Marraskuu, vuosi 2000. PlayStation 2 oli juuri ilmestynyt ja pelikansa oli täysin sekaisin. Julkaisupäivänä Suomeen saapui vain muutama tuhat pleikkaria, mutta kysyntää oli valtavasti. Näinpä iso osa pelaajista jäi ilman ja konsoleita myytiin Keltaisessa Pörssissä huikeisiin hintoihin.
PS2 oli ehkä kaikkien aikojen hypetetyin konsoli. Jokainen halusi omansa ja sen saapuminen kauppoihin oli iso mediatapahtuma myös Suomessa. Siinä rytäkässä pelit helposti unohtuivat.
Julkaisupelien eliittiä
PS2:n julkaisuvalikoima oli mainettaan parempi. ISS, TimeSplitters, Tekken Tag Tournament, Ridge Racer V ja muutamat muut pelit olivat laadukkaita, joskin yllätyksettömiä tekeleitä. Tässä ryhmässä SSX erottui edukseen.
SSX oli kuin uuden sukupolven Wipeout. Siinä missä Wipeout oli ensimmäisen PlayStationin avainpelejä, SSX oli PlayStation 2:n ykköstykki. Vaikka PS2 menestyikin jo pelkän hypen ja kohun ansiosta, laadukkaille peleille on kysyntää aina. SSX:n kaltaiset hitit pitivät huolta siitä, että Sonyn uudella konsolilla oli pelattavaa.
Ensimmäinen kisa
Ensikosketus SSX:n kanssa oli maaginen. PS2:n mukana tulleella demolevyllä oli SSX:n kokeiluversio, jossa pääsi testaamaan yhtä pelin radoista. SSX:n tiukka soundtrack pauhasi tv:n kaiuttimista, kun demo pyörähti käyntiin. Demon kappalevalinta oli hip-hop-vaikutteinen konebiisi Slayboarder, joka toimi täydellisesti. Kun lautailija hyppäsi hyppyristä vähän korkeammalle, musiikki jäi taustalle ja laulu kuului enää vain kaukaisuudessa pienenä mölinänä. Tämä oli erinomainen ratkaisu, joka loi tunnelmaa, mutta myös toi musiikin vahvaksi osaksi pelaamista. Pelaaja ei voinut olla hymyilemättä uuden sukupolven grafiikan pyöriessä omien silmien edessä, lautailijoiden kilpaillessa ja töniessä toisiaan jyrkillä, puuterintäyteisillä rinteillä menevän musiikin soidessa taustalla.
Demon testaamisen jälkeen monet PS2-omistajat painelivat lähimpään pelikauppaan hankkimaan koko version SSX:stä, minä mukaan lukien.
Radat sisälsivät useita eri etenemisvaihtoehtoja. Oikoreitit saattoivat hioa pois vain pari sekuntia ajasta, mutta yleensä kisan voitto jäikin kiinni hyvin pienestä. Mukana oli myös oikoreittejä, jotka oikaisivat huomattavasti enemmän, mutta näiden laskeminen oli myös hankalampaa. Mokaaminen tällaisella oikoreitillä tarkoitti takaisin päin matkustamista, missä tuhraantui paljon kallisarvoisia sekunteja.
Vaikka olen SSX:ää pelannut nyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuosikaudet, täytyy myöntää, että uuden kisan aloittaminen saa aina hyvän tunteen vatsanpohjaan. Lähtölaskenta, ilotulitukset, jännitys... Yleensä startti on pelissä aina erikoinen tapahtuma. Kisaajat tökkivät ja huitoivat toisiaan, yleisö hurraa ja selostaja intoilee. EA:n kooderit saivat vangittua upean tunnelman pelin pieniin ja suuriin hetkiin.
Laskijat pystyivät lyömään vauhdista toisiaan, mikä usein ratkaisi hurjan loppukirin maalisuoralla jommankumman eduksi. Tosin myös boostin fiksu käyttäminen ja säästeleminen palkittiin. Boostia pystyi ansaita tekemällä temppuja, mutta toisaalta korkeat ilmalennot ja temppuilu hidastivat varsinaista etenemistä.
Erinomainen resepti
SSX:ssä oli paljon kivi-sakset-paperi-elementtejä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei yksikään valinta ole välttämättä toista parempi, mutta oikein valitsemalla voittaa.
