PlayStationin luoja Ken Kutaragi sanoo, ettei hän ole kiinnostunut metaversumista tai VR-visiireistä.
Kutaragi oli Sonyn liikkeellepaneva voima videopelimarkkinoille noustessa. Hän veti alkuperäisen PlayStationin sekä PS2:n, PS3:n ja PSP:n luoneita tiimejä tullen tunnetuksi PlayStationin isänä. Kutaragi jätti yhtiön vuonna 2007 jääden kunniarooleihin vielä muutamaksi vuodeksi. Nykyään alan veteraani työskentelee Tokiossa sijaitsevassa Ascent Robotics -tekoälystartupissa.
Robottibisneksessä ja huipputeknologian parissa työskentelystä huolimatta Kutaragi ei ole innoissaan nykypäivän metaversumikeskusteluista..
– Todellisessa maailmassa oleminen on erittäin tärkeää, mutta metaversumi on virtuaalimaailman näennäistodellisuutta, enkä näe järkeä sen tekemisessä. Olisitko mieluummin hiottu avatar todellisen itsesi sijaan? Kutaragi kyseenalaistaa.
Bloombergin haastateltavana ollut Kutaragi otti kantaa myös virtuaalitodellisuuslaitteistoon, sillä esimerkiksi Sony työstää parhaillaan PSVR2:ta. Mies totesi VR-lasien eristävän ihmiset todellisesta maailmasta, joten hän ei voi tukea ideaa.
– Visiirit ovat yksinkertaisesti ärsyttäviä, Kutaragi kuittasi.
Lähde: Bloomberg
Kommentit
En näe suurta eroa onko joku nenö kiinni puhelimessa, vai VR visiiri päässä.
VR on yksi keskustelu, Metaversumi pääosin toinen. Itse olen suuri VR pelaamisen kannattaja, mutta keskustelu Metaversumista aiheuttaa lähinnä hämmennystä ja vastareaktiota.
Mies on täysin oikeassa. Kuka oikeasti haluaa pitää moisia kakkuloita päässään?
Muistan tarinan Mikki Hiirestä, joka saapuu rappeutuneeseen kaupunkiin, jonka asukkaat ovat unohtuneet nukkumaan piuhoissa leijaillakseen avaruudessa metaversumissaan, eivätkä halua kuunnella varoitusta kaupunkia uhkaavista [möröistä].
Toki kun muistaa millaisia ongelmia Japanissa on esim. hikikomorien suhteen, on ymmärrettävää, ettei Kutaragi halua nykyistäkin tehokkaampia välineitä eskapismiin. Taustalla jyllää varmasti myös heidän kulttuurillensa tyypillinen, ylivahva suoritus-mentaliteetti (ja joka, ironisesti, on monien japanilaisten ongelmien kuten hikikomorien taustalla). Mentaliteetti, jossa vähänkään "ylenpalttinen" lorviminen on pahasta. VR:n taikka metaversen kieltäminen ei poista juurisyitä noihin japanilaisen yhteiskunnan ongelmiin. Mutta ne voivat hyvinkin pahentaa noiden ongelmien seurauksia entisestään.
Ja vaikka peleistä pidänkin eikä VR ole konseptina sen pöllömpi idea (toisin kuin tämä metaverse-humpuuki) ymmärrän hyvin myös tuon näkemyksen hiotusta avatarista vs. omasta itsestä. Mitä kaikkea olisinkaan voinut saada aikaan niinä satoina tunteina, joita olen vuosien varrella upottanut vaikka Pokemoniin? Opetellut uuden kielen, kenties, tai soittimen soiton, kenties jopa koodausta... Jotain, josta voisi olla hyötyä ihan oikeassa elämässä menestymiseen. Koska mikäli en ala vaikka pelitubettajaksi tai pro-tason kilpapelaajaksi (taikka sitten Pelaajan seuraavaksi peliarvostelijaksi 😏), pelien sisäisillä saavutuksilla ei tee juuri mitään. Niillä voi kenties rehvastella jollekulle, muttei juurikaan laittaa ansioksi CV:hen. Ei ainakaan useimpiin työpaikkoihin.
Tosiaan, olen "tärvellyt" paljon aikaani pelkkiin videopeleihin vuosien varrella. Mutta elämä ei ole pelkkää (hyödyllistä) suorittamista taikka työntekoa. Toisaalta, sen ei myöskään kuulu olla päätoimista tosimaailman pakoilua. Ja siitä tässä on pohjimmiltaan kyse; elämän pakoilusta ja "ajan haaskauksesta" vs. itsensä kehittämisestä ja oikeassa maailmassa elämisestä. Kumpaakin olisi hyvä harrastaa sopusuhtaisesti.
Eli juu, japanilaisesta näkövinkkelistä katsottuna, ymmärrän tuon asennoitumisen erittäin hyvin. En silti koe, että ihmisen tarvitsee välttämättä kehittää itseään "hyödyllisesti" ylenpalttisella pieteetillä. Riittää, että elämä on kutakuinkin tasapainossa, peleineen kaikkineen.