
Tämän kertainen PelaajaClassics valittiin yleisöäänestyksellä. Äänestyksessä mukana olivat NESin legendaarinen Disney-lisenssipeli, Chip'n Dale, pc:n Monkey Island 2, Nintendo 64:n Paper Mario sekä PlayStationin Driver. Voiton vei Driver, mutta tulevina viikkoina voi lukea myös muista äänestyksessä mukana olleista peleistä.
Takaa-ajoa
1990-luvulla avoimeen kaupunkiin sijoittuvat kaahailupelit olivat harvassa. PlayStationilla ja pc:llä vaikuttaneet Grand Theft Autot olivat erinomaisia pelejä, mutta tuolloin GTA-sarja oli lintuperspektiivistä kuvattu kaksiulotteinen rymistely, mikä teki siitä täysin erilaisen nykyisiin versioihin verrattuna. Ensimmäisellä PlayStationilla sai tehdä todellisia ihmeitä, jotta ison ja vapaasti koluttavan kaupungin saisi toteutettua edes välttävästi kolmiulotteisena. Juuri tämän ihmeen Reflections teki.
Driver ei tuonut pelaajille vain yhtä kaupunkia tutkittavaksi, vaan neljä Yhdysvaltain suurkaupunkia. Pelissä pääsi kaahailemaan Miamissa, San Franciscossa, Los Angelesissa ja New Yorkissa. Jokainen neljästä kaupungista oli aikakauteen nähden hämmästyttävän tarkasti toteutettu aitojen vastineidensa pohjalta. Toki kaupungit olivat hieman tyhjillään, vastaantulevia autoja ei ollut kovin montaa erilaista ja piirtoetäisyys oli vähän mitä oli. Mutta silti, neljä isokokoista aitoa kaupunkia, joita pelaaja pääsi vapaasti tutkimaan, eikä mitään ylhäältäpäin kuvattua kaksiulotteista tavaraa, vaan aitoa 3D-grafiikkaa. Vuonna 1999 tämä oli todellinen ihme.
Pelissä pelaaja ohjailee Tanner-nimistä salapoliisia. Alunperin Tanner oli rikollinen, joka teki tehtäviä muille rikollisille GTA:n tyyliin, mutta ikärajojen vuoksi Tannerista tehtiin salakyttä. Viattomat ohikulkijat ja poliisit olivat myös turvassa samasta syystä. Mikäli yritit ajaa jalankulkijoiden päälle, he väistivät salamannopeasti auton edestä pois. Jos onnistuit ajamaan ohikulkijan ylitse, mitä ei usein tapahtunut, auto ajoi vain tämän läpi eikä vahinkoa tapahtunut.
Liikennekuria
Driverin poliisit osasivat liikennesäännöt. GTA-sarjassahan voi edelleen melko vapaasti ajella punaisia päin, kulkea vastaantulijoden kaistalla, jättää liikennemerkit huomioimatta ja riehua muutenkin, kunhan poliisiautoihin ei törmää eikä kukaan kuole. Driverissa sen sijaan pienikin liikennerikos sai poliisit perääsi. Toki realismista ei voida puhua, sillä punaisia päin ajaminen sai poliisit törkkimään omilla autoillaan pelaajan kaaraa kunnes savu ja lieskat nousevat, mutta pointti olikin siinä, että esimerkiksi pelin hurjissa takaa-ajotehtävissä poliiseja piti vältellä tai tehtävä muuttui kertaheitolla hankalammaksi.
Vertauksia GTA-sarjaan ei tietenkään voitu välttää, ja jotkut jopa kutsuivat Driveria häikäilemättömäksi GTA-kopioksi. Oli se varmasti osittain sitäkin, mutta tosiasiassa pelit kuitenkin erosivat aika reippaasti toisistaan jo pelkän kuvakulman ansiosta. Ylhäältäpäin kuvattu 2D-kaahailu tuntuu huomattavan erilaiselta kuin auton takaa kuvattu, vaikka muuten meininki olisikin samanlaista. Itseasiassa Rockstarin lähtiessä kehittämään GTA 3:a PlayStation 2:lle, otettiin siellä Driverista mallia selvästi. GTA 3:ssa sivuille voi katsastaa R2 ja L2 napin painalluksilla, kun taas molempien pohjaan painamainen saa kameran taakse. Tämä oli suoraan Driveristä lainattu idea.
