STEEL BATTALION
Tekijä: Nude Maker / Capcom
Julkaisija: Capcom
Alustat: Xbox
Julkaisu: Japani 12.9.2002, USA 21.11.2002, Eurooppa 28.3.2003
Steel Battalion on yksi kaikkien aikojen pelitapahtumista. Peliprojekti joka oli niin epätodennäköinen että todennäköisesti mitään sellaista ei nähdä enää uudestaan.
Steel Battalion on sinänsä perinteinen mecha-taistelupeli, mutta täysin ainutlaatuiseksi sen tekee sen ohjain. Peliä pelataan 40 nappia ja kytkintä sekä kolme joystickia ja kahvaa sisältävällä ohjaimella, yhdistettynä kolmeen polkimeen. Peliä voi pelata ainoastaan kyseisellä ohjaimella, eikä kyseistä ohjainta pysty käyttämään missään muussa pelissä.
Ongelmana on tietenkin hinta. Ohjain on kuitenkin sen luokan laitos, että se ei halvalla kaupasta mukaan lähtenyt. Aikanaan sen hinta oli sama kuin itse Xbox-konsolin jolla sitä pelattiin, eli 249 euroa. Kuka pelaaja nyt haluaisi sijoittaa niin paljon yhteen peliin? Vielä tärkeämpi kysymys on, että mikä pelijulkaisija olisi niin tyhmä että uskoisi pelaajien tuon sijoituksen tekevän?
Top Secret
Myöhemmin raikkaista Viewtiful Joesta ja Okamista tunnetun edesmenneen Clover Studiosin johtaja, Atsushi Inaba, työskenteli tuolloin Capcomilla. Inaba uskoi ajatukseensa mecha-ohjaimesta. Hän ei kuitenkaan uskonut muiden uskovan, joten legendan mukaan hän esittelikin pelkän pelin Capcomin rahakirstujen vartijoille, kertomatta itse ohjaimesta mitään. Vasta kun projekti oli tarpeeksi pitkällä hän kertoi koko suunnitelmansa, uskoen että projektia ei enää laitettaisi jäihin. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä valo pysyi vihreänä ja Steel Battalion toteutui.
Peli myytiin nopeasti loppuun ympäri maailman, hintalapusta viis.
Aito asia
Ennen kuin päästään itse pelin kimppuun, on pakko jatkaa vielä ohjaimesta. Itse en vuonna 2003 ollut vielä niin kova keräilijä kuin tänä päivänä, eikä opiskelijan rahat kaikkeen riitä. Niin hieno paketti kuin Steel Battalion olikin, ei sen hankinta suinkaan ollut minulle selviö, päinvastoin. Mutta kun pääsin eräässä kaupassa kokeilemaan ohjainta, olin totaalisen myyty. Tämä piti hankkia, maksoi mitä maksoi.
Pelissä ei ole mitään tutoriaaleja, alussa pelaaja on aloitteleva jylhästi muotoillun VT:n eli Vertical Tankin ohjastaja, kun yllättäen kutsu käy tositoimiin. Pelaaja ja pelihahmo joutuvat itse opettelemaan laitteen ohjastuksen, siis mikäli olet päättänyt aloittaa pelaamisen ilman sadan sivun ohjekirjan lukemista.
Aluksi VT pitää käynnistää. Ensimmäisellä pelikerralla painelet noin minuutin verran erilaisia nappeja kunnes oikea yhdistelmä tulee kohdalle. Yhteensä käynnistäminen vaatii kolme napinpainallusta sekä viiden kytkimen kääntämistä. Ja koska metalliset kytkimet ja valaistut napit ovat oikeita, käsinkosketeltavia eivätkä vain virtuaalisia nippeleitä ruudulla tai nappeja normaalissa ohjainkapulassa, on fiilis aivan uskomaton. Myös ruudun tapahtumat täydentävät immersiota mainiosti ja ohjaamon peittäessä puolet ruudusta ja jokaisella mittarilla on tarkoituksensa, koristeet ovat harvassa.
Nyt koneesi on siis viimeinkin käynnissä, pitäisikö siis tehdäkin jotain? Vasemmalla kädellä vaihde silmään ja oikealla jalalla kaasua. Edessäsi hangaarin ovet aukeavat, ja niiden takaa paljastuu vihollisen VT. Kävelet eteenpäin, suunta on hieman väärä koska yli- tai aliohjaat mechaasi. Aseen tähtäimet viuhuvat ympäri ruutua aivan kuin et olisi koskaan koskenutkaan joystickiin. Erehdyt vielä kääntämään kameraa poispäin kulku- ja tähtäyssuunnastasi, ja tässä vaiheessa ammukset alkavatkin jo ropista kylkeen. Pienillä liikkeillä saat koneesi jotenkuten hallintaan ja vihollisen tähtäimeen. Ensimmäinen tapposi tulee tilille vain vaivoin ja pysyt hengissä vain pelin antaman säälin ansiosta. Maassa pörräävien panssarivaunujen yli voit sentään kävellä. Tämä on isojen poikien taistelua!
