Insomniac Gamesin Resistance-sarja oli kolmen pelin pituinen PlayStation 3:lla. Sarjalla oli faninsa, mutta sen vaihtoehtoiseen toiseen maailmansotaan sijoittunut tarina Maapallon valloittaneista Chimera-muukalaisista ei koskaan saanut kunnolla tulta alleen. Itse halusin kovasti pitää sarjasta, mutta jokainen sarjan peli jätti hieman kylmäksi, vaikka ne läpi pelasinkin.
Hieman pelottaa, onko uudelle Resistance-pelille kysyntää, mutta sarjan faneja varmasti lämmittää se, että lisää Resistancea on tulossa PlayStation Vitalle uudelta tekijältä, Nihilisticiltä. Resistance: Burning Skies sijoittuu Resistance 2:n ja 3:n tapahtumien väliin. Sen tavoitteena on kertoa palomies Tom Rileyn perspektiivistä, millaiselta chimeroiden hyökkäys Yhdysvaltoihin näytti ja tuntui tavallisen kansalaisen kannalta.
Ohjauksen valtaa
Burning Skies on merkittävä tapaus jo siksi, että se on ensimmäinen fps-peli Vitalle eli käsikonsolille, jonka kaksi analogisauvaa mahdollistavat tarkan ohjauksen. Pelaamani kolmen kentän pituisen demon perusteella ohjaus toimii ja kosketusnäyttöä hyödynnetään harvinaisen hyvin. Toisin sanoen kosketusnäytön käyttäminen ei käy hermoille.
Rileyn palomiestaidot näkyvät palokirveen käytössä. Näytön oikeassa laidassa olevaa kirveskuvaketta napauttamalla mies suorittaa tappavan lähitaisteluhyökkäyksen. Vastaan tulevat chimerat tipahtavat saman tien, kun kirves pamahtaa päähän. Iskun toteuttaminen näyttöä napauttamalla tuntuu sekä luonnolliselta että tyydyttävältä.
Mitä tulee kranaattien heittämiseen, olen pelannut useampaakin peliä, joissa heittäminen on yritetty toteuttaa liikkeentunnistuksella – ja poikkeuksetta surkeasti. Nihilisticin ratkaisu on toimiva. Eri kranaattityypit näkyvät lähihyökkäysnapin yläpuolella, ja kun kranaattikuvakkeen vetää vihollisen päälle, Riley heittää räjähteen tarkasti annettuun kohteeseen. Toki tällöin pelihahmo on hetken suojattomana ja sormi peittää näytön, mutta homma toimii. Onhan kranaatin heittäminen taistelutilanteessa oikeastikin aina pieni riski. Juoksuspurtit otetaan puolestaan takapaneelia naputtamalla, mikä sekin toimi varsin hyvin.
Pelkkään kirveeseen ei tarvitse tyytyä, sillä mukana on moni sarjan tavaramerkkiaseista, kuten seinien läpi ampuva Auger ja Bullseye-kivääri, jolla voi merkata vihollisen, jolloin luodit viuhuvat kohteeseen ilman sen tarkempaa tähtäystä. Merkkaaminen pitää tehdä vihollista napauttamalla, mikä toimii hitusen huonosti taistelun tiimellyksessä.
Valikoissa voi puolestaan liikkua joko ristiohjaimen avulla tai varsin loogisesti kosketusnäyttöä hyödyntämällä.
Urbaania toimintaa
Ensimmäiset kentät ovat melko rauhallisia, mutta hitusen tylsiä. Kaduilta siirrytään valtavaan varastokompleksiin, joka on sekin visuaalisesti todella tylsä. Chimeratkin tulevat vastaan melko ennalta arvattavin tavoin, mutta positiivista on se, että tutuissa aseissa on aiempaa enemmän potkua. Muukalaisten niittaaminen tuntuu tyydyttävämmältä kuin sarjan PS3-peleissä. Osansa tässä on myös mehukkailla, mutta hieman retrohenkisillä ääniefekteillä.
Vitan monipuoliset ohjausmahdollisuudet ovat hyvin käytössä, ja peliä on yllättävänkin mukava pelata. Mukana on myös moninpeli, jota ei valitettavasti voinut vielä testata. Jotta Vita jaksaisi kiinnostaa, sille on julkaistava tasaiseen tahtiin hyviä pelejä, ja Resistance: Burning Skies tuntuisi yllättävänkin vakuuttavalta tapaukselta. Peli ilmestyy 30. toukokuuta.
Voita peli omaksi
Muista osallistua myös Resistance: Burning Skies -kilpailuun, josta voit voittaa itsellesi PS Vitan ja Resistance: Burning Skies -pelin!
