Ensitestissä NHL 09

(Pelin arvostelu julkaistaan syyskuun Pelaaja-lehdessä)

Uusi vuosi, uudet urheilupelit. Joku menneisyyteen jymähtänyt – tai ainakin vanhoista vitseistä pitävä hemmo – voisi hyvin toistella netissä kiertäviä spekulointeja siitä, että NHL 09 on vain uusilla rostereilla ja uudella kannella varustettu NHL 08. Kuten niin monta kertaa aiemminkin, internet-peelot ovat pahasti väärässä.

Vaikka NHL 09 ei toki olekaan suunnaton muutos edeltäjäänsä verrattuna, tähän ei oikeastaan ollut edes syytä. Viime vuoden peli oli täyttä rautaa ja kaipasi viilausta ollakseen vielä parempi. Pulmakohtia on nyt hiottu, joskaan kaikki pelin ongelmat eivät vieläkään ole historiaa.

Testiin osunut versio ei tosin ole vielä aivan lopullinen, joten osa outouksista voi selittyä vielä viimeistelyn puutteella. Selostajat höpisevät omiaan, peli luulee Chicago Blackhawksin Marcel Hossan olevan Detroit Red Wingsin Marian Hossa ja välillä kentällä tapahtuu levitoivan kiekon kaltaisia yliluonnollisia ilmiöitä, mutta pääsääntöisesti peli alkaa olla kuosissaan. Miltä se siis tuntuu?

Pelaaja, sinä olet stara

Monien – myös allekirjoittaneen – mielestä pelin suurin uudistus on sen uusi pelitila, Be a Pro. Maddenin ja FIFAn ystävät tietävät jo, mistä on kyse, mutta NHL 09 heittää soppaan oman mausteensa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Be a Pro antaa pelaajan pelata vain ja ainoastaan haluamansa NHL-staran tai itse luomansa pelaajan luistimissa.

Kun pelaaja on kentällä, peliä seurataan tavallista lähempänä olevasta kamerasta, joka mallintaa hyvin kiekkoilijan näkökenttää ja pakottaa kiekkoilijan pyörittelemään kuuppaa saadakseen selville kaverien sijainnin. Vaihdon tai jäähyn osuessa eteen pelaaja seuraa peliä penkiltä ja puree tuppea katsellessaan tekoälyn pyöritystä. Vaihtojen ja pelien välissä valmentajat antavat palautetta teemalla ”kiva kun teit maalin, mutta koeta pysyä välillä pois jäähyaitiosta”.

Teoriassa Be a Pro on juuri sitä hunajaa, mitä NHL-sarja on kaivannutkin. Tämän vuoden versio vain todellakin tuntuu hyvän idean ensimmäiseltä ja keskeneräiseltä beta-versiolta. Outoudet, puuttuvat ominaisuudet ja yleinen rujous kielivät siitä, että tämän ominaisuuden saaminen peliin oli viime hetken tempaus. Toivoa ei kannata heittää, sillä pelitila on ihan kivaa vaihtelua ja FIFA on vastaavallaan jo osoittanut, että hyviä ideoita osataan jalostaa ja kehittää. Ehkä siis ensi vuonna.

Be a Pron ohella mielenkiintoisin kentän ulkopuolinen uudistus on lainattu mainiosta Skate-skeittailupelistä. Pelaaja voi itse editoida omia valokuviaan ja highlight-videoitaan, joita voi sitten tuuppia EA:n servereille koko kansan ihmeteltäväksi. Seuraavan kerran kun kaveri väittää tehneensä omasta päästään maalin, voi pyytää todisteita.

Serverit eivät vielä ole pystyssä, joten käytännön toteutus on vielä auki. On harmillista, että tuotokset eivät tallennu konsolin omaan tiedostojärjestelmään, joten niitä ei voi esimerkiksi esitellä suoraan päävalikosta, vaan ensin pitää kirjautua peliin.

Kaukalon puolelle

Kentän puolella on niin ikään tapahtunut, koko asteikolla. Osa uudistuksista on pieniä, kosmeettisia mukavuuksia, osa taas peliä ravistelevia uudistuksia. Pikkujuttuihin voitaneen laskea suomalaisittain mukavasti laajentunut selostuskanta. Vihdoin meikäläisenkin nimi kuullaan kaiuttimista, eikä itselleen tarvitse antaa hölmöä lempinimeä.

