K-18!
Tekijä: BioWare
Julkaisija: EA
Myynnissä: nyt
Pelikoneet: Xbox 360 (testattu), PS3, Windows PC
Moninpeli: Kyllä
Samalla koneella: Ei
Verkossa: 2–4
Suurella tunteella loppuun saakka
BioWaren Mass Effect -avaruusroolipelisaagan päätösosa on viimein täällä. Siinä komentaja Shepardin sekä tämän miehistön harteilla on – ei enempää eikä vähempää – koko galaksin kohtalo. Shepardin edellisissä osissa antamista varoituksista huolimatta kukaan ei ole uskonut muinaisten reaper-koneiden olevan olemassa. Kolmososan alussa ne sitten saapuvat rytinällä vallaten Maan jo pelin ensiminuuteilla tarkoituksenaan tuhota kaikki kehittynyt älyllinen elämä koko galaksista. Pelaajan ja Shepardin tehtäväksi jää kasata kaikkien älyllisten lajien rivit viimeiseen taistoon pysäyttämättömiä reapereita vastaan. Matkassa on tietenkin monta mutkaa, eikä valoa tunnu näkyvän tunnelin päässä lainkaan. Edellisessä pelissä Shepardin liittolaisena toiminut Cerberus-järjestökin sekoittaa pakkaa omilla juonillaan. Kuinka kaikessa lopulta käy, ja saako matka lopulta arvoisensa päätöksen?
Minä, komentaja Shepard
Mass Effect -sarja on tullut kuuluisaksi sen monikasvoisen päähenkilön, periksi antamattoman komentaja Shepardin vuoksi. Hänestä on kahden pelin seikkailuiden aikana muotoutunut lukuisten suurien ja pienien päätösten sekä keskusteluiden kautta jokaisen henkilökohtainen hahmo, joka on enemmän kuin pelkkä sille valittu ulkonäkö ja hahmoluokka. Shepard on poikkeuksellisen hyvin toimiva pelaajan alter ego, joka toimii kanavana pelin maailmaan tavalla, jollaista harvasta pelistä löytyy.
Merkittävässä roolissa ovat olleet myös Shepardin monimuotoiset miehistönjäsenet, joista osa on ollut matkassa jo kahden pelin ajan. Hahmoista on saatu erinomaisen käsikirjoituksen sekä ääninäyttelyn ansiosta riittävän persoonallisia ja mielenkiintoisia, että niiden kohtaloista jaksaa välittää. BioWaren käsikirjoittajat ovat myös osanneet ottaa kaiken irti jälleennäkemisistä, ja jokaisen kohtaaminen kolmannessa osassa on kuin näkisi vanhan ystävän. Faneja ei petetä, sillä taistelussa reapereita vastaan tavataan kaikki aiemmista peleistä tutut hahmot, jos ne vain ovat selvinneet hengissä tähän asti. Kaikki eivät kuitenkaan jää pysyvästi Shepardin miehistöön, vaikka niiden omat tarinat tavalla tai toisella saavatkin päätöksensä – eivätkä läheskään kaikki välttämättä onnellisesti. Monissa keskusteluissa miehistönjäsenten kanssa on hyvin kaihoisa tai nostalginen tunnelma, etenkin kun muistellaan menneitä seikkailuita.
Myös aiemmissa peleissä tehtyjen päätösten seuraukset ja vaikutukset ladattavia lisäosia myöten tuodaan vahvasti esille kolmososan aikana. Useimmat niistä vaikuttavat jollakin tavalla pelin sotaan ja galaksin kansojen kohtaloon. Pelin aikana tehtävät päätökset ovat nyt varsin vaikeita ja merkityksellisiä, ja useimmissa niistä päätetään jonkin hahmon – tai jopa koko lajin – kohtalosta niin, että seuraus koetaan lähes välittömästi. Tunne isojen asioiden äärellä olemisesta on vahva. Toisaalta päätöksiä on selkeästi aiempaa vähemmän.