Harjoitus tekee mestaajan
Autokoulut eivät ole tarpeellisia, VT-koulut olisivat. Steel Battalionin pelaaminen on erittäin vaikeaa. Harjoituksen myötä jokaiselle napille löytyy tarkoituksensa ja opit lukemaan jokaista ruudulla näkyvää lukemaa. VT:n ohjastaminen on aluksi erittäin turhauttavaa, mutta toisaalta et välitä siitä koska vaikka saisit selkääsi, on ohjaimen antama kokemus on niin upeaa että santsaat mielelläsi.
Vajaan parinkymmenen VT:n valikoimassa löytyy paljon vaihtelua ja jokaisella koneella on omat niksinsä. Eniten tehtävien suorittamiseen vaikuttaa kuitenkin mukaan otettavien aseiden valinta. Aseet vaihtelevat suoran tulen (konekiväärit, ohjukset), epäsuoran tulen (yläviistoon ampuvat tykit) sekä lähitaisteluaseiden (porat ja polttopillit) välillä. Sotarobottiisi voidaan valita myös puolustusta parantavia varusteita, painorajoitusten puitteissa.
Taistelussa on myös tiedettävä mitä vihollisella on konepellin alla. Käytetyin varotoimenpide on polkimella suoritettava väistö, mutta väistäminen ylikuumentaa VT:tä eikä sitä voida käyttää jatkuvasti.
Muita huomioon otettavia seikkoja esimerkiksi bensan kulutus. Saadaksesi optimaalisen nopeuden VT:llesi on sinun myös irroitettava tyhjät bensatankit jotta vehkeen kokonaispaino vähenee. Etäisyysmittaria on jatkuvasti tarkkailtava ja muutettava asevalintaasi sen mukaan ovatko aseet tehokkaita esimerkiksi tuhanteen vai kahteen tuhanteen metriin. VT:n ohjaaminenkaan ei ole jotain mitä voit tehdä vain vasemmalla kädellä, vaan liian jyrkkä käännös liian nopeassa vauhdissa johtaa kaatumiseen. Mukana on myös radioliikenne, ja puhuaksesi siipimiehillesi on radioon viritettävä oikea taajuus.
Steel Battalion on TODELLINEN simulaattori. Enkä edes maininnut vielä että ohjaimessa on oma nappinsa jopa ikkunan pesulle. Oikeasti.
Jotain rajaa
Mutta pelin realismi ei pääty edes tähän. Sen kuuluisimpia ominaisuuksia on, että kuollessasi taistelussa myös tallennuksesi tuhoutuvat ja joudut aloittamaan alusta. Ohjaimessa onkin nostettavan muovikuvun alla heittoistuimen nappi, jota painamalla sinkoudut ulos räjähdyspisteessä olevasta VT:stä. Tehtävä päättyy siihen, mutta saat sentään mahdollisuuden hankkia taas uuden VT:n allesi ilman alusta aloittamista. Kun olet panostanut tallennukseesi kymmeniä tunteja peliaikaa ja oppinut tarkkaan milloin kannattaa hamuilla heittoistuinta, on uskomatonta silti miten hartaudella nappia aina painaa.
Tällaisen ominaisuuden lisääminen peliin oli niinikään todella rohkea veto Capcomilta, mutta jos kerran otetaan riskejä pelin kanssa, tehdään se sitten kunnolla.
Siitä tekijät sentään puhuttiin irti, että heittoistuin ei olisi kertakäyttöisen, rikkilyötävän lasisen kuvun alla. Kyllä, tätä jopa ehdotettiin.
Lisää kaivataan
Steel Battalion on hintaansa nähden toki liian lyhyt peli. Sen 24:ssä tehtävässä on jopa päällekkäisyyksia, juonen kuljettaessa pelaajaa uudestaan jo läpäistyihin kenttiin.
Mukana on sentään peräti kuusi vaikeustasoa ja koska halusin kaiken irti pelistä, pelasinkin sen läpi kaikilla tasoilla. Tähän kului aikaa noin 50 tuntia, enkä sekuntiakaan vaihtaisi pois.
Eipä tästä siltikään tarpeekseen saanut, ja myöhemmin ilmestynyt nettilaajennus Steel Battalion: Line of Contact antoi ohjaimelle runsaasti lisäkäyttöä, vaikkakin pelkästään moninpelin muodossa. Mukana ei ollut mitään yksinpelattavaa, vaan lähiverkkopelin (yksi peli, ohjain, Xbox ja televisio per pelaaja) lisäksi pääsit siis pelaamaan tätä netissä ihka oikeiden ihmisten kanssa, mikä olikin suuri parannus täysin idioottimaiseen tekoälyyn, jonka omalla puolella olevat omasivat yksinpelissä.
Line of Contactia voi pelata edelleen netissä, tosin peliseuran löytäminen vaatii tärskyjen sopimista jossain pelille omistetulla nettifoorumilla.