Jos jotain pahaa pelistä täytyy sanoa, niin kenttävalikoima oli suhteellisen suppea. Pelissä oli vain kourallinen kenttiä, mutta näiden täydellisessä oppimisessa kesti kuitenkin kuukausia. Puhumattakaan pelin koukuttavasta moninpelistä.
Pelissä oli kenttiä laidasta laitaan. Pari ensimmäistä kenttää olivat suhteellisen realistisia, mutta mukana oli myös kenttiä kuten Tokyo Megaplex, valtava flipperipöytä, jossa mailat löivät pelaajaa ja esteitä löytyi joka makuun.
SSX on peli, joka täytyy ehdottomasti kokea. Monet PS2:lla peliä pelanneet myös varmasti odottavat hyvää jatko-osaa nykyisen sukupolven konsoleille...
Kommentit
kaverit on kehunu peliä valtavasti vaan en oo ikinä ite kokeillu (valitettavasti)
Itselläni oli kyseinen peli kun ps2 omistin. Erittäin hienon näköinen ja hauska peli oli kyseessä. Eniten pidin kyllä 3:sta, mutta on tämäkin huippupeli.
Itselläni oli kyseinen peli kun ps2 omistin. Erittäin hienon näköinen ja hauska peli oli kyseessä. Eniten pidin kyllä 3:sta, mutta on tämäkin huippupeli.
*Unohdin kirjautua,ylin teksti siis minun*
Helvetin kova peli oli aikoinaan, ja on vieläkin. Tämä oli PS2:n julkaisun The Peli.
SSX oli eka PS2 pelini ja tätä tuli kyllä tahkottua paljon. Pelistä löytyi niin unohtumattomia hetkiä, että mm monet radoista ovat vielläkin kirkkaana mielessä. Toisin, kuin monissa muissa pelisarjoissa, niin SSX pelien laatu pysyi taatun korkeana aina kolmososaan asti. Onkin aika paha sanoa, mikä kolmesta ekasta SSX pelistä olisi se paras.
Tämä on ehdottomasti niitä pelejä, jotka ansaitsisivat jatko-osan nykyisille konsoleille. Toi Wiin Blur versiohan oli aika kamala, eikä PSP:n On Tourikaan tuntunut oikein hyvältä. Sen sijaan, joku SSX HD olisi niin takuuvarma hitti. Kerättäisiin vaan parhaimmat radat vuosien varrelta, päiviteltäisiin peli teräväpiirtoon ja julkastaisiin sen jälkeen PS3:lle ja Xboxille. Siinä olisi niin pakko-ostos, kun olla ja voi...
Totta joka sana. =)
Muistan kuin eilisen. Tämän demoa tuli pelattua aika hurjasti. Hyvä peli kerrassaan.
Huvittavaa kuinka PS3:n hinnasta maristaan nykyään. PS2 vasta maksoi silloin ilmestyessään. Ei tietenkään 700 euroa, mutta yli 300 euroa siitä masiinasta oli ehkä hieman liikaa.
No nyt se tuli! Kiitos Rekunen, kiitos. Tässä on se meikäläisen paras peli ja se pelisarja, joka toi minut tähän konsolipelaamiseen kunnolla ja ensimmäisiä ps2:n pelejä, mitä omistin. Paha sanottavaa en tästä kultakammiosta itse löydä. Musiikki teki siitä lautailusta täydellistä ja ne selostajan kommentit varsinkin siinä ensimmäisessä rnteessä, jonka nimi ei nyt tule mieleen olivat jotain niin koukuttavaa.
Murcyrio city Meltdown, tai joku sen niminen oli yksi suosikkikentistä, mutta oli sen Tokio megaplexin erittäin mukava, koska juuri siinä niitä pisteitä kertyi aina julmetun paljon. Muistan edelleen lähes jokaisen radan ulkoa ja varmaan lähes kaikki "salarit" olen etsinyt.
Sitten tuli ssx tricky, joka oli se peli, jota pelasin vieläkin enemmän ja ssx 3:a olen myös vääntänyt julmetun paljon. Jos joku ssx hd joskus tulee, niin täältä saa kunnon vastusta ja siihen tulen panostamaan niin niin törkeästi, että en varmaan osta kuukausiin pelejä.
Mullahan on toi! :D