Suomalaiseen Trials Evolution -peliin on kätketty pelihistorian uskomattomin ”pääsiäismuna”, jonka viimeinen lukko aukeaa vasta sadan vuoden päästä. Sen kehittänyt Antti Ilvessuo kertoo salaisuutensa ja paljastaa samalla sen luovan hulluuden, jonka avulla RedLynx-studio on noussut maailmanmaineeseen.
Trialsin satavuotinen salaisuus
Perjantaina 11. lokakuuta 2013 Pelaaja-lehden toimituksen ovikello soi yllättäen. Oven takana odotti Markus Pylkkänen, joka oli ensimmäisenä ehtinyt salaisuuden jäljille. Oven avasi lehden pöllämystynyt toimitusjohtaja Petteri Moisio, joka ei ensin ymmärtänyt, miksi vieras kyseli RedLynxin-studion luovaa johtajaa Antti Ilvessuota. Sitten selvisi, että toimistolla oli todella kätkössä Ilvessuon aiemmin tuoma mysteeripaketti. Se johdattaisi löytäjänsä aarteen jäljille.
– Sen laatikon piti olla jollain, jonka tunsin, mutta joka ei tiennyt täysin, mistä on kysymys, Ilvessuo selittää myöhemmin.
Istumme RedLynxin uudella toimistolla, ja uteliaisuus kalvaa mieltä. Pelaaja pääsi hetkeksi osaksi Trials Evolution -peliin kätkettyä suurta salaisuutta, jossa joukko aktiivipelaajia etsi peliin ja sen lisäosiin kätkettyjä mysteerejä spektrografian, salakirjoituksen, morsekoodin, historiantuntemuksen ja tietysti pelaamisen keinoin.
Helsinki, Suomi. Pelaajan toimistoon kätketyssä aarteessa oli metallilaattan lisäksi vanhoja pergamentteja ja aarteelle johtava piirros. Oheiset kuvat ja tarinan sen löytämiseksi jakoi RedLynxin keskustelualueella Daniil Odarenko.
Mennyt ja tuleva
Salaisuuksien metsästys alkoi Trials Evolutionissa piirustuksilla, joita oli kätketty pelin ratoihin. Niitä etsivät joutuivat ajamaan radalla oikeisiin kohtiin, pysähtymään hetkeksi, odottelemaan ja hyppäämään yllättävään suuntaan. Ilvessuo heijastaa projektorilla seinälle ensimmäisen kätketyn kuvan.
– Se on ensimmäinen ihmisen tekemä piirustus.
Mennyt aika etenee seuraavissa kätköissä. Niistä löytyy taidetta Japanin esihistoriallisesta Jōmon-kulttuurista sekä kirjoituksen esimuotoa, Harappa-symboleja. Yksi tauluista on ketun kuva turkkilaisesta Göbekli Tepen temppelistä
– Se on outo paikka. Ne rauniot huononevat, mitä uudemmaksi ne menevät. Asukkaat ovat peittäneet alleen ne vanhemmat kuvat, jotka ovat hienompia, Ilvessuo hämmästelee.
Viimeinen kuvista on Toba-järven supertulivuoren kraatterijärvi. Sen purkauksen uskotaan tehneen ihmisen kehitykseen pullonkaulan 74 000 vuotta sitten, kun vain pieni tuhansien joukko selvisi vulkaanisesta minijääkaudesta. Kokonaisuutena nämä kuvat ovat kolmasosa Ilvessuon aikaa koskevasta arvoituksesta: hän halusi saada pelaajat pohtimaan menneisyyttä ja kauan sitten kadonneita ihmisiä, joista emme tiedä enää mitään.