Driverin suurimpana heikkoutena pidettiin usein sitä, ettei Tanner osannut nousta ulos autosta. Mielestäni tämä oli pelisarjan suurin vahvuus. Reflectionsin suurin osaaminen oli selvästi näyttävissä ajokohtauksissa ja elokuvamaisissa takaa-ajoissa. Driver 2:n hehkutetuin ominaisuus oli se, että autosta voi nousta ylös. Harmi vain, jalanliikkuminen oli todella kamalaa pelissä ja sitä yritti välttää viimeiseen asti. Driv3r taas toi sarjan uudelle sukupolvelle mukanaan muun muassa ammuskelua. Pelimedia lyttäsi pelin täysin.
Jatko-osat ottivat selvästi takapakkia, sillä kehittäjä ei enää keskittynyt omaan ydinosaamiseensa, vaan lähti kikkailemaan ja tekemään pelistä jotain, mitä se ei luonnostaan ole.
Tanner tömisee
Driver oli ehdottomasti yksi ensimmäisen PlayStationin parhaita pelejä ja huikea tekninen saavutus, josta mikä tahansa alusta pystyi ylpeilemään tuohon aikaan. Neljä aitoa, vapaasti liikuttavaa kaupunkia, tarkka kolmiulotteinen grafiikka, hyvä ja sujuva pelattavuus sekä äärimmäisen hyvin saavutettu 60- ja 70-luvun kaahailuelokuvien henki olivat asioita, jotka tekivät Driverista erikoisen. Henkeäsalpaavat takaa-ajot, joissa pelaaja kaarsi käsijarrua käyttäen äärimmäisen tarkasti pienelle syrjäkujalle saaden poliisit perästään... Driver oli klassikko heti syntyessään!
Tämä on yksi niistä peleistä, jotka ovat innoittaneet nykypäivän pelejä sijoittumaan avoimeen maailmaan. Harmi, että sarjan jatko-osat eivät enää pystyneet tekemään aivan yhtä suurta vaikutusta. Driverille oli hyvin vaikea keksiä sopivaa markkinarakoa sen jälkeen, kun GTA 3 ilmestyi ja hoiti jokaisen osa-alueen mahtavasti. Pelisarjan aika meni ohi, mutta PlayStationin ja pc:n omistaneet pelaajat muistavat sen edelleen yhtenä 1990-luvun merkkitapauksista.



























Kommentit
Nostalginen! löytyy vieläkin hyllystä!
NUNUNUU DUNUNUUUU LAALALALALA LÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄLÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄLÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!
Hyräilin tuossa ylempänä pelin tunnarin.
NUNAANAA NÄNÄÄNÄÄ LÄNÄNÄNLÄÄÄLÄÄÄÄÄÄ YEEEEEEEHEEE HOHOHOOO HÖHHÖHÖÖÖÖHÖÖÖ D`ÖLÖLÖÖÖÖLÖÖÖÖ!!!
Driv3r on varmasti yksi huonoimpia pelejä, Toisinkuin tämä, yksi harvoista hyvistä playstation peleistä
nyt lähti 360 kaappiin ps1 tilalle ja eikun vääntäämään driver 1 ja 2
Driver on kyllä yksi parhaimpia pelejä ikinä. Erityismaininnan ansaitsee erittäin tyylikkäät replayt ja replay editori. Sai tehtyä todella elokuvamaisia takaa-ajo videoita.
Grafiikka ja pelimaailma olivat aikanaa todella huikeita. 4 yhdysvaltojen hienointa kaupunkia täysin kolmiulotteisina. Kontrollit olivat rautaa ja tarina piti hyvin otteessaan koko pelin ajan.
Harmi vaan että sarja lähti menemään huonompaan suuntaan, kun kilpailu kiristyi. Driver 2 oli vielä erittäin hyvä tuotos, mutta jalankulku oli huonosti toteutettu. Onneksi suurin osa tehtävistä ei vaatinut jalankulkua. Driv3r olikin jo ihan törkeän huono teos, joka yritti ollaa liikaa GTA, ja oli menettänyt oikeastaan koko idean mitä ensimmäisessä Driverissa oli.
Toivottavasti seuraava Driver olisi enemmän ykköisen kaltainen kokonaisuus, jossa oltaisi keskitytty ajamiseen, komeaan grafiikkaan suuriin ympäristöihin ja tarinaan.
pakko lisätä auton notkuminen mutkissa. kaverin kanssa pällisteltiin "aitoa jousitusta".
Kyllä GAYSTATION pojat pelaa sitten huonoja pelejä. Meinaan, että onko Dualshock tarpeeks syvällä perseessä ja tärinä päällä?
tätä tuli kyllä väännettyä joskus vuonna nakki enempi ku laki sallii, muistaa vielä että ei löytyny pelistä kaarevia teitä olleskaa, aina 90 asteen kulmat. fläshbäkit....