Pelin tarinan vahvuus on myös alati läsnä olevassa maailmanlopun tunnelmassa. Ylivoimaiset ja jättimäiset reaperit kyborgisotilaineen ovat kaikkialla, ja sodan kuolonuhrit lasketaan miljoonissa, ehkä jopa miljardeissa. Yksikään galaksin kolkka ei säästy sodalta, ja kaiken lisäksi useimmat lajit onnistuvat jopa tuhon partaalla nahistelemaan keskenään, mikä vaikeuttaa Shepardin urakkaa melkoisesti. Pelin yleinen tunnelma onkin erittäin synkkä ja lohduton, mikä antaa onnistuneesti oikeaa tunnelatausta Shepardin ja tämän miehistön kokemuksiin ja lopullisiin kohtaloihin.
Pelin tarinan päätös on aidosti eeppinen eikä taatusti jätä ketään kylmäksi, hyvässä tai pahassa. Loppuratkaisuista keskustellaan ja väitellään varmasti vielä pitkään.
Enemmän syvyyttä
Pelillisesti Mass Effect 3 ei yritä liikaa uutta, vaan keskittyy enimmäkseen hiomaan ja laajentamaan vanhaa. Taistelu perustuu edelleen suojautumiseen ja hahmojen erikoiskykyjen käyttöön aseilla räiskimisen ohella. Ohjaus on entistä tiukempaa ja lähitaistelu sujuvampaa, kiitos uusien lähitaisteluliikkeiden. Vaihtelua räiskintään on taas onnistuttu tuomaan laajalla asearsenaalilla, vaihtelevilla ympäristöillä sekä monilla eri vihollistyypeillä, joita on rutkasti enemmän kuin kahdessa aiemmassa pelissä yhteensä. Vihollisten määrää on myös lisätty ja tekoälyä parannettu, mikä vaatii pelaajalta enemmän liikkumista kuin aiemmin. Eri aseissa on mukavasti potkua, taisteluiden tunnelma on erittäin tiivis ja kokonaisuutena räiskintä viihdyttää taistelusta toiseen loppuun saakka.
Kakkososaa moitittiin roolipelimekaanisten elementtien puutteesta, ja tätä osa-aluetta onkin kolmososassa syvennetty. Pelaajat voivat muokata aseitaan erilaisilla lisäosilla, ja Shepardin haarniskoita sekä niiden osia on enemmän kuin koskaan. Pelimaailmasta voi lisäksi löytää kaikenlaista tietoa, jota voi muuttaa erilaisiksi hahmobonuksiksi. Hahmojen ja hahmoluokkien erikoiskykyjen kehitystäkin on hieman syvennetty lisäämällä niihin kaikkiin vaihtoehtoja korkeammilla taitotasoilla. Aseiden käyttöäkään ei ole nyt rajoitettu hahmoluokilla, sillä pelaaja on vapaa kantamaan ja käyttämään mitä aseita haluaa. Niiden yhteispaino kuitenkin vaikuttaa erikoiskykyjen latautumisnopeuteen, joten niihin panostavilla hahmoluokilla ei kannata pitää koko arsenaalia matkassa, vaan keskittyä niihin asetyyppeihin, joita haluaa käyttää. Vaihtoehtoja siis riittää.
Aseita ja niiden lisäosia sekä haarniskan paloja voi sekä ostaa että löytää pelin edetessä, joten kenttien tutkiminen ei koskaan ole turhaa. Turhia minipelejä tai ajoneuvo-osuuksia ei enää ole, joskin muutama pakollinen mutta onneksi lyhyt tykkitornikohtaus on mukana. Kakkososassa pelaajia turhauttanut mineraalien luotaus ei onneksi ole sellaisenaan tehnyt paluuta, joskin luotausta käytetään nyt kevyemmässä muodossa aurinkokuntien tutkimiseen. Luotaamalla voi löytää planeetoilta erilaisia minitehtävien esineitä, mutta samalla voi vetää puoleensa reapereita, joita joutuu sitten väistelemään ja pakenemaan. Pakollista tämä ei ole, mutta kuten lähes kaikki pelissä, nämäkin minitehtävät vaikuttavat pelin lopputulokseen.