Salaisuudet jatkuivat pelin ensimmäisessä latauslisäosassa. Siinä on kolme piiloa, joihin pääseminen edellyttää äärimmäisen tarkkaa ajosuoritusta ja kenttien läpi koluamista. Kahdesta löytyy pistekirjoitusta, jotka yhdistämällä ilmestyy näkyviin Arecibon observatoriosta lähtenyt radiolähetys, joka saapuu Messier 13 -tähtijoukkoon 25 000 vuoden kuluttua. Toisessa tasossa esiin nousee mekaaninen järjestelmä, joka on kopio rakenteilla olevasta ”pitkän nykyhetken kellosta”, toiselta nimeltään 10 000 vuoden kellosta.
– 10 000 vuoden kuluttua se soi, ding dong, ei sillä ole muuta tarkoitusta, Ilvessuo sanoo.
Lähetys ja kello ovat molemmat asioita ja viestejä, joiden perille saapumista kukaan meistä ei tule näkemään. Se on Ilvessuon ajallisen viestin osa, joka kuvaa kaukaista tulevaisuutta.
Origin of Pain -latauspaketin kentässä Reclaimed kannattaa peruutella seitsemännen tallennuspisteen kohdalla. Sinne on kätketty 10 000 vuoden kello.
Kaiken loppu odottaa
Lopullisesti Trials-kätköjen mopo karkasi käsistä toisessa lisäosassa, jossa salaisuuksien etsintä laajeni pelistä tosielämään. Silloin peliin kätkettiin levyjä, joille oli piirretty 12 koodinpätkää.
– Pelaajat photoshoppasivat ne yhteen, ja siitä tuli koodattu teksti. Eivät ne ole sitä koodiavainta löytäneet vielä, mutta voi sen käsinkin koodata auki. Luulin, ettei sellainen olisi mahdollista, Ilvessuo nauraa.
Viestissä käsketään pistää pelin musiikit hiljaiseksi, ajaa Scorpion-pyörällä tietyn radan tiettyyn pisteeseen. Silloin alkaa soida laulu, jonka sanoissa on viestin seuraava osa. Hempeä naisääni laulaa salaisuuksista, jotka on kätketty nuotteihin ja joita korva ei kuule. Ne on muutettava näkyvään muotoon.
– Tässä kohtaa se lähti käsistä. Laulu oli siellä puoli vuotta, ennen kuin sitä kukaan löysi. Se on sävelletty vain tätä varten. Kokonaisuutta suunniteltiin jo 3-4 vuotta sitten.
Laulun sanat ohjasivat pelaajat analysoimaan pelin musiikkia, ja kappeleista löytyi spektrianalyysin kautta muiden äänien alle kätkettyä morsekoodia. Se ohjasi fixedpatternencodes.com -sivustoon, jossa oli vielä avattava graafisen salakirjoituksen sisään kätketty teksti ja tieteen historian merkkihenkilöistä kasattu koodiaakkosto.
– Jos näistä ottaa selvää, jokainen kuvista viittaa tiettyyn tärkeään henkilöön tai tapahtumaan, ja kun niistä ottaa selvää, oppii sellaisista asioista kuin Schrödingerin kissa. Tämä osio oli ehkä liiankin helppo, Ilvessuo selittää.
Sivuston viimeinen salaisuus aukesi kirjoittamalla salasana, joka viittaa teoriaan maailmankaikkeuden lopullisesta kohtalosta: ”big freeze with no complete end” eli universumin lämpökuolema. Se kertoo jälleen Ilvessuota kiehtovasta tulevaisuudesta, loputtomasta lopusta.
– Kaikki laajenee ja laajenee ja hajoaa, ja lopulta viimeinen asia ovat mustat aukot, jotka hajottavat itsensä Hawking-säteilyssä.
Bath, Englanti. Swindonissa asuva Richard Mayneord lähti etsimään Bathin aarretta kaksivuotiaan James-poikansa kanssa: ”Hänestä oli mahtavaa lähteä etsimään oikeaa aarretta. Se oli seikkailu meille molemmille.”