Suuremmat uudistukset ovat osuneet puolustuspeliin. Taklauksia on taas kerran vaikeutettu ja niiden kanssa säätäminen alkaa olla todella tarkkaa puuhaa, varsinkin rasvatun salaman lailla liikkuvaa tekoälyä vastaan.

Niin turhauttavalta kuin kunnon avojääpommin missaaminen tuntuukin, ratkaisua voi silti pitää realistisena. Ei oikeassakaan kiekko-ottelussa ajella jatkuvasti miestä kuin romurallissa, vaan laitoja ravisuttavat taklaukset ovat highlight-materiaalia, joiden käyttöä pitää harkita tarkkaan. Rystyset valkoisena ohjainta puristaen ja verisuoni ohimolla tykyttäen joudun siis tunnustamaan, että parannus on hyvä.

Onneksi meidän fyysisen pelin ystävien iloksi niiden osuvien taklausten tehoa ja näyttävyyttä on kasvatettu. Peli tuntuu sekoittelevan jonkinlaista proseduraalianimaatiota taklauksiin, sillä ne ovat jatkuvasti uuden ja kivuliaan näköisiä. Voi sitä riemun päivää, kun laidassa vipeltävä sprintteri vaihtaa nanosekunnissa vaaka-asentoon ja jatkaa matkaa ilmassa ketarat heiluen.

Vaikeutettuja taklauksia paikataan pelin suurimmalla uudistuksella, eli taitotikulla – kotoisemmin oikealla analogitikulla – ohjattavalla mailalla. Käytännössä mailalla voi katkoa syöttöjä, kampittaa pelaajia tai vaikka yrittää ohjata vetoja kohti parempaa kohdetta. Noviisit paukuttavat olkapäänappia ja saavat aikaan sutta ja sekundaa, todelliset mestarit taas ohjaavat mailaansa mestarin ottein.

Jotta peli ei menisi täydeksi haistatteluksi, arsenaaliin on lisätty myös automaattinen suojausnappi, jolla pelaaja siirtää kiekon kauemmas puolustajista, mutta vastapainona menettää hieman ohjattavuuttaan. Totutteluvaihe on vielä käynnissä, sillä allekirjoittaneesta mailalla huitominen on turhan tehokasta touhua, mutta liukurien säätelyn ja opettelun jälkeen pitää taas vaihteeksi tunnustaa, että kokonaisuutena uudistus on hyvä.

Lopputuloksena on nimittäin peli, joka muistuttaa yhä enemmän ja enemmän oikeaa jääkiekkoa. Sen sijaan, että pelaajat puhaltaisivat sata lasissa kaukaloa päästä päähän ja heittelisivät one timereita kohti maalia, peliä pitää rakentaa. Kiekkoa pitää uskaltaa siirrellä, riskisyöttöjä pitää varoa ja avoimia paikkoja pitää hakea.

Testattavaa riittää

Noin viikon testailun jälkeen NHL 09 maistuu todella hyvältä. NHL 08, niin hyvä peli kuin se olikin, ei saanut aikaan sitä todellista pakkopelireaktiota, mutta tämän vuoden painos on onnistunut siinä. Detroit porskuttaa kohti play-offeja, mutta pelistä on näkemättä vielä todella paljon. Niin paljon, että tyydyimme näin aluksi vain pelkkään ensisilmäykseen.

Lopullisen arvostelun aika on edessä vasta, kun pelejä on takana reilusti enemmän, sillä perinteisesti NHL:n ongelmat tulevat selviksi vasta kymmenien pelien jälkeen. Kokonaan testaamatta ovat myös online-liigat sekä mahdollisuus kasata omia online-joukkueita, joiden kanssa pelataan matseja muita ihmisiä vastaan.

Jo nyt on kuitenkin selvää, että sitä meikäläisen suurinta toivetta, parannettua tekoälyä, ei ole saatu mukaan. Koneen kanssa pelaaminen on edelleen yhtä raivostuttavaa ja turhauttavaa kuin ennenkin, mutta mikäpä olisikaan sen parempi lääke ongelmaan kuin mainiosti toimiva moninpeli. Sormet ristiin!

Lisää luettavaa