Tekijä: DMA Design
Julkaisija: Rockstar Games
Pelikoneet: PS2, Xbox, pc
Julkaisu: PS2: 2001, pc: 2002, Xbox: 2004
Grand Theft Auto III oli yksi niistä PS2-peleistä, jotka todistivat uuden sukupolven olevan kaikkien hehkutuksien arvoinen. PlayStation 2:n alkukuukausina pelit olivat kyllä aikaisempaa nätimpiä, mutta ennen GTA:ta useimmat pelit tuntuivat vain kuorrutetuilta PlayStation-peleiltä.
GTA-sarjan ensimmäiset osat, GTA, GTA: London 1969 sekä GTa2, olivat helikopterikuvakulmasta kuvattuja hulvattomia rymistelyjä. Pelit olivat ottaneet vaikutteita jenkkitelevision High-Speed Chase -lähetyksistä, joissa takaa-ajoja kuvataan ylhäältä helikopterista. Kuvakulman ansiosta pelaajalla oli kokoaikainen näköyhteys eteen, sivuille ja taakse.
Driverin julkaisun jälkeen oli selvää, mikä olisi GTA-sarjan seuraava askel. Driver otti saman idean, mikä oli todettu hyväksi GTA:ssa, mutta tekikin kaiken kolmiulotteisena. Syy, miksi se onnistui Driverissa, oli yksinkertainen. Driver oli reippaasti yksinkertaisempi kuin GTA. Siinä ei ammuskeltu tai liikuttu muutenkaan auton ulkopuolella, varasteltu autoja tai aiheutettu liikenneruuhkia liekinheittimet käsissä. Tästäkin huolimatta Driverin mahduttaminen Sonyn harmaaseen laatikkoon oli todellinen ihmeteko. PlayStationin rajoittuneista voimista johtuen Driverin grafiikka ponnahtelee ja ruudunpäivitys takertelee vaikeimmissa kohdissa. Niinpä Rockstar päätti, ettei GTA loikkaa kolmanteen ulottuvuuteen ennen kuin rauta sen sallii.
Generation Next
Grand Theft Auto III saapui kauppoihin loppuvuonna 2001. PS2 oli ollut vuoden markkinoilla, mutta vasta nyt sille alettiin saada kunnolla AAA-luokan nimikkeitä. GTA III oli konsolin alkuvuosien johtotähti, mutta se muokkasi PS2:n lisäksi myös koko pelialan tulevaisuuden.
Viimeinkin oli mahdollista toteuttaa täysin vapaasti tutkittava suurkaupunki kolmiulotteisesti. Toki PS2:kin yski aina välillä, mutta nyt homma kuitenkin toimi suurimmaksi osaksi jouhevasti. Grafiikka oli yksinkertaista jo tuolloin, mutta ulkonäöltään peli oli kuitenkin kaikin tavoin siedettävä.
Peli esitteli pelaajille täysin toimivan vuorokausirytmin. Kello kävi pelissä jatkuvasti. Aamuisin aurinko nousi ja öisin oli pimeää. Vuorokauden ajat vaikuttivat muuhunkin kuin pelin kirkkauteen. Öisin kadut täyttyivät rikollisista, laitapuolen kulkijoista ja ilotytöistä, kun taas aamuisin ihmiset vääntäytyivät töiden ääreen. Täysin toimiva, elävä ja hengittävä suurkaupunki oli melkoisen vakuuttava juttu jo yksinään, mutta kun pelaaja saa vapaasti mellestää, hakata ihmisiä asemalla, matkustaa junalla, varastaa autoja, kuunnella niiden ammattitaidolla toteutettuja radiokanavia ja ylipäänsä tehdä mitä mieleen pilkahtaa... GTA III:n kehitykseen oli ehkä käytetty miljoonia, mutta satsaus todellakin kannatti.
Lukuisat alipelit toivat mukavaa vaihtelua. Taksin napattuaan pelaaja saattoi toimia Liberty Cityssä taksikuskina ja tehdä ylimääräisiä tuloja, poliisiautolla taas napattiin varkaita ja paloautolla sammutettiin tulipaloja. Pelissä saattoi myös osallistua ajokisoihin, tai viettää vapaa-aikaansa maksullisten naisten seurassa.
Varsinaisia tehtäviä otettiin mafiapomoilta, rikosherroilta ja muilta hienoilta miehiltä ympäri kaupunkia. Suurin osa tehtävistä oli tappamista ja pakenemista autolla, kuten nykyajan GTA-peleissäkin. Pelin päähahmo ei koskaan pukahtanut sanaakaan, vaan otti tehtävät vastaan tyynen hiljaisesti. Vaikka päähahmolle ei lähdettykään rakentamaan sen ihmeempää persoonaa, oli GTA III:n tarina mielenkiintoista seurattavaa alun petoksesta aina lopun kostotoimenpiteisiin asti.
Peli sisälsi siis huikean määrän tekemistä, tajuttomasti vakuuttavia teknisiä saavutuksia sekä hyvän ja mielenkiintoisen tarinan. Kaikki ei kuitenkaan ollut täydellistä. Autoilla ajaminen oli toteutettu todella hyvin eikä jalan liikkumisessakaan juuri ongelmia ollut, mutta ampuminen ja toiminta olivat pelin kompastuskivi. Pelaaja pystyi käyttämään pelkkää automaattitähtäystä, joka tuntui sojottavan aina vääriin ihmisiin. Minkäänlaista vapaata tähtäystä ei ollut.
Myöskään tekniikka ei ollut täydellistä. Peli ei graafisesti ollut lähelläkään PS2:n hienoimpia pelejä. Tästä huolimatta suuremmat konfliktit pudottivat ruudunpäivityksen sietorajojen alapuolelle.
Vaikutukset jälkeenpäin
Grand Theft Auto III:n vaikutuksia muihin peleihin ei sovi aliarvioida. Peli teki avoimista pelimaailmoista muotia, joskin suurin osa kehittäjistä pääsi avoimuuden makuun vasta nykyisellä konsolisukupolvella. GTA ja GTa2 kehittivät oman lajityyppinsä 1990-luvulla, ja GTA III siirsi tuon lajityypin onnistuneesti kolmiulotteiseksi.
Dead Rising, Just Cause, Saints Row, Crackdown ja monet muut lukuisat hiekkalaatikkopelit saavat kiittää omasta olemassaolostaan pitkälti GTA-sarjaa, ja varsinkin sen kolmatta osaa, joka loi hiekkalaatikkopelien pelisäännöt ja näytti, miten homman saa toimimaan käytännössä. GTA:n järjettömät myynnit näyttivät, että maailma ja tekniikka on viimeinkin valmis hiekkalaatikkopeleihin.
Kommentit
Muistan kun eräs mun kaveri kehui tätä peliä ja sai myös minut tähän GTA:n maailmaan houkuteltua, totean sanomalla että GTA Vice City on se paras gta sarjan peli edelleenkin, tehtävät oli todella haastavia ja kaaoksen luomisen mahdollisuus, voi pojat sentään se oli sitä mainiointa antia siinä pelissä ja se huumori muistan siitä sen tietyn asianajan. Voi niitä kultaisia muistoja kun kaverin kanssa keskusteltiin tästä pelistä.