Sadan vuoden odotus
Salasana avasi sivustolle lokakuussa joukon koordinaatteja, ja kisa muuttui geokätköilyksi, jossa haettiin maailmalle kätkettyjä laatikoita. Helsingin lisäksi niitä etsittiin San Franciscosta, Bathista ja Sydneystä. Paikat oli valittu tarkoin. Sydneyn kätkö oli observatoriossa, joka oli rakennettu Halleyn komeetan seuraamiseksi, mutta se ei ehtinyt valmistua ajoissa. Niinpä sieltä löytyvä teksti kertoo, että tapaamme vielä 2061, jolloin komeetta saapuu jälleen. San Franciscossa aarre oli kukkulalla, jonka ympärille kaupunki on rakennettu.
Laatikoissa oli Ilvessuon arvoituksen viimeinen palanen, avaimia ja metallilaattoja, jotka käskevät kokoontua Pariisiin sadan vuoden päästä. Aivan, Trials-mysteeri ei ratkea lopullisesti ennen vuotta 2113. Ilvessuo sanoo varmistaneensa, että joku tulee silloin tuomaan Eiffel-tornin luo laatikon, jonka yksi avaimista aukaisee. Ilvessuo painottaa useaan otteeseen varmistaneensa tarkasti, että näin todella käy. Eikö häntä itseään masenna, ettei hän näe salaisuutensa paljastumista?
– On tulevaisuudessa montakin asiaa, joita en näe. Lähetän löytäjille kirjeet, ja silloinkin piti varmistaa, että ne on tehty paperista, joka ei haperoidu. Jos A4:n vain tulostaisi, se hajoaisi. Kehotan antamaan avaimen ja kirjeen perinnöksi, ja silloin niiden on kestettävä sata vuotta. Eiffel-tornin valitsin, kun katsoin, mikä on historiallisesti vakainta aluetta.
Meille muille, jotka eivät avaimia saaneet, jää käteen Ilvessuon koko viesti. Ensimmäiset salaisuudet koskivat mennyttä ja tulevaa, ja tämä viimeinen oli tietenkin nykyhetkeä, josta emme pääse irti. Se viittaa Ilvessuota kiehtovaan Julian Barbourin kirjaan The End of Time, jossa brittifyysikko väittää, että aika on oikeastaan vain illuusio. Nykyhetkeäkään ei ole.
Kiinnostu kaikesta
Kaikki tämä kuulostaa kummalta, jos ei ole tavannut Ilvessuota kasvoista kasvoihin. Miksi kukaan kätkisi keveisiin temppupeleihin pohdintaa ajasta ja ihmisyydestä? Ilvessuo ei kuitenkaan ole se tavallisin pelintekijä. Parrassaan ja vakiohatussaan hän näyttää enemmänkin juhlitulta läänintaiteilijalta. Hänen käyntikorttinsa on kolikko, jonka toisella puolella on irvistävä ilves ja toisella minikopio Voyager-avaruusluotaimen kultalaatan viestistä.
Haastattelun aikana Ilvessuo vaihtaa salamannopeasti aiheesta toiseen, keksii uutta ja naputtaa puhelimeensa muistiin uudet mieleen tulevat asiat. On turha udella, onko aarrekätköilyn taustalla esimerkiksi lapsuuden merirosvoleikkien muiston kaltaista yhtä asiaa.
– Sitä miettii kaikenlaista koko ajan. Ehkä olen lukenut kirjaa, ja asiat ovat jääneet päähän pyörimään. Miltä tuntuisi elää, kun se 10 000 vuoden kello soi. Kelaan koko ajan kaikkea. Ehkä ammatin puolesta, tai ehkä olen vain tämmöinen ihminen.
Ilvessuon mielestä elämässä yleensäkin on tärkeää pitää yllä innostunutta asennetta aamusta iltaan ja olla kiinnostunut kaikesta.
– Trials HD:ssäkin oli salaisuuksia, joissa mietittiin, mikä on kaiken tarkoitus. Se kysymys on samalla vastaus. Siis se, että osaa kysyä ja kyseenalaistaa asioita. Jos et kysele mitään, voisit yhtä hyvin olla maassa lötköttävä kivi.
