Julkaisija: SCEE
Kehittäjä: Naughty Dog
Laitteet: PlayStation
Julkaisu: Joulukuu 1997
1990-luvulla, ensimmäisen PlayStationin valtakaudella, Crash Bandicoot oli pelimaailman tunnistettavimpia hahmoja. PlayStationin maskotiksi nimitetty Crash esitti hyvin omaperäisen näkemyksen siitä, millaista kolmiulotteinen tasoloikinta voisi olla.
Ensimmäinen Crash Bandicoot oli hyvin uraauurtava peli. Vaikka Super Mario 64:ää pidetäänkin 3d-tasoloikkien esi-isänä, jota se toki onkin, Crash Bandicoot loikki syvyyssuuntaisessa maailmassa ennen Marion kolmiulotteista versiota.
Crash Bandicoot esitti hyvin erilaisen kuvan 3d-tasoloikasta Marioon verrattuna, eikä se lähtenyt muuntautumaan edes Mario 64:n jälkeen, vaan piti omaperäisen mallinsa. Crash oli perinteisempi ja huomattavasti suoraviivaisempi näkemys lajityypistä. Edettävä maailma oli rajattu tiukasti, eikä vapaasti päässyt haahuilemaan. Kaksiulotteisten tasoloikkien tyylisesti kentät eivät olleet valtavia maailmoja, joita pääsi tutkimaan, vaan ennemmin erilaisia esteitä ja kuiluja sisältäviä temppuratoja, joiden läpäisy vaati tiukkaa harjoitusta, refleksejä ja hermoja.
Putkiloikintaa
Crash Bandicoot 2 on oma suosikkini kyseisestä sarjasta. PlayStationilla Crash-sarjan kehittäjänä toimi Naughty Dog, joka nykyisin tunnetaan kehutusta Uncharted-pelisarjasta. Jo Crash Bandicootin vuosina oli selvästi nähtävissä, miten taidokas tiimi oikein onkaan.
Crash Bandicootin suljettu luonne miellytti suuresti. Vaikka nautinkin Super Marion kolmiulotteisista seikkailuista, 3d:hen siirtyessä tasoloikinta tuntui muuttuvan enemmän seikkailuksi, eikä varsinaista tasoloikintaa enää ollut niin paljon. Crash Bandicoot oli kuin kaksiulotteinen vanhan koulukunnan tasoloikintapeli kolmiulotteiseen maailmaan tuotuna.
Kopioi ja liitä
Crash Bandicootissa kenttiä oli kolmisenkymmentä. Suurimmaksi osaksi niissä juostiin eteenpäin kameran seuratessa perässä. Bonuskentät pelattiin vanhaan tyyliin sivulta kuvattuna. Parissa kentässä Crash juoksi kameraa kohti lumipalloa tai jääkarhua paeten. Samaa kikkaa on sittemmin käytetty myös Uncharted 2:ssa.
Kikat olivat peruskamaa jo tuolloin, mutta juuri sitä, mitä tasoloikkafanit toivovat peleiltään. Jäiset kentät olivat liukkaita, joten hyppyjen kanssa täytyi olla tarkkana, ettei luisuisi heti seuraavaan kuiluun. Osa tasoista hajosi heti Crashin pompattua niiden päälle. Tuttua, mutta niin nautittavaa!
Ehkä viheliäisimmät kohtaukset olivat viimeisen tason rakettireppukohtaukset. Rakettirepun ohjaaminen oli hankalaa ja yksikin osuma vei Crashin takaisin edelliseen tarkastuspisteeseen. Äkkikuolemat olivat tuttuja, tosin lisäelämiäkin jaettiin hyvään tahtiin. Tallentaminen oli mahdollista, joten suurta hätää pelissä ei koskaan ollut.
