Vanhoina hyvinä aikoina pelikonsoleita oli kaiken tyyppisiä ja muotoisia. Nykyään Nintendo, Sony ja Microsoft pitävät yllä sellaista kauhun tasapainoa, ettei muilla firmoilla ole mitään asiaa tuoda uusia pelikonsoleita markkinoille. 1990-luvun taitteessa taas kilpailemassa olivat Nintendo, Sega, SNK, NEC ja Bandai, sekä tulossa olivat myös Philips, 3DO ja Sony. 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa kaikkien pelaajien tuntemat nimet olivat Magnavox Odyssey, ColecoVision, Philips Videopac ja Atari 2600, tusinan muun laitteen ohella. Pari pelialan romahdusta tappoi aikanaan monia tähtisilmäisiä yrityksiä, mutta onneksi näiden aikojen hedelmät ovat edelleen halukkaiden nautittavissa, niin kauan kuin laitteissa virta vielä kulkee.
Yksi kaikkien aikojen mielenkiintoisimmista pelikonsoleista on eittämättä Vectrex.
Vectrex
Valmistaja: GCE (General Consumer Electric), myöhemmin MB (Milton-Bradley)
Julkaisu: USA marraskuu 1982, Eurooppa toukokuu 1983, Japani kesäkuu 1983
Saatavuus: Kone ilman pakkausta ja ohjeita noin 70 euroa, täydessä kunnossa 100–200 euroa.
Kuten kuvastakin jo näkee, Vectrex on ainutlaatuinen. Historia tuntee pari pelikonetta, joista on tehty televisioon integroitu erikoisversio, mutta Vectrex on ainoa pelikonsoli, jossa ruutu on vakio-ominaisuus.
9-tuumaista pystysuuntaista monitoria ei kuitenkaan käytetty kuten perinteistä televisiota ja siihen kytkettyä pelikonetta. Normaalisti pelit näkyvät katsojille pikselipohjaisten rasterigrafiikoiden välityksellä, mutta Vectrex käytti nimensä mukaisesti vektorigrafiikoita, jossa ruudulla näkyvät kuvat luotiin pisteiden välille vedetyistä viivoista. Pelit olivat siis valkoista mustalla: kaikki pelihahmot ja -objektit olivat kuin rautalankamalleja. Tätä samaa tekniikkaa käytettiin muutamissa kolikkopeleissä, ja Vectrexin toitotettiinkin olevan kuin pelihalli kotonasi.
Minestorm
Vectrexin kohdalla vain mikään muu kuin aito asia, eli ruudun näkeminen luonnossa, ei tee grafiikoille kunniaa. Emulaattorit voi heittää suoraan romukoppaan. Viivoista koostuvat grafiikat ovat toki yksinkertaiset, mutta ruudulla tapahtuu paljon, nopeasti ja ennen kaikkea samettisen pehmeästi. Sitä on vaikea selittää, mutta Vectrexin hohtavan valkoiset viivat ovat oudon tenhoavia. Siinä missä koneen aikalaisten grafiikat ovat äärimmäisen karuja palikkakasoja, ovat Vectrexin puhtaat visuaalit edelleen äärimmäisen tyylikkäitä, vaikkakin minimalistisia.
Fortress of Narzod
Vektoreilla saatiin aikaan myös näpsäkähköä 3d:tä, kuten Webwars todistaa:
Viivojen kirkkautta pystyi säätämään, mutta ruudulla oli yhtä aikaa myös eri kirkkauksilla varustettuja viivoja. Tästä esimerkkinä Soccer Football -pelin joukkuejako, kirkkaat ja himmeät pelaajat.
Tilpehöörit
Laitteesta suunniteltiin myös väriversiota, mutta kustannukset nousivat turhan paljon. Sen sijaan jokaisen pelin kylkiäiseksi suunniteltiin oma näytön eteen asetettava, grafiikat värittävä värikalvonsa. On varsin pelikohtaista, miten hyvin kalvo palvelee peliään, mutta monet Vectrex-harrastajat eivät viitsi käyttää kalvoja ollenkaan, valiten puhtaamman estetiikan värien sijaan. Joidenkin pelien kohdalla tosin oli niin, että kalvo oli suunniteltu jopa näkemättä peliä ollenkaan, mikä luonnollisesti johti vähemmän kuin ihanteelliseen väritykseen.