Shepardin vastaisku
Shepard kerää pelin aikana joukkoja ja resursseja hyökkäykseen reapereita vastaan, ja tätä kuvataan sotatoimien etenemistä ilmaisevalla mittarilla. Pienikin tekijä lisää hieman kokonaisuuteen, ja koska kaikki tekijät listataan erikseen numeroarvoilla, saa pelaaja jatkuvaa palautetta etenemisestään. Pääsääntöisesti eniten apua saa varsinaisten juonitehtävien lopputuloksista, mutta tulokseen vaikuttavat myös kaikki pelin sivu- ja minitehtävät sekä muut päätökset – jopa televisiohaastattelun lopputulos. Mitä enemmän pelaaja tekee, sitä parempi lopputulos on luvassa. Sivu- ja minitehtävät antavat myös syyn hieman vapaampaan galaksin tutkimiseen, sillä varsinainen juoni etenee massiivisen mittakaavansa vuoksi vääjäämättömästi kohti loppuaan. Varsinaista aikarajaa ei ole, mutta uhkaavan tuhon painostava tunnelma on mukana lähes kaikissa tehtävissä.
Jo demossa laadullaan positiivisesti yllättänyt moninpeli on myös sidottu saumattomasti yksinpeliin. Moninpelissä neljä pelaajaa suorittaa verkon välityksellä erilaisia yksinkertaisia tavoitepohjaisia tehtäviä tekoälyn vihollisaaltoja vastaan nostaen taistelu taistelulta galaksin eri alueiden taisteluvalmiutta. Valmius vaikuttaa Shepardin lopulliseen hyökkäykseen. Vaikka moninpelin pelaaminen ei pelin läpäisemiseksi olekaan pakollista, parhaiden mahdollisten tulosten saamiseksi sitä on pelattava ainakin jonkin verran, mikä ei kaikkia pelaajia ilahduta.
Edit: BioWare on täsmentänyt, ettei moninpeliä tarvitse pelata lainkaan kaikkien pelin loppujen saamiseksi. Sitä pelaamalla kuitenkin vähentää tarvetta suorittaa yksinpelin sivu- ja minitehtäviä hyvän lopputuloksen saamiseksi.
Onneksi moninpeli on kuitenkin varsin mielenkiintoinen ja laadukas kokonaisuus. Sitä harjoitellaan jo yksinpelissä sivutehtävien muodossa, joita myöhemmin pelataan yhdessä muiden pelaajien kanssa omilla moninpelihahmoilla. Hahmojen kykyjä ja varusteita kehitetään taisteluista kerättävällä kokemuksella ja rahalla. Rahalla ostetaan keräilykorttipeleistä tuttuja sisältöpaketteja, joiden sisältö on satunnaista. Tämä on varsin erikoinen, mutta myös mielenkiintoinen tapa lisätä moninpelin kiinnostavuutta. Se pakottaa pelaajat kokeilemaan erilaisia hahmoluokkia, aseita ja varusteita, sillä alussa niitä on käytössä vain muutama ja loput on avattava sisältöpaketeilla. Moninpelin kautta pääsee viimein myös pelaamaan Mass Effect -maailman eri muukalaislajeilla, kuten kroganeilla, salarialaisilla ja drelleillä. Kehittyneet moninpelihahmonsa voi jopa lisätä Shepardin lopulliseen sotajoukkoon.
Moninpeli seisoo vastoin kaikkia odotuksia omilla jaloillaan. Sitä tuskin tullaan pelaamaan yhtä pitkään kuin varsinaisia verkkoräiskintöjä, mutta ei sitä voi millään tavalla kutsua turhaksi lisäksi.