Esikuvilleen uskollinen
Crashin esikuvat olivat selvät. Tasoloikkaelementit olivat tuttuja vanhoja, mutta hyvin toteutettuja. Lainauksissa mentiin jopa niin pitkälle, että eräässä kentässä Crashin piti väistellä kohti vieriviä tukkeja. Pidemmälle edetessä paljastui, että tukkeja heitteli isokokoinen apina. Selvä kunnianosoitus tasoloikan esi-isälle Nintendolle.
Crash Bandicoot sisälsi kaiken sen mitä hyvältä tasoloikalta voi odottaa. Se oli tasoloikkaa puhtaimmillaan, ilman turhia seikkailuominaisuuksia, pulmia tai muita vastaavia juttuja. Ainoa tavoite oli selvittää radat yksi toisensa jälkeen. Tiukasti rajatut kentät poistivat muista 3d-peleistä tutut kameraongelmat. Myös kenttäsuunnittelu muuttui rajauksen myötä yksinkertaisemmaksi ja mahdollisti näin mahtavia tasoloikkaratoja.
Ei Crash tietenkään legendamittarilla nouse Marion tasolle, mutta silti tietyllä tavalla Crashin tarkasti rajatut kentät edustivat jollain tavalla puhtaampaa tasoloikkaa kuin Marion valtavat maailmat.
Tasoloikan kuuluu olla rehellinen, yksinkertaistettu ja hyvin toimiva. Juuri nämä asiat Naughty Dog hallitsi erinomaisesti.
Kommentit
Kyllä!! Parhaita koskaan pelaamiani pelejä, ja uskallan väittää tätä parhaaksi 3D-tasohyppelyksi ikinä. Mahtava peli kertakaikkiaan.
Aaahh.... Crash Bandicootit...
Ensimmäiset pelini koskaan olivat PlayStationin mahtavat tasoloikkapelit. Crashit ovat suuri osa peli-identiteettiäni, joita tulen muistelemaan lämmöllä.
:)
Nostalgia trippi tuli tuota luettaessa... Crashit oli, ja ovat edelleen klassista tasoloikintaa, mitä on vaikea päihittää. Varsinkin pelin grafiikat ovat niin ajattomat, ja juuri Crash 2:n musiikit ovat joka ikisen kentän aikana niin täydelliset että sen edessä kalpenee kaikki uusien pelien orkesteroidut soundtrackit! Hieno PelaajaClassics, kerta kaikkiaan! :D
Paras Crash-peli ylivoimaisesti. Tätä tuli hakattua ihan älyttömiä määriä silloin natiaisena. :)
Itseltäkin tämä löytyy. Täytyy kyllä sanoa, että PARAS PSOnen Crashi :)
Crash Bandicoot 3 oli kyllä oma lemppari, mutta loistavia pelejä muuten kyllä. PS2:lla taso vaan lähti laskemaan.
Ai että tulee mieleen hyvät ajat, jolloin piti päästä tätä pelaamaan veljen luokse, kun hän lainasi tämän pelin kaveriltaan. Ja tulihan sitä sitten pelattuakin. Yksi parhaimmista PS1-peleistä.
Lisätään nyt tähän nostalgiatykitykseen omakin muisto ;) en ole ikinä omistanut yhtäkään Crashia, mutta ykkönen sekä kakkonen tuli pelattua läpi kavereiden kanssa kauan sitten. Aamuisin ennen kouluun lähtöä kokoonnuimme yhteen ja pelasimme about puoli tuntia, toimi parempana starttina päivään kuin energiajuomat konsanaan!
Ai, että toi hyviä muistoja mieleen. Kyseinen peli vieläkin yksi lempipeleistäni...
Itseltä löytyy Ps1:n Crasheistä kaikki paitsi ensimmäinen. Crash Bandicootit ovat tänäkin päivänä itselleni todella kovaa viihdettä jos ei jaksa uudempia pelejä pelata. Paras Naughty Dogin Crash peli oli ehdottomasti Crash Team Racing. Hyviä muistoja!