaamisen ja klassisten pelintekotaidot unholaan. Mielestäni kehityksessä ei ole mitään vikaa, mutta nykyään ihmisiltä puuttuu kunnioitus menneisyyden pelisuunnittelua kohtaan. Kojima on yhä nero pelisuunnittelun alalla. Entisvanhaan pelit osasivat hämmästyttää epärealistisuudellaan. Kuka kaipaakaan realistisuutta? Länsimaiset pelinkehittäjät pyrkivät todellisuuden ilmentämiseen realistisin keinoin. Joka haluaa nähdä todellisuuden ilmentymistä visuaalisessa muodossa, katsokoon ulos ikkunasta. Pelien kuuluu olla pelejä, median viihdemuotoja. Se mihin länsimaiset pelinkehittäjät ovat pyrkineet, ei ole koskaan ollut japanilaisten kehitystiimien vertaista. Peleissä esiintyvät, pelistä toiseen siirtyvät elementit ovat kaikki japanilaisten kehittäjien ideoita, jotka vanhoista peleistä ovat siirtyneet nykyaikaan.
Nykyaikana pelit vain toistavat itseään ja uudenlaiset ideat ovat todellisuudessa hyvin pienimuotoisia. Ja, jos ne ovatkin suuria, ne eivät päihitä vanhoja konsepteja. Mitä tarkoitetaan sillä, että japanilaiset kehittäjät ovat länsimaisia jäljessä? Kenen ihmisen puheita nuo ovat? Japanilaisten pelit ovat aina olleet länsimaisia parempia! Vähät siis siitä, mikä yhtiö missäkin alueella kykenee kehittämään resursseiltaan laadukkaimpia pelejä. Peli on aina peli, sen laatu ei määräydy ”kehitysmaan” mukaan. Vaikka pelinkehitys olisi alkeellista, jos pelit itsessään ovat jälkeenjääneilläkin tekniikoilla toteutettuna loistavia nimikkeitä, kuka siis välittäisi siitä, missä ne on tehty? Ennen vanhaan riitti, että pelien teon takana olivat pelisuunnittelutaidoiltaan nerokkaat ihmiset.
Nykyään ilmenee yhtiöille erikoistuneita faneja ja se totuus katoaa, että pelit ovat aina olleet hyviä yhtiöihin katsomatta. Ehkäpä voin vain sanoa suoraan: ”Vaikka japanilaiskehittäjät olisivat ajastaan jäljessä, he tekevät silti loistavia pelejä, paikoitellen jopa länsimaisten kehittämiä pelejä parempia nimikkeitä, eikö?”. Sitä vain harva enää nykyaikana osaa käsittää. Varmuuden vuoksi selitin asian monisanaisen kriittisesti, pelien kattavaa maailmaa nähneen pelaajan silmin. Vaikka sanani kumottaisiin, totuutta ei voi kumota: ”Alkeellisuudestaan huolimatta japanilaisten pelinkehitystaidot ovat yhä nerokkaalla asteella, ehkei yhtä nerokkaalla kuin 80–90-luvulla, mutta he eivät sentään ole menettäneet vanhojen hyvien aikojen perinteitä”. Sanokaa mitä sanottu, mutta myös Kojiman peleissä näkyy selvästi vanhojen aikojen kierrätetyt elementit. Sanotaan, että Kojima tarjoaa aina jotain uutta ja nerokasta. Todellinen nerokkuus piilee kuitenkin niissä perinteisissä aineksissa, joita hän peleissään kierrättää. Juuri se tekee hänestä niin nerokkaan pelisuunnittelijan.´´
Täysin samaa mieltä sanasta sanaan! Tällaisia kommentteja kaipaisin enemmän, enkä mitään ei-toivottuja FANBOYWAR -kommentteja.
Crayon Physics, World Of Goo, Portal, Half-Life, Bioshock, Quitar Hero, LittleBigPlanet jättää jo yksistään innovatiivisuudellaan japanilaiset pikkuhousunmetsästyspelit alleen!