Loppu on koittanut
Peli ei myöskään ole teknisesti täydellinen, sillä BioWaren vahvuus on aina ollut tarinankerronnassa eikä tekniikassa. Ympäristöt ovat kieltämättä upeita ja taiteellinen suunnittelu erinomaista, mutta etenkin hahmoanimaatio ja ihmishahmojen kasvot ovat varsin tönkköjä. Monissa pelin tilanteissa psykoottisesti tuijottava ihmishahmo rikkoo ikävästi tunnelmaa – onneksi muukalaishahmojen kohdalla tätä tilannetta ei ole. Taistelussa harmia aiheuttavat juoksun ja suojautumisen kankeus sekä kamerakulmat lähitaistelussa, mutta ne ovat kokonaisuudessa onneksi vain pieniä säröjä. Huomattavasti enemmän harmittaa se, etteivät ykkösosasta kakkosen kautta hahmonsa peliin tuoneet pelaajat saa säilyttää Shepardinsa alkuperäisiä kasvoja. Ylipääsemättömien teknisten ongelmien vuoksi ne joutuu luomaan uudelleen.
Peliä on mainostettu uusille pelaajille sarjan osista helpoimpana päästä sisään, mikä pitääkin paikkansa. Uusia hahmoja ei esitellä liikaa, ja Shepardin miehistöön alussa kuuluva ihmissotilas Vegakin osoittautuu onneksi paljon paremmaksi hahmoksi kuin stereotyyppinen alkuvaikutelma antaa ymmärtää. Vega on uusille pelaajille helppo samaistumisen kohde, sillä myös hänelle suurin osa aiempien tapahtumien yksityiskohdista on tuntemattomia ja hän tuo mukanaan tuoreen näkökulman asioihin. Silti ei käy kieltäminen, etteikö pelimaailman rikkaus avautuisi parhaiten aiempia osia pelanneille ja hahmonsa niistä kolmanteen osaan tuoneille.
Lisäksi niille, jotka haluavat keskittyä enemmän räiskintään kuin lätinään, on mukana mahdollisuus valita perusroolipelin sijaan toimintamuoto. Jos taas haluaa keskittyä tarinaan räiskinnän sijaan, on mukana tarinatila, jonka taistelut ovat helppoakin vaikeustasoa helpompia ja nopeampia.
Mass Effect 3 on eeppinen ja massiivinen kokonaisuus, joka enemmän tai vähemmän lunastaa siihen kohdistuneet odotukset. Loppuratkaisu lienee ainoa suurempi seikka, jonka onnistuminen on vahvasti henkilökohtainen mielipide – jokaisella kun on oma mielipiteensä siitä, minkälaisen päätöksen hänen oman Shepardinsa tarina ansaitsee. Pelissä on kuitenkin vain muutama erilainen loppu, jotka eivät kovinkaan paljoa eroa toisistaan ja joillekin voi jäädä paha maku suuhun, jos tekijöiden hehkuttamaa valinnanvapautta ei tuntunutkaan olevan riittävästi. Toisaalta Shepardin seikkailuissa itse matka, sen valinnat ja niiden vaikutukset tapahtumien kulkuun, ovat aina osoittautuneet tärkeämmiksi kuin itse loppu. Joka tapauksessa Mass Effect 3:n myötä Shepard lunastaa kiistatta paikkansa yhtenä pelihistorian legendoista.
Arvosana: 9/10
Kommentit
On kyllä, muttei suomeksi. Onneksi murteen voi säätää ja Arvekarin testien perusteella brittiaksentti-asetuksilla suomienglanti tunnistuu parhaiten. Kinectin avulla voi muun muassa komentaa ryhmäläisiään käyttämään kykyjään taistelussa. Itse en ominaisuutta kyennyt testaamaan, koska en omista Kinectiä.
Kiitos arvostelusta!
Sen verran rakentavaa palautetta, että mielestäni arvostelussa olisi saanut korvata faktaluetteloita vähän enemmän Huttusen omilla mielipiteillä ja ihan yleisellä fiilistelylläkin. Demoa pelanneena ja ennakot sekä faktat pelistä lukeneena sain arvostelusta irti loppujen lopuksi aika vähän. Ilmeisesti kaikkia paljastuksia välteltiin aika huolellisesti, mutta olisi kiva päästä vähän paremmin arvostelijan pään sisälle, varsinkin kun pelisarjan fanista ilmeisesti on kyse. Olisi ollut mukava kuulla vaikka jostain erityisen mieleenpainuvasta -spoilerittomasta- hetkestä. Kai sellaisiakin löytyi? Liekö jo kulunut fraasi, mutta Kurkijärven arvostelut nostan tässä malliesimerkiksi.