Alla vertailukuvat parista pelistä, Pac-Man-klooni Clean Sweepista sekä Star Shipista (tunnetaan Amerikassa nimellä Star Trek).
Grafiikat siis olivat aikanaan laitteen suurin myyntivaltti, mutta nykypäivänä ei välttämättä ymmärretä, miten paljon myös laitteiden ääniominaisuuksissa voi olla eroa. Vectrex oli tälläkin saralla huippuluokkaa, sen pelien sisältäessä musiikkia ja laadukkaita äänitehosteita, vuoden 1982 mittapuulla mitattuna.
Äänistä pitää myös mainita laitteen ominainen elektroninen taustahumina, joka on omiaan nostamaan Vectrex-fanaatikon ihon kananlihalle. Huminan kovuus tosin vaihtelee laitteen iästä ja kunnosta riippuen.
Myös laitteen ohjain oli aikanaan erikoisuus, yrittäen jatkaa lupausta pelihallitunnelmasta. Ohjain sisältää neljä mukavan kokoista nappia sekä analogisen joystickin. Ohjaimia sai yhtä aikaa kiinni koneeseen kaksi, ja kun lopettaa pelaamisen, saa yhden ohjaimen piilotettua tyylikkäästi laitteeseen ruudun alle.
Vectrexille oli tarjolla myös joitakin lisälaitteita, kuten omat pelinsä vaativat 3d-lasit sekä valokynä. Valokynällä voitiin manipuloida ruudulla näkyviä asioita, kuten piirtää ruudulle tai asettaa nuotteja nuottirivistölle. 3D Imager -lasit taas loivat illuusion kolmiulotteisuudesta stereokuvan avulla sekä myös lasien sisällä pyörivän värillisen kiekon avulla värittivät niiden pelien grafiikat, jotka laseja tukivat. Täydessä tällingissä oleva valokynä kustantaa varmasti muutaman satasen, kun taas priimakuntoiset 3d-lasit pakkauksessaan voivat nettihuutokaupoissa nousta jopa yli 700 euron. Tuettuja pelejä oli kullekin laitteelle vain kolme.
Entäs ne pelit?
Pelejä laitteelle ilmestyi varsin vähän, ilman lisälaitteita toimivia pelejä tuli reilut parikymmentä. Laitteessa itsessään oli sisäänrakennettuna peli Minestorm. On olemassa myös Minestorm II -peli, jonka GCE lähetti ilmaiseksi ihmisille, jotka valittivat alkuperäisen Minestormin kaatuvan 12 selvitetyn tason jälkeen. Ilmeisesti tekijät eivät uskoneet, että kukaan voisi päästä niin pitkälle. Minestorm II:ssa peli jatkui normaalisti tason 12 jälkeenkin, mutta nykyään tästä ilosta joutuu pulittamaan satasen tai kaksi.
Pelit tulivat kämmeneen sopivilla pelikaseteilla, ja kasetit asetettiin laitteen kylkeen. Kaikki pelit olivat aluekoodittomia, mikä helpottaa harrastajien elämää.
Vectrexin harvinaisin virallinen peli on eittämättä Clean Sweepin Mr. Boston -versio. Tätä Mr. Boston -viinatehtaan lisenssillä muokattua peliä on todistettavasti olemassa vain pari hassua kappaletta, ja tällaisen hankkimisessa eivät kolminumeroiset summat enää riitä, jos nyt jostain sattuisi myyjä löytymään.
Eniten Vectrexille ilmestyi erilaisia räiskintöjä ja toimintapelejä, mutta pelivalikoima sisältää mukavasti myös vaihtelua. Valikoimasta löytyy flipperiä, jalkapalloa sekä kilpa-ajoa. Julkaisemattomista peleistä löytyy jopa rooliseikkailupeli Dark Tower, josta tosin on olemassa ainakin yksi prototyyppi.
Vectrex on kulttikonsoli, jonka huomaa myös sen fanikannasta: sille on julkaistu homebrew-pelejä jo vuodesta 1996 lähtien, ja nykyäänkin uusia pelejä tehtaillaan joka vuosi. Ei hassummin laitteelta joka ehti olla markkinoilla vain reilun vuoden.