Ostetaan vähän käytetty mecha
Kuten sanottua, Steel Battalion myytiin loppuun kaupoista. Painosmäärä tosin oli varsin pieni, arviolta 50 000 kappaletta, joten ei siltikään voida puhua valtavasta menestyksestä. Lopulta Capcom kuitenkin tiesi mihin ryhtyi, ja on arvioitu että he pääsivät pelissä joko omilleen tai pienelle voitolle. Kyse oli kuitenkin enemmän luovuudesta ja näyttämisen halusta, ja tästä pitää vain kiittää Capcomia. Pelistä tehtiin myös alkuperäistä painosta pienempi toinen painos (jonka tunnistaa ohjaimen sinisistä napeista, vihreiden sijaan). Myös tämä versio kelpasi nopeasti kuluttajille.
On sääli, että niin harva pelaaja tätä kokeilemaan pääsee. Käytetystä Steel Battalion -setistä köyhtyy edelleen noin 200 euroa.
Steel Battalion on yksi lempipeleistäni ja huikea kokemus jota voin suositella kaikille uniikkeja kokemuksia tai haasteellisia pelejä kaipaaville. Se vaatii pelaajaltaan täydellistä omistautumista ja sitä kautta myös palkitsee pelaajan ruhtinaallisesti. Käykää kiinni jos jossain näette, sillä minnekään konsolien latauspalveluihin tämä ei ikinä tule saapumaan.
Kommentit
"Itseä on aina kiehtonut tällaiset simulaattoripelit, joissa tulee kaikkea oheishärpäkettä mukana, mutta kyllä se on aina tuo hinta ollut se tekijä, joka hankkeessa on esteenä. C’mon yli 200 €, jos se ei ole liian suolainen hinta pelistä, niin mikä sitten?"
Toisaalta eipä tuo hinta tuosta ole minnekään romahtamassa, osta pois ja myy sitten taas toiselle kokemuksia janoavalle. :)
Koitin hankkia tämän Amazonista mutta kun rahat olivat kasassa, niin olipa sitten päässyt loppumaan. Eniten harmitti kun sen olisi saanut huokeaan 75$ hintaan.
Luulenpa että tulevaisuudessa konsoleitten ohjaimet ovat saman tapaisia. Jokaiselle komennolle oma näppäin.
Hmm 103 dollarii oli ebayssä. Tuo ei ole kyl enää kauhiasti kun aattelee euroina 70e. Toki sitten tilaus kustannukset ja taitaa tulliakinn joutua maksaan?
http://cgi.ebay.com/Steel-Battalion-Xbox-Capcom-With-Controllers-Pedals_W0QQitemZ270456007900QQcmdZViewItemQQptZVideo_Games_Games?hash=item3ef86f2cdc&_trksid=p4999.c0.m14
Muistan kokeilleeni tätä joskus villissä nuoruudessani. Oli se vaan niin cool!
Itse en peliä koskaan saanut vaikka halusin, ne vietiin käsistä.
"”Itseä on aina kiehtonut tällaiset simulaattoripelit, joissa tulee kaikkea oheishärpäkettä mukana, mutta kyllä se on aina tuo hinta ollut se tekijä, joka hankkeessa on esteenä. C’mon yli 200 €, jos se ei ole liian suolainen hinta pelistä, niin mikä sitten?”
Toisaalta eipä tuo hinta tuosta ole minnekään romahtamassa, osta pois ja myy sitten taas toiselle kokemuksia janoavalle. :)"
No kieltämättä totta, mutta itellä on nyt sellainen elämäntilanne, joka ei tällä hetkellä salli suuria investointeja (köyhä insinööriopiskelija), mutta ehkäpä sitä uskaltais muutaman vuoden päästä alkaa sijoittamaan näihin. :)
"Aikanaan sen hinta oli sama kuin itse Xbox-konsolin jolla sitä pelattiin, eli 249 euroa. Kuka pelaaja nyt haluaisi sijoittaa niin paljon yhteen peliin?"
Nykyään monet idiootit maksavat satoja euroja lisälaitteista, jotka tulevat maksamaan enemmän kuin konsoli. Karu totuus.
"Hmm 103 dollarii oli ebayssä. Tuo ei ole kyl enää kauhiasti kun aattelee euroina 70e. Toki sitten tilaus kustannukset ja taitaa tulliakinn joutua maksaan?"
Tuo huutokauppa nyt ei ole vielä ohi, mutta kyllähän noita ulkomailta saa selvästi Suomea huokeammin. Postikulut vain ovat turhan killerit.
Olen tuota kerran kokeillut, umpipimeässä huoneessa valtavaa tv:tä töllöttäen.
Oli aika mahtava fiilis, tuo ohjain kyllä kanssa jäi mieleen, olin aika hiton nuori tuolloin enkä osannut käyttää tuota hirvitystä, mutta hauskaa oli :D