Tämä kertoo paljon myös Ilvessuon asenteesta siihen, miten pelejä pitäisi suunnitella.
– Luin joskus kirjaa tyyliin ”näin sinusta tulee pelisuunnittelija”. Se oli semmoista peliteoriaa, ja ajattelin että ei hemmetti, ei tätä jaksa lukea. Halusin tehdä omat ohjeet. Ne menevät näin: tee sata erilaista asiaa, ihan millaista vain. Sen jälkeen olet parempi pelisuunnittelija. Tee taikurin ilmapalloja, muovaile savea, opettele suunnistamaan.
Vaikka Ilvessuo tiputtelee haastattelun aikana hämmentävää triviatietoa, kuten esimerkiksi sen, että hyeenojen onnistumisprosentti saalistaessa on 80 leijonien jäädessä 20:een (se johtuu leijonien käpälistä – ota itse selvää!), hän painottaa, että tietäminen ei riitä.
– Tärkeää on juuri tekeminen, ei pelkkä tiedon kerääminen. Pitää ymmärtää, miksi asiat toimivat, jotta voisi tehdä paremmin. Jos teet niitä taikurin ilmapalloja, älä noudata ohjeita vaan tee omat juttusi. Pelisuunnittelussakin voi tehdä taikatemppuja, huijata ihmisiä tempuilla.
Tämä luova hulluus on osasyy siihen, miksi RedLynx tunnetaan ulkomaita myöten erikoisena pelistudiona. Jokainen sen toimistolla käyvä muistaa lattian keskellä kököttävän painimaton.
– Painimatto tuli, kun oli vähän tylsää ja totesin, että ei samperi, painitaanko. Katsoin, että sellainen maksaa 500 euroa Pohjanmaalla. Joku sanoisi, ettei sellaista voi tilata. Miksei? Sitten painittiin. Kerrankin tuli eräs ulkomainen päätoimittaja kylään. Halusi, että paiskaan sen mattoon.
Siksi piti tehdä myös Trialsin aarteenmetsästys. Vaikka on vaikea uskoa, että edes satojen salaisuuksien etsijöiden joukko kykenisi löytämään kaikki peliin kätketyt salaisuudet, joukkovoimalla niiden löytämiseen ei mennyt kauaakaan.
– Jos uskot, että ihmiset ovat fiksuja, kyllä ne sitten keksivät. Pitää vain saada ihmiset kiinnostumaan ja kääntää jotain nappia, joka saa ne ajattelemaan. Ei minulla silti mitään yleviä tarkoituksia ollut. Minusta tämä oli hienoa, ja oletan silloin, että muutkin kiinnostuvat. Aina pitäisi tehdä asioita, joista itse innostuu. Mietin itse, kuinka hienoa olisi hienoa löytää jotain tällaista, mihin joku on käyttänyt paljon vaivaa.
Siksi hän raottaa nyt myös salaisuuksien verhoa.
– Haluaisin lukea tällaisesta itse. Rauhoittua vähän. Funtsia.
RedLynx työstää parhaillaan uutta Trials-peliä. Huhtikuun 16. päivä ilmestyvä Trials Fusion jatkaa Evolutionin tiellä kotikonsoleilla ja pc:llä, kun taas Trials Frontier ilmestyi hiljattain älypuhelimille. Molemmissa on taatusti salaisuutensa.
San Fransisco, Yhdysvallat. Maurice Meyer löysi kukkulalle kätketyn laatikon, mutta aartenetsintään hän lähti aluksi sukulaistensa pyynnöstä. ”Sitten sain selville, että tämä on peleistä, joita olen pelannut vuosia”, hän kertoo.
Janne Pyykkönen
Artikkeli on julkaistu Pelaaja-lehdessä 135 joulukuussa 2013.