Vectrexin vähistä peleistä suurin osa on kohtuuhintaisia, osa taas erittäin hintavia. Kuten sanottu, emulaattoreihin ei kannata varsinkaan Vectrexin kohdalla tukeutua (jos kannattaa koskaan), mutta niille laitteen omistajille, jotka eivät halua maksaa itseään kipeäksi, on kätevä tapa ostaa kotipolttoinen kasetti, joka sisältää kaikki julkaistut pelit, useita homebrew-pelejä sekä kaikki yleiseen jakeluun päätyneet julkaisemattomat pelit. Vaikka pysyykin lujana ja pelaa julkaistuja pelejä vain alkuperäisinä versioina, ovat nämä moninpelikasetit erittäin mielenkiintoisia jo pelkästään julkaisemattomien pelien kannalta katsottuna.
Kuvat kertovat vain osan tarinasta, joten tein Vectrexista myös videon. Harmi vain, kun en omista (vielä) kuin vasta neljä peliä. Pahoittelut englanninkielisestä puheesta, sillä ajattelin laajentaa mahdollista katsojakuntaa. Toivottavasti kaikki saavat videosta kuitenkin jotain irti.
Nyt kävi näin
Vectrex tuli markkinoille täynnä uusia ideoita ja tarjoten tuoreita pelikokemuksia. Ajankohta ei vain olisi voinut olla huonompi, sillä suuri yleisö oli tyystin menettänyt uskonsa videopeleihin muiden laitevalmistajien rahanahneuden ja pelien laaduttomuuden ansiosta. Pelimaailma jäi odottamaan uutta nousua Nintendon Famicomin eli NESin muodossa, mutta kuten moni muukin laite, myös Vectrex siirtyi unholaan vuonna 1983.
Unholassa se ei kuitenkaan pysynyt, vaan nykyään se on peräti suosionsa huipulla. Ainutlaatuinen laite, joka vetoaa vanhojen partojen sisäisiin pikkupoikiin ja jolle ehti ilmestyä kasa hyvin suunniteltuja pelejä. Vectrex on mainio osoitus siitä mielikuvituksesta, jolla on yritetty pärjätä ankarasti kilpaillulla pelialalla. Toki olisi toivonut, että olisi käynyt paremmin, mutta historiaa laitteella tehtiin yhtä kaikki.
Kommentit
Ei ole vissiin vielä esitelty tätä miiteissä, vaikka onhan se siellä hyllyssä roikkunut. Ehkä ensi kerralla sitten :)
Artikkeli oli kyllä mielenkiintoinen ja videokin oli hauska. Niitä olisi kiva nähdä tulevaisuudessakin.
vielä löytyy tämäkin tuolta kaapista :D tuli tuossa pari viikkoa sitten koitettua niin kyllä alko sillo mietityttää että mitä tossa mine stormissa oikee pitää tehä? siin ei pysty ampuu (tai sitte ohjaimessa on jotain vikaa) ja sitten ylä kulmassa näkyy "0" joka luultavasti viittaa pisteisiin. eli pitäis vain lennellä? noh kyllä sekin oli ihan huvittavaa :D loisto kone.
Hieno PelaajaClassic ja hieno video! Laite näyttää olevan todella upea ja tuommoisen tahtoisin itsekin!
I want my Vectrex BACK! T: Vanha herra
Eipä mikään hääppöinen vehje. Kokeilin joskus 80-luvun loppupuolella eräässä tilaisuudessa, mutta silloin kiinnosti nuo Segan ja Nindenton konsolit paljon enemmän.
"Eipä mikään hääppöinen vehje. Kokeilin joskus 80-luvun loppupuolella eräässä tilaisuudessa, mutta silloin kiinnosti nuo Segan ja Nindenton konsolit paljon enemmän."
No tietenkin kiinnosti, tämä kun oli aivan eri sukupolvea.
"Ei ole vissiin vielä esitelty tätä miiteissä, vaikka onhan se siellä hyllyssä roikkunut. Ehkä ensi kerralla sitten :)"
Jätkä oli juuri poissa silloin kun tätä esiteltiin.
Itse olen testannut vehjettä vuosia liian myöhään, joten mitään varsinaisen erikoista tuntumaa ei Vectrex ole antanut. Kunniamaininta tosin pitää silti antaa kirkkaalle ja selkeälle vektorigraffalle, jonka lumoavuus ei kuvista oikein välity.
-Riepu
3D laseista on tullut näköjään arvokkaat, harmi et omat on menny rikki aikoja sitten.
Mul on aika hatarat muistikuvat, mut jotenkin sellainen olo että olisin tuota futispeliä kokeillut jossain... Tuo olis nykyään kova löytyä omasta kaapista. :)
Retroa sen olla pitää! :)