Mielipidejuttujahan nämä kuitenkin ovat ja jollekin, joka ei pelistä niin paljon ennakkoon tiennyt, arvostelu varmasti tarjosi enemmän.
Kauhea pettymys jos en saa tuoda kasvojani viimeiselle matkalle :( ja senkin vielä että joudun pelaamaan moninpeliä saadakseni parhaimman tuloksen.
Minkä takia sinun tulisi pelata moninpeliä saavuttaaksesi parhaimman tuloksen? Jokaisen lopun voi saavuttaa pelkästään yksinpelitilaa pelaamalla. Vai tarkoitatko kenties jotakin muuta?
Juurikin spoilereiden vuoksi ei valitettavsti voinut mennä yksityiskohtiin. Aiemmin jotkut ovat reagoineet varsin vahvasti pieniinkin spoilereihin ja tämän kaltaisen pelin kohdalla niitä on syytä välttää tavallistakin enemmän. Erityisen mieleenpainuva vähiten spoileriton hetki oli ehkä hengailukohtaus Garruksen kanssa Citadelissa. Mutta ne siitäkään nyt voi sen enempää puhua. Se oli mieleenpainuva ehkä juuri siksi, että se oli minun Shepardini ja Garruksen välinen hetki. Kerrassan mainio kaveri tuo Garrus, vaikka edelleenkin kalibroi koko ajan...
Jännä miten arvostelut lyttää tät pelii tietyist osa alueista kuten vanhentuneesta tekistä ja kierrätetyistä ideoista ja ylipäätää pelin huipennuksesta ja kömpelöistä kontrolleista ja silti arvosanojen perusteella tää peli on luonu jotain uutta ja mullistavaa mikä jokaisen pelaajan pitäs kokea. Pidän kyllä tuota arvosanaa kyseenalaisena. Olisiko vaan previkkakappaleitten saaminen vaakalaudalla jos ei ysiä tule? Hienoa tekstiä ja. ymmärrän fanitaustan arvostelijan kirjoittajalta, mutta objektiivisuus ei näytä olevan täydessä kuosissa.
Erinomainen arvostelu, joka kertoi ainakin itselleni juuri riittävästi. Pelin ostaminen/ostamatta jättäminen on tämän jälkeen helppoa ja se on minulle se asia miksi arvosteluja luen. Kiitos. Plussaa myös siitä että spoilereita ei tullut.
Hieno arvostelu ja hieno on pelikin! 9h tuli eilen pelattua ja kohta lisää :)
Tähän tulee varmasti käytettyä tuhottomasti pelitunteja ja useampia pelikertojakin, tunnelma on kohdillaan ja tulee itselleni olemaan yksi vahvimmista GotY-ehdokkaista tämä!
Et kuitenkaan hehkuta peliä sen takia, että se olisi oikeasti hyvä, haluat vain ilmaisia promokappaleita EA:lta.
Tajuatko miten tajuttoman naurettavaa tekstiä tuo on? Jos pelin on teknisesti hitusen puutteellinen, niin luomalla upea maailma ja tarina tälläiset seikat painuvat hetin unholaan. ME-sarja on tästä mahtava esimerkki, vaikka sarjan pelit eivät ole teknisesti edes sieltä huonoimmasta päästä.
Ja nuo syytökset ilmaisten arvostelukopioiden saamisesta vain jos peli saa hyvän numeron ovat sellaista tuubaa etten ota niihin edes kantaa. Jos olisit kirjoittanut viestisi keskustelualueelle olisit saanut sille uskottavuutta, mutta nyt se jää trollin tasolle.
(Menin todella syvälle